" Antti Hautamäki Näkökulmarelativismi Tiedon suhteellisuuden ongelma
Epistemology, Philosophy of Science, Hilary Putnam, Relativism, Nietzsche, Relativism, Nietzsche, Immanuel Kant, John R. Searle, Realism, Perspective, Point of View
Kirjassa kehitelty näkökulmarelativismi on epistemologisen relativismin muoto, jossa tietoväitteet suhteutetaan näkökulmiin. Näkökulmissa tarkasteltavan asian jokin as-pekti edustaa sitä subjektille. Esimerkiksi perhepolitiikkaa voidaan tarkastella naisten tasa-arvon kannalta. Asiat näyttävät hyvin erilaisilta eri näkökulmista.
Näkökulmarelativismin mukaan ei ole olemassa neutraalia tapaa katsella asioita.
Kirjassa käsitellään epistemologisen relativismin koko kenttää alkaen totuuden rela-tiivisuudesta ja päätyen tieteen relatiivisuuteen.Keskeinen kysymys on relativismin ja realismin suhde. Relativismi asettuu vastustamaan realismia ja sen tapaa suhteuttaa tietoväitteet ihmisestä riippumattomaan todellisuuteen. Keskustelu totuuden jälkei-sestä ajasta on tehnyt relativismin erityisen ajankohtaiseksi. Kriittinen relativismi hy-väksyy yhteiskunnallisen pluralismin,mutta suhtautuu kriittisesti kaikkiin näkökulmiin.
Mitä tahansa ei pidä hyväksyä. Aikamme ongelma ei ole kuitenkaan pluralismi vaan fundamentalismi, yhden ”totuuden” julkistaminen. Kirjoittaja FT Antti Hautamäki on innovaatiotutkimuksen emeritusprofessori Jyväskylän yliopistossa ja teoreettisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut kirjan tematiikkaa 80-luvulta asti ja julkaissut siitä useita artikkeleita.
Antti Hautamäki
NÄKÖKULMARELA TIVISMI
SoPhi 142
SoPhi on julkaissut akateemisesti korkeatasoista filosofista ja yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta vuodesta 1995. Kirjoittajamme ovat kansainvälisesti ansioituneita tutki-joita.Julkaisemme sekä suomen että englanninkielistä kirjallisuutta. Julkaistavat kirjat valitaan tieteellisin kriteerein asiantuntijalausuntojen pohjalta.SoPhin toimintaperiaat-teina ovat nopeus, riippumattomuus ja ajankohtaisuus. Kirjat ovat helposti saatavilla maksutta internetistä. SoPhi-kirjat ovat vertaisarvioituja ja mukana julkaisufoorumin luokituksessa.
www.jyu.fi /sophi
Tiedon suhteellisuuden ongelma
Sisällys
Esipuhe ........................................................................... 5.
Johdanto ........................................................................... 7
Luku 1. Filosofisenrelativismin taustaa ..................... 14
Katsausrelativismin istoriaan 14
Kant tiedon konstruoimisesta Leibnizin perspektivismi .... 22
Nietzschen perspektivismi ................................................. 24
Myersin systemaattinen pluralism
Luku 2. Filosofisen keskustelun ehdot ......................... 29
Filosofian suhteellisuus ...................................................... 29
Yhteinen kieli ja yhteiset merkitykset .................................. 32
Intuitiivinen käsitys totuudesta ............................................ 39
Yhteinen todellisuus ........................................................... 42
Ydinrationaalisuus ............................................................... 45
Luku 3. Näkökulmat ja relativismi ..................................... 57
Näkökulman käsite
Subjektiiviset näkökulmat
Näkökulmat tuottavat maailman karttoja ............................. 77
Näkökulmien muuttuminen ja objektivoiminen .................. 79
Näkökulmien vertaileminen ............................................... 84
Esimerkkejä näkökulma-analyysista .................................... 87
Näkökulmarelativismi filosofisena hypoteesina ................... 94
Relativismin puolustamisesta ............................................... 97
Luku 4. Totuuden relatiivisuus .......................................... 102
Skeptisismi ja tiedon mahdollisuus ....................................... 102
Totuusteoriat ........................................................................ 106
Totuuden kontekstuaalisuus ............................................. 113
Totuus näkökulmissa ........................................................ 119
Uusrelativismi ... ................................................................... 123
Näkökulmiin liittyvä totuusrelativismi .............................. 129
Luku 5. Tiedon relatiivisuus ................................................... 136
Klassinen tiedon käsite .......................................................... 136
Objektiivinen tieto ................................................................. 139
Tiedon oikeuttamisen relatiivisuus .......................................... 140
Luku 6. Todellisuuden relatiivisuus ..................................... 164
Käsitteellinen relativismi ja pluralismi ...................................... 164
Todellisuuden jäsentämisestä .................................................. 169
Sisäinen ja ulkoinen realismi .................................................... 176
Luku 7. Relativismi ja realismi tieteenfilosofiassa ............. 184
Tieteellisen realismin kritiikkiä ................................................ 184
Perspektivismi tieteellisen realismin vaihtoehtona .................. 195
Vahva objektiivisuus ja tutkimuksen toinen logiikka ................... 204
Luku 8. Kriittinen relativismi ja taistelu totuudesta .............. 212
Kriittinen relativismi .................................................................... 213
Taistelu totuudesta ............................................................... .... 226
Johtopäätökset .......................................................................... 242
Kirjan tausta ja kiitokset ........................................................... 250
Kirjallisuus ................................................................................. 252
Esipuhe
Aikamme episteeminen maisema on täynnä erilaisia mielipiteitä ja uskomuksia. Relativismi on filosofinen teoria, joka auttaa meitä ymmärtämään tätä pluralismia. Erimielisyydet eivät johdu suinkaan aina erehdyksistä, vaan niiden takana voi olla aidosti erilaisia kokemuksia maailmasta. Katselemme maailmaa omasta näkökul-mastamme. Relativismi pyrkii kiteyttämään intuitiomme aidoista erimielisyyksistä. Kehittelen ja puolustan tässä kirjassa näkökulmarelativismia. Se on relativismi muoto, jossa tietoväitteet suhteutetaan näkökulmiin. Näkökulma on tapa tarkastella todellisuutta jostakin sen aspektista käsin.Mistään asiasta ei voi puhua omaksumatta jotain näkökulmaa. Pluralismi ei tarkoita, että kaikki näkökulmat olisivat yhtä hyviä. Päinvastoin ne ovat hyvinkin eriarvoisia erilaisten tavoitteiden kannalta. Näkökulma-relativismi korostaa kriittistä asennetta näkökulmiin. Se ei ole löysää äärirelativismia, jolle kaikki kelpaa. Sen takia myöskään tavanomainen kritiikki relativismia kohtaan ei pure siihen. Vaikka kirja ei olekaan varsinainen oppikirja, niin se on kuitenkin ensim-mäinen laaja suomenkielinen johdatus epistemologiseen relativismiin. Siinä käydään läpi keskeisimmät totuuteen, tietoon ja todellisuuteen liittyvät kiistakysymykset ja niihin annetut perusvastaukset. Kirjan käsittelemät asiat eivät ole yksinkertaisia, mutta olen kirjoittanut mahdollisimman selkeästi ja välttäen filosofian tavanomaista jargonia. Toivon kirjan sisällön avautuvat kaikille, jotka ovet kiinnostuneita tietoon ja totuuteen liittyvistä filosofista kysymyksistä.
6
Kirja on hyödyllinen kaikille opiskelijoille, mutta filosofian opiskelijoille sen tulisi olla peruslukemistoa. Näkökulmarelativismin kehittely nojautuen uusimpaan filosofiseen keskusteluun tekee siitä kiinnostavan myös tutkijoille. Käytetty kirjallisuus antaa lukijalle kuvan relativismikeskustelun laajuudesta ja myös historiallisesta jatkumosta.
Relativismi kyseenalaistaa vakiintuneita ajatustapoja, mutta juuri rohkea ajattelu on kuningastie filosofiaan.
Helsingissä 21.5.2018
Antti Hautamäki
Johdanto
Elämme aikaa, jossa kaikki tuntuu olevan suhteellista. ämä näkyy hyvin eettisissä kysymyksissä, mutta myös tiedosta ja totuudesta kiis-tellään. Puhumme jopa totuu-den jälkeisestä ajasta. Ajatus tiedon suhteellisuudesta ei ole kuitenkaan uusi asia.
Jo antiikin filosofiassa sofistit kiistivät objektiivisen totuuden olemassaolon. Protago-raan väitetään sanoneen, että ihminen on kaiken mitta. Näin hän tuli muotoilleeksi kanonisella tavalla, mitä relativismi on. Ja Platonin kritiikistä Protagorasta kohtaan tuli esikuva relativismin kriitikoille. Keskustelu relativismista on jatkunut noista ajoita lähtien.Huomattava määrä filosofista energiaa on käytetty relativismin kumoamiseen mutta silti relativismi on pysynyt filosofian agendalla. Vaikka protagoralainen skepti-sismi on suh-teellisen helppo kumota, niin monet relativismin muunnelmat ovat elin-voimaisia ja kritiikin kestäviä.Relativismin kannalta keskeinen kysymys on,miten suh-taudumme erimielisyyksiin. Kaikille ovat tuttuja tilanteet, joissa täysin vastakkaiset mielipiteet ottavat yhteen. Saatamme olla täysin eri mieltä siitä, onko demokratia kriisissä tai onko yliopiston autonomia uhattuna. Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että vain yksi kanta voi olla oikea. Relativismi taas pitää mahdollisena, että voimme olla perustellusti eri mieltä keskeisistä arvoihin ja tietoon liittyvistä kysymyksistä. Erimielisyydet voivatkin johtua siitä, että meillä on erilainen näkökulma asioihin. Näin relativismi lähestyy tiedon suhteellisuuden ongelmaa.
7
Kieltämättä arvoihin liittyvän relativismin merkittävyyttä, tässä kir jassa keskitytään tietoon liittyvään relativismiin, jota kutsutaan kognitiiviseksi tai epistemologiseksi re-lativismiksi. Kognitiivinen relativismi voi liittyä totuuteen (aleettinen relativismi), ratio-naalisuuteen, tietoon (episteeminen relativismi) tai olemassaoloon ja todellisuuteen (ontologinen tai käsitteellinen relativismi). Käsittelen tässä kirjassa näitä kaikkia rela-tivismin muotoja. Ne eivät ole toisistaan riippumattomia eivätkä niiden väliset erot ole suinkaan selviä. Totuutta koskeva relativismi on sikäli vahvin relativismin muoto, että siitä voidaan johtaa ja sen avulla perustella muut relativismin muodot. Paitsi että eri relativismin muodot kytkeytyvät yhteen, niin niitä käsitellessä joudutaan sivuamaan myös monia muita filosofian alueita, kuten logiikkaa ja mielen ja kielen filosofiaa. Re-lativismin filosofinen analyysi on ei ole mitenkään yksinkertainen tehtävä. Eri tutkijat määrittelevät relativismin omilla tavoillaan, joten ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä relativismin määritelmää. Tämä tekee sekä relativismin puolustamisen että sen kritiikin vaikeaksi. Vaikka kognitiivisen relativismin määritelmästä ei olla yksimielisiä, niin ainakin seuraavat teesit antavat hyvän lähtökohdan keskustelulle
1
:
•
Tietoväitteet t pitää aina suhteuttaa johonkin viitekehykseen;
•
Mikään viitekehys ei ole etuoikeutettu muihin nähden.Ensimmäisen teesin mukaan totuus riippuu taustalla olevasta viitekehyksestä. Toinen teesi puolestaan kiistää, että jokin viitekehys olisi sinänsä muita parempi tai oikeampi. Näistä seuraa, että ei ole absoluuttisia totuuksia. Vaikka käsittelen kognitiivisen relativismin eri muotoja, niin kirjassa pääpaino on näkökulmarelativismin kehittämisessä.
Näkökulmarelativismin mukaan ei ole näkökulmariippumatonta tapaa tarkastella maailmaa. Tietomme maailmasta on aina näkökulmien suodattamaa ja tulkitsemaa. Näkökulmassa jokin todellisuuden aspekti otetaan tai valitaan edustamaan sitä. Esi-merkiksi voimme tarkastella jotain yhteiskunnallista ilmiötä demokratian tai talouden kannalta. Näkökulmasta riippuen saamme hyvin erilaisen kuvan yhteiskunnasta.
1 Ks. Internet Encyclopedia of Philosophy, avainsana ”Cognitive relativism”, luettu 3.11.2016; O’Grady 2002, 1-5; Baghramian 2004, 1-5; Moisteller 2008, 11-12.
9
Näkökulmiin vaikuttavat ihmisen asema, intressit, kokemukset, koulutus ja toiminta. Näkökulmarelativismin mukaan tieto voi syntyä vain sitä kautta, että todellisuutta tar-kastellaan monesta eri näkökulmasta. odellisuutta ei voida tyhjentää yhteen näkö-kulmaan, puhumattakaan siitä, että olisi olemassa jokin näkökulmavapaa tapa lähes-tyä todellisuutta. Myös tiede perustuu näkökulmien valintaan. Näkökulmarelativismi korostaa uusien näkökulmien jatkuvaa etsimistä.Relativismin kritiikissä väitetään usein, että relativismi johtaisi kaiken hyväksymiseen ikään kuin kaikki näkökulmat olisivat yhtä hyviä. Tämä on sellaista äärirelativismia, jonka torjun jyrkästi.
Puolustamassani näkökulmarelativismissa erilaisia näkökulmia voidaan vertailla ja punnita niiden hyvyyttä erilaisten kriteerien kannalta. Erityisen keskeinen kriteeri on näkökulman hedelmällisyys toiminnan kannalta. Tässä lähestyn pragmatismia ja sen toimintakeskeistä totuuskäsitettä. Näkökulmarelativismi jatkaa relativismin pitkää lin-jaa mutta tulkitsee relativismin tavalla, joka tekee siitä immuunin tavallisimmalle rela-tivismin kritiikille.Tämän kirjan tarkoituksena on osoittaa,että oikein ymmärrettynä re- lativismi tekee oikeutta tavallemme hankkia tietoa. Tästä on hyvänä esimerkkinä pyr-kimys tieteidenväliseen tutkimukseen. Tällaisessa tutkimuksessa ilmiöitä lähestytään useiden tieteiden kautta soveltaen erilaisia tutkimusmenetelmiä. Relativismi tarjoaa filosofisen alustan ja lähestymistavan tieteidenväliselle yhteistyölle ja dialogille. Rela-tivismin kehittäminen on tärkeää myös siksi, että monet yleisesti hyväksytyt relativis-mia vastustavat teoriat kuten naiivi realismi ja osin jopa kriittinen realismi ovat mo-nessa suhteessa vaikeuksissa ja epäuskottavia. Uskon, että maltillinen näkökulma-relativismi tarjoaa hyvän vaihtoehdon realismille. Sitä kehitettäessä voidaan samalla torjua myös huonoa relativismia, jota ei pidä missään tapauksessa tukea. Näenkin juuri huonosti perusteltujen relativismin muotojen aiheuttaneen relativismin torjuntaa. Relativismi on merkittävä teoria myös sen takia, että se osoittaa kaikenlaisen funda-mentalismin kestämättömyyden. Relativismi on avain suvait-sevaisuuteen ja kulttuu-rien väliseen dialogiin, kuten esimerkiksi Hannah Arendt on korostanut. Yhteiskun-nallisen keskustelun alueella sellainen kulttuurinen relativismi on yleistynyt, jossa erilaisten näkökulmien kriti-soimista pidetään epäkorrektina.
10
Kriittinen näkökulmarelativismi tarjoaa keskitien, jolla torjutaan sekä absolutismi (fundamentalismi) että ”löysä” relativismi, joka hyväksyy kaiken. Realismin ja relati-vismin vastakkaisuus on kirjan perusteemoja. Kog-nitiivinen relativismi on antirealis-min eräs suunta. Realismin mukaan todellisuus ja totuus ovat ihmismielestä riippu-mattomia. Todellisuus on itsessään tietynlainen ja se ratkaisee väitteiden totuuden täysin riippumatta siitä, mitä tiedämme. Antirealismi kieltää, että voisimme puhua todellisuudesta sellaisena kuin se on kielestämme ja käsitteistämme riippumatta. Yhdessä kirjassa on mahdotonta käsitellä kognitiivisen relativismin koko kenttää. Olen joutunut tekemään valintoja ja keskityn pääasi-assa analyyttisen filosofian pii-rissä käytyyn keskusteluun.Tätä keskustelua luonnehtii hyvin paljon juuri realismin ja antirealismin välinen jännite, joka on saanut kanonisen muotoilunsa Hilary Putnamin esittämässä jaossa metafyysiseen ja sisäiseen realismiin.
2
Liioittelematta voi sanoa, että pääosa analyyttisen filosofian edustajista on suhtau-tunut kielteisesti relativismiin, jolla he kuitenkin tarkoittavat yleensä äärirelativismia. Tämä näkyy mm. siinä, että sellaiset merkittävät filosofit, kuten Putnam ja Richard Rorty sanoutuvat irti relativismista,vaikka heidän filosofiaansa voidaan pitää relativis- tisena. Oma tuntumani on, että analyyttisessä filosofiassa on tapahtumassa relativis-tinen ”käänne”.Viime vuosina relativismiin on alettua suhtautua uudella myönteisem- mällä tavalla. Tämä johtuu nähdäkseni siitä, että pluralismista on tullut kiinnostava tutkimuskohde.
3
Pluralismin mukaan moniin kysymyksiin epistemologian ja metafysiikan alueilla voi olla enemmän kuin yksi sopiva tai oikea vastaus riippuen kontekstista. Monismi, eli ajatus siitä, että on vain yhdenlaisia oikeita kriteereitä tiedolle ja totuudelle, sulkee silmänsä tiedon oikeuttamisen tapojen moninaisuudelle. Pluralismi tarjoaa enemmän mahdollisuuksia tutkia tietämisen perusteita. Relativismi nähdään tässä yhteydessä yhtenä pluralismin muotona. Koska filosofia on luonteensa mukaisesti käsiteanalyy-siä, joudutaan relativismikeskustelussa käyttämään jatkuvasti tiettyjä käsitteitä, joista on hyvä olla selvillä. Äärirelativismi kieltää erilaisten näkökulmien tai viitekehysten vertailumahdollisuuden.
2 Ks. esim. Putnam 1981.3 Ks. Coliva & Pedersen (toim.) 2017.
Globaali relativismi koskee kaikkia tiedon alueita, kun taas lokaali relativismi koskee vain tietynlaisia tiedon alueita ja diskursseja. Globaali relativismi ilmaistaan usein sa-nonnalla ”Kaikki on relatiivista”. Näkökulmarelativismi on lokaalia relativismia, joka sanoutuu irti äärirelativismista. Se suhtautuu näkökulmiin dynaamisesti nähden ne kehittyvinä ja muuttuvina. Relativismi yhdistetään joskus skeptisismiin, joka kieltää tiedon mahdollisuuden. Relativismi kuitenkin uskoo tiedon mahdollisuuteen, vaikka kieltääkin tiedon absoluuttisuuden ja universaalisuuden. 4
Näkökulmarelativismi ei ole tavanomainen oppikirja vaan myös henkilökohtainen kannanotto. Koko kirja on itse asiassa näkökulmarelativismin kehittämistä ja syven-tämistä. Asettuminen näkökulmarelativismin kannalle herättää varmasti kritiikkiä, mutta lähden siitä, että filosofista keskustelua vie paremmin eteenpäin se, että omat lähtökohdat tuodaan esiin, kuin se, että käydään näennäisen neutraalia keskustelua kiistakysymyksistä. En väitä, että oma tulkintani relativismista olisi absoluuttinen totuus. Se on yhtä suhteellinen kuin kaikki muutkin filosofiset teoriat. Näkökulmarelativismia voidaan pitää hypoteesina, jonka mukaan keskeiset epistee-miset kysymykset ovat näkökulmariippuvia eikä niihin ole näkökulmista riippumatto-mia, neutraaleja vastauksia. Näin ollen näkökulmarelativismi on ”koeteltavissa” oleva hypoteesi, jota kirjassa testataan totuuteen,tietoon ja todellisuuteen liittyvien epistee- misten kysymysten kautta. Toivon pystyväni vakuuttamaan lukijani ainakin hypotee-sini filosofisesta kiinnostavuudesta, jos en suorastaan sen paikkansapitävyydestä. Kirjan sisältö on esitetty kahdeksassa luvussa. Luvussa 1 tuodaan esiin relativismin historiallista taustaa. Lyhyen yleiskatsauksen jälkeen esitellään tarkemmin Kantin, Leibnizin ja Nietzschen käsityksiä tiedosta ja sen perspektiivisyydestä. Kiinnostava-na kuriositeettina esitellään Myersin systemaattinen pluralismi,jossa pluralismi yhdis- tetään filosofian historian päävirtauksiin. Luvussa 2 käsitellään filosofisen keskuste-lun ehtoja.Filosofiaa luonnehtii jo olemuksensa mukaisesti suhteellisuus, joka syntyy siitä, että peruskäsitteet voidaan määritellä monella tavalla.
4 Tietyt avainkäsitteet toistuvat tekstissä. On syytä pitää mielessä niiden vastakohdat: universaa-linen – partikulaarinen, objektiivinen (tai intersubjektiivinen) - subjektiivinen, absoluuttinen – relatiivinen (tai perspektiivinen).
12
Filosofinen keskustelussa tarvitaan kuitenkin kaikille yhteinen kieli (käyttökieli). Sen kautta määrittyy myös tietty ”arkinen” jaettu todellisuus. Luvussa esitetään intuitiivi-nen totuuskäsite, joka on kaikkien sofistikoituneiden totuusteorioiden taustalla riippu-matta siitä,miten ne totuuden määrittelevät.Luvussa puolustetaan ydinrationaalisuut-ta, joka tekee filosofisen argumentaation mahdolliseksi.Luku 3 käsittelee kirjalle kes-keistä näkökulman käsitettä. Näkökulma määritellään subjektin, objektin ja aspektin muodostamaksi kolmikoksi. Aspekti on objektin jokin ominaisuus,jonka subjekti aset- taa edustamaan objektia. Luvussa argumentoidaan, että vaikka näkökulmat ovat en-sikädessä subjektiivisia, ne voidaan objektivoida yhteisen kielen avulla. Objektivointi avaa mahdollisuuden kehittää ja vertailla näkökulmia. Esimerkkeinä näkökulmista tarkastellaan Tomas Nagelin ihmiskeskeistä kosmologiaa ja Marxin dialektisia risti-riitoja. Lopuksi määritellään tarkemmin,mitä näkökulmarelativismi on ja puolustetaan relativismia tavanomaisimmilta vastaväitteiltä.Luvussa 4 aiheena on totuuden relatii-visuus. Kaikki tärkeimmät totuusteoriat esitellään ja arvioidaan.Lausumien kontekstin avulla mää-ritellään näkökulmiin suhteutettu totuuden käsite. Sen avulla voidaan säi-lyttää intuitiivinen totuuskäsite mutta suhteellistettuna näkökulmiin. Luvussa esitel-lään ns. uusrelativismi, joka perustuu totuuden kontekstuaalisuuteen. Lopuksi määri- tellään maltillinen totuusrelativismi. Luvussa 5 pohditaan tiedon ja sen oikeuttamisen relatiivisuutta. Objektiivinen tieto määritellään tiedoksi, joka on yhteisön jakamaa ja jolle yhteisöllä on luotettavat perustelut. Objektiivinen tieto on invarianttia (stabiilia) näkökulmien vaihtamisen suhteen. Luvussa tuodaan esiin klassisen tiedon käsitteen ongelmat, jotka liittyvät totuuden ja oikeuttamisen suhteeseen.Luvussa puolustetaan tiedon oikeuttamiseen liittyvää pluralismia. Kysymykseen, voiko Wittgensteinia pitää episteemisenä relativistina,vastataan myönteisesti. Erityinen teema on viitekehysten yhteismitattomuus, joka liittyy erityisesti Tomas Kuhnin teoriaan tieteiden vallanku-mouksista. Luku 6 on omistettu käsitteelliselle pluralismille ja relativismille. Luvussa puolustetaan näkemystä, että todellisuus voidaan jäsentää monilla tavoilla, riippuen käytetystä käsiteellisestä viitekehyksestä. Ideaa ”luonnollisista” luokista arvostellaan.
13
Keskeisessä asemassa tässä luvussaovat Putnamin käsitteet sisäinen ja metafyysi-nen realismi ja käsitteellinen relativismi. Putnamin sisäistä realismia verrataan John Searlen esittämään ulkoiseen realismiin ja todetaan niiden olevan hyvin lähellä toisiaan.
Luvussa 7 sovelletaan edellisissä luvuissa saavutettuja oivalluksia tieteenfilosofiaan. Tieteellinen realismi on ollut vallitseva näkemys tieteenfilosofiassa. Se pitää teorioita todellisuuden kirjaimellisina kuvauksina, jotka ovat tosia tai epätosia.
Tieteellisen realismin yhtenä kulmakivenä pidetään totuuden korrespondenssiteoriaa Luvussa kritisoidaan totuuden korrespondenssiteoriaa ja esitetään sille mallin käsit-teeseen perustuva vaihtoehto. Luvussa esitellään Ronald Gieren kehittämä perspek-tivistinen realismi, jota voidaan pitää tieteellisen relativismin vaihtoehtona ja näkökul-marelativismin soveltamisena tieteenteoriaan. Luvun lopussa tuodaan esiin Sandra Hardingin puolustama standpoint-metodologia,joka on suosittu lähestymistapa sukupuolentutkimuksen piirissä. Tämä metodologia on sopusoinnussa näkökulmarelativismin kanssa.
Luvussa 8 käsittellään kysymystä totuuden asemasta yhteiskunnassa.Luvussa mää- ritellään kriittinen relativismi,joka hyväksyy pluralismin mutta kehottaa suhtautumaan kaikkiin yhteiskunnallisesti merkittäviin näkökulmiin kriittisesti, analysoiden niiden taustoja ja punniten niissä tehtyjä valintoja. Pirstoutuvassa yhteiskunnassa tarvitaan myös yhteisiä näkemyksiä, joiden saavuttamiseksi dialogi on parhaita keinoja.
Jaksossa taistelu totuudesta käsitellään asiantuntijuutta ja teesiä ”totuuden jälkei-sestä ajasta”. Lopuksi käsitellään ”totuuskoulukuntaa” ja ”nihilismikoulukuntaa” ja asemoidaan kriittinen relativismi niiden välimaastoon. Johtopäätösluvussa tehdään yhteenveto kirjan keskeisistä teemoista ja suhteutetaan näkökulmarelativismi kogni-tiivisen relativismin eri suuntauksiin. Luvussa pohditaan myös näkökulmarelativismin laajempaa yhteiskuntapoliittista merkitystä, etenkin dialogisuuden ja suvaitsevaisuu-den kannalta. Erillisessä osiossa kerron kirjan taustasta ja oman ajatteluni kehityk-sestä kohti näkökulmarelativismia.Kirjan lopussa luetellaan käytetty kirjallisuus. Koska sitä on suhteellisen paljon,olen valinnut siitä osan suositeltavaksi taustalukemistoksi.
Kommentit