Idästä vähän myöhemmin tullut vasarakirveskansa oli itäbalttilaista. Molemmat toivat uusia tuulia kaikkeen kulttuuriin mutta aivan erityisesti maanviljelykseen ja karjanhoi-toon (joskin molempia oli ennestäänkin), työkaluihin,keramiikkaan, asumiseen,ja mo- lemmat myös veivät aiempia täkäläisiä vaikutteita ja yhteisiä innovaatiota muualle.
Ikivanhoja länsibalttilaisia sanoja ovat ainakin rauta < liett. raudá = puna, itkuvirsi < *remda = "rauhoitettu, hiljennetty,rauhoittumut" = vainaja (rento,ruoto, raato, ruoma, ruumis ym.), joka on tarkoittanut hautauspunamultaa, ja josta germaanikieliin tulee sana röd = punainen; nauta < nauda (liett.) < *nemda = "talotettu,navetoitu, navetta- eläin", germaanikielissä tarkoittaa "hyödykettä, hyötyä, nautinta(oikeutt)a, omaisuut-ta; käydä, kävellä < *geng-ti = on kulkea, germaanin gang, gå (gick); aura, aure = ilma, alun perin sisäänhengitysilma *(h)en-ra (vasarakirveestä tulee *air-), auraami-nen on maan "ilmaamista", kivikautiset tiesivät uskomattoman hyvin syitä ja seurauk-sia luonnossa (ja yhteiskunnassa); kauna = taistelu, puolustus, viha < *kauti (pr. 3. kauna, liett.) = taistella < *ken-ti = puo-lustaa; kaunis < *skaun- = erottuva (näöllä, maulla ym.) < *s-ken-ti (kanta-IE) = erota (tapellen), taitella irti, lähteä lätkimään, ottaa hajurakoa; lauma < *len-ma(s) = "irroittama, vapauttama, vapaasti liikkuva, paimennettava lauma erotukseksi ktketystä tai aidatusta; rauma = (hitaasti virtaava) joki, salmi, srauti (liett.) = virrata hitaasti, < s-rem-ti (kanta-IE) = kirj. "levätä pois", germaanissa ja mm. latviassa tähän tulee loiskonsonatti -t- (strauma, ström) tai -p- (sprout); kauppa < kauptun (preussi) = myydä < *kem-p- = kasailla, varastoida; leuka < < *len-k- tarkoittaa "liikkuvaa, liikuteltavaa osaa", reuna < briauna (liett.) < *brem- = rajoittaa, ahdistaa, vetää (painaen), laahata, jarruttaa, venäjän brevno = (järeä) (reuna)hirsi (esim. lautan tai laivan).
Muun muassa sanat sauna, hauta, rauha ja tauti ovat nekin länsibalttilaista perua, mutta eivät tule kierikkiläisiltä. Tästä varmati selviää, että diftomgit -au- ja -eu- ovat tavallisia, koska kantaindoeuroopan (ja muidenkin, lainattujen) juurien tavalliset ään-neyhdistelmät tavun lopussa -en-, -em-, -eng- (-eb-, -ep-) menevät muotoon -au-, -eu-. Vasarakirveessä ne menevät muotoon -ai-, -oi- (-äi-, -öi-), latviassa usein -ie-, jotvingissa -ei-. Tämä riippuu myös seuraavasta konsonantista.
Länsibalttilaiset kielet ovat ns. kuolleita kieliä, mutta yksi niistä eli preussi tunnetaan sille tehdyn luterilaisen raamatunkäännöksen ansiosta. Preussi säilyi mahdollisesti sakraalisena kielenä "korkeissa" yhteiskuntapiireissä kuin tavallisen kansan joukossa, josta se hävitettiin tuhoamissodilla.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/suomen-sanat-preussin-etymologiseessa-sanakirjassa
Yksi kaikkein viimeisistä äidinkielenään preussia puhuneista oli muuan merikaptee-nisuvun vesa, joka lähti piispa-enonsa ohjaamana pappisuralle, joskaan hänestä ei pappia koskaan tullut, vaan hallintomies ja matemaatikko: Niklas Kapperniks - eli Nikolaus Kopernikus. Sukunimi tarkoittaa "Kuurilaista" - ja sellainen hänen vaarinsa olikin.
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/354880?page=4#355277
>>Koppernigk-seura ry (se on Kopernikuksen alkuperäinen oikea nimi!)
Ei ole.
Hänen oikea alkupräinen nimensä, kuten myös kauppiasisänsä ja merikapteeni-isoisänsä nimi oli Niklas Kapperniks, joka tarkoittaa näiden kansallisella kielellä preussiksi "Kuurinkynnäsläistä". Se oli myös Niklasin syntymäkylän nimi, joka oli isoisän perustama jokisatama Neisse-joella, preussiksi Niesen. Myös Kopernikuksen äidin suku oli preussilainen Watzenrode eli "Vehnänoras" (w ääntyy kuin engl. wheat). Isä-Kopernikus kuoli ruttoon pojan ollessa yhdeksänvuotias. Perhe ei ollut huippuvarakas korkeasta arvostetusta asemasta huolimatta, sillä merenkulkukauppa oli riskihommaa. Poika joutui kirkollista uraa tekevän enonsa kasvatettavaksi. Tähtitaitoja oli kuitenkin ehditty opettaa, ja kiinnostus asiaan herättää.
Täällä on stoori alkuperäikielellä.
COPPERNICUS
Niklas Kapperniks gimma tūsimts ketursimta septīndesimt tīrtas mettas newinadesīmtan februāran en Turnu.
Aulaūwa en Frāmburgai. Tenesse tīwis bei Ilzbergas bīskups Luks Watzenrode, per kasse kērmenarstin tāns panzdau pastāi. Tenēimans giwāntimans en Wārmijai, tenā perlānki Pōlai.
Krākawas uniwersitātis studēnts Kapperniks ni mazīwuns ni zinātun pōliskan.
Stan wissan ni zentlina din būwusin pōlin, kāi ir ni zentlina din būwusin miksin.
Adder Kēlnas SWG perlazīntwis tūsimts septīndesimt pirmas mettas lāiskas “Ihre Spuren verwehen nie” widāi polōnizisnan ir en tenesse emnes pōliskai peisāsnan Kopernik. Dīgi pōliskas fōrmas Mikołaj (ni miksiskas Klaus) paggan ni turīlai nikas nērstwei...
Padīnga di autōramans anga ni padīnga, Kapperniks ast ir Pōlis istōrijas faktan jāu stesse paggan, kai tāns kareūwa prīki Miksiskan Urdenan na pāusan stesse Pōlis kunnegan. Ast di waīstan, kāi Kappernikas pirzdaunīkai perwāndrau iz Köppernigas kāiman en Šlēzijai prei Nēisin. Ik šis sēimisemmens perēit ezze miksiskasmu kopper ‘warrin’, ainawīdan sufikss -nik ni ast miksiskan.
Adder en Šlēzijai turīwusis giwītwei dīgi izwāndrawenikai iz Prūsan, kawīds mazēi būtwei ir Niklas tāws kāupiks Niklas Kapperniks. Adder gi bilāi topōnims caperne en prūsisku ‘kapurnan’ be etminijja di laītawiskan sēimisemnin Kalnas ‘gārbs’, lattawis-kan deminutīwan Kalniñš ‘Kalnas sūns’, st. a. Kapperniks - Kappernas sūns sen prūsiskan sufiksan -ik.
En Krākawas uniwersitātin pastāi Kapperniks enmatrikulītan kāigi prūss.
Ast di paprestan dīgi stan, kāi en tūsimts ketursimta newīndesimt uštasmu, tenesmu sentismu Bolōnijas uniwersitātis studēnti, perlānki dis prei miksiskan pīran - izpretīngi, šlāitiskai studēntei iz enskāwintan Prūsan ni mazēi teikātun swāise pīran. Ezze stessei wālkiskan periōdin pastāne tāns waīstan kāi Niklas Miksis. En Bolōnijai studijja dis jurisprudēncin, matematīkin be astronōmijan, adder en tūsimts ketursimta newīndesimt newintasmu tāns pastāne per magistran stēisan pawīrpan kunstan be etwartinna si en Frāmburgan, kwei jāu en tūsimts kettursimta newīndesimt penktas-mu bēi dis dōmas rikīs. Ezze tūsimts pēnksimta pirmasmu ergi tīrtan studēi dis med-icīnin en Paduwai be engaūne doktōras grādan en Ferārai. Panzdau dīlai dis kāigi bīskupas kērmenarsti en Ilzbergai ergi tūsimts pēnksimta desīmtan. Ezze tūsimts pēnksimta dwiddesimt penktasmu tāns palāika kōntaktans sen ercōgan ~lbertan en Kunnegsgarbu be jadāi prei tennan. Swāise rewoluciōnaran dīlin “Ezze wilsnan stēi-san dāngus kērmenin”, kwei eliōcentriskan sistēman ast pastāwuns enwaidīntan ma-temātiskai, izdrukkaui dis īnsan pirzdau swāise gallin tūsimts pēnksimta ketturdesimt tīrtas mettas dwiddesimt ketwirtan maījan.
Kapperniks bei autēntiskas swāise prūsiskas tāutas pertreppeniks.
Kirjautuessaa Krakovan yliopistoon Kopernikus ei osannut lainkaan puolaa, ja hänen kansallisuudekseen merkittiin preussilainen. Isän kuurilaiset vanhemmat olivat ilmei-sesti puhuneet pääasiassa saksaa ja alakoulussa oli opetettu latinaa. Latinalaiseksi nimek-seen hän otti tuolloin alkuperäistäkin selvemmin juuri kuurilaista kansallisuutta ja kieltä tarkoitavan Copernicuksen, jonka puolalainen väännös on Kopernigk.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuurinkynn%C3%A4s
http://wiki-de.genealogy.net/Die_Kuren
(Tällä on väärä etymologia: Kūr- tulee aivan säännöllisesti kielen omasta (ja myös liettuaan lainatusta) sanasta "kup(e)ras" = kupera, kumpu(mainen), dyyni, josta slaavilaisella päätteellä (joka ei ole välttämätön) kupriškas, josta kuršas. Muoto kuršenas on skalvin kieltä.
https://yle.fi/uutiset/3-12546126
" Kivikautinen pihkapurkka voi paljastaa yllättäviä tietoja menneistä ajoista ja ihmisestä
Purupihkaa eli koivuntuohitervaa käytettiin kivikaudella liima-aineena, mutta sitä on myös pureskeltu. Pihkapurkan mahdolliset DNA-jäämät ovat tutkijoille tärkeitä tietolähteitä.
Yli-Iin Kierikkikeskuksen arkeologisilta kaivauksilta on löytynyt tänä kesänä poik-keuksellisen paljon purupihkaa. Alueella on meneillään yleisökaivaukset, jotka ovat säilyttäneet suosionsa vuodesta toiseen.
Kivikauden kylässä tehdyissä kaivauksissa tutkitaan Iijoen suistoalueella 5000 – 7000 vuotta sitten kukoistanutta kyläkulttuuria. Tänä vuonna kaivauksista on löytynyt purupihkan lisäksi esimerkiksi kvartsiesineiden valmistuksessa syntyneitä iskoksia, keramiikkaa ja palanutta luuta.
Purupihkaa on tullut poikkeuksellisen paljon.
– Yleensä on hyvä jos sitä löytyy kerran vuodessa, mutta nyt on tullut useita palasia, kertoo museolehtori Hanna Puolakka.
Mutta mitä tuhansia vuosia vanha ja mahdollisesti pureskeltu pihkan pala voi kertoa tutkijalle?
– Se kertoo todella paljon, koska sitä on käytetty vähän purkankin tapaan. Siitä saat-taa löytyä ensinnäkin hampaanjälkiä, joista jo saadaan tietoa. Lisäksi siellä sisällä voi säilyä myös ihmisen DNA:ta, jota voimme tutkia sitten hyvinkin konkreettisesti..
Kivikautisen kylän yleisökaivaukset alkoivat heinäkuun alussa ja päättyvät lauantaina 30. päivä heinäkuuta.
Rauta:
Fraenkel:
Lithuanian: raudà = valitus, itkuvirsi
Etymology: 1. '(Weh)klage = kivunvalitus, Klagegeschrei = -huuto, -lied = itkuvirsi', raũdesis 'Weh-, Klagegeschrei = kivunvalitus, -huuto',
raudìnė 'Klagelied = itkuvirsi',
raudulỹs 'wehleidige, weinerliche Stimmung = tukainen, itkuinen äänensävy',
rauduõlis 'wehleidige Person = itkupilli',
raudũs 'bitterlich (weinend) = (katkerasti) itkevä'
(tästä tulee rauduskoivu, riippakoivu, = "itkevä koivu" aivan kuten riippapaju on baltoslaavilaisilla kielillä "itkevä paju"!),
raudóti 'laut weinen, schluchzen'; Praes. ráudu, raudóju und alit. raumi, heute dial. raumu. Die athematische Flexion raumi vergleicht sich mit
ai. ródimi (s.u.).
Kaus. raudìnti, ráudinti 'zum Weinen bringen = saada itkemään, schmerzlich betrüben = satuttaa'.
Lett. rauda, gew. Pl. raudas 'Tränen = kyynelehtiminen, Weinen = itku, Wehklagen = kivunvalittaa',
raudus (Adv.) 'weinend = itkien',
raudulis 'weinerlicher Mensch = itkupilli',
raudulains, raudulῑgs 'weinerlich = itkuinen',
raudāt 'weinen = itkeä', Praes. raudu, raudeju (alett.) und dial. raužu. Lett. raužu beruht nach Endzelin a.a.O. auf einer athematischen Konjugation (cf. o. lit. raumi). Es ist von einer ehem. athemat. 3. Pl. Praes. raudinti (*in < *n·) aus in die i- Kl. übergetreten.
[Tuo vanha preesens *raumi viittaa siihen, että sana tulisi kantaindoeurooopan juuresta *rem- = olla hiljaa, maata, levtä, ja se olsi samaa perua kuin suomen sana ruumis.]
Über die balt. Ablautsformen mit ũ wie lit. rũ'sti 'zu weinen anfangen = pillahtaa itkuun',
rũ'stas, rũstùs 'unfreundlich = epäyävällinen, zornig = tyly',
rùdulti 'still weinen = itkeä hiljaa, nyyhkyttää',
lett. rũdināt 'weinen machen = itkettää, saada itkemään' usw.
s.s.v. rũsti.
Verw. anderer idg. Sprachen sind
russ. usw. rydat' 'schluchzen = nyyhkiä, weinen = itkeä',
ačech. ruditi 'betrüben = kyynelehtiä' etc.,
ai. róditi, rudáti 'weint',
av. raoste 'weinte',
lat. rūdere 'schreien = huutaa, brüllen = mylviä',
ae. réotan 'weinen = itkeä, wehklagen = valittaa kipua',
aisl. rauta 'brüllen = mylviä',
ahd. riozan 'weinen = itkeä'.
Lithuanian: raudà = puna(-väri, -hehku)
Etymology: 2. 'Röte, rote Farbe, Färberröte, Rotkarpfen',
raudesà 'Röte (am Himmel)',
raũdė 'rote Farbe, rotbraune Kuh, Plötze, Rotauge', in letzter Bed. auch
rauduvė; raũdis 'Rotbrauner (Pferd oder Kuh)' = raudikko und als Abstr. 'Röte, rotbraune Farbe',
raũdas 'rotbraun, fuchsrot, rötlich',
raudónas 'rot',
raũkis 'Rotbrauner, vom Pferd',
raudė'ti 'rotbraun, rötlich werden',
Kaus. raũdinti 'röten, rot färben, erröten machen',
Incoh. raũsti (raustù, raudaũ) 'sich röten, rot werden, vor Scham erröten, rot schimmern',
raudõklė 'Weiderich, Blutkraut'.
Lett. rauds 'rot, rötlich, hellbraun',
raud(i)s 'rotes Pferd, Grauschimmel',
rauda 'Rotauge (leuciscus erythrophthalmus), Bleier (leuciscus rutilus), wilde Ente', imletzten Sinn auch rauduve (cf. lit. raudẽlė 'Rotente').
Ablautsformen mit ū sind lit. rùdas, rùsvas, rusnùs 'rotbraun', rùstas 'lila, bräunlich',
lett. ruds 'rötlich, rotbraun, grau' usw. (s.s.v. rùdas, rùsti).
Aus dem Slav. sind zu vergleichen abg. ruda 'Metall',
russ. usw. ruda 'Erz' = malmi,
abg. rumenú, russ. rumjanyj 'rot, rosig',
rudyj, rudoj 'blutrot, rothaarig',
rusyj 'dunkelblond, hellbraun',
ryžij 'rothaarig',
russ.-ksl. rüdürú,
russ. rëdryj 'dunkelbraun' u.v.a..
Verw. anderer idg. Sprachen sind:
Ai. rudhirá- 'rot, blutig', als Neutr. 'Blut' (s. über das Wort Frisk, Zur indoir. und griech. Nominalbildung = Göt.),
lohá- 'rotes Metall, Kupfer, Eisen',
toch. A rätram·, rtärye (Gen. sg. f.) 'rot', B rätre 'rot',
rätraune 'Röte',
griech. reúqein 'röten', œreuqoj 'Röte', ruqrój 'röt',
lat. ruber, russus (> *rudhsos) dass.,
rūfus 'lichtrot, fuchsrot', mit f als Entlehnung aus der umbr.-sabell. Gruppe, cf. umbr. rufru 'rubros',
got. raus, ahd. röt, ae. réad 'rot',
ae. réod 'rote Farbe', ahd. as. rost 'Rost' usw.
(über lat. rutilus 'rötlieh', das von einfachem *ereu- ausgegangen ist, s. W.-H. 2, 456 als Erg. von Niedermann IF 15, 1204 = Balt.-Sl. 1532).
Nauta, juuresta *nem-, josta myös nãmas = talo, Nemunas-joki ja suomen nummi = sileä kuiva hyvä (tilapäinen) rakennuspaikka.
" Ritter:
§ 84. Oben (§ 17) wurde erwähnt, daß man die Entlehnung von fi. nauta usw. mit ei-ner Besteuerung der Ostseefinnen durch ihre germanischen "Herren" in Zusammen-hang gebracht hat. Man darf hier nicht von der Grundbedeutung des germanischen Wortes absehen,die als ‘Besitz = omistus,hallinta, Vermögen = Nutzung’ anzusetzen ist, vgl. auch lit. nauda ‘Ertrag = sato, tuotto, tulo, Habe = (irtain) omaisuus, tavara’, das im übrigen durchaus nicht als Etymon von fi. nauta usw. ausgeschlossen werden kann, was die Überlegungen VILKUNAs ohnehin hypothetisch macht.
[HM: Nauda on todennäköisimman vasarakirveskieltäja tarkoittaa hyöty(eläin). Se voi tulla myös sanasta *nem-da = navettaeläin. Silloin se tulee eteläise (jotvinki) vaarakirveskieln kautta]
194.
Die Übernahme von nauta könnte aber gänzlich undramatisch damit zusammen-hängen, daß die Ostseefinnen von den Germanen lernten,das Rind als Währung zu verwenden - vgl.WEINHOLD 51 ff.zu kügildi ‘Wert einer Kuh (als Zahlungseinheit)’."
***
Fraenkel:
" naudà, auch náuda, Gen. sg. naudõs (...) ´Nutzen = hyöty, Vorteil = etu, Gewinn = voitto, Habe = irtain omaisuus,tavara,Besitz = (yl.kiinteä) omistus,hallinta, Vermögen = voima, kyky, taito, mahti, Güte = tavarat´; im Žem(maitien) unter den Einfluss von lett. nauda auch ´Geld = raha(t)´ (...);
naudìngas, náudingas ´brauchbar = käyttökelpoinen, nützlich = hyödyllinen, vorteil-haft = etuisa, edullinen, erspriesslich = tuottoisa, förderlich = edistävä, edullinen, edistyksellinen, heilsam = terveellinen;
naudóti (-ja, -jo) ´verwenden = käyttää, kuluttaa, benutzen = hyödyntää, Gebrauch machen = käyttää hyväkseen´, naudótis ´dass und von etwas nutzen = hyötyä jostakin, Vorteil haben = saada etua, naudžius ´Wucherer = koronkiskuri´, Neol. náudininkas, naudìnis = Dativ.
Lett. nauda ´Geld = raha´, naudīgs ´wohlhabend, reich´, naudnieks, naudēlis ´Geldmann = rahamies´, naudenieks = tuntipalkkamies. ...
Preuss. O.N. (paikannimiä) Nauden, Naudithen, Pers. N. Naudyn, Naudicz, Naudiocz. preuss.-liett. Naudidžiūnas.
Cf. got. niutan ´erlangen = saada, saavuttaa, ulottua, geniessen = nauttia´ (< PIE, ubalt., urgerm *nemdan, RJK);
nuta ´Fischer = kalastaja´ (ei ole varmaa, että tulee juuresta *nem-, voi tulla myös esimerkiksi juuresta *(k)nē- = sitoa, nitoa, solmia solmu, verkko, josta vasrakirveen *nati = verkko, > Näsi (järvi), saam. nuotta);
ae. notu, nytt, ahd. nuz, ´Gebrauch = käyttö, käytäntö, tapa, Nutzen = hyöty, etu, voitto, Einkommen = tulot;
aisl. naud ´(Nutz)vieh = hyötykarja´, nautr ´Gabe = lahja, almu, uhri´, ae. néat, ne. neat ´Nutzvieh´.
Aus urgerm. sind ins Slav. entlehnt abg. nuta = bovs = härkä, aruss nuta = Hornvieh = nautakarja usw. (Kiparsky 183 ff. 296)
Wenn im Westslavischen neben nuta auch nąta (< *namta, olen siis eri mieltä nasaalin syystä, läsnibaltin sana EI TULE GERMAANISTA, RJK) vorkommt (vgl. auch polab. nątar ´Hirt = paimen´ sowie Brückner KZ 42, 358), so liegt sekundäre Nasalisierung durch Einfluss des anlautenden n vor (Slawski S1O cc 18. 18, 266).
... "
Etymology
From Proto-Baltic *naudā-, from Proto-Indo-European *newd-, *nowd- (“to seize, to take for use”), from a stem *new-, *now- (“to make a sudden gesture; to wave, to beckon = viittoa”) with an extra d.
[RJK: Kädenliike, ele, käsimerkki on *mem- eikä *nem-. Sieltä tulee länsibalttiin *mau- eikä **nau-. Ne-:n ja me-:n välillä on siirtymiä länsibaltin ja länsislaavin välillä, mutta ne eivät vaikuta esimerkiksi suomeen ja germaaniin.]
The semantic evolution was presumably “(something) taken for use, for benefit” > “property” (including also animals, cattle) > “money” (compare Latin pecus (“sheep, cattle”), pecūnia (“property, money”)). Cognates include Lithuanian naudà (“benefit, validity, utility; property”), Gothic 𐌽𐌹𐌿𐍄𐌰𐌽 (niutan, “to achieve, to get, to enjoy = nauttia”), Old English notu, nytt, Old High German nuz (“use, utility”) (German nutzen (“to serve, to use”)), Old Norse naut (“cattle”).[1]
náudà
[Čia pateikiamas ne ištisinis senųjų germ.-bl. leksikos izoglosų sąrašas, todėl jis gali būti žymiai papildytas:] 40. Go. niutan (germ. *neut-,nut-) ‘pasiekti, įsigyti’, ganiutan ‘gaudyti = pyydystää’, nuta ‘žvejys = kalastaja’, unnuts ‘be naudos, nenaudingas = hyödytön’, s. isl. njóta, s. ang. nēotan, s. fryzų niāta, s. saksų niotan, s.v.a. niozan ‘naudotis = käyttää, hyödyntää’, s. ang. notu, nytt, s.v.a. nuz ‘vartojimas; nauda; sutarimas, santarvė’,s.isl.naut ‘galvijai’, nautr ‘dovana’,s.ang. nēat ‘t.p.’ – lie. náudà ‘Nutzen = hyvinvointi, etu, hyöty; turtas = varallisuus’, žem.ir la. kalboje dar ir ‘pinigai = rahat’.
Чемоданов 1961, 83
Prasl. nuta ir pragerm. nauta atitikmenų bendra reikšmė - ‘stambus raguotas gyvu-lys’. Tačiau genetinio tapatumo tarp jų nėra. Germanų formos (s. isl. naut, s. ang. neāt ir kt.) turi aiškią etimologiją: go. niutan, s. isl. njóta, s. ang. nēotan, s. saksų niotan, s. v. a. niozan ‘naudotis, vartoti = käyttää’, s. ang. nytt, s. v. a. nuz ‘nauda, pelnas’, lie. naudà = hyöty, la. nauda ‘pinigai = rahat’. Semantinis perėjimas ‘nauda’ > pelnas > gyvuliai > pinigai yra gana aiškus ir pasikartoja daugelyje ide. formų (plg. lo. pecus: s. isl. fé; prasl. skotъ : go. skatts ir kt. = karja).
Мартынов 1963, 50
Germ. neut-a- ‘valgyti = syödä, gerti = juoda, genießen = nauttia’ (go. niutan ‘treffen = tavata, erreichen = saavuttaa, froh werden = olla ajoissa, aikaisessa’, s.isl. njóta ‘valgyti = syödä, gerti = juoda, gauti naudos = saada hyötyä, džiaugtis = ilahtua’, s. ang. nēotan ‘genießen = nauttia,brauchen = käyttää’,s.fryzų niata ‘t.p.’,s.v.a. niozan ‘valgyti, gerti, kuo nors naudotis’) galime lyginti tik su lie. naudà ‘kas naudinga, vertinga, pelninga, gerovė’ bei šios bl. leksemos giminaičiais.
Seebold 1970, 361 ("kasvoton" Elmar Seebold, taitava, "säästeliäs" fuskumies...)
Baltų-slavų kalbose tarp Otrębskio [Otrębski, Jan. 1965. Gramatyka języka litewskie-go. Tom II. Nauka o budowie wyrazów. Warszawa, 38–41] ir Kolesovo [Kolesov. V. V. 1972. Istorija russkogo udarenija. I. Leningrad, 37–51] pateiktųjų toga- / fuga- struk-tūros pavyzdžių lietuvių kalboje resp. mobiliųjų ā-kamienų pavyzdžių s. rusų kalboje kai kurie žodžiai kelia sunkumų. 1. Lie. raudà, sl. ruda […] 2. lie. naudà ‘Nutzen = etu, Habe = omistus, Gewinn = voitto’ yra arba senasis neutrum pl. ir todėl nebūtinai relevantiškas (sg. lytyje s.n. naut n. ‘Stück Vieh = karjaeläin’) arba yra turėjęs žodžio pradžios laringalą ir nebūtinai nusižengia R-VT : HRoVT sureguliavimui.
Rasmussen 1989, 170
Umbrų nuřpener. Vienas pavyzdys Va 13,kuris interpretuojamas kaip dūrinio abl. pl., kurio antrasis žodis -pener atitiktų lo. pondiīs, o pirmasis nuř yra neaiškus. Buck jo neverčia ir tik pažymi, kad žodis yra „name of a small coin“ (§ 263, 1). Bréal [Les Tables Eugubines, Paris, Vieweg,1875, LXVIII+396 p.],241 t., primena assipondium, dipondium; von Blumenthal, 44 t., sekdamas Devoto, 405, siūlo *nudipondiis su reikšme ‘assibus librariis’, nūdus čia turėtų reikšmę, it. netto ‘aiškus = selvä, grynas = puhdas’, tačiau nuř negali būti fonetinis nuř reprezentantas, kuris kilęs iš *nogᵂedho-. Devoto taip pat įžvelgia nuřpener skolinį iš lotuynų kalbos. Vetter, 224, jį vertė *novodupondiis pagal R. G. Kent, kuris jį skaido į newo-dupend, plg. Poult-ney, 221, tačiau ši etimologija suponuoja, kad nuřpener u sinkopė atsirado po inter-vokalinio d perėjimo į ŕ,kas yra neįprasta. Pisani,209,išn. 13,teigia, kad nuř „potreble contenere la rad. *neud- di lettone náuda ‘denaro = raha’,lit. naudà ‘utile = hyödyke, possesso = omistus’, aated. niozzan ‘fruire, possedere’, ags. notu ‘provento’, nēat ‘capo di bestiame’ (cfr. pecū : pecūnia), ecc. Alla lettera sarebbe *pecunipendiis“. Lotyniškame vertime pasitenkinama išreiškiant nuřpener žodžiu partibus. Bücheler vertimas nullipondiis nei reikšme, nei forma netinka.
Ernout 1961, 123
[Straipsnyje aptariami dabartinės baltarusių kalbos lituanizmai]. Br. нaўда́, но́ўда ‘nauda’, ‘liūdesys (liūdna žinia)’ Karskis Б 131, наўда ‘nauda, turtas’ Stankevičius К V 177 dabar nykstantis, pasirodantis daugiau kaip dialektizmas. Hermanovičius Аб нек. асабл. 10 tt. be pamatinės ‘naudos’ reikšmės, dar nurodo antrines ‘svarbos’, ‘naujienos’, ‘dalyko’ reikšmes. Visai reta tarmybė, matyt, yra le. nawda ‘nauda’ SJP III 202. Iš lie. naudà (šis lie. žodis šalia br. навда́ prirašytas jau Nosovičiaus СБH 300); žr. dar Būga RR II 503.
Urbutis 1969a, 66
kirjoitti 26.6.2015 klo 13.01 MÎMELI <52> [Memel MK Kæstutis Demereckas] Nemunas, Klaipëda MÎMS aj <26> [mems, Memele, Nemunas/Memel? niemy MK] nebylus
Lithuanian: Nẽmunas (joki)
Etymology: 'Njemen',in der Volkspoesie oft zum Strom κaτ έξoχήν geworden; daher auch Pl. nemunaĩ für mächtige Flüsse (vgl. einen ähnlichen Fall bei Dunõjus 'Donau', s.s.v.).
Gehört zu der Wz. *nem- über deren verschiedene Bed. Benveniste BSL 32, 1, 79 ff. sowie Verf. REI 1, 405 ff. ausführlich handeln.
Nẽmunas vergleicht sich mit Abltgen. wie
griech. νέμoς [némos] 'Weideplatz = hakamaa, Waldung = metsikkö, Hain = nummi',
lat. nemus 'Wald mit Triften = laidunmetsä, Gehölz = metsikkö, Hain',
gall. némāton, afränk. nimid 'sacrum silvarum'.
In Nẽmunas, lett. Nēmuns liegt entweder ein neben dem s- St. in griech. némos, lat. nemus anzusetzender u- St. vor, an den suffixales -nas getreten ist, oder man hat von *nemun- bzw. *nemuna- der gleichen Bed. wie die genannten griech. und lat. Wörter auszugehen.
Schmittlein Et. 87 ff. halt freilich das -un- von Nẽmunas für Fortsetzung von *ən, wobei er sich auf ON. wie Nemaniūnai, Pers. N. Nemanis usw. beruft. Er erinnert auch an das Nebeneinander von lit. kamãnė und kamunễ 'Mooshummel = sammal-kimalainen, Bombus muscorum' (s.d.), ferner an das von namaĩ und žem. numaĩ 'Haus = talo, asumus, pl.'.
Die Gdbed. von lit. Nẽmunas ist auf jeden Fall 'der durch Wälder, Heide, Sümpfe fliessende Fluss'. Eine Bestätigung dieser Etymologie liefert das Volkslied von Lata-kiškė: ežerai, nemunai, negaliu daplaukc´, rūdzymai,purvynai, negaliu daeic' = 'Seen und Flüsse wie der Njemen, ich kann nicht hinschwimmen, Moraste und Sümpfe, ich kann nicht hingehen'.
Būga KS 246 verweist noch auf die Notiz des Słownik Geograf. 7, 82 Njemen wypływa w błotnistych lasach 'der Njemen entspringt in sumpfigen Wäldern'.
Dazu kommen noch lit. nemùnė, nemunễ 'Pilzart,die in feuchten, sumpfigen Gegenden wächst', mesisieni, kelmutis = kantosieni. (die erste Betonung in Dusetos, Anykščiai, die zweite in Linkmenes, Vilnagebiet.),
ferner lit. nẽmuogė 'Heidelbeere' = mustikka, (2. Tl. lit. úoga 'Beere'), cf. dtsch. Heidelbeere.,
das zu Heide gehört wie poln. borówka 'Heidelbeere' zu bór 'dichter, finsterer = synkkä, hämärä, Wald, Forst = (istutus)metsä'.
Früher fasste Būga RFV 72, 193 ff. lit. Nẽmunas als Zustzg. der Negation nè- *mùnas' Schmutz, Schlamm = loka',
cf. čech. mouna 'schmutziger Mensch', mouniti 'beschmutzen, besudeln'. Danach würde Nẽmunas das Gegenteil von der obigen Erklärung besagen. Doch nimmt Būga TiŽ 2, 452 mit Recht diese letzte Deutung zurück unter Verweis auf seine später erschienene Arbeit in KS 244 ff. (s.o.).
Lithuanian: nãmas = talo , alun perin kevyt, puurakenteinen
Etymology: gew. Pl. namaĩ '(Wohn)haus = (asuin)talo, Heim = koti', alter Loc. namiẽ, žem. nùmij (Raseiniai), nomeĩ, nòmei (Telšiai) 'zu Hause', daneben nach Analogie anderer Stammklassen auch namiejè (namėjè in Mundarten, wo ie und ė nicht aus-einandergehalten werden); Illativ namõn 'nach Hause', der wegen seiner adv. Bed. meist zu namõ verstümmelt wird. Die Form namõn beruht auf einer alten Kollektivbil-dung, die mit russ. Pl. doma übereinstimmt Postpos. -n(a). Sie kann durch 'kasuelle' Suffixe erweitert werden; daher namõniui, namõnais. Auserdem kommt nach Analo-gie des zu gãlas 'Ende' gehörigen atgãl 'zurück' auch namõl vor, das die Nebenform namõliai, namõlio erzeugt; vgl. auch vereinzeltes namiẽlia = namiẽ 'zu Hause', namiẽlio = namõ 'nach Hause' im Gedicht,
[RJK: Juuret PIE *dem- = asettaa, latoa, rakentaa (raskaasti ja pysyvää) ja *nem- = pystyttää, rakentaa (kevysti ja tilapäisesti, pystypuusta ym.), ottaa sopiva maa-alue asumiskäyttöön, ovat täysin eri verbejä, vaikka molemmista tulee rakennusta, taloa (joka tulee kolmannesta juuresta *tel-) tarkoittavia sanoja. Tuskin on ollut mitään yhteistä **dnem-juurta.]
Über namóp(i) 'nach Hause', namíep(i) 'zu Hause' (mit Metatonie gegenüber namiẽ)
Im Žem. wird für namaĩ 'Haus' numaĩ gesagt. Dies ist wohl eine Ablautsdoublette zu jenem mit um aus *om (s. auch Schmittlein ét. 90, der sich in derselben Weise äus-sert); vgl. u. av. nmāna-, domāna- 'Behausung, Haus'. Endzelin FBR 17, 163 nahm dagegen, was weniger überzeugt, für numaĩ Beeinflussung durch das Synon. bùtas (s.s.v. bū´ti = olla) an.
Ableitungen von nãmas sind namìnis 'häuslich,das Haus betreffend=koti-',namìškis namíegas,nameĩšis 'Hausbewohner,Hausgenosse,Familienangehöriger', Kompos. namìsėda 'Stubenhocker = "tupauuno" ', 2Tl. sėdė´ti 'sitzen = uskoa';das 1.Gl. zeigt Wuchem des ia wie in anderen von Skardžius Festschr. Vasmer 502 ff. 508 ff. beleuchteten Fällen.
Wie lit. namàsėda eig. bedeutet 'wer im Hause sitzt', so ist der urspr. Sinn von namíegas und nameĩšis 'wer im Hause umhergeht, sich bewegt'. Lit. namíegas ent-hält den Loc. sg. namiẽ 'zu Hause', komponiert.mit einem zu der Familie von lit. góti gehörigen Nomen; cf. Būga und Skardžius a. a. O., die das ai. ebenso gebildete Ka-suskompositum agregá- 'vorangehend' vergleichen. Bei namíegas gegenüber namiẽ hat die in derartigen Zusammenrückungen übliche Metatonie Platz gegriffen (vgl. auch o. über namíep(i)). Im zweiten Teil von nameĩšis steckt Abltg. von eĩti 'gehen'.
Über namùdė 'zu Hause gefertigtes Gewebe = kotikutoinen' s. s. v. áusti.
Von Personenn. seien erwähnt lit. Namìkas, Nameĩšis, Nameĩkis usw.
Verwandte der anderen balt.Sprachen sind lett. nams 'aus geraden Stangen zusam- mengestellte kegelförmige Sommerküche,mittlerer Teil des Wohnhauses, der Küche, Vorbau in der Badestube, Hütte, Haus', alett. (zemgal.) PN. Nameise, preuss. PN. Namikant, Namkynt = "kotikissa", (2. El. verwandt mit lit. kẽsti ' 'leiden', s.s.v. kẽsti , Trautmann PN 66, 147), ON. Namgeist (Gerullis Ortsn.)
Lit. nãmas, lett. nams werden vielfach wegen des anlautenden n mit griech. nomòj 'Weide(platz), zugeteilter oder angewiesener Wohnsitz,Wohnort, Aufenthalt', némein 'austeilen, verteilen, besitzen, innehaben, in seiner Gewalt haben, weiden, füttern' in Verbindung gebracht (so bereits Schade Altdtsch. Wb.644 s.v. nëman, danach auch Trautmann Wb. 193, Endzelin bei M.-Endz. s.v. nams).
Jedoch ist es viel wahrscheinlicher, lit. nãmas zu *dõm-, *domos- 'Haus' zu ziehen, vgl. auch lit. dimstis 'Hof, Gut, Hofraum' usw. (s.s.v.).
Wie Endzelin FBR 12, 175 ff. annimmt (s. auch Verf. LPosn. 4, 100), ist das n von lit. nãmas, lett. nams = kota, in Verbindungen aufgekommen wie lit. darýti nãmą, lett. darīt namu 'ein Haus erbauen' sowie im Kompos. namūdarys 'Baumeister'.
Hier ist d- d zu d- n,bzw. n- d dissimiliert,wobei das inltd.m von lit. nãmas,lett. nams assimilierende Wirkung ausübte. Auch Pisani St. Balt. 4, 50 ff. 53 ff. trennt lit. nãmas etc.nicht von idg. *dom(os), gibt aber eine unwahrscheinliche Erklärung des anltd. n (s. jetzt noch Machek Shorn. Brno II 2-4, 135). [Väärin, RJK]
Über die Vertreter von *doam-,*domoa- 'Haus' in den einzelnen idg. Sprachen s.s.v. dimstis, ferner besonders J.Schmidt, Benveniste. In den hier zitierten Arbeiten ist auch gehandelt über die formale Beschaffenheit von ai. ved.dámpati-, pátir dan, av. gā±. doing paiti-, griech. despòtāj aus *dems-pòtaj 'Hausherr = isäntä', sowie über av. nmāna-, domāna- 'Behausung, Haus', nmānya- 'dem Haus angehörig'.
Mit der neben der o-Flexion vorhandenen u-Dekl. von slav. domú, lat. domus ver-gleicht Speeht KZ 59, 2161 lit. namūnaĩtis 'Sohn eines *namūnas, d.i. eines Haus-wirts = nuori-isäntä'. Er verweist auf ai. dámūnas- (s-St., nicht, wie er u.a. angeben, oa- St. *dámūna- !) 'zur Familie gehörig,eigen,häuslich,hausfreundlich, Hausfreund'.
Doch ist die Bildung von ai. dámūnas- derartig auffällig, dass Pisani KZ 72, 213 ff. Bedenken trägt, es in diesen Zushg. zu rücken. Freilich ist Pisanis Erklärung von dámūnas- als Bahuvr–hikompos. aus ai. damá- Abstr. *ūnas-, cf. ávati 'tut wohl, begünstigt, fördert, hilft, schützt', ūtí- 'Ergötzen, Wohlwollen, Gunst, Förderung, Hilfe', also mit einer Gdbed. 'der Gunst zu einem Hause hegf wenig einleuchtend.
Dem lit. *namūnas (namūnaĩtis) kann man noch griech. dmèj (aus dmous) 'Diener, Knecht', dwlodomeĩj. oäkogeneĩj Hesych an die Seite stellen.
Benveniste BSL 51, 15 ff. trennt übrigens idg. *doam-, *domos 'Haus' von Wz- *dem- 'bauen' (griech. démein, aisl. timbr usw.).
***
https://etimologija.baltnexus.lt/?w=nuoma
Antraštė: núoma = vuokra
Reikšmė: ko nors nuomojimas, Miete = vuokra (myös kuhilas)
Straipsnelis:
žr. imti
Šaltinis: Seebold 1970, 357–359
[Seebold kusettaa taas, vaikka osaa liettuaa: nuoma EI tule sanasta nu-ėma = pois-otto!]
Antraštė: núoma
Straipsnelis: ... Lie. núoma slypintis ilgasis vokalizmas pasirodo pragerm. *nēmaⁿ, go. andanem ‘Empfangen = vastaanotto, saanti’ (‘priėmimas =vastaanotto, gavimas = saanti’), s. isl. nám ‘Ergreifung = tartunta, tarttuminen, Übernahme = haltuunotto’ (‘gavimas’, ‘perėmimas’) [155] landnám ‘Landnahme’ (‘žemės ėmimas = maanotto’). Ide. pamatinė forma *nḗm-o-m atstovauja darybos tipui *u̯érg̑-o-m ‘darbas (Werk)’, tik su kaž-kaip veliarinės šaknies *nem- semantikos ‘gerecht zuteilen’, med. ‘imti = ottaa’ paveikto ilgojo balsių kaitos laipsnio šaknies vokalizmu. Lie.núoma fonas rutu- liojasi taip:infiksinis darinys *n-O̯-ēm-é’-h₂,su prieškirtiniu sutrumpėjimu *nO̯emé’h₂, su pradiniu kirčiu *nO̯éme’h₂, su vokalizacija ir asimiliacija *noóme’h₂ = *nṓme’h₂, su deglotalizacija ir laringalų virsmais,praide. *nṓmah₂, iš kur prabaltų-slav. *nṓma, lie. núoma – (1) akcentinė paradigma.
Šaltinis: Rasmussen 1989, 155–156 [ Väärin: "seeboldia" ]
Antraštė: núoma
Straipsnelis: Gr. νέμω [nemo] ‘priskirti = annostella, jakaa (kullekin osansa ym.), iš-vykti = matkustaa pois,lähteä’ [742]. Šaknis *nem- yra žodyje νέμω, su balsių kaita *nom- žodyje νόμος ‘ganykla = (paimennus)laidun, maistas = ruoka(laji)’.
Betarpiškas šaknies *nem- atitikmuo yra germanų kalbose:go. niman, vok. nehmen ir t.t. Go. niman reiškia ‘imti = ottaa’ reikšme ‘teisėtai gauti = saada oikeutetusti’, plg. Benveniste,Institutions 1,81-85,gretinant go.arbi-numja ‘įpėdinis’ su gr.κληρονόμος [kleronomos]. Taip pat prisimenama av. nəmah- neutr. ‘paskola = laina, vippi’, tačiau lie. núoma turi tą patį balsį kaip gr. νωμάω [nomao].
[Gootin ja saksan sanat viittaisivat siihen, että *nem- on kantaindoeuroopasta, mutta varmaa sekään ei ole: ne voivat olla lainoja baltista, jolloin *nem- olisi mahdollisesti kantauralista.]
Į νέμω šeimą buvo bandoma įtraukti lo. numerus,kas yra abejotina.S.air. neim, nem ‘nuodai = myrkky’ (plg. dėl reikšmės vok.gift greta gehen?) protingiau palikti nuošaly, plg. Vendryes, LEJA, N7. Pagaliau savivališka yra gretinti su s. i. námati ‘lenkti = taipua, taivuttaa’. Žr. dar Pokorny IEW, 763.
Šaltinis: Chantraine DEG III, 744
Antraštė: núoma
Straipsnelis: Įdomus P. Šmito siūlomas mesap. noman gretinimas su lie.-la. núoma ‘arendos mokestis = vuokrahinta’ (žr. W. P. Schmid. Messapisch-baltische Kleinigkeiten – IF LXV, 1960, 24–30).
Šaltinis:Топоров 1963d, 256
Antraštė: nuõma
Straipsnelis: [Autorius, naudodamasis turimais urartu kalbos leksikos pavyzdžiais, pateikia įvairių ide. kalbų paralelių]. namriša- ‘jis nuėmė, išsinuomavo’ < *nem-; plg. gr. νομίζω [nomitso] ‘turėti įprotį = pitää mielessä, vartoti = odottaa, naudotis = käyttää (hyödyksi), pasisavinti = omaksua, omia, ottaa haltiinsa, skolinti = lainata’, go. niman ‘imti’, lie. nuõma ‘nuomos mokestis, nuoma’ ir kt.
Šaltinis: Джаукян 1963, 130
Antraštė: núoma
[Aptariama ilgųjų balsių raida bei Kortlandto siūlomos cirkumfleksinės priegaidės ga-limybė baltų ir slavų kalbose.] Vine (1998) nurodė eh₂- kamienių su ō laipsniu klasę, kurioje yra ir baltiškų bei slaviškų pavyzdžių: lie. núoma AP 1, la. nuõma ‘t.p.’ (< *nṓm(h₁)-eh₂-), plg.s.r. namъ ‘domėjimasis = koti- (eläin ym.),nauda’ (Novgoradas), tikriausiai retrogradinės darybos iš *nṓmā rezultatą.Šaknies *nṓm(h₁)-eh₂- senumą rodo pirminis denominatyvas gr.νωμάω ‘handle’ (‘paskirstyti=annostella,jakaa (kulle- kin osansa ym.),išdalyti = matkustaa pois,lähteä’).Narteno darinį *nem(h₁)- pagrind-žia vardažodžiai, pvz.,germ. *nēma- n.(go.andanem ‘gavimas = saanti; priėmimas = vastaanotto’, s.norv. nám ‘mokymasis = oppi-’), toch.B ñemek ‘derliaus nuėmimas, pjūtis = sadonkorjuu’ (<*nēm(h₁)oko-). Tematinis prezensas *ném(h₁)-e-ti (gr. νέμω, go. niman, la. nȩmu / ņȩmu) – greičiausiai protoide. Narteno prezenso *nḗm(h₁)- / *ném(h₁)- pakeitimas,plg. Villanueva Svensson 2011,321. Kortlandtas (1988, 392f.), atskirdamas lie. núoma, gr. νωμάω, s.ir. námae ‘priešas = vihollinen’ nuo šaknies *nem-,rekonstruoja paralelinę šaknį *nemh₁-.Ji būtų naudinga lie.núoma kilmės aiš- kinimuose Kortlandto sistemoje tik tuo atveju, jei rekonstruota šaknis būtų *neHm-.
Šaltinis: Villanueva Svensson 2011a, 29–30
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=noom&F=M&C06=et
nuum : nuuma : nuuma 'põllumajandusloomade v -lindude rikkalik söötmine rohke ja väärtusliku liha ning rasva saamiseks;
Lihaeläinten lihotus teurastettavaksi
" (inimese kohta:) liiga rikkalik, priskeks toitmine'; "
Liikalihavuus, lihominen
" mrd 'rent, rendile andmine või võtmine' "
Vuokralle antaminen tai ottaminen
" ○ noom " ← läti noma 'rent, üür, rentimine, üürimine'
Vuokraus
***
https://letonika.lv/groups/default.aspx?cid=897023&r=10611062&lid=897023&g=2&q=nuum&h=2242
n`uum nuuma (70) (lopu) nobarošana
nuumama n`uumama nuumata (102) barot, nobarot (lopus) = lihottaa teurastettavaksi
© Karls Abens, pārskatījušas un papildinājušas Urve Aivare, Andra Kalnača, Ērika Krautmane, Jana Šteinberga-Ranki
https://letonika.lv/groups/default.aspx?q=noma&s=0&g=2&r=10621063
noma nuoma, nuomojimas
maksāt nomu - mokėti nuomą (nuompinigius)
nomas līgums / maksa - nuomos sutartis / nuompinigiai
|
Latviešu — lietuviešu vārdnīca
|
 |
https://imwerden.de/pdf/etimologichesky_slovar_slavyanskikh_yazykov_vyp26_1999__ocr.pdf
*nuta: цслав. ноутд ж.р. (ЗоСс, bos (Mikl. 456), 'крупный рогатый скот = suurikokoinen sarvikarja', (ЗббС, boves, grex (Parim., SJS 21, 443), словен. niita ж.р. 'стадо крупного рогатого скота' (Plet.I,720;см.также Erjavec LMS 1879,147),nuta 'стадо = lauma' (Strekelj. Slov.28),н.-луж. стар, nuta ж.р. 'стадо' (Schuster-Sewc. Histor.-etym. 14,1026), полаб. nota вин. ед.ж.р. 'стадо коров = lehmälauma' (*notot Polariski-Sehnert 103; см.также R. Olesch. Thesaurus linguae dravaenopo-labicae I, 700: nuntung, nota),др.-русск.ноута 'рогатый скот = sarvekas karja' (ПрЮр XIV,2406, СДРЯ V, 445; см. также Срезневский II, 476-77), нута ж.р. 'крупный рогатый скот' (Златостр. - Вост. I, 253, XII в. и др.; СлРЯ XI-XVII вв. 11, 448), русск. диал. нута ж.р. 'вереница бурлаков, которые тянут судно = lautanvetäjien eli burlakkien jono' (волог., ниже гор.), 'преграда на реке из бревен и т.п., связанных цепью, для задержки судов, сплавного леса' (волог., нижегор.) (Филин 2 1 , 316-317; Д а л ь 3П, 1454), нута 'вереница бурлаков, которые тянут судно' (волог.), 'стадо коров у торговцев' (волог.) (Филин 21, 316-317), 'вереница' (волог., О п ы т 130).
Заимствовано из прагерм. *nauta, ср. др.-исл. naut 'крупный рогатый скот' и далее - гнездо гот. niutan, др.-исл. njota 'пользоваться = hyötyä, употреблять = käyttää', см. С.С. Uhlenbeck AfslPh XV, 1893,489; J. Kelemina "Glasnik" XIV, 1-4,1933, 71; V. Kiparsky. Die gemeinslavischen Lehnworter aus dem Germanischen. Helsinki, 1934, 184; он ж е AION I, 1958, 2 1 ; Фасмер III, 90; Schuster-Sewc. Histor.-etym. Wb. 14, 1026, (nuknica). Носовой гласный в полаб. форме вторичен.Подробный анализ изменения семантики германизма на слав, почве см. В.В. Мартынов. Славяно-германское лексическое взаимодействие древнейшей поры. Минск, 1963, 50-52.
Ненадежны гипотезы об исконном происхождении праслав. слова и родстве его (*nQta) с авест.nemata 'трава = ruoho,луг = niitty,nummmi', лат. nemus 'роща = lehto', см. A. Fick KZ XXI, 1873,2-3, и о палеоевропейском источнике слав, и герм. лексем - ср. долат. nummus *'скот', лид. ίμμоύς [immous] ´бык = härkä', см. К. OStir. Drei vorslavisch-etruskische Vogelnamen. Ljubljana, 1930, 70.
... "
http://runeberg.org/svetym/0626.html
This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)
needfire; väl till ett germ. naud-, gnidning, till isl. mia, gnida = fhty. nuan, växelform till gno; sannol. etymologiskt identiskt med nöd. I diat. även vrideld (vriell, vreneld m. m.), gnoeld, gnideld. Nödelden har betraktats som helig o. renande. Se f. ö. N. Keyland Fataburen 1913 s. 193 f.
nödig, fsv. nöpogher, nödgad, påtrugad, icke gärna = isl. naudigr,nödgad o. d., da. nödig, nödvändig, mlty. nödech, ty. nötig ds.; till nöd. Den nsv. betyd, ’nödvändig’ beror på inflytande från ty. Inhemsk är däremot den fsv. o. i ä. nsv. vanliga betyd.: ovillig, icke gärna (ofta som adv.: nödigt = da. nödig).
nödtorft, fsv. nödhthorft, behov, nödvändighet = da. nödtorft., från ml ty. nötorft = ty. noldurft osv.; till nöd o. germ. *purfti-, behov, som ligger till grund för sv. torftig; jfr got. adj. naudi-paiirfts, nödtorftig, ävensom ä. nsv. nöd-tharf osv., nödtorft. Se även t ar v.
nödvändig, o. 1680 = da. nodvendig, från ty. notwendig; till nöd o. en avledn. av ett germ. adj. *wandia-, egentl.: vänd i en viss riktning, sedan: av en viss beskaffenhet, t. ex. ägs. lädwende, fientlig. Jfr in-, utvändig.
[nöja, sv. dial., klubba, se nydja.]
nöja sig, fsv. nöghia sik, nöghias, till nöghia, vara nog (för), opers.: vara till nöjes, behaga - isl. négja(st), da. noie sig, noies, mlty. (ge)nögen,vara nog, mhty. genuegen (ty. genugen), av germ. *ganösian,avledn. av nog. - Härtill: nöjd, fsv. nögdher, egentl, part. = no. no g d. - Jfr. följ.
nöje, fsv. nöghe, tillräcklighet, tillfredsställelse - fno. négi, tillfredsställelse att hava nog, av urnord. *nögia-,till nog; med betyd.-anslutning till det därav avledda vb. nöja. Fsv. nöghp, ds. som nöghe = isl. négd, no. n0gd, tillräckligt förråd, av *nögipö- till nog el. nöja.
nöla, dial., dröja,söla, i ä. nsv. t.ex.Modée 1741 ~ da.nole, från mlty. nölen ds., även: knota, brumma; det senare grundbetydelsen, säkerl. egentl, ljud-härmande. Jfr med avs. på betyd.-utveckl. under dröna.
Nömmen (Stora o. Lilla), sjöar i Smal., 1660: stora Nom, substantivering av ett fsv. adj. "nömber = isl. nanmr, trång; säkerl. rotbesl. med nöd,egentl.: trångmål (se d. o.). Härtill gårdn. Nonie, 1416: Norna (kvarn), väl av ett ånamn *Nöma, bildat av sjönamnet. Närmare förf. Sjön. 1: 449.
1. nöt, (hassel- o.d.), sv.dial. även nött (i uppsv. o. norrl. mål) o. not, fsv. ngt, not(h), mit (plur.nöt(t)er) = isl.hnot,da. nod, mlty. not(e), fhty. hnuz (ty. miss),ägs. hnutn (eng. mit), germ. konsonantstam mit; besl. med ir. cnu ds.,till ie. knud. Hit hör också enl. H. Pedersen lat. mix (genit.nucis);väl i så fall med Walde av *dnuk, omställning av knudl - Vokalen ö i nsv. o. nda. beror på inverkan från omljudsformen i plur. - Nötskrika, se under skrika. - Nötväcka, Linné 1740: -vecka = da.-no. nodevcekke, till väcka 2 (hugga), jfr da. noddehakker, eng. nutpekker osv. Linné 1731 har i stället nölväkare.
2. nöt n. = fsv. = isl. naut, da. nod, fhty. nöz (ty. dial. noss), ägs. néat (eng. neat), av germ. *nauta- (varav fin. nauta, vars t dock visar hän på ett germ. d, alltså till tiden före ljudskridningen; jfr K. B. Wiklund IF 38: 51 f. med lit-ter.). Egentl.: egendom, till *neutan, åtnjuta, äga (= njuta); jfr isl. nautr m., värdefull egendom; besl. med litau. naudà, vinst,egendom. Fslav. mila,boskap, är lån från germ.spr. Med avs. på betyd.- utveckling jfr fä. - Samma avljudsstadium uppvisar fsv. farunöter, reskamrat = isl. forunaulr (besl. med vb. fara; f. ö. i fråga om u-vokalen omstritt), med senare leden motsv. (med p ref.ga-, sam-) fsax.ginöt, fhty. ginöz (svagt böjt: ginozo = ty. genosse), ägs. genéat, kamrat,delegare, o.d.; egentl.: som njuter tillsammans med; däremot ej, med Meringer IF 18:234, närmast till det nära besl.nöt 2, jfr ä.ska. hjordnöt, medhjäl- pare till boskapshjordens vaktande; alltså egentl.: som hör till nötkreaturen, dräng. Härav avledn. fsv. farnnöle, ressällskap, följe = isl. foruneyti; särsk. i förb. i flokk ok far(u)nöle = nsv. i flock och far-nöt e.
nöta - fsv.: åtnjuta, förtära, tära,
... "
Keskustelua:
Sauna on lainasana kantagermaanin sanasta "stakka",
No EI TAATUSTI tule tuosta - eikä pan-germanistien vilpillinen Álgu-tietokanta SEL-LAISTA väitäkään, mutta on liittänyt tämän sinne vinkiksi, että näillä voisi olla jotain yhteistä (ehdottomasti kermaanista) etymologiaa.
https://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=59688&hakusana=sauna&sanue_id=40665
Sen suomen sauna-sanan "saamevastineeksi" meinaama sana tarkoittaa poron tai riekon lumeen kaivamaa monttua, kieppiä
" Sanue: suowdnje poron kaivukuoppa (lumessa); kieppi, kuoppa (lumessa) SSA (Suomen sanojen alkuperä):
Vanhempi versio:
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676640/SSA_R-%C3%96.pdf
" ... sauna (Agr; yl.) ’Sauna’, johd. saunoa, saunottaa;
sauna(ja)iset (paik. savmurt.) ’lapsenkatsojaiset; rotinat’,
yhd. selkäsauna; saunakukka (Gan 1787 saunakukkainen) l. saunio (Lönnr 1860) ’Tripleurospermum (peltosaunio), Matricaria (tuoksusaunio)’
~ ink sauna ’sauna; selkäsauna’ | ka (harv., < sm) sauna ’sauna’ | va sauna id. | vi saun, E sann ’id., mökki’ | li s5 ona, (Sal) san ’sauna’
= lpN suow |dnje (E Pi In) ’lumeen kaivettu kuoppa, riekonkieppi’ (lpN saw |dnje (In Ko Kld) ’sauna’ < sm).
Ganander 1787 NFL 3 20 (sm ~ vi), Lönnrot 1854 Enare 253 (sm ~ lpIn sävne), Ahlqvist 1856 WotGr 150 (+ va), Ahlqvist 1871 KO 96 (+ li), Qvigstad 1881 Beiträge 105 (lp saw |dnje < sm), E. Itkonen 1956 StF 12 16 (~ lpN suow |nje), SKES 1969
983 (+ ka (< sm)). ... "
Tuo suowdnje, joka jollakin "koodilla" äänteellisesti TÄYSIN SATTUMALTA "vastaa" suomen sanan sauna alkua, tulee ihan eri juuresta *skemp-, josta muuten tulee liet-tuan sana šauti (šauna, šovė) = ampua, räjäyttää (ruudilla, "sauhauttaa") < *skiauti < *skembti = "saada kimpoamaan pois", vatjan hampuda.
ampua (Agr; yl.) ’schießen’, ampu ’ampuminen, räjähdys; halvaus, pistos, ähky tms. eläintauti (amputauti)’, ammus, ampuja (Agr Ambuia ’jousimie-hen tähtikuvio’), ampiainen (ks. tätä), ampaista ~ ink ampua ’ampua, iskeä (ukkonen), pistää (hyönteinen)’, ammus ’äkillinen taudinkohtaus’ | ka am-puo ’ampua, pistää (hyönteinen), iskeä (taudinkohtaus); singahtaa’, ampu ’äkkitauti, kuolema (eläimellä)’ | ly ambuda,ampta | ve ampta (prs. ambun) | va (h)ampua id.,ammuz ’sairaus, taudinkohtaus’ (nämä ilm. < sm t. ink) | vi amb (g. ammu) ’jousi(pyssy)’, ammukaar, ammurgas, ammurik
’sateenkaari’
= lpN ab |bot (E U Pi In Ko Kld, ositt. johd:ia) ’kiehua yli (esim. keitto), nousta (vesi joessa)’
(lpR ambot ’ampua’ < sm) | votj ibini ’ampua’.
Sjögren 1850 MélR 1 577 21, 58 (sm ~ vi lp ambot), Ahlqvist 1859 Anteckn 79 (+ ve), MUSz 1873–81 707 (+ votj), E. Itkonen 1953–54 FUF 31 156 (+ lp ab |bot), SKES 1955 18, UEW 1988 606–07. "
Siitä tulee toista kautta myös kieppi: liettuan skiepyti (~ija, ~ijo) = ympätä, varttaa (puu), upottaa (jalokivi).
https://letonika.lv/groups/default.aspx?g=2&r=10631062&q=skiepyti
Kanta on pihalla kuin lumiukko ja johtaa harhaan.
Sauna tulee kuurin sanasta *dzautum (dzauna, dzovei), kuivattaa (vaatteita, verk-koja, ruokaa), savustaa, polttaa tervaa ym. Liettuan sana, länsibalttilainen laina, on
džiauti (džiauna (džiauja), džiovė)" = ripustaa, asettaa kuivamaan (hautumaan, savustumaan jne.)
Kurisches Haus, typischerweise ohne Schornstein, damit auch im Winter die Netze und Fische getrocknet werden konnten.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/viikinkiajan-kuurilaisten-dz...
Sieltä tulee muutakin asiaan liittyvää kuten savu ja sysi.
hauta on laina muinaisnorjalaisesta sanasta 'haugr',
Hauta on aivan samaa juurta kuin saunakin. Se on tarkoittanut nimenomaan paisto- ja tervanpolttohautaa eikä ruumishautaa.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/jorma-koivulehdon-suomen-ark...
rauha on germaanista alkuperää sanasta "ruhe"
Nää on kaikki järjestään tästä kantaindoeuroopan *rem- = rauhallinen -juuresta. Tää suomen rauha ei ole sitä noiden germaaisanojen kautta.
http://runeberg.org/svetym/0737.html
2. ro, vila, fsv. rö - isl. rö, da. rö, mlty. röwe, rouwe, fhty. ruowa (ty. ruhe), ägs. röiv, av germ. *röwö-, jämte *ro£wö- i mlty. räwe, fhty. rdwa; jfr grek. eröe, upphörande, vila (av *eröizö). - Härtill: vb roa (sig), till rö i den i ä. sv. o. ä. da. uppträdande sekundära betyd, av ’nöje, tidsfördriv’ (egentl.: under vilan), ä. nsv. ro(a) sig, vila sig, ännu t. ex. Swedberg, i ä. nsv.(ofta) o. i vissa dial. roga sig (jfr till ljudutvecklingen under mogen, trogen), fsv. röa(.s), ha rö; jfr m oj a sig. - Rolig, i ä. (n)sv. ’lugn’,ännu hos Stagnelius, fsv. röliker,lugn,da. rolig ds. - De många gård- o. villanamnen på -rö, t.ex. Sofiero, An ner o osv., med möts var. i Danmark,äro efterbildningar av ty. -ruhe i t. ex. Karlsruhe. Se Sahlgren Vad skall villan heta? s. 9. - Gotiskan, där möts v. ord ej är uppvisat, har i stället rimis n., besl. med grek. éréma, lugn, vila, sanskr. ramate, vilar o. d., litau. rimti, vara lugn, osv. "
ja tauti on myös germaaninen lainasana, sanasta "dauþuz".
Suomessa ei ole yhtään ainokaista lainasanaa suoraan kantagermaanista.
(Asiantunteva mutta poliittisesti epäluotettava "kasvoton etymologi" Elmar Seebold esittää sanan tauti esimerkkinä sanasta, joka saattaisi olla lainaa gootista suomeen:
" §6.In Anbetracht des langen Bestehens einer dem rekonstruierten Urgermanischen sehr ähnlichen Sprachform kann eine Reihe von altertümlich anmutenden germanis- chen Lehnwörtern des Finnischen noch in relativ rezenter Zeit übernommen worden sein. So stellt SEEBOLD fest:
"Die Runeninschriften im älteren Futhark sind in Skandinavien bis zum Ende dieser Tradition, also sagen wir: bis etwa 700 n. C. dem postulierten Urgermanischen noch sehr ähnlich. Sie sehen so aus,wie wir uns Urgermanisch vorstellen, und nur an Ein- zelheiten lasst sich sehen, dass sie regionale und zeitliche Merkmale aufweisen" (1986, 182).
Das Altgutnische hat noch ai. In den Handbüchern wird dieser Umstand zumeist so dargestellt, dass der Diphthong bewahrt blieb (z.B. RANKE / HOFMANN § 55).
NOREEN sieht allerdings in Formen wie agutn.flestr,mestr, helgan (Akk.Sg.m.), die eine Zwischenstufe *æi voraussetzen würden,den Beweis für eine Rückverwandlung (1904 § 124, Anm. 2, S. 115). Zumindest kann man aber konstatieren, dass zur Zeit der altgutnischen schriftlichen Überlieferung prinzipiell ein Wort mit ai (ebenso mit au) ins Ostseefinnische bzw.in bestimmte Einzelsprachen gelangt sein kann, d.h., auch ein finnisches tauti ‘Krankheit’ (i-Stamm) mag erst in sehr später Zeit aus dem Gutnischen übernommen worden sein!
Auch SKÖLD möchte "keine Schlüsse auf altgermanische Zustande aus solchen Lehnwortern ziehen,die ebenso gut oder besser jüngere schwedische Entlehnungen sein können" (1988, 213).
Wenn PENZL mit seiner Lesung HLEWAGASTIZ recht hat und die Datierung des Goldenen Horns von Gallehus in die zweite Hälfte des 4.Jahrhunderts (1985, 164; HUTTERER gibt das 5. Jh. an - 1975,147) stimmt, dann braucht es auch mit der Altertümlichkeit eines finnischen kaunis ‘schön’ nicht allzuweit her zu sein. ... "
Yksi kysymys on, mistä tämä on tullut goottiin, jako perustuu kantagermaaniin, mutta vilisee niin itä- kuin länsibalttilainojakin, ja myös itämerensuomisuomilainoja löytyy. ´Tauti´ taipuu germaanilainan tavoin (tai iranilainan).
http://runeberg.org/svetym/0200.html
dö, fsv. dö(a), döia (ipf. dō, jämte svagt dödde, ännu hos Bellman) = isl. deyja, da. dø fsax. dôian, fhty. touwen; eng. die från nord.; germ. rot daw-, avljudsform till dew i got. diwans, dödlig.
Härtill kausativet germ. *dōwian (i got. af-dauiþs, utpinad) = fslav. daviti, kväva (litau. dõvyti, uttrötta, väl lån från slav.).
Släktskapen med dån 1 o. dåna visar hän på en grundbetyd. ’bli bedövad, domna o. d.’ Jfr dessutom Persson Indog. Wortf. s. 744 med not 1. Om ett annat i nord. o. ags. uppträdande ord för ’dö’ se under själ 1; ett tredje är isl. andazt, till ande.
Den allmännast spridda indoeur. beteckningen för ’dö’ ingår i ordet mord (se d. o.).
— Nsv. ipf. dog har fått g från fsv. plur. *dōgho (jfr konjunkt. dōghe), av *dōwo (med w-inskott som i redobogen, trogen), av *dōo. I t. ex. slog hör däremot g till den ursprungliga pluralstammen.
1. död, adj., fsv. döþer = isl. dauðr, da. død, got. dauþs, fsax. dôd, fhty. tôt (ty. tot), ags. déad (eng. dead), av germ. *dauða-; part. pf. pass. på ie. -to till dö.
2. död, sbst., fsv. döþer = isl. dauðr, da. død, got. dauþus, fsax. dôth, fhty. tôd (ty. tod), ags. déað (eng. death), abstr. på ie. -tu till dö. - Växelform: fsv. döþe m. = isl. dauði, av germ. *dauþan-. ... "
https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D0%B4/%D0%B4%D0%B0%D0%B2%D0%B8%D1%82%D1%8C
" давить
дави́ть, давлю́, укр. дави́ти, ст.-слав. давити πνίγειν, ἄγχειν (Супр.), болг. да́вя, сербохорв. да́вити, да̂ви̑м, словен. dáviti, чеш. dáviti, слвц. davit', польск. dawić, в.-луж. dajić, н.-луж. dajiś, dawiś. || Родственно авест.dav- (1 л.дв.прош. средн. з. dvaidī) «давить,притеснять»,фриг. δάος· ὑπὸ Φρυγῶν λύκος (Гесихий); см. Креч- мер, Einl. 221,лид. Κανδαύλης = κυνάγχης «давящий собак», греч. Ζεὺς Θαύλιος - о быке, принесенном в жертву Фавлоном (см. Сольмсен, KZ 34, 77 и сл.; 45, 97 и сл.; Hermes 46, 286 и сл.; Кречмер, Glotta 5, 308; Френкель, IFAnz. 32, 86; Роз-вадовский, Маt.i Pr.2,344), гот. afdauiÞs «замученный, затравленный», dauÞs «мертвый», dauÞus «смерть», др.-исл. deyja «умирать», д.-в.-н. touwen (из *dauwjan) - то же,гот. diwan «умирать»; см. Бернекер 1,181 и сл.; Уленбек, РВВ 27, 114 и сл.; Мейе, MSL 9, 144; Торп 198 и сл.; Фик, KSchlBeitr. 7, 365 и сл. "
https://etimologija.baltnexus.lt/?w=dovyti
dõvyti
Straipsnelis: Lie. dõvyti ‘kankinti, varginti’ (Brückner, Litu-Slavische Studien, 81, Fraenkel LEW, 100) kilęs iš sl.kalbų sl. *daviti ‘spausti; dusinti’, piet. ‘skandinti’: slov. dáviti ‘dusinti,smaugti’,le. psn. davić ‘dusinti’, s.r. ДАВИТИ, ДАВЛЮ ‘t.p.’, r. дави́ть, давлю́, дáвишь ‘spausti,sunkti; dusinti,smaugti’,br. давíць - tęsia ide.*dhāu- ‘dusinti, smaugti, engti’.
Šaltinis: SłPr II, 362–364 "
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676640/SSA_R-%C3%96.pdf
"...tauti (Agr; yl.) ’Krankheit’, yhd. keuhko-, mieli-, vatsatauti, kuoleman- tauti; tautivuode, johd. tautinen ~ ink ka va tauti ’tauti’ | vi taud (g. taudi) ’kulkutauti, epidemia; paha tauti, rutto’< germ (ksk) *daudi, vrt.mn dauþi, mr dödhe ’kuolema; tappava kulkutauti’, nn daude, nr död ’kuolema’.
— LpN daw |dâ (U Pi Lu In) ’tauti’ < sm.
Stiernhielm 1649 Käsik 225 (tauti vrt. ruots död), Ganander 1787 NFL 3 129 (sm ~ vi), Diefenbach 1851 VWGoth 2 631 (+lp; ~ germ), Ahlqvist 1856 WotGr 155 (+ va), Lind-ström 1859 KeltGerm 67 (sm < germ), Thomsen 1869 GSI 152 (samoin), Setälä 1890 – 91 ÄH 134 (+ ka; < germ), Karsten 1915 GFL 128, Posti 1953–54 FUF 31 53, SKES 1969 1248, Hofstra 1985 OsFiGerm 298, Koivulehto Vir 1996 325, 327–28
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2022/08/on-the-etymology-of-lithuanian-dangus
***
rauha on germaanista alkuperää sanasta "ruhe"Nää on kaikki järjetsään tästä kantaindoeuroopan *rem-= rauhallinen -juuresta. Tää suomen rauha ei ole sitä noiden germaaisanojen kautta.
http://runeberg.org/svetym/0737.html
2. ro, vila, fsv. rö - isl. rö, da. rö, mlty. röwe, rouwe, fhty. ruowa (ty. ruhe), ägs. röiv, av germ. *röwö-, jämte *ro£wö- i mlty. räwe, fhty. rdwa; jfr grek. eröe, upp-hörande, vila (av *eröizö). - Härtill: vb roa (sig), till rö i den i ä. sv. o. ä. da. upp-trädande sekundära betyd,av ’nöje,tidsfördriv’ (egentl.:under vilan),ä. nsv. ro(a) sig, vila sig, ännu t. ex. Swedberg, i ä. nsv. (ofta) o. i vissa dial. roga sig (jfr till ljudutvecklingen under mogen, trogen), fsv. röa(.s), ha rö; jfr m oj a sig. - Rolig, i ä. (n)sv. ’lugn’, ännu hos Stagnelius, fsv. röliker, lugn, da. rolig ds. - De många gård- o.villanamnen på -rö,t. ex.Sofiero,An ner o osv.,med möts var.i Danmark, äro efterbildningar av ty. -ruhe i t.ex. Karlsruhe. Se Sahlgren Vad skall villan heta? s.9. - Gotiskan,där möts v. ord ej är uppvisat, har i stället rimis n., besl. med grek. éréma,lugn,vila, sanskr.ramate, vilar o.d., litau. rimti, vara lugn,osv. "
ja tauti on myös germaaninen lainasana, sanasta "dauþuz".
Suomessa ei ole yhtään ainokaista lainasanaa suoraan kantagermaanista.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten...
Mitä tuo kertoo ?
Tuossa tutkitaan tuota rauha-sanaa.
Ralf-Peter Ritter vain viittaa ongelmiin senkin germaanisessa alkuperässä käsitelles- sä toista sanaa: köyhä, viron kehv. Ongelma on, että "lainattu germaaninen muoto" (joka sopisi viron sanaan hyvin) esiintyy vain länsigermaanisissa kielissä kauimpana Suomesta, kun taas sellaista ei esiinny itä- eikä pohjoisgermaanisissa kielissä.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten...
" ... Im Falle von fi. köyhä ‘arm’ ist die für das germanische Etymon anzusetzende Form in der Tat nur im Westgermanischen zu belegen: *skeuhwa- in mhd. schiech, ae. scēoh.Für das dazugehörige schwedische skygg ‘scheu’ (mit mnd. schäwe, nl. schuw ‘id.’ aus *skugwa KLUGE/MITZKA s.v. scheu) ist jedoch keine Basis nach-weisbar, aus der diese Variante hätte neugebildet werden können. Die germanische Sippe stammt offensichtlich aus einem ablautenden Paradigma mit grammatischem Wechsel,also vorgerm. *skäyk-/skuk- ,d.h.,das Ostseefinnische hat aus einer urger- manischen oder urnordischen Variation *skeuhwa-/sku(g)wa- die vollstufige Form ausgewählt, die später - anders als im Nordgermanischen - im Westgermanischen auf Kosten der schwundstufigen Variante verallgemeinert wurde“. Die Behauptung, daß das in Rede stehende finnische Wort nur aus dem Westgermanischen stam-men könne, impliziert die befremdliche Prämisse, daß das Nordgermanische schon unmittelbar nach Beginn seines Eigenlebens die vollstufige Variante aufgegeben haben muß.
... 80. In anderen Fällen sind vor ein und demselben Formans zwei Ablautstufen erhalten geblieben, vgl. z.B. urgerm. *rōwō- ‘Ruhe’ (ahd. ruowa‚ an. ró) neben *rēwō'- ‘id.’ (ahd. ráwa).
sivu 163 "
Yksi ratkaisu on, että sekä suomessa että länsigermaanissa on länsibaltista lainattu sana.
***
Sauna on lainasana kantagermaanin sanasta "stakka", hauta on laina mui-naisnorjalaisesta sanasta 'haugr', rauha on germaanista alkuperää sanasta "ruhe" ja tauti on myös germaaninen lainasana, sanasta "dauþuz".Olet tiedeterroristi. Kuka sulle maksaa? Koneen säätiö?
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/viikinkiajan-kuurilaisten-dz...
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/06/haistapaskantiekoneen-saayia...
JC on vain naamioitunut antisiksi ja antitäksi, mitä naamion takaa paljastuukaan?
Varsinainen tiedeterroristi tässä on nyt Suomen valtion Kotimaisten kielten tutki-muskeskus KOTUS ja sen Álgu-tietokanta, joka väärentää kaikkea suomea ja saa-mea "kantapersermaanilaiseksi", vaikka saamelaiskielten tietojen ylöskerääminen yhteen paikkaan onkin äärimmäisen tärkeää tieteellisesti ja muutenkin.
Stakk = takka tai suowdne = kieppi = poron tai linnun kaivama luimikuoppa -sanoilla ole mitään tekemistä suomen sauna-sanan kanssa.
https://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=59688&hakusana=sauna&sanue_id=40665
?Lähteenmukaiset tiedot:
| [sauna] | = | kantasaame | [sōvńē] | Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 128 |
| sauna | = | eteläsaame | [suövmie] | Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 185 |
| [sauna] | = | eteläsaame | [suövmie] | Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 128 |
| sauna | = | pohjoissaame | suowˈdnje | Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 185 |
| sauna | = | pohjoissaame | suowˈdnje | Itkonen, T. 1997 FUF 54 s. 244 |
| [sauna] | = | pohjoissaame | [suowˈdnje] | Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 129, 128 |
| sauna | = | pohjoissaame | suowˈdnje | SSA 3 2000 s. 161 |
| sauna | = | inarinsaame | [syeyŋis] | Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 185 |
| [sauna] | = | inarinsaame | [syeyŋis] | Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 128, 129 |
| sauna | = | suomal.-saamel. kk. | savńa | Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 185 |
| [sauna] | = | suomal.-saamel. kk. | [savńa] | |
| sauna : itämerensuomi | > | pohjoissaame | sawˈdnje | SSA 3 2000 s. 161 |
| [sauna] : itämerensuomi | ?> | inarinsaame | [sävni] | tietokannan päättelemä |
| [sauna] : itämerensuomi | ?> | koltansaame | [saṷ̄n̜̄ᵉ̇] | tietokannan päättelemä |
| [sauna] : itämerensuomi | ?> | kildininsaame | [sà͕ɯ̭̄n̜ᵉ] | tietokannan päättelemä |
| [sauna] : itämerensuomi | ?> | norjanlappi | [savdnjadallat] | tietokannan päättelemä |
| sauna | ≮ | germaaniset kielet: | LÄGLOS 3 2012 s. 227 | |
| muinaisnorja | [stakkr] | |||
| kantagermaani | [stakka-z] | |||
| kantaskandinaavi | [stakkaʀ] | |||
| sauna | ~ | suomi | taakka | LÄGLOS 3 2012 s. 257-258 |
| Kieli: | suomi | ||
| Sanue: | sauna | Sauna " | |
Jos sinne valittaa,ne vastaan vaan,että "ei niitä o esiltetty tosina, vaan kerrottu vaan, mitä "lähteissä" on esitetty!". MUTTA EIPÄS VAAN OLE ESITETTY MITÄÄN SILLOIN jos esityksellä on muka "kilpailijana" jokin "kantapersermaanihouru" kuten tässä!
SUOMESSA EI OLE AINOATAKAAN KANTAPERSERMAANILAINAA. Koko "Suo-men Kantapersermaani" on TYHJÄSTÄ SEPITETTY VALEKIELI. SEn tunnetuon ja pitkäli ainoa ulkomailla tunnettu aivopieru on, että "kuningas ("kuningaz") "olisi sitä" ... Tämä johtuu siitä,että Saksan etymologisen sanakirjan tekijä "(eräs) kasvoton ety- mologi" Elmar Seebold (joka oli torjunut kymmenittäin suomalaisten pangermanistien esittämiä vääriä "saksa-etymologioita", käytti itse tätä (poikkeusta) todistellakseen (todistamatonta), että saksan König ei olisi slaavilaina.
Sitemmin olen huomannut, että Seebold ensinnäkin osaa liettuaakin, vaikka ei tee numeroo, eikä periaatteessa kaihda fuskata muuallakaan, mutta itse vain kaikkein tärkeimmissä pointeissa; muualla hän jättää sen muille. Esimerkiksi tässä liettuan sanaa nuoma = vuokra koskien,välillisesti sanojen Liettuan namas = (kevyt, puinen) talo, latvian nams = kota ja Nemunas-jokea (Memel) < *nem- (PIE tai SU) alkupe-rää koskien, jonka hän haluaa piilottaa. Hän väittää nuoman olevan liettuan nu-ėma = pois-otto ja latvian sanan ņem̂t = ottaa olevan laina saksasta. Totuus lienee toisin päin, sillä muissa germaanikielissä ei ole tällaista ottaa-sanaa.
Nemunas on "Nummijoli, Kotajoki", jonka rannoilla asutaan kodassa silloin kun se ei tulvi. Seelien paimentolaiskansa väisteli tulvia kuten muuta väistelevät lumia tai kuivuutta. Varsinkin virolaiset ja seelit tekivät myös korkealle suon pinnan yläpuolelle nostettuja puurakennuksia, johin tulva-aikaan liikuttiin ruuhilla.
https://etimologija.baltnexus.lt/?w=nuoma
https://etimologija.baltnexus.lt/?w=imti
im̃ti (ìma, ė̃mė) = ottaa
Reikšmė:
nehmen, ergreifen, erhalten
Straipsnelis:
Germ. nem-a ‘imti,nehmen’ (go. niman ‘imti, gauti,priimti, empfangen,gaudyti’, s. isl. nema ‘imti,sugriebti, pakelti,paleisti, išvaduoti;priimti, įgauti’,s.ang.niman ‘imti, paimti, atimti, sučiupti’, s. fryzų nema ‘t.p.’, s. saksų niman ‘t.p.’, s.v.a. neman) [358] galime dvejopai aiškinti: pirma,šią lytį laikydami rimavimo žodžiu (Reimvariante) galime gre- tinti su em- ‘imti, pirkti’; antra, galime lyginti su nem-, tačiau šios leksemos reikšmė yra ‘duoti, geben’.
Atsižvelgiant į Triero [...] tyrinėjimus, pirmenybė teikiama antrajai galimybei, o em- laikomas rimavimo žodžiu, plg.
1) emō, -ere ‘imti, pirkti’, oskų per-emust ‘priimti, įgauti, annehmen, zur Kenntnis nehmen’, umbrų emantur ‘turite priimti,sie sollen annehmen’,s.air. do-em ‘uždengtas, apsaugotas’, air-fo- ‘paima’, lie. imù,im̃ti ‘nehmen, ergreifen, erhalten’, trm. dar jemù, s.sl. imǫ, jęti ‘imti, sučiupti’;
2) lo. (H) numerus ‘skaičius, kiekis,daugybė’, s.air.(H) nem ‘dovana, pražūtinga jėga, kietumas’, [359] lie. núoma ‘ko nors nuomojimas, Miete’ la. ņem̂t ‘imti’ geriausiai atitinka germ. lytis, tačiau la. leksemos vokalizmas yra nedėsningas; galvotina ir apie skolinimąsi; gr. νέμω ‘išskiriu, pasisavinu, užvaldau, valdau’, av. nəmah- ‘paskola’. Neaišku, ar čia skirtina s. i. námati ‘lenkia’.
Šaltinis: Seebold 1970, 357–359
***
Fraenkel:
Ramas 2. = ´Ruhe = rauha´, ramybė, ramastis dass.
ramus = ruhig, nuorama = ´Trost = lohdutus´,
nenuorama = Störenfried = rauhanhäiritsijä, rauhoitta/umaton,
raminti, ramyti, ramenti
***
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/409441?page=1#409752
Risto Koivula
07.11.2022 19:03:21
409752
Suomen ruotsinkielisillä ei ole mitään etu- eikä muutakaan oikeutta väärentää Suomen ja maailman historiaa - eikä kenelläkään muullakaan
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2022/11/mikko-heikkila-suomen-paikannimista
URALILASET KIELET OVAT AIVAN EHDOTTOMASTI OLLEET SUOMESSA JA BALTIASSA JA EUROOPASSA ENNEN INDOEUROOPPALAISIA KIELIÄ. MITÄÄN MUUTA HAISTAPASKNTIEDETTÄ ON AIVAN TURHAA SÖSSÖTTÄÄ. MIKÄÄN IN-DOEUROOPPALAINEN KIELIMUOTO EI OLE SUBSTRAATTINA YHDESSÄKÄÄN SUOMALAIS-UGRILAISESSA KIELESSÄ. SEN SIJAAN SUOMALAINEN ("KAMPA-KERAAMINEN") KIELIMUOTO ON SUBSTRAATTINA MM: LATVIAN JA VENEETIN (IE?) KIELISSÄ.
NÄIN SUOMENRUOTSALAISUUDEN PÄIVÄ KUNNUAKSI ON SANOTTAVA, ETTÄ SUOMENRUOTSALAISILLA EI OLE "ETU-" EIKÄ MUUTA "OIKEUTTA" VÄÄRENTÄÄ SUOMEN JA MAAILMAN HISTORIAA. PARAS ON OLLA YRITTÄMÄTTÄKÄÄN.
Merkitsen punaisella balttipräiset sanat: vasarakirvessanat ruskeanpunaisella, liettu-alaiset kirkkaanpunaisella ja länsibalttilaiset (preussilaiset) kellanpunaisella. Oikeat germaanilainat merkitsen vihreällä.
" BEDLAN 2013 Seminar in Forssa 11.11.2013 Mikko Heikkilä
The prehistoric loanword strata in the Finnic and Sami languages – what, from where and when?
A little warm-up
• Fin Forssa < - Swe fors
• Fin Ankkapurha, SaN borsi < EPF *purša < -PGerm *fursaz > Swe fors "
HM: Lainasuunta on toisin päin. Pursa voi olla alkuperäinen SU-kuohu-sana, varsinkin jos se liittyy sanueiseen purkaa ja pursua, sillä kiehut ja kuohut ovat balttia.
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676638/SSA_L-P.pdf
" ... 412
purha (paik. PKarj Kain) ’vesiputous; kosken t. virran kuohu / Wasserfall; Gischt an einer Stromschnelle’, purhottaa (Lönnr 1880) ’kuohua (koski)’, purhuta (Gan 1787 purhuaa ’(vesi) pursuu’)
~ ka purha ’pore, vaahto, kuohu, ryöppy; pyörre; (a.) kuohuva,poreileva; virta, koski’, purhata ’kiehua, kuohua, ryöpytä, virrata,kohista (koski); pärskyttää, ryöpsyttää’, pur- hoa ’kiehua,kuohua, hyrskytä’, purhuta ’kohista,kuohua’ | ly burh(u) ’(kosken) kuohu’.
Deskr. sana, joka liittyy s.v. purista main. sanojen yhteyteen; lisäksi tähän kuulunee sm puras (PSavo) ’ilmakupla vedessä’.- Äänt.ja merk:n puolesta läheisiä sanoja ovat lisäksi ly burž ’(kosken) kuohu’, ve burž ’veden kohina, kuohu’ sekä lpN boršot (U Pi Lu In Ko Kld) ’kuohua,ryöpytä; polskia’, E bårsedh id.Vrt.myös pursua. Ojansuu 1920 Pn 24–26 (sm ~ ka sekä vi purata ’pursua’),SKES 1962 650–51 (+ ly ve; samanlaisia myös lp:ssa). ...
purka (Peräp Länsip) ’poron karvanvaihdon aika; poron uusi tiheä karva syksyllä / Zeit des Haarwechsels beim Rentier; neues dichtes Fell des Ren-tiers im Herbst’, purkapeski (LönnrLis 1886) ’lyhytkarvaisesta taljasta tehty poronnahkaturkki’ < lpN bor |ge (U Pi Lu In Ko Kld) ’poron karvan-vaihto; karvanvaihdon aika; poron lyhyt syyskarva’; lp sana voi olla sm purkaa v:n (ks. tätä) nominaalinen vastine.
Äimä 1919 SUST 45 193 (sm < lp), SKES 1962 653.
... purkaa (:puran; Agr prs.purghan; yl.) ’zerlegen, abbrechen; auftrennen, abwickeln; abladen, löschen; aufheben,widerrufen’, rinn. purata (: purkaan) id., johd. purkautua, purkaus, purku ~ ink purkoa ’purkaa; ratkoa, hajottaa’ | ka purkoa ’id.; tyhjentää, pur-kaa kuormaa; perata, puhdistaa’, purkavuo ’tulla puretuksi, peruuntua’ | ly purgada ’purkaa’ | va purkoa id. | vi murt. (Wied) pureta (prs.purgen) ’tyhjentää’ (ainakin murt. purata (prs. purgan) ’purkaa, hajottaa’ ilm.< sm) | li purgõ ’tyhjentää (verkkoa kaloista)’
(sm > lpN bur |get ’peruuttaa kauppa; penkoa; tutkia’,nr murt. Sm pork(a) ’purkaa (kuormaa, saumaa)’)
= ? lp bor |ge ’poron karvanvaihto; karvanvaihdon aika; poron lyhyt syys-karva’ (voi kuulua tähän, jos alkumerk. on ’karvanluonti’; ims taholla se voisi olla ’päästää irti, pudottaa’, merk:n puolesta vrt. luoda, sato)
| ?? tšerL põrγeδäm, I purγeδam ’kaivaa, penkoa, myllertää’. - Mikäli tšer sana on toista alkuperää, voidaan ims purkaa ja lp *purka sanojen ehkä katsoa kuuluvan s.v. purku main.sanojen yhteyteen (merk.’sataa, pyryttää’ > ’pudottaa, päästää (irti)’).
Ahlqvist 1856 WotGr 146 (sm ~ va),Qvigstad 1881 Beiträge 57 (sm~lp burget), Äimä 1919 SUST 45 193 (sm purku ’pyry’~ lp bor|ge),Kettunen 1925 EKeel 3 121 (sm ~ vi li), Wessman 1954 FmS 15–16 118 (sm > nr murt.),SKES 1962 653 (+ka ly tšer,? md purgavtoms ’ajaa hajalle, säikyttää tiehensä’; lp burget < sm; vi ? < sm), T. Itkonen Vir 1983 359 (purkaa ~ purku), UEW 1988 741–42 (sm li ~ ? md ? tšer; onomat.).
... purku (Gan 1787) ’lumipyry (Laat- ja PKarj Ink, osin Savo); kinos (EKPohjanm) / Schneegestöber; Schneewehe’, purkaa (paik. KPohjanm ja ymp.) ’tuiskuttaa; särkyä vaahdoksi (aallot)’ ~ka purku ’lumipyry,tuisku’,purkoa ’tuiskuttaa,pyryttää’ | ly purg(u) ’lumipyry, tuisku’, purguta ’tuiskuttaa, pyryttää’ | ve purg ’lumipyry’ (rinn.ilm. ven búrja ’myrsky’ sanan vaikutuksesta myös burg ’pyry’) = lpN bor |gâ (Pi Lu In Ko Kld T) ’lumipyry’
| ?md purgams ’roiskuttaa, roiskia’, M porf ’lumipyry’
| tšerI purgāž ’lumikinos, pyry’, purga (prs.) ’pyryttää, pöllyää’
|? votj purani ’hehkua (hiilet)’,purd'z´ini ’pöllytä, pyöriä (lehdet ilmassa); leimahtaa’
|? syrj pira ’lumipyry’, pirz´ini ’tuiskuttaa umpeen, lennättää hiekkaa t. pölyä; peittyä (lumeen, hiekkaan t. pölyyn)’
| vogE porke, L pork, P porxaj ’lumipyry, -myrsky; kinos’
| ostjI porki ’savu, sääskisavu’, porki-wat ’lumimyrsky’ (wat ’tuuli’), P parxa ’tuuleton suuria hiutaleita satava lumisade’, porxa ’tuisku, pyry’, vrt. myös P porta-, parta- ’tuiskuta umpeen (tie)’
|| ? samJr parontaj ’lumikinos’ | ? slk purqo at ’lumipyry’, purqu altše- ’tuiskuta umpeen’.
- Ims > ven púrga, purgá ’lumituisku; tuulinen ja kylmä tihkusade’ ja tästä edelleen > syrj purga ’lumituisku, -myrsky’. Osa ural kielten sanoista voi olla erillistä (mahd. deskr.) alkuperää. Ks. myös purkaa.
Mechelin 1842 Käsik 176 (sm ~ ven burja, »Sibir.» purga), Sjögren 1852 MélR 2 120 (sm ~ ka au ve, md purgima ’roiskuttaa’; ven < ims), Qvigstad 1881 Beiträge 55 (sm pyrky ~ lp bor |gâ, mdM porf, syrj purga), Ahlqvist 1891 SUST 2 39 (+vog), Gombocz 1901 NyK 31 363 (ostj vog < tat t. ~ ?sm), Wichmann 1901 WotjChr 98 (sm ~ votj purd'z´ini, Kalima 1910 SUST 29 117 (syrj < ven < ims; sm ~ lp), Setälä 1912 – 14 FUFA 12 107 (+ tšer, slk purqa ’savu’), Kalima 1915 OLR 190–91 (+ ly; ven < ims), Setälä 1915 SUSA 30:5 40 (+ md purgams), Paasonen 1917 Beiträge 96 (slk purqa lainaa < ? ostj t. vog), K. Donner 1920 SUST 49 175 (+ slk purqo at), Wichmann & Uotila 1942 SyrjWsch 207 (syrj pira, pirzini ~ votj), E. Itkonen 1953 – 54 FUF 31 168 (sm ~ tšer votj syrj), FUV 1955 52, SKES 1962 653 – 54 (+ ? samJr; deskr.), Lytkin & Guljajev 1970 KESK 236 (syrj pirzini ~ sm md tšer votj), UEW 1988 406–07, Sammallahti 1988 UrLang 547 (sm ~ lp tšer vog ostj, unk forr ’kiehua’).
... pursua (Raam 1642 ulospursua; yl.,ei Peräp Länsip Verml), pursuta ’tihkua, tursua (esiin);(murt.) niistää nenää;pestä pyykkiä/ sickern,(hervor)sprudeln;sich schneuzen; Wäsche waschen’, pursottaa, pursuttaa ~ ink pursuttoa ’pestä vaatteita’ | ka pursuo ’pursua; polskia;motkottaa; parkua, tyrskiä’, pursota ’pursuta, pulputa; turvota; lysäh- tää; purskahtaa (itkuun)’,pursuttoa ’pursuttaa; purskuttaa,pärskyttää; pestä, hangata, hieroa (pyykkiä)’ | ly burzahtazou (prs.) ’roiskahtaa’ | ve pursta (prs.purzub) ’pursuta; niistää nenää’.
Deskr.-luonteisia sanoja; vrt. myös vi porsuda’pursua, turvota’ sekä purskahtaa ja purista. SKES 1962 657 (sm ~ ka ly ve; vrt. vi ja lpIn purcced ’purskahtaa’). ... "
http://runeberg.org/svetym/0240.html
fors = fsv., isl., ä. da.; nda. foss från no. foss = isl. (med -ss- av -rs), ett blott nordiskt ord (mlty.forsch lån från nord.),av germ.*fursa- till ie.roten pers i sanskr. prs-, stänka, bli våt,fslav. prachu (av *porso-), damm, osv.; väl ljudhärmande liksom frasa, fräsa.
MH: Petri Kallio: “Phonological evidence is as close to scientific as comparative linguistics can get.”
• The sound shape of a loanword often reveals both where the word has been borrowed from and the time of borrowing in relation to other loanwords (> relative chronology).
• PIE *wḷnā ʼwoolʼ > Proto-Baltic *vilnā (> Lith vilna) - > Proto-Finnic *vilna > Fin villa ʼwoolʼ > Proto-Germ *wulnā > *wullō > Goth wulla, OHG wolla, OE wull, Early Proto-Scand *wullu > Swe ull < Late Proto-Scand *ullu- > SaN ullu ʼwoolʼ (**bullu)
Examples of Indo-European loanwords of different origins and ages in Finnic and Sami
• Late Proto-Indo-European loanwords in Finnic: juoda (~Sa juhkat), kulkea (~ Sa golgat), myydä, nainen / naaras / neiti (~Sa nieida), nimi (~Sa namma), pelätä (~Sa ballat),
HM: Nämä ovat uralilaisia sanoja,joista (n)imi on lainautumut myös indoeurooppaan; on SU-ilmiö, että juuri voi olla n-alkinen tai ilman, kuten mm. (n)ema = emo:
pelätä (Agr; yl.), pölätä (Peräp Länsip, laajalti Häme) ’(sich) fürchten’, johd. pelko, pelkuri, pelokas,peloton, pelottaa, pelotella, pelästyä,pelätin ~ ink pölätä ’pelätä’, pö- lästüä ’pelästyä’, pölätin ’pelätin’, pelko | ka pölästyö ’pelästyä’, pölätteä ’säikäyttää’, pölätellä ’pelotella’, pelko | ly
pölgästüdä ’pelästyä’, pölgöittädä ’pelottaa’ | ve pölgastuda, pelgästuda ’pelästyä’, pölgöitada ’pelottaa’, pölgästoitta ’pelästyttää’ | va pellätä ’pelätä’, pelko, pelgottoa
| vi peljata ’pelätä’, pelg ’pelko’, peletada ’karkottaa, pelottaa (pois)’, pelgur ’pelkuri’ (kirjak. < sm) | li (Sal) pälg ’pelätä; säikähtää’
= lp bâllât ’pelätä’, bâl |det ’säikyttää’
|mdE pelems, M pelams ’pelätä’ | votj puwini, (Wied) pulini id. | syrj polni id., polem ’pelko’ | vogE pil-, I L P pil- ’pelätä’ | ostjI pel-, E pet-, P pal- ’pelätä’, I pel ’pelko’ | unk fél ’pelätä’ || samJr pu- ’olla peloissaan’ | Jn fıe- id. | T filiti- | slk pitı- ’säikäyttää’ | Km pim- ’pelätä’ | Kb pymljam ’pelkään’ | M imergam id.
Sajnovics 1770 DemH 78 (sm ~ unk), Ganander 1787 NFL 2 353a (+ vi), Porthan 1789 OS 4 139 (+ lp),Castrén 1844 EGS 152 (+ syrj),Castrén Suomi 1845 182 (+ sam), Castrén 1849 Ostj 92 (+ ostj), Lindström Suomi 1852 71 (+ md, vog pul), Ahlqvist 1856 WotGr 144 (+ va), Ahlqvist 1859 Anteckn 99 (+ve), Fábián 1861 MNyszet 6 126 (+ vog pil-), Budenz 1867 NyK 6 455 (+ li), MUSz 1873–81 508–10, Munkácsi 1883 Nyr 12 436 (+ votj), Setälä 1912–14 FUFA 12 32, Wichmann 1914–22 FUF 15 36 (+ ka), FUV 1955 47, SKES 1962 516–17 (+ly), MSzFE 1967 198,TESz 1 1967 870,FUV2 1977 66, Häkkinen 1987 ES 229, UEW 1988 370, Sammallahti 1988 UrLang 539, EWUng 1993 372.
soutaa (~Sa suhkat), suoni (~Sa), vesi (? ~Sa vahca), tehdä: tekee (~Sa dahkat), tuoda (~Sa duogedh), vetää, viedä (~Sa vīkkad)
• Proto-Aryan loanwords in Finnic: ajaa (~Sa), herätä, huhta, jumala, (~Sa), juoni (~Sa), kahdeksan (~Sa), kekri (~Sa), maa, maksaa (- > Sa), marras, mesi (- > Sa), mehiläinen, ora (~Sa), paras (~Sa), saada (~Sa sākkad), sammas / sampo (~Sa), sarvi (~Sa), sata (~Sa), suoda, suoli (~Sa), syntyä (- > Sa), taivas, vene (~Sa), yh-deksän (~Sa)
HM: Kekri voi olla iranilainen sana. Vanhalla i > e -kaavalla taipuvat sanat eivät voi olla iranilaisia, germaanisia eivätkä slaavilaisia; ne ovat joko omaperäisiä (mesi, me-den), balttilaisia (sarvi, sarven) tai kelttiläisiä (esim. tammi, tammen = "rakennuspuu, patopuu").
• Northwest-Indo-European loanwords in Finnic: ihminen / inhiminen, kasa (~Sa geahči), kaski, lehti (~Sa lasta), lehto, maja, rohto, Sarsa (<-Sa), Suomi (- > Sa), ääri
HM: MITÄÄN ERITYISTÄ "LUOTEIS-INDOEUROOPPAA", JOSTA TULISIVAT BAL-TOS-LAAVILAISET JA GERMAANIKIELET, EI OLE OLEMASSA! NOILLA EI OLE MITÄÄN MUUTA YHTEISTÄ KANTAKIELTÄ KUIN KANTAINDOEUROOPPA (PIE). NUO MOLEMMAT LÄHTEVÄT PIE:STA SUORAAN, MUTTA TÄYSIN ERI, JOPA PÄINVASTAISIIN SUUNTIIN!
Kaski on mahdollisesti koivun SU-peräinen nimi: koivu on vasarakirvestä ja tarkoitti "tervaksi tislattavaa" puuta (tuohta). Koivu on myös puulaji, joka ensimmäisenä valtaa hylätyt kaskiviljelykset.
• Pre-Germanic loanwords in Finnic: huomen, joukko, kausi (~Sa),
Kausi on länsibalttia,ja se on samaa PIE-juurta *ken-s- kuin liettualaisperäinen kesto ja latvialaisperäinen sieto. Sana on tarkoittanut liikkumista jotakin pitkin tai kautta, pysymistä joissakin raameissa. myös suomen koskea saattaa olla samaa perua.
http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=482
" en-kausint „anrhuͤren (anrühren) – paliesti, pakrutinti“ III 11121 [6926] inf. (= dassili-tetu VE 606–7 supin.) = en- „į-“ (žr.en) + kausint „liesti = koskea jtkn, krutinti = liikkua jtkn pitkin“ < (inf.) *kausintu (ar ir *kausinti),egzistavusi greta (inf.) *kausintvei (dėl inf. pr. *-tu/*-tvei žr. Mažiulis BS 272 t,) : lie. kùš-inti „lytėti, judinti, krutinti“, kùš-ti „pradėti judėti“, kuš-tė́ti „judėti, krutėti“, la. kus-têt „t. p.“ ir pan., s. sl. kъs-ьněti „delsti“, rus. киш-еть „knibždėti,krutėti“ ir kt. (Būga RR I 449, Vasmer ESRJ II 242, Fraenkel LEW 321t. ir liter., Toporov II 47t.); pr. *kaus-intvei : lie. kùš-inti plg. su lie. jáud-inti „judinti“ (LKŽ IV 296t. s. v. jáudinti 3) : lie. jùdinti „t. p.“. Turime balt.-sl. *kauś- (: *kuś-) „judinti (judėti), krutinti (krutėti)“, kuris galbūt yra *-ś- formanto išplėstas verb. balt.-sl. *kau- / *keu- (:*ku-) „lankstyti(s)“< *„lenkti (linkti)“ >ide.*keu- (*ken-,HM) „lenkti (linkti), lanks- tyti(s)“ (Pokorny IEW I 588tt. s. v. 2. keu-); o šis galėtų būti giminė su ide. *(s)keu- „lenkti“ > *„dengti“ [dėl jo plg. Pokorny IEW I 951tt. s. v. 2. (s)keu-], žr. dar s. v. keuto.
Ralf-Peter Ritter arvelee perusteoksessaan Studien zu den ältesten germanischen Entlehnungen im Ostseefinnisehen sanan kausi olevan balttilainen, ja yhdistää sen kuten myös kantaskandinaavin sanan hljóð = hiljaisuus,rauha (kuullakseen tai tullak- seen kuulluksi),ruotsin ljud =ääni,josta pan-kermanistit "johtavat" suomen muka "ger- maanisen" kausi-sanan, liettuan sanoihin klausti (klausia, klausė) = kysyä, klausyti (klauso, klausė) = kuunnella. Kausi ei kuitenkaan tule täältä, vaan täältä tulee sana lausua. Sekä liettuan sana että kantaskandinaavin sana ovat tuossa lainoja län-sibaltista, skandinaavissa äänteenmuutoksilla ikään kuin baltti olisi "kantain-doeurooppaa". Tämä sana on ollut kantaindoeuroopassa *k´len-s- = kuunnella, to-tella. Preussin tästä tulee klustwei = kuulla, totella, klausiton = kysyä ja klantētwei (klanta) = kirota. Sana *kaus(i) = kesto, kausi ei ole lainautunut liettuaan: sillä sana aika = laikas = "pito", laikyti, laiko, suomen loiko = lepoaika, kesto tarkoittaa myös ja nimenomaan aikaväliä. Suomen aika-sanalla, viron aeg, g. aja, liettuan eiga = kulku, meno, käynti, ei ole alkuperällistä tekemistä tämän sanan kanssa.
" ... § 29. Die Annahme germanischer Entlehnungen vor dem ostseefinnischen Wandel *ti > si ermöglicht es KOIVULEHTO, eine weitere neue Lautentsprechung zu etablieren. Er sieht in fi. rasva ‘Fett’ ein germanisches *krausa-; vgl. dt. Gekröse ‘(Fett um die) Eingeweide = sisälmykset’ (1986,167 ff.), wobei er eine Metathese von angeblich unzulässigem *us zu *su annimmt.Nach traditioneller Auffassung muß die Kombination *us für den Beginn der Kontakte mit dem Germanischen als zulässig angesehen werden, da es ein urostseefinnisches *kausi (fi. kausi / kaute- ‘Zeitab-schnitt’) < *kauti gegeben hat. Ein urgermanisches *krausa hätte also als *rausa realisiert werden können. Bei KOIVULEHTOs Konzeption müßte rasva vor dem Wandel *ti > si übernommen worden sein 46.
44. Die gleiche Entwicklung zeigt z.B. svan. tkic ‘wahr’ < georg. mtkice- ‘fest’.
45 Vgl. lit. kälis, kelis neben kälias ‘Weg’.
46. Urostseefinnischen Alters ist auch fi. lausua ‘äußern,etwas zum Ausdruck bringen, aussprechen, dek-lamieren’ (vgl. estn. lausuda). KALIMA stellt das Wort mit Bedenken zu lit.klausti,klausiu ‘fragen, nach-fragen,sich erkundigen’ (129 f.).Im SKES ist diese Deutung - offenbar wegen der Bedeutungsdiskrepanz - nicht erwähnt. Geht man für lausua aber von dem litauischen klausyti, klaüso ‘(zu)hören, lauschen, Gehör schenken’ aus, so könnte man den Bedeutungswandel dem altnordischen lexikalischen Morphem hljöð-anlasten: hljöð ‘Stille, Ruhe (zum Hören oder Gehört werden); das Zuhören’, (vgl. beiða, krefja, kveðja sär hljóðs ‘sich Ruhe zum Sprechen erbitten, Gehör heischen’), aber auch ‘Laut,Ton, Klang; Stim-me’, vgl.hljöða ‘ertönen, klingen;die Stimme ertönen lassen, rufen,singen’.Die alte Bedeutung von lausua müßte dann zugunsten der neuen Lehnbedeutung irgendwann aufgegeben worden sein.Es ist natürlich verlockend, fi. lausua direkt auf die germanische Entsprechung des litauischen klausyti zurückzuführen, vgl. ae. hlyst ‘Gehör, Lauschen’, an. hlust ‘Ohr (beson-ders von Tieren)’, ae. hlysnan ‘lauschen’. ae. hlosnian, ahd. hlösen, an. hlera ‘lauschen, horchen, spähen‘. Vollstufige Bildungen lassen sich im Germanischen jedoch nicht ausmachen. Ein Einfluß der Sippe von hljöd auf die Bedeutung wäre freilich auch hier anzunehmen.
... "
http://runeberg.org/svetym/0503.html
ljud, fsv. liuþ, lyssnande, tystnad (kvar i äska ljud),ljud,röst = isl.hljóð, ä.da. ljud ds., da. lyd, ljud, got. hliuþ, lyssnande, i avljudsförh. till mlty., mhty. lut (ty. laut); jfr med annan avledning fhty. liodar,ägs. hléodor,ljud o.d. Till grund ligger adj. *hleuþa-: isl. hljódr, tyst (jfr lytt 2), fsv. liudher, ljudligt *hluða-: fsax. hlM, fhty. hlut (ty. laut), ägs. hlud (eng.loud), högljudd; jfr högljudd; egentl, particip på ie. -to-, motsv. (med annat avljudsstadium) lat.inclutus,grek. klytōs,sanskr. crutd-, berömd; till den i samtliga ie.språkfamiljer uppträdande roten kl(e)u i lat. clu(e)o, kallas, grek. kléo, berömmer m.m., sanskr. crnoti, hör,fir. clunim,hör,osv.; med m-avledn.: got. hliuma m., hörsel, öra (se lomhörd),fhty. hliumunt (ty.leumund), (gott) rykte (= sanskr. crómatam, gott rykte); med s-stamsbildning:grek. klé(p)os, ära, fslav. slovo, ord (se slav), osv.; se även lystra. Jfr f. ö. Le,lyda, lyss, lyssna, lyhörd, lytt 2. - Betyd, ’tystnad’ utgår liksom den motsatta av ’ljud’ från grundbetyd, ’höra, lyssna*. - Annat ljud i skällan,redan hos P.Brahe Kr.1580-t. - Härav vb. ljuda, fsv. liudha = isl. hljóða, da.lyde osv.,av germ. *hleudōn,i avljudsförh.till fsax.hludōn,mlty. luden (se nedan),fhty. låten (ty. lauten), med kausativet germ. */i/fi-ðian = mlty. luden, fhty. lutten (ty. läuten). En annan av-ledning är vb. lyda = totella, se d. o. - Obesläktat är naturligtvis germ. *leuþa- = ägs. léoð, sång,dikt,fhty. liod (ty Hed),isl. ljöd,jfr got. liuþōn,sjunga, av omstritt ursprung.
[ljuder, sv. dial., sår på träd, se lur 1. ]
MH: kone, onni (~Sa vuodna)
HM: MITÄÄN "ESIGERMAANIA" EI OLE OLEMASSAKAAN, SILLÄ KANTAINDOEUROOPAN JA -GERMAANIN VÄLISSÄ EI OLE MUITA KIELIÄ.
AINOA EMPIIRISESTI TUNNETTU KANTAGERMAANILLE SUORAAN POHJAAVA KIELI ON ITÄGOOTTI (WULFILA). Se on väärällään mm.vasarakirves- ja länsibaltti- sekä SU-lainoja, jotka ovat superstraattia ja lainattu Grimmin lakeja soveltaen ikään kuin ne olisivat tulleet kantagermaanista. "Länsigootti" ei ole kaikin puolein Grimmin lakien mukainen.
Suomen kantaindoeuroopplainoja EI PIDÄ VÄITTÄÄ "ESIGERMAANIKSI", SILLÄ KANTAGERMAANI TAI MIKÄÄN GERMAANIKIELI EI OLE SYNTYNYT TÄÄLLÄ!!!
Huomen on SU-sana, joissa edelleen vartalo saattaa esiintyä h-alkuisena tai ilman. Tosin on myös tällaisia balttilainija, kuten (h)ampua (alun perin jousella).
Onni, onnen, onnea on vasarakirvesbalttia ja alkuperältään sama sana kuin onsi, on-nen, ontta = sisus. Näille on muodostunut "työnjako" SU-sanueen sisä-, sisus, sisu kanssa. balttikanta sana on ollut *enti = mennä sisään (asperkti *anti = muodostua sisukseksi) tai *ensti = mt. toistuvasti (*ansti). Näistä tulee paljon muitakin sanoja aistimisesta syömiseen ja ahtamiseen, mahdollisesti myös itämiseen.
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676638/SSA_L-P.pdf
" ... onni (Agr; yl.) ’Glück’, murt. (Verml) myös ’(ihmisen) hahmo’, johd. onnekas, on-nellinen, onneton ’kehno, mitätön, vaivainen; ikävä, surkea; tavaton, mahdoton; loh-duton’, onnettomuus, onnistaa ’käydä hyvin, luonnistaa; onnistua; puhdistaa, siistiä (paik. PKarj)’, onnestaa, onnistua, onnitella ~ ink onni, onnekas, onnellın, onnetoin, onnettomus, onnistua
|ka onni, onnekas, onnetoin, onnestoa, onnistoa ’onnistaa’, onnistuo ’onnistaa; (uud.) onnistua’
| ve onotei, onetoi ’onneton’ | va enni ’onni, kohtalo, arpa’, enneva ’onnellinen’, enneto ’onneton’, (Kukk) onni ’onni’, onnissua ’onnistua’
| vi õnn (g. -e) ’onni’, õnnelik ’onnellinen’, õnnetu ’onneton’, õnnetus ’onnettomuus’, õnnestuda ’onnistua’, õnnitleda ’onnitella’ | li v(u)on, (Sal) on´n´ ’onni’, vonstõ ’onnistaa, onnistua’ = (t. sm >) lpN vuod |nâ (R Lu) ’onni’, vuodnâlâš ’onnekas’ (lpN onnistuvvât ’onnistua’ < sm).
On esitetty, että onni: onne- olisi paradigmaattinen eriytymä sanasta onsi (: onte-, onne-, ks. tätä; ve ja li sanat olisivat tällöin lainaa niistä murteista, joissa *nt:llä on heikko aste nn). Semanttiseen kehitykseen ’(tyhjä) tila’ > ’tilanne’ > ’kohtalo’ olisivat voineet vaikuttaa erilaiset konteksteihinsa kiteytyneet muodot (esim. onnen päällä ’onton, tyhjän päällä’ on LSm:ssa yhdistetty sanaan onni).
Lindahl & Öhrling 1780 LL 571 (sm ~ lp), Ganander 1787 NFL 2 292a (+ vi), Ahlqvist 1856 WotGr 142 (+va), Europaeus 1870 Zahlwörter (+li), SKES 1958 432 (+ka ve; lp onnistuvvât < sm), Haavio 1967 SMyt 66 (? ~ ontua), EEW 1982–83 4031 (? ~ osa), *Anttila & Uotila Vir 1985 447–53 (~onsi; lp vuod |nâ < sm), Häkkinen 1987 ES 214.
... onsi (Westh onta yks. partit.; itämurt. Pohjanm P-Sm) ’ontto t. tyhjä paikka t. tila, ontelo, kolo; ontto, tyhjä / hohle Stelle, Höhlung; hohl, leer’, murt. myös ’notkelma, notko (Laat- ja EKarj); laiha, heikko (paik. PKarj)’, onteva (paik. murt.) ’kovera, laaksomainen’, ontelo (melko yl.), ontto ’sisältä tyhjä t. laho, onsi, ontelo (et. itämurt. Pohjanm); syvennys, notko (paik. KaakkSm PSatak EPohjanm)’, onttaa (paik. PKarj ja ymp.) ’kovertaa (ontoksi)’, onttua (paik. Karj Kain) ’heiketä, laihtua, nälkiintyä; tulla ontoksi’, onnistaa (Agr;Verml)’kovertaa,louhia’ ~ ink ons ’onsi’ | ka onsi ’ontelo, ontto; jalkaholvi; huonosatoinen (maa),laiha’,ontelo ’onkalo’,ontto,onttoa ’kovertaa ontoksi’, onttuo ’lahota ontoksi; nälkiintyä,laihtua’, onnistoa (Salmi) ’kovertaa ontoksi’ | ly ondž (mon.onded) ’onsi,ontto,ontelo’, ondus ’ontelo; luola’ | ve onz ’onsi, onkalo’, ondekaz ’ontto’, onduz ’onkalo’
| va esi ’onsi, ontto’ | vi õõs (g. õõne) ’onsi, onkalo, kolo’, õõnsus id., õõnes ’ontto, onsi, onteloinen’, õõnestada ’kovertaa,onttaa’ (li en ’ontto’ ? < vi; lpN murt. oansa ’puun onsi’ < sm) joko = lpN vuow |dâ (U Pi Lu In Ko) ’rinta- t. vatsaontelo’ | ? mdE undo, M unda ’(puun) onkalo’ |? votj udur ’mehiläispesän suuaukko’ | vogI P ontar ’vatsa; kohtu’, L (Munk) oåntîer ’vatsa’ | ostjI ont, E unt ’sisus, vatsa’, untar ’vatsa’ | ? unk odú ’kolo, onkalo; luola’ (< *omte) tai = lp vuow |dâ ’puun onkalo; uuttu’ | ostjI E onat ’kolo, onkalo (puussa)’, P P onqt ’vesilinnun pesäkolo puussa’ (< *onte). — Aineksia voi olla molemmistakin sanueista.
Ganander 1787 NFL 2 293a (sm ~ vi), Ahlqvist 1861 MMdGr 179 (+ md), Ahlqvist 1863 Suomi 2:1 14 (+ unk), Budenz 1869 NyK 7 29 (+ lp, ostj ont), MUSz 1873–81 832 (+ vog), Setälä 1890–91 ÄH 360–63 (+ ka ve), Munkácsi 1901 ÁKE 492–93 (< arj), Kettunen 1938 LivW 53 (li todennäk. < vi), FUV 1955 104 (+ votj udur), SKES 1958 432–34 (+ ly va; luult. < *omte; vähemmän todennäk. < *onte), DEWOS 1967 117 – 20, 144 (sgr), TESz 2 1970 1068, MSzFE 1978 495–96 (*omte: ? sm lp ? md ? votj vog ostj ?? unk; *onte: ? sm lp ? md ? votj ostj ? unk), UEW 1988 338 (*omte: ? sm ? vi lp ? md ? votj vog ostj ? unk), 341 – 42 (*onte: ? sm, vi ~ lp ? md ? votj ostj ? unk), Sammallahti 1988 UrLang 542.
ontelo ks. onsi.
ontto ks. onsi. ... "
MH:
• Early Proto-Baltic loanwords in Finnic: härkä (- > Sa), kä(ä)rme, lapio, lava (~Sa)
• Early Proto-Germanic loanwords in Finnic: Eura, hakea, hiisi (~Sa), Häme / hämä-läinen / hämärä ~ sápmi,hätä, kansa (~Sa), kavio (~Sa), kelvata, mies, multa, nauta, neula, paikka, raha
• Proto-Baltic loanwords in Finnic: halla (~Sa), heimo (- > Sa), hinta (- > Sa), hirvi (~Sa), järvi (~Sa), lahti (~Sa), lohi (~Sa) silta (- > Sa), tuohi (~Sa), villa, virsi
• Late Proto-Baltic loanwords in Finnic: ativo, karsina, morsian, siikanen, tuura
• Proto-Germanic loanwords in Finnic: ahjo, asia, etsiä, haikara, hevonen, hurskas, häpeä (~Sa),Kaleva, kallio, katsoa, karsia, kenno, kulta,kärsiä, (->Sa),käydä, murha, nauttia, paasi, palje,pyrkiä (- > Sa), raato,rasia, ratsastaa, rauta (~Sa), rengas, rikas, sakko, satama, sauna (~Sa), vähä (~Sa), väsyä (~Sa)
HM: SUOMESSA EI OLE AINOATAKAAN KANTAPERSERMAANILAINAA, VAIKKA KANTA-IE-LAINOJA ONKIN (mm. rengas?) Vihreällä merkityt germaanilainat EIVÄT OLE KANTAGERMAANISTA - EIVÄT VAIKKA SIELLÄ JOTAKIN SELLAISTA OLISIKIN OLLUT.
Paasi (pohjakivi) ja rikas ovet kelttilainoja.
Hevonen on veneettiä (epone) tai kreikkaa (hippos). Hevosta tarkoittanut SU-sana, laina jostain oli li(p)šma, ja se lypsyhevonen oli myös eri lajia.
Häpeä on ruteenilaista ortodoksista kirkollista sanastoa,jota suomeen on tullut vähän ennen kuin läntistä, tulee alun perin liettuan sanasta gopšys = ahne. Nämä sanat tai-puvat uudella kaavalla: hormi, risti, pappi, paha jne. ne ovat usein moralisoivia kuten tämäkin.
MH: • Early Proto-Slavic loanwords in Finnic: hauki, hirsi (- > Sa)
Slaavilainat taipuvat uudella kaavalla.
• Proto-Scandinavian loanwords in Finnic: Ahti, Aura / Airisto, haikara, Harjavalta, hartia, Kaleva, napakaira
Some examples of very old place-names and their etymologies
• Fin Kymi: Kymen < *Kümi / kümi < -EPGerm *gʷṃjā; cf. Swe Kymm-en < PGerm *Kʷṃjō; PGerm *kʷumiz > Goth qums ʼarrivalʼ, PGerm *kʷēmijaz > ON kvæmr, OE ge-cwēme, OHG bi-quāmiʼ accessibleʼ
HM: Kymi, Kymen on preussilainen Nahka(kauppa)joki, Kymis = nahka, vuota.
• Fin Eura < PF *Etra < - EPGerm *ēþrā > NwGerm *āþrō > Germ. Ader, Oder, Swe Ådran, åder, ådra ʼartery; passageʼ
• Fin Roine < *Roiniš < - Pre-Germ *kroinis > PGerm *χrainiz > ON hreinn ʼcleanʼ, OHG hreini ʼcleanʼ
The case Ähtäri
• The Finnish lake name Ähtäri can be derived from the pre-form of the modern Sami verb ahcit ʼto rise of waterʼ as follows: Ähtäri < EFin *Ätsäjärvi < - LPSa *Ëccējāvrē < EPSa *Ičäjärvä ”The flooding lake” < EPF *ičätäk ʼto rise; geminateʼ > Fin itää ʼto geminateʼ - > Sa ihtit ʼto rise; geminateʼ. (This etymology has been taken from Suomalainen paikannimikirja (2007: 528), but the date of the name-giving is mine.)
HM: Ezze on preussia, ja tarkoittaa äärtä ja rajaa.
• The natural historical motivation of the name is following: Ähtäri is the uppermost lake in its water system. In prehistoric times the lake Ähtäri emptied into the Gulf of Bothnia along the river Ähtävänjoki, which linguistically belongs together with Ähtäri. The watershed lay previously to the south of the lake, but because of the faster iso-static uplift to the north of Ähtäri than to the south of the lake the watershed shifted to the north of the lake. A new outlet emerged from Ähtäri to the Kokemäenjoki water system. This shift happened in the form of a natural catastrophe when the lake flooded over the watershed.
Ähtäri
• The shift of the watershed was geologically dated as late as in 2005. The results were published in 2006: the new southern outlet emerged ca 1200 BC.
• Conclusions: Finland has been continuously populated by Uralians since ca 1200 BC.
Sarsa
• Fin Sarsa (= A former water channel and rapids in Kangasala in Tavastia. The stream ceased to flow because of a natural catastrophe in 1604 AD.) < - PSa *Čārsā (cf. SaN Čársejohka) < EPSa *ćärsä < - Pre-Baltic *ḱṛsā < PIE *ḱerh2s - ʼhornʼ >> Greek kéras ʼhorn; branch of a riverʼ, Sanskrit śiras ʼhead, topʼ. Thus, Sarsa means “Horn rapids”.
HM: Sarsa voi olla myös latvian ym. Sardze = linnake, tukikohta, sillanpää
• A younger loanword is SaLu sarʼsē ʼHornspitze,branchʼ< - Psa *širša < - PB *širšas and Fin herhiläinen ʼhornetʼ.Other loanwords from PIE *ḱer- ʼhornʼ in Finnic and Sami are sarvi ʼhornʼ (SaN čoarvi) and hirvi ʼelkʼ (SaN sarvva).
• The Finnish toponym Sarsala,the Swedish name of which is Sarslax (<LPF *Sarsa- laksi), in Taivassalo contains the same word, because the form of the ancient island *Sarsa strongly resembled the antler of an elk.
Implications
• Observation: A great deal of the oldest etymologizable and datable place-names in Fennoscandia are of ancient Indo-European origin. "
HM: Ei o perää. EIKÄ HUONOJEN HÖLYNPÖLYVALE-ETYMOLOGIEN KANNTA KOHKATA TÄSSÄ ASIASSA MITÄÄN!
MH: • Conclusion: An Indo-European language spread to Fennoscandia earlier than a Uralic language. "
HM: HEWOWWITTUA OLE OLLUT!!! YHDESSÄKÄÄN SU-KIELESSÄ EI OLE INDOEUROOPPALAISTA SUBSTRAATTIA!!!
MH: • When did the Indo-European and Uralic language arrive in Fennoscandia?
The Corded Ware Culture (ca 3100-2300 BC)
• It is commonly assumed that the Proto-(Northwest-)Indo-European language arri-ved in Finland from Baltic ca 3100 BC alongside the Corded Ware culture.(A curiosi-ty: The Indo-European language spread to Scandinavia later,ca 2800 BC.) (Carpelan & Parpola 2001; Salo 2008).
• When the Corded Ware culture spread to Finland, the region had belonged to the Combed Ware culture at least since ca 3900 BC. "
HM: ITÄISET VASARAKIRVEET OLIVAT ITÄBALTTEJA - KIELI KAUEMPANA KANTABALTISTA KUIN NYKYINEN LIETTUA, JA KIERIKKILÄISET OLIVAT LANSIBALTTEJA!
MINKÄÄNLAISTA KANTAPERSERMAANEISTA EI OLLUT VIELÄ PITKIIN AIKOHIN HAISTAPASKANTIEDEPIERUN HAJUAKAAN!!!
The Kiukais culture (ca 2300–1700 BC)
• A new wave of influences and immigration from Baltic and now also from Scandinavia. The oldest Scandinavian immigration to Finland. (Salo 2008: 87). "
KIUKAISTEN KULTTUURI ON KAMPAKERAAMISEN SU-KULTTUURIN PERILLINEN EIKÄ SIIHEN LIITY MAINITTAVAA MAAHANMUUTTOA!
MH: " So when did the Uralic language come to Fennoscandia? "
HM: SAATANAN TOLLO!!! SEHÄN OLI OLLUT TÄÄLLÄ JO YLI 4000 VUOTTA TUOLLOIN!!!
HM: • In my view, the introduction of a West-Uralic language in Fennoscandia took place alongside the spread of the Textile Ceramic and the Sejma-Turbino Transcul-tural Phenomenon (ca 1900-1500BC) from the Upper Volga, Oka and Kama region. This theory was postulated by Petri Kallio (2006), and I support it. I think that the Uralic language spread to Fennoscandia from the 19th century BC onwards. "
HM: HEWOWWITTUA!!!!
MH: • I presented the same hypothesis already in BEDLAN 2011 seminar on Seili in September 2011.
• An Indo-European language (and at least one unknown substratum language (in the inland among the Asbestos Ceramic culture)) was spoken in Fennoscandia when the Uralians came here.
HM: HEWOWWITTUA OLLU INDOEUROOPPALAISIA ENNEN URALILAISIA!!!
SEKÄ SUOMESSA ETTÄSAAMESSA ON URALILAINEN POHJA, JOHON ON TULLUT LAINOJA JA MUITA VAIKUTUSKIA MYÖHEMMIN TULLEISTA INDOEUROOPPALAISISTA KIELISTÄ, ENSIMMÄISENÄ BALTTILAISTA JA EHKÄ KANTAINDOEUROOPASTA!
SUOMESSA TAI SAAMESSA EI OLE YHTÄÄN AINOKAISTA KANTAPERSERMAA-NILAINAA, VAIKKA KANTAINDOEUROOPPALAINOJA ONKIN!!!
The Bronze Age (ca 1900–500 BC)
• ”[A]rjalaiset lainasanat, pronssin sekoitemetallin nimitys ja maataloussanasto osoit-tavat, että kantaurali oli vielä pohjoisen pronssikauden alkaessa eli suunnilleen vuo-den 2000 eaa. tienoilla yhtenäinen, suppealla alueella puhuttu kielimuoto.” (Jaakko Häkkinen 2009: 30).
• ”Christian Carpelan onkin esittänyt, että samojedi olisi levinnyt itään vasta pronssikautisen Seiman-Turbinon ilmiön mukana (Carpelan 1999: 270).
Petri Kallion mukaan samaan pronssikautiseen ilmiöön voitaisiin hyvin yhdistää myös läntisten uralilaisten kielten leviäminen (Kallio 2006: 16–17).” (Jaakko Häkkinen 2009: 45).
• ”Myös Petri Kallio ehdottaa Seiman-Turbinon ilmiön sopivan ajan, paikan ja suun-nan osalta mahdolliseksi uralilaisen kielen levittäjäksi (Kallio 2006: 16–17).” (Jaakko Häkkinen 2009: 50).
Results
• Tätä on mielenkiintoista verrata siihen, mitä Christian Carpelan kertoo pian vuoden 2000 eKr. jälkeen tapahtuneen: ”Sejman-Turbinon tyypin pronssit alkoivat levitä vyö-hykkeelle, joka havumetsäalueen eteläreunaa yleisesti seuraten ulottui idässä Jeni-sein ja Ob-joen latvoille ja lännessä Viroon ja Suomeen” (Carpelan 1999: 270; ks. myös Carpelan ja Parpola 2001:99-111).Sattumaa tai ei,mutta samojedista saameen asti uralilaiset haarat muotoutuivat myöhemmin täsmälleen samalla pitkällä mutta erittäin kapealla vyöhykkeellä, jolle oli aiemmin myös sijoittunut niin sanottu Sejma-Turbino-ilmiö . (Kallio 2006: 16).
Results
• Rohkenen esittää omana provokatiivisena arvauksenani, että myös itämerensuo-men ja saamen esimuodot olisivat levinneet Itämeren piiriin vasta Sejma-Turbino-ilmiön mukana noin vuonna 1900 eKr.
Itse asiassa jälkimmäinen arvaus olisi sikäli jopa perustellumpi, että länteenhän Sej-ma-Turbino-ilmiö levisi ainakin osittain käsi kädessä voimakkaan tekstiilikeraamisen vaikutusaallon kanssa. Silti itse kantauralin levittämiseen ei nähdäkseni tarvita sen enempää kuin Sejma-Turbino-ilmiön kaltainen ”aseistettujen traadereiden tuotanto- ja yhteysverkosto” (Carpelan 1999: 270; vrt. myös Salminen 1999: 20–23. (Petri Kallio 2006: 16–17). 
How could the Uralian newcomers take Fennoscandia into possession?
One obvious reason is that the land was sparsely-populated, so there was room for the new people. However,this explanation cannot be the whole truth,since the Textile Ceramic replaced the older cultures in Sarsa. In my view, the solution of the enigma is the fact that the Bronze Age started ca 200 years earlier in the Volga-Oka region than in Southern Scandinavia. The implication: The Uralians were already living in the Bronze Age, whereas the Indo-Europeans in Finland were still living in the Stone Age when the Uralians came here.The fact that the Proto-Finns were in two hundred years technically on a higher level of development than their Indo-European neigh-bours in Finland and Scandinavia,makes this epoch quite unique in the history of the Finns and Scandinavians. 25
26 Suomi the oldest Northwest-Indo- European loanword in Finnic? Fin Suomi / suomalainen <- LPF *Soomi/*soomalainen < MPF *śami/*śamalańśi < Pre-Proto-Finnic *ćämä <- NwIE *ǵhṃōn >> Got guma (cf.Lat hemo/homo) ʼman; human beingʼ (Originally etymologized by Petri Kallio (1998); the updated reconstruction by Mikko Heikkilä) Finland and Finn < North-Germ *finnaz < PGerm *feznaz < PIE *pesnos (cf. Lat penis) > Hittite pesnas ʼmanʼ (etymologized by Martin Huld in 1993) 26
27 The linguistic prehistory of Finland An Indo-European language (Northwest-Indo- European) first spread to Fennoscandia along with the Corded Ware Culture ca BC.* The same culture and language reached Scandinavia ca BC. A Uralic language (West-Uralic) spread to Fennoscandia along with the Netted Ware Culture and the Sejma-Turbino Transcultural Phenomenon ca BC. * However, the (Finland-)Swedish spoken in Finland in historical times is not the direct descendant of the Northwest-Indo-European language spoken in Fennoscandia. There is no linguistic continuity. The Swedish language was introduced in Finland ca AD. 27
28 The relative and absolute chronology of the proto-languages in question The terminus post quem for the disintegration of Proto-Indo-European is the invention of the wheel (technology) ca BC. Late Proto-Indo-European (excluding the Anatolian branch) & Proto-Uralic Pre-Proto-Aryan;Northwest-Indo-European (the Corded Ware Culture ca BC ) & Late Proto-Uralic Proto-Aryan; Northwest-Indo-European (> e.g. Germanic, Baltic, Slavic) & West-Uralic (> Finnic, Sami, Mordvinic) (the Netted Ware Culture & the Sejma-Turbino Transcultural Phenomenon ca BC ) Early Proto-Germa-nic (the Scandinavian Bronze Age Culture ca BC);Pre-Proto-Finnic& Pre-Proto-Sami
29 The prehistoric loanword strata in Finnic and Sami The Late Proto-Indo-European loanwords to Proto-Uralic ca BC The Pre-Proto-Aryan loanwords to Late Proto-Uralic ca BC The Proto-Aryan & Northwest-Indo-European loanwords to West- Uralic (> Finnic, Sami, Mordvinic) ca BC The Early Proto-Germanic & Early Proto-Baltic loan-words to Pre- Proto-Finnic & Pre-Proto-Sami ( Early Proto-Finnic ) ca BC The Proto-Germanic & Proto-Baltic loanwords to Middle Proto-Finnic & Early Proto-Sami ca BC The Northwest-Germanic loanwords to Late Proto-Finnic & Middle Proto-Sami ca AD The Proto-Scandinavian loanwords to Late Proto-Finnic & Late Proto-Sami ca AD 29
30 Hypoteesini nykyisen Suomen alueen etno- ja asutushistoriasta Äänteellisesti vielä lähellä kantauralia ollut länsiuralilainen kieli levisi pronssikauden alussa (n ekr.) nykyisen Suomen valtion maantieteelliselle alueelle, jossa tuolloin puhuttiin ainakin vasarakirveskulttuurin mukana alueelle aiemmin levinnyttä varhaista indoeurooppa-laista kieltä (vrt. Kallio 2006, 2012). Kuriositeetti: vasarakirveskulttuuri levisi aiemmin nykyisen Suomen kuin Ruotsin alueelle (Carpelan& Parpola 2007:).Suomen vanhim- mat etymologioitavissa ja suhteellisesti ajoitettavissa olevat paikannimet ovat enim-mäkseen indoeurooppalaisia nimilainoja.Vielä kivikautta eläneet vasarakirveskulttuu- rin ihmiset sulautuivat jo pronssikautta eläneisiin uralilaisiin uudisasukkaisiin ennen Skandinavian pronssikauden (läntisen pronssi-)kulttuurin nousua. 30
31 Länsiuralilaisen kielen levitessä Suomeen kantasuomi ja kantasaame eivät olleet vielä eriytyneet omiksi kielikseen > suomen ja saamen kieltä esimuotoineen on puhuttu Suomessa yhtä kauan yhtäjaksoisesti; kantasuomea etupäässä rannikolla ja kantasaamelaisia (alkuperäisiä hämäläisiä) sisämaassa. Skandinaviasta on aikojen saatossa tullut useita germaanisia vaikutus- ja asutusaaltoja pääasiassa Suomen rannikoille (Kallio 2012): ainakin pronssikauden alussa ja lopulla, roomalaisen rauta-kauden alussa sekä ns.suomenruotsalaiset nykyisen Länsi-Suomen Ruotsiin liittämi- sen yhteydessä.Kaikki ovat tuoneet muassaan myös vahvoja kielellisiä vaikutteita.31
32 Kantasaamen (kantalapin) ekspansio Lappiin alkoi ajanlaskun taitteessa. Histori-allisena aikana tunnettu saamen pohjoinen puhuma-alue saamelaistui saamelaisten historiallisista asuma-alueista viimeiseksi. Kantasaamen puhuma-alue oli suurimmil-laan noin 400 jkr., jolloin saamea puhuttiin jo Pohjoiskalotilla ja vielä etelässä Etelä-, Lounais-Suomi ja Järvi-Suomi mukaan luettuina (sekä idässä Laatokan ja Äänisen ympärillä).Nykyisten suomenruotsalaisten kielelliset esi-isät tulivat nykyisen Suomen alueelle rautakauden ja historiallisen ajan taitteesta (1100-luku jkr.) alkaen. 32
33 The relative and absolute chronology of the sound changes in question vural. */ï/ >*/ë/ >/a/ i första stavelsen furfin.*/ä-ä/ > /a-i/ furfin.the length shift */CaCi/ > /CooCi/, */CäCi/ > /CeeCi/ furgerm. keltiska lånord (ca 800 f.kr. >) urgerm. */ē 1 / > */ǣ/ (ca 750 f.kr.) furgerm. den germanska ljudskridningen (ca 700 f.kr. >) */pʰ, tʰ, kʰ/ > */ϕ, þ, χ/ (> surgerm. /f, þ, χ/h/), */bʰ, dʰ, gʰ/ > /ƀ, ð, ǥ/ */b, d, g/ > /p, t, k/ murfin. > /e a/ och /e : a/ (ca 675 f.kr.) furgerm. */ā/ > /ō/ (ca 650 f.kr.) urgerm. Verners lag (ca 625 f.kr.) urgerm. accentframflyttning (ca 575 f.kr.) (som följd upphör Verners lag att verka) > urgerm. */ǝ/ > /a/ i betonad stavelse och */ǝ/ > /Ø/ i obetonad stavelse 33
34 urgerm. */e/ > /i/ i obetonad stavelse (ca 550 f.kr.) urgerm. */ǣ/ > nvgerm. /ā/ (ca 525 f.kr.) murfin. */γ,w,ŋ, j/ > /Ø/ -> murfin. /ā,ǟ,ǖ/ (ca 500 f.kr.) murfin. */i, i / > /e, e / i inljud i obetonad stavelse < murfin. > /i/ i inljud i efterstavelser genom */Vj/ >> /i/ och urgerm. Sievers lag (/lång stavelse+j/ > /lång stavelse+ij/) (ca 475 f.kr.) > murfin. */ji/ > /i/ urgerm. */χ/ > /h/ i uddljud < urgerm. äldre i-omljud och urgerm. */ei/ > /ī/ (ca 450 f.kr.) > surgerm. */ji/ > /i/ i obetonad position och urfin. vokalkombination /lång sluten vokal icke-sluten vokal/ 34
35 urgerm. */enc/ > /inc/ (en analogisk utvidgning av föregående ljudövergång; sker tidigt i något nordgermanskt område men senare annanstans) ursa. */śc/ > /šc/ och */ć/ > /č/ (ca 400 f.kr.) > ursa.uppkomsten av stadieväxling murfin. sporadisk omana- lys i intervokalisk position */č/ > */t.š/ < murfin. */č/ > /t/ murfin. /ti/ > */ći/ (> /ci/) (ca 350 f.kr.) murfin. konsonantassimilationer: t.ex. */t.š/ > */š.š/, */kš/ > */šš/, */kt/ > /tt/ urgerm. *staknia > murfin. *sakńa (> fin. sakna > sauna) > san. suovdnji > surgerm. Lindemans lag */kn/ > /kk/, mätäs, tytär > murfin. uppkomsten av stadieväxling och ursa. de metafoniska ljudövergångarna i ursamiskans vokalskridning (= en omfat-tande serie av ljudövergångar > implikationer för längden) (ca 300 f.kr.) murfin. */ńś/ > */jś/ och */ńć/ > */jć/ murfin. de palataliserade konsonanternas depalatalisation: */ć(i)/ > /c(i)/, */(ń)ćć/ > */(n)cc/, */ś/ > /s/, */ń/ > /n/ (på 200-talet f.kr.) nord- och östurfin. /ai/ > /ei/ under vissa villkor murfin. */š, šš/ > /h/ (på 100-talet f.kr.) 35
36 ursa. */a/ > */o/ (> */ō/ > /uo/) framför andra stavelsens /a/ och */ɔ/ (analogisk ut-vidgning av de metafoniska ljudövergångarna;lite före tideräkningens början)urgerm. */Vnχ/ > /V:χ/ (ca tideräkningens början) nvgerm. a-omljud (t.a.q. 50 e.kr.) > nvgerm. /ō/ > /ū/ > /u/ i slutljud ngerm. /zn/ > /nn/ och /zd/ > /dd/ (t.a.q. 98 e.kr.) ( > sekundärt uppkommet */enc/ > /inc/ genom */ezn/ > /enn/ > /inn/; Fenni (98 e.kr.), Phinnoi (ca 150 e.kr.), jfr Ingviones (98 e.kr.); surfin. */z/ > /h/ i obetonad position surfin. och urnord. /h/ > ursa. /h/ (ca 100 e.kr.) surfin. /c(i)/ > /s(i)/ > surfin. */kt/ > /ht, tt/ och */pt/ > /ht, tt/ (ca 150 e.kr.) ursa. */ī/ > /i/ och */ū/ > /u/ (ca 250 e.kr.) > ursa. */ḙ/ > */ḙ / > ursa. */ḙ / > /e / (> /a/) och */o / > /o/ ( e.kr.) urnord. /aiχ/ > /āχ/ (ca 375 e.kr.) urnord. /air/ >/ār/ (ca 400 e.kr.) urnord./eu/ > /iu/ framför andra vokaler än /i/ (ca 420 e.kr.) 36
37 urnord. /z/ > /R/ i inljud (ca 440 e.kr.) urnord. /ai/ > */æi/, /au/ > */ǫu/ och u-omljud samt första stadiet av urnord. i-omljud (ca 460 e.kr.) urnord./z/ > /R/ i slutljud (ca 480 e.kr.) urnord. slutljudsskärpning samt urnord. /χt/ > /tt/ och /χs/ > /ks/ (ca 500 e.kr.) urnord. */ǫuχ/ > */ōχ/ (> /ō/) och */æiχ/ > */ēχ/ (> /ē/) (ca 525 e.kr.) > urnord./χ/ > /Ø/ i inljud och slutljud (ca e.kr.) urnord./j/ > /Ø/ och urnord.*/æi/ > /ei/ (ca 550 e.kr.) sursa. > /V á#/ vuostá< surnord.synkope och apokope av obetonat /a/ (ca 600 e.kr.) urnord. brytning < surnord. /w/ > /Ø/ framför labialvokalerna (ca 650 e.kr.) urnord. *wullu > surnord. *ullu > sa. ullu och urnord. *wurtiz > surnord. *yrtiz > sa. urtse urnord. /R/ > /r/ efter dental konsonant (ca 675 e.kr.) 37
38 References Aikio, Ante 2012a:On Finnic long vowels,Samoyed vowel sequences, and Proto-Uralic *x. In: Tiina Hyytiäinen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sand-man (eds.),Per Urales ad Orientem:Iter polyphonicum multilingue: Festskrift tillägnad Juha Janhunen på hans sextioårsdag den 12 februari 2012, pp Mémoires de la So-ciété Finno-Ougrienne 264. Helsinki. Aikio, Ante 2012b: An essay on Saami ethno-linguistic prehistory. In: Riho Grünthal & Petri Kallio (eds.), A Linguistic Map of Pre-historic Northern Europe. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 266, pp Helsinki. Carpelan,Christian; Parpola,Asko & Koskikallio,Petteri 2007:Early Contacts between Uralic and Indo-European: Linguistic and Archaeological Considerations. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 242. Helsinki. Fogelberg, Paul 1999: Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Bidrag till kännedom av Finlands na-tur och folk 153. Helsingfors. Grünthal, Riho & Kallio, Petri 2012: A Linguistic Map of Prehistoric Northern Europe. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 266. Helsinki. 38
39 Heikkilä, Mikko 2011: Huomioita kantasaamen ajoittamisesta ja paikantamisesta sekä germaanisia etymologioita saamelais-suomalaisille sanoille. In: Virittäjä 115 pp Heikkilä, Mikko forthcoming: Bidrag till Fennoskandiens språkliga förhistoria i tid och rum. Doctoral dissertation. Häkkinen, Jaakko 2009: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. In: Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 92 pp Helsinki. Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY. Kallio, Petri forthcoming: The Diversification of Proto-Finnic. In: Frog & Joonas Ahola (eds.), Defining and Contextualizing the Viking Age in Finland. Studia Fennica. Koivulehto, Jorma 2002: Contact with non-germanic languages II: Relations to the East. In: Oskar Bandle (ed.), The Nordic Languages. An International Handbook of the History of the North Germanic Languages I pp Berlin: Walter de Gruyter. 39
40 Koivulehto, Jorma 2003: Frühe Kontakte zwischen Uralisch und Indogermanisch im nordwestindogermanischen Raum. In: Alfred Bammesberger & Theo Vennemann (ed.), Languages in Prehistoric Europe, pp Heidelberg: Universitätsverlag Winter. Lavento, Mika 2001: Textile Ceramics in Finland and on the Karelian Isthmus. Nine Variations and Fugue on a Theme of C. F. Meinander. Ed. Torsten Edgren. Finska fornminnesföreningens tidskrift 109. Helsingfors. Lehtinen, Tapani 2007: Kielen vuosituhannet. Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen. Tietolipas 215. LÄGLOS = Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. A. D. Kylstra, Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra & Osmo Nikkilä Salo, Unto 2008: Ajan ammoisen oloista. Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. SPNK = Suomalainen paikannimikirja. Sirkka Paikkala (ed.). Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki SSA = Suomen sanojen alkuperä. Erkki Itkonen & Ulla-Maija Kulonen
https://docplayer.fi/29936447-Bedlan-2011-seminar-on-seili-sjalo-in-nauvo-nagu-mikko-heikkila.html
https://docplayer.fi/51411119-Seeming-irregularity-as-a-clue-to-the-origin-of-words.html
1 BEDLAN 2011 Seminar on Seili/Själö in Nauvo/Nagu Mikko Heikkilä 1
2 The Chronology of the Proto-Finnic and Proto-Samic Sound Changes, Finland s oldest Place-names and their Implications for Finlandʼs linguistic Prehistory 2
3 About me and my research I am a doctoral student at the university of Tampere in Finland. My main subject in the MA degree (June 2009) was Scandinavian langua-ges. I am interested in diachronic linguistics. My research mainly deals with the relative and absolute chronology of the Proto-Germanic, Proto-Scandinavian, Proto-Finnic and Proto-Samic sound changes. I also conduct research in etymology and onomastics. My study is interdisciplinary. The evidence arises from both language-internal and language-external reconstruction. Loanword study plays a major role. Archaeology, history and even geology are of importance, too. 3
4 The Relative and Absolute Chronology of Proto-Germanic, Proto-Finnic and Proto-Samic Sound Changes An Extract from my List of Chronology Swe söka < LPGerm *sōkijan < PGerm *sākejana < EPGerm *sāgejana -> EPF *šakitak > Fin hakea ʼseek, fetchʼ "
HM: Hewompaskaa: hakea tulee viron naaraamista tarkoittavasta sanasta, ja se tulee tietynlaista puutyökalua tarkoittavasta balttisanasta.
MH: 1) PGerm: Grimm s law (ca 700 BC) EPGerm *spaigā > PGerm *spaikā -> MPF *pajkka > Fin paikka ʼplaceʼ;
PGerm *χāfaz > EPF *kapa > MPF *kapa-ja(v) > kavio ʼhoofʼ, EPSa *kapa-ra > *kopạrạ (-> Fin kopara) > SaN guobir ʼcloven hoofʼ; "
HM: Hewompaskaa. Kavio on venäjäksi kopyto.
MH: " PGerm *lēǥā > PF *leeka > lieka ʼtetherʼ "
HM: HEWOWWITTUA!!! Lieka tulee sellaisenaan liettuan samaa tarkoittavasta sanasta! Likti (lieka, liko)!
MH: " 2) PGerm: /ā/ > /ō/ (in all syllables) (ca 650 BC) *lēǥō -> *leeko > lieko ʼsnagʼ; " *χennōn -> kenno ʼhoneycombʼ 4 "
HM: Paskaa. Kaikki.
MH: " 5 The List Continues 3) NwGerm: /ē/ > /ǣ/ (in a stressed syllable) *wǣsejana -> *väsütäk > väsyä ~ viessat ʼto get tiredʼ; *wǣχaz -> *väšä > vähä ʼlittleʼ ~ vássit
4) NwGerm: /ǣ/ > /ā/ (in a stressed syllable) PGerm /Tj/ -> PF /ćć/ > Fin /ts/: NwGerm *gātjana -> MPF *kaććatak > Fin katsoa ʼlook at/afterʼ; *spāða -> paasi : paaden; "
HM: Hewompaskaa. Paasi taipuu vanhalla kaavalla eikä voi olle siis kermaania.
MH: *lāǥō -> laho ʼrottenʼ;
HM: Laho tulee slaavisanasta plohoi, liettuan blogas = huono, > paha, > laho.
MH:*wētjā >> *wātjō -> *vaććo > vuohčču ʼnarrow wet bogʼ-> Vuotso
5) MPF: /i/ > /e/ (in an unstressed syllable wordmedially)
6) MPF: > /i/ (in an unstressed syllable word-medially) 5
6 The List Continues 7) PGerm /Tj/ -> PF /ćći/ > Fin /tsi/: PGerm *enþijan -> MPF *eććitäk > Fin etsiä ʼto seek, fetchʼ; "
HM: Paskaa. Etsiä on omaperäinen
MH: " PBalt *gardinjas -> MPF *kartina > Fin karsina ʼcribʼ;
PGerm *menþingō -> Fin menninkäinen "
HM: Paskaa. Menninkäinen tarkoittaa "menneen henkeä".
MH: " 8) LPGerm /Tj/ -> /ti/ > Fin /si/ PGerm *χarðijan -> MPF *kärtitäk (-> SaN gierdat) > Fin kärsiä ʼto sufferʼ "
Hewompaskaa: Kärsiä tulee liettuasta lähes sellaisenaan: keršti on kostaa, kerštis (keršia, keršė) = kostautua. Tulee lähes suoraan kantaindoeuroopasta, jossa tämä on johdannainen verbistä kwer- = lyödä (kirveellä ym työ- tai sotalakulla, ei piiskalla eikä myöskään halolla päittäin törkkäämällä).
" 9) Psa: the metaphonical part of the Proto-Sami vowel shift (= The vowel in the second syllable affects the vowel in the first syllable (cf. umlaut).) *χrengaz -> rengas riekkis ʼring, wheelʼ (unetymological vowel combination); *heuja -> *_evjë > jievja ʼwhite reindeerʼ 6
7 The List Continues 10) PGerm: /enc/ > /inc/ *slingōn -> linko ʼslingʼ; *sakō -> sakko ʼa fineʼ 11) NwGerm: /ō/ > /ū/ > /u/ (ca 50 AD) PGerm *guljō > NwGerm/EPScand *gulju -> Fin kulju ʼwatery pitʼ 12) NwGerm: i-umlaut (ca 500 AD) *hairizō > *hārirō > OLG hēriro > OLG herro -> OSwe herra -> Fin herra 7
8 Some Place-names of Sami Origin in the South-western Finland according to Ante Aikio and Mikko Heikkilä 8
9 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 051/MML/11 9
10 The Toponyms Piksmäki and Piiksvuori Ante Aikio etymologized the place-names in question in 2003 and in the same year Jorma Koivulehto posited an etymology for the common noun biksa which lies behind the proper names. The present speaker dates the toponyms in an article which will be published soon. The phonemic shape of the names are very probative. > The naming can be dated surprisingly exactly. PScand: /eu/ > /iu/ before any other second syllable vowel than /i/ (ca 425 AD) ON bjórr ʼövre trekantig del av gavelväggen på ett hus = oberer dreieckiger Teil der Gie-belwand eines Hausesʼ < PScand *biuzaz -> PSa *pivsasḙ > Sa biksa : bivssa ʼbrest bone of a bird; keel in the fore of a boatʼ-> Fin Piksmäki, Piiksvuori, piiksi ʼbrest bone of a birdʼ (NB **baksa,**bakra,**bikra) PScand: /z/ > /R/ (ca 450 AD) (e.g. napakaira, arina, raura) 10
11 The Age of these Toponyms Thus, the terminus post quem for the borrowing of the noun from Proto-Scandinavian to Proto-Sami is ca 425 AD. The conclusion: There were Sami people living near Turku as late as in the 5 th century AD. A curio-sity: The phonemic shapes of the words biksa and Piksmäki prove that the Western Proto-Sami sound change /vs/ > /ks/ had already taken place in the Sami idiom spoken near Turku. Otherwise Piksmäki would have become **Piusmäki. The same sound change is also proved by the place-names Ruoksvuori and Ruoksmäki. 11
12 More consequences The conclusion is that the diversification of Proto-Sami star-ted in Southern Finland,as Jaakko Häkkinen (2010b) has newly proposed.In his doc- toral thesis, Ante Aikio (2009) partly withdrew his previous statement (2003) that the distribution of Sami toponyms does include Southwestern Finland. Was it for safetyʼs sake? In my opinion, Aikio would not have had any reason to back because all Sami toponyms in the region have not even been marked on the chart above. 12
13 On Finland s Oldest (Datable) Place-names Suomi, Häme, Kymi (and Kemi), Äh-täri, Roine, Sarsa, Akaa, Eura, Vanaja etc. In Estonia: Virumaa = Viro, Narva Let us a little later take a closer scrutiny of the place-names Ähtäri (Etseri, Ähtävä, Edsevö) and Sarsa. 13
14 Some Examples of very old Place-names and their Etymologies Fin Suomi / suo-malainen <- LPF *Soomi/soomalainen < EPF *ćoma <- NwIE *ǵhṃōn >> Got guma (cf. Lat hemo/homo) ʼman; human beingʼ "
HM: Hewowwittua. Suomi on kuuria.
"Fin Kymi : Kymen < *Kümi/kümi <- EPGerm *gʷēmjas > PGerm *kʷēmijaz > ON kvæmr,OHG biquāmi ʼsuitableʼ (The common Germanic verb come (Got qiman, Swe komma) is a cognate.)
HM: Perussia: Kymis: (Vaate)nahasjoki
MH: Fin Eura < PF *Etra <- EPGerm *ēþrā > NwGerm *āþrō > Germ. Ader (Oder), Swe Ådran, åder, ådra ʼartery; passageʼ "
HM: Sana voi tulla udeasta aivan tasavertaisesta vaihtoehdosta, esimerkiksi vaikka liettua Edra = Ruokajoki, Saalisjoki. Näistä voi päätellä satunnaista paremmin vain muiden nimien perusteella.
MH: "Fin Roine < *Roiniš <- Pre-Germ *kroinis > PGerm *χrainiz > ON hreinn ʼcleanʼ, OHG hreini ʼcleanʼ (NB The water in the lake Roine is even nowadays clear and clean.) 14 "
HM: Ihan samaa kuin edellisestä.
" Arkkis: Vanaja on ymmärretty merkitsevän erityisesti sitä järveä, Vanajavettä. Se liittyy lisäksi muidenkin balttinimisten järvien ketjuun, siitä ylöspäin on Mallasvesi (balt.), sitten on Roine, joka on näitä äärimmäisen harvinaisia aspiraatioloppuisia paikannimiä (-oi- ei ole kuitenkaan balttilainen diftongi, paitsi vsk:ssa!), Pälkänevesi ("pelkinė" olisi "soinen"), Längelmävesi jne.
Jaska: Petri Kallion äänteenmuutosanalyysi osoittaa, ettei diftogi "-oi-" suinkaan estä sanaa olemasta balttilaina, kuten sanasta "avinas" > "(u)ovinas" > "oinas", ja muistakin, tiedetäänkin.
Kirjainten o ja i väliset v:t, d/б:t ja j:t ovat nimenomaan pudonneet tarpeettomina välistä, niin balttilainoista kuin muistakin.
Arkkis: Tämä avaakin suoranaisen paletin mahdollisia balttietymologioita sanalla Roine; yhdet ovat mieleisiä matkailuväelle, toiset sotahistorian harrastajille, kolmannet elinkeinoväelle jne.
Aloitetaan ensin mainituista (ja lopetetaan siiten siihen seuraavaan):
1. Liett."Rojinė" (jūra = meri,upė = joki, Baltian pieniä järviä tarkoitava "ežeris" ei käy, koska se on maskuliini) > "Roine" (ja asianmukaisesti aspiraatiolla kuten Häme!) = *Rójine = "Paratiisijärvi"!
Tämä etymologia ei ole luotettava (mutta muuten kyllä hyvä): liettuan sana "rojus" = "paratiisi" on ilmeisestikin erikoislaina (venäjästä ja sitä kautta arabiasta) ... (Jos tuo olisi lainattu venäjästä, se ei olisi "Roine" vaan "Raiski".)
2. "Rauti (rauna, rovė") > *Rovinė > Roine (samoin kuin "avinas"ista on tullut "oinas")
Sanalla "rauti" on leegio merkityksiä mm. repiä (erityisesti ruohoa), kiskoa, nyhtää, perata, raivata (maata, metsää, järveä), rikkoa, katkaista, riuhtoa, reuhtoa (huom!), kiristää (esiin), kiskoa, nyhtää pellavaa (jota varmasti liotettiinkin järvessä, jos siitä oli kysymys...)
Refleksiivisenä "rautis" on lisää merkityksiä, mm. revetä, irrota, päästä karkuun, riistäytyä (vesi, tuli ym.), riuhtoa, tempoa, rimpuilla.
Noista voi valita, esimerkiksi Perkuujärvi, Karkujärvi, Nyhtämäjärvi jne. (Likojärviä löytyykin vesistöstä useita).
3. Yhtä mahdollinen kuin edellinen on johdos verbistä "krauti (krauna, krove)" > krovine > *kroine > Roine, (kuten edellä sekä kuten "krantas" > "ranta")
"Krauti" = mm. latoa, pinota, kasata, yhdistää, koota yhteen, kaataa puita, kuormata, kuormittaa, panostaa, ladata, punoa, kiertää (köyttä, palmikkoa), venyttää, vanuttaa, kiemurrella, kihartaa
Refleksiivisenä "krautis" = mm. ottaa tehdäkseen jtk., kaatua, kiemurtaa / luikertaa (mm. joki), venyä, vanua, kokoontua (esim. sakka tai liete). (Varsinainen "Luikero-järvi" olisi Sarsan muinaismuistoalueen Mallasveden ja Roineen entinen yhdyssalmi / joki, jossa on myös kalankasvatusallas kalasääskille.)
Mutta miksei voisi olla Kuormausjärvikin... Sieltä on lyhyt matka moneen suuntaan...)
4. Muunnossääntöjen mukaan kelpaa edelleen moittettomasti ilman ainuttakaan lisäarvausta esimerkiksi kantabalttia koskien
"Kraujinė" = "verinen" > *Krovine > Roine, "Verinenjärvi"!
5. Sitten on vielä pari, joissa kuitenkin täytyy olettaa kantabalttiin nykyisen tavallisen s:n tilalle š :
Verbistä
"rausti (rausia, rausė)" = kaivaa, penkoa, rouhia, louhia, erityisesti jos vanhempi muoto olisikin "raušti", voisi tulla
raušinė > rouhine > *Rovine > Roine = "Rouhimajärvi"..
Tähä liittyy samaa taustaa oleva sana
"rausti (rausta, raudo)" = (alkaa) rusehtaa, punert/aa/ua, josta tulee "raudonas" = "punainen" (vasarakirveeksi f. *raudainen, jotvingiksi raudainan.
Tuon d:n paikalla olisi varhainkantasuomessa sellainen б-äänne, joka myös katoaa o:n ja I:n välistä, joten tästä tulisi adjektiivina
raudinė > *Róvine > Roine.
Tuo "rouhiminen" tarkoittaisi itse asiassa sitä järvimalmin keruuta. Mutta sitä minä en tiedä, onko sellaista Roineessa ainakaan kerättäväksi!
Mutta tuosta kombinaatiota tulisi "Rautajärvi",kun vain mentäisiin muodoissa taakse- päin, jos nimi tuosta nipusta seuraisi! Rautahan se on mikä punertaa, jos esimerkiksi vesi punertaa.
6. Edelleen kelpaisi tuolla myös verbi "prausti (prausia, prause)" = pestä
praušine > prouhine > *Rovine > Roine, "Pesujärvi".
On vielä yksi mahdollinen lainautumislinja, ja se on sikäli mielenkiintoinen, että siinä liettualaisessa sanassa esiintyy g , joka on kantasuomessa ollut ilmeisestikin η.
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_kallio.pdf
Tällainen sana oli "rogės" (mon.) = "reki"
Yksikkömuotoinen sana olisi "rogė", ja siitä adjektiivi "roginė", josta g:n häivyttävällä vanhalla kaavalla tulisi Roine.
Eli saadaan vielä kandidaatti "Rekijärvi" Roineen mahdolliseksi merkitykseksi. "
MH: " 15 The Case Ähtäri The Finnish lake name Ähtäri can be derived from the pre-form of the modern Sami verb ahcit ʼto rise of waterʼ as follows:Ähtäri < EFin (*)Ätsä- järvi <- LPSa *Ëccējāvrē < EPSa *Ičäjärvä The flooding lake < EPF *ičätäk ʼto rise; geminateʼ > Fin itää ʼto geminateʼ -> Sa ihtit ʼto rise; geminateʼ. (This etymology has been taken from Suomalainen paikannimikirja (2007: 528), but the date of the name-giving is mine.) The natural historical motivation of the name is following:Ähtäri is the uppermost lake in its water system. In prehistoric times the lake Ähtäri emptied into the Gulf of Bothnia along the river Ähtävänjoki, which linguistically belongs together with Ähtäri. The watershed lay previously to the south of the lake, but because of the faster isostatic uplift to the north of Ähtäri than to the south of the lake the watershed shifted to the north of the lake. A new outlet emerged from Ähtäri to the Kokemäen-joki water system. This shift happened in the form of a natural catastrophe when the lake flooded over the watershed. 15 "
***
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676639/SSA_A-K.pdf
kausi (JuslP; yl.) ’ajanjakso / Zeitabschnitt’: kuukausi, vuosikausi (molemmat Agr), päivä-, viikko-, yökausi jne., kautinen: elin-, kuu-, vuosik.; kaude (päiväkauteensa jne.) ’kausi’,
kautta (ks. tätä) ~ ink kaus: ku-, küökaus
| ka kausi: kuuk., kautehet (mon.) ’-kausi, jnk ajan verran’: kuun, vuuven kaudehet
| vi kaud (g. kauu, kaua; Wied), kaude (Wied) ’suunta, tie’, kaudne (uud.) ’välillinen, epävarma’: kuuk. ’kuukautinen’,
pealisk. ’pintapuolinen, pinnallinen’
= lpE guoudah, guoudan ’keskellä, -ltä’, Pi kuoutat ’kahtia, keskeltä kahtia’; N guow |dâ (Lu In) ’tasa-, keski-’: N guow|dâ-juokko ’tasajako’ jne.; N guow |do (In Ko Kld T) ’keskellä, -ssä; suoraan kohti, vastaan’, N guow |del (E Pi Lu In)
’keskus jne.’ (lpLu kau ́ta: itiet-k. ’aamukausi’ < sm kausi).
MUSz 1873–81 74 (sm vi ~ lp guow |dâ), VW 1 1874 22 (sm ~ lp guow |do, + syrj kad ’aika’, joka kuitenkin on muuta alkuperää), Qvigstad 1881 Beiträge 78 (sm ~ lp guow |dâ), Setälä 1896 NyK 26 390 (+ ka), SKES 1955 174 (? syrj).
*
kaussi (KaakkHäme Suomenl. saaret) ’puusta t. metallista tehty jauho- t. vesikauha, koussikka / hölzerne od. metallene Schöpfkelle für Mehl od. Wasser’ < vi kauss (g. kausi) ’vati, kulho’ < latv kauss ’(pää)koppa; astia, kuppi, nappo; kauha’.
Myös li kou« s ’astia’ < latv. Ojansuu 1916 SKTT 146, SKES 1955 174.
*
Lithuanian: káušas = kallokoppa, kauha, munankuori
Etymology: 'Himschädel = kallokoppa, Schopflöffel = "ammennuslusikka", kauha, Muschelschale = simpukankuori, Schneckenhäuschen = etanankuori',
kaũšti (-šiù,-šiaũ) 'aushöhlen = kovertaa', (tulee substatiivista ilmeisimmin: "kauhata")
kaũšti (-štù,-šaũ) 'zechen, saufen' = juopotella, "kupitella", tuhlata viinaan (ym.) (vgl. zu dieser Bed. dtsch. bechern, griech. krathrīzein Sophron. fr.106 'trinken = juoda': kratjér 'Mischkrug = "sekoitusruukku"?'),
kaũšas 'wer sich leicht betrinkt = juomaan taipuvainen, leicht angeheitert wird = helposti päihtyvä';
kiáušas, -ė 'Hirnschädel = kallokoppa' pakáušis (-io) '(Hinter)kopf = takaraivo, Schädel = pääkallo',
lett. kauss '(Hirn)schädel = kallo, grösseres Gefäss = suuri astia, Trinkgefäss = juomasammio, Schale = kuori, Napf = nappo, kippo, löylykauha, Becken = malja, lantio, (Koch)löffel = "keittolusikka", -kauha',
kausēt 'schöpfen, viel essen' = ahmia, mässäillä,
pakausis, -e 'Nacken = niska, Genick = niska, Schadel = pääkallo'.
Die Wörter stammen von einer Wz. *keu-, *kou-, *ku- 'wölben = taipua',
RK: Väärin: nämä tulevat juuresta *kʷep-s- (kʷekʷ-s-) = kovettaa kuumentamalla (ruukku), paistaa (leipää, paitosta), laittaa ruokaa, kokata. Kauha on voinut olla myös työkalu, jolla keitetään vettä nuotiolla.
(*kem(p/b)(s/š) = taipua, taivuttaa jännittää), josta kantaindoeuroopassa etuliittellä s- = pois(päin)- on johdettu myös
*skem(p/b)”- = kimmota, ampua (jousella), lyödä kimpoamaan
https://www.tiede.fi/comment/821927#comment-821927
https://www.tiede.fi/comment/829607#comment-829607
https://www.tiede.fi/comment/834357#comment-834357
https://www.tiede.fi/comment/821163#comment-821163
[TAI *kep(š)ti = polttaa ruukku ym. kovaksi (paistaa leipää, ruokaa)]
zu der auch lit. kiáutas [< *keptas = potettu, paistettu],
kẽvalas 'Schale = kuori, Gehäuse = kotelo, Hulse, Hülle = hylsy'
kevénti 'herumkauen' = kaluta, etc. gehören (s. auch s.v. kẽvalas).
Aus anderen idg. Sprachen vgl. preuss. keuto 'Haut' = iho,
griech. kútoj,
lat. cutis = iho,
ahd. hūt 'Haut'
Heranzuziehen sindauch ai. kós'a- 'Behälter = rasia, Kufe = antura' und mit Velar in der 2. Silbe ausgestattete lit. káukė 'Maske' = naamio,
káukolė '(Hirn)schädel' = aivokoppa,
kiáuklas 'Hülle = peite, Schale = kuori,Hülse = hylsy, Gehäuse = kotelo, siemenkota', kiauklễ, kiáukutas 'Gehäuse, Schneckenhaus = kotilonkuori, Muschelschale = simpukankuori', kaukẽlė 'hölzerne Schüssel' = puukulho.
Die Natur des 2. Gutturals von griech. kaukīon 'Kelch' = malja, kalkki (kirk.), verhiö, lat. caucum 'Becher' = pikari, caucula 'Trinkschale' = juomakuori,
cymr. cawg 'Becher = pikari, Schale = kuori',
mir. cūach 'Becher' ist nicht mit Sicherheit festzustellen.
Mit s- Determinativ ist versehen aisl. hauss 'Trinkschale = juomakippo, Schädel = kallo, Amboss- = alasimen kärki, Bergspitze = vuorenhuippu'.
Aus urbalt. *kauša stammt finn. kauha 'Schöpflöffel',
dagegen estn. kauss geht direkt auf lett. kauss zurück (Kalima Festschr. Hirt 2, Senn).
Poln. kowsz, russ. kovš sind entlehnt aus lit. káušas.
S. noch s.v. kūšӲs ei tekemistä kauhan kanssa, iranilaina.
Kauhan etymologia on ehkä aivan virheellinen ja saattaakin liittyä ruukunpolttosa-nastoon, tulla juuresta kepti = paistaa, keittää, kuumentaa kovaksi, eikä kemti = vehyttää, kaareuttaa! Viittaa levikiltään siihen,että se ei tulekaan venäjän sanasta kovš = kauha, joka tulee liettuan sanasta kausas = kauha, latvian kauss = kallo
" ковш = kauha, kousa
род. п. -вша́, укр., блр. ковш, др.-русск. ковшь, грам. 1357 г. и 1389 г. (Срезн. I, 12); Котошихин 13 и др.
Заимств. из лит. káušas «уполовник = löylykauha, liemikauha, nappo, ковш, боль-шая ложка = iso lusikka» наряду с kiáušas «череп = kallo. munankuori, твердая оболочка = kova kuori, чаша = malja»,
лтш. kauss «череп = kallo, чаша = malja, ложка = lusikka», которые родственны др.-инд. kṓṣas «сосуд = astia, бочка = tynnyri» (последнее в ср.-инд. вместо kṓçаs — то же, греч. καυκίον «кубок = malja»; " ...
... Балт. слово проникло также в финский (kauha; см. Сетэлэ, AfslPh 16, 273), в ср.-нж.-нем. (kouwesse, нж.-нем. kausse), а оттуда — в скандинавские языки.
Baltista tulee (jossakin määrin kummallista kyllä) myös turkkilaisten kielten sanat (venäjän kautta tai suoraan):tataarin "...kupšin «кувшин = kannu» заимств.из русск. кувши́н (см.), ... алт. köš, якут. küös «горшок = ruukku, чашка = muki», чан. ḳuzi, груз. ḳovzi «ложка», перс. kūzа «кружка = tuoppi, muki, горшок = ruukku», арм. kuž «горшок = ruukku», а также осет. kusinæ: русск. кувшин.
Vaikka baltinkin sana tarkoittaa myös kalloa, se on jälkikäteinen merkitys, ja alupe-räinen balttilaisittaisittain sosiaalinen, tekninen merkitys on *kep(š)tas = "kovaksi poltettu (polteltu)", eli keramiikkaruukku (myös paistos).
Tasan samaa juurta keittää, kovaksi tao pehmeäksi tai muuten vaan: kepti = paistaa (pannulla, uunissa, vartaassa), polttaa (savea ym.).
Ja Keitele (munaisliettua) ja Koiterekin (vasarakirves) ovat "Keitto-, Keittely-" järviä.
Myös kiehua on samaa lähtöä, uudehko liettualainen sana.
Latinan capsula = kotelo luultvasti muös kuullu joukkoon, englannin capsule. Latinan sana capsa on voinut tarkoittaa nimenomaan savesta poltettua kappaletta.
Romanian verbi capsa, joka yhdistetään latinan sanaan, tarkoittaakin kovettamista ja lujittamista!
Romanian Etymology
From capsă. Verb
a capsa (third-person singular present capsează, past participle capsat) 1st conj.
to staple, fasten
[Hyvä tietää, että romiania voi ainakin joissakin tapauksissa ollan vanhempaa ja alkuperäisempää kuin muut romaaniset kielet - jopa itse latina... kaikki romaaninhan ei välttämättä ole nimenomaan latinasta eikä varsinkaan mistään uuslatinasta...]
Suomessa on kuitenkin vieläkin vanhempi kampakeraaminen ruukkusanasto, kuten kuuma, joka tulee sumerista.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/ovatko-suomi-ja-sumeri-sukulaiskielia
" ... 31. Sumerin kíšim 'käsi' - suomen käsi. (SU)
32. Sumerin kuu-ma 'kuuma' - suomen kuuma, (viroksi kuum, mahdollinen sumeriperäiseksi sanaksi)
33. Sumerin là 'laskea,päästää irti' - suomen laskea (laata,laantua,lautua = jäähtyä?, laota?). (Viron lasta, laskma , lasen = päästää, aleta, luvata, ampua, vapauttaa, lahti = irti, auki, lahk = erilleen eroon)
34. Sumerin lil 'tuuli, tuulenhenkäys' - suomen löyly (ilmeinen sumerin SU-laina kuten kad = kota)
35. Sumerin ma, ma-a 'maa' - suomen maa (viron maa, SU, sankriitin mahi on SU-laina)
36. Sumerin mes 'nuori mies, poika' - suomen mies. (Viroksi mees, mansi ja magyar ehkä myös liittyvät tähän. Yhteys sumeriin ei ole mahdoton, sana tarkoittaa nimenomaan perhesuhteita ja sukulaisuuksia alun perin.) "
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676639/SSA_A-K.pdf
kauha (Agr; laajalti murt.) ’Kelle’ ~ ? ink ksaavi ’kauha, kuppi, vedenammennusastia’ (? < va) | ka kauha | ly kauh((e) | ve kauh (g. -an), kouh, kåuh, kåuvaz (mon. kåuhad) | va kavi (< *kauhi) ’kauha’
| vi murt. (Iisaku) kavi ’löylykauha’ (< va) SSA K 344
< baltt *kausa, vrt. liett káušas ’iso kauha, puinen juoma-astia’, latv kauss ’kallo, pääkoppa; kuppi, malja; kauha’.
Yleislappalainen guk|se ’kauha’ ei voine kuulua tähän, koska sen pitäisi alueella lpE U Pi olla asussa *guw|se (myös 1. tavun vokaali on poikkeuksellinen, po. uo eikä u).
Lindström Suomi 1852 46 (sm ~ baltt), Ahlqvist 1859 Anteckn 88 (+ ve), Thomsen 1890 BFB 184 (+ ka; < baltt), Setälä 1890 – 91 ÄH 300 (+ va), Mägiste 1925 Rosona 46 (ink < va), Kalima 1936 BL 112, SKES 1955 172 (vi murt. ? < va; + ly), T. Itkonen 1980 CIFU 5:3 232 (+ lp).
*
kauhea (Hemm 1605, Agr (akk.) cauhialisen; laajalti murt.) ’schrecklich’, kauhistaa, kauhistua, kauhu,
kauhtua (Gan 1786; us. länsi- ja itämurt.) ’haalistua; kiivastua; (murt.) kauhistua’ (ei kuului tähän, RK),
? kauha (LönnrLis 1886) ’kauhu’ (esimerkkinä on mainittu vain tuonen kauha, joka on peräisin Finnon virsikirjasta: »An meidhän olla rauhas, Quin olem tääl tuonen kauhas»; tässä kuitenkin voi olla kyseessä sanan kauha ’kapusta’ kuv. käyttö) ~ ink kauhea | ka kauhie ’kalpea, veretön; viileä, kylmähkö; kauhea, pelottava’, kauhakka, -o id., kauhistuo ’kalveta, viiletä; kauhistua; suuttua’,
kauhtuo ’kalveta, kuihtua; suuttua, sydämistyä; säikähtää, pelästyä’ | ly kauhed ’väristys (hiestymisen jälkeen vilustumisesta johtuva)’ | ?
Kauhtua ei tulle juuresta *kʷep-s- = paistella vaan juuresta *kem-s- = heiketä, lahota, hidasrua, liettuan kem̃žti, kem̃ža = laihtua, jäädä jälkeen, heiketä, lahota, kauhtua: edelleen riippumatonta lanäsbalttia.
vi kahv (g. -a) ’kalpea’ (? < *kauha), kahvada ’kalveta’, kahvatada ’id., tehdä kalpeaksi; (Wied myös) pelästyä’.
— Sm > lpN gafâd, In kaauhad ’kauhea’, N gafistuvvât, In kauhistuo d ’kauhistua’.
Ahrens 1843 GrEhstn 116 (vi kahvatada < sm kauhu),Qvigstad 1881 Beiträge 11, 66 (sm ~lp),Setälä 1890-91 ÄH 292 (sm > lp),Hakulinen 1941 SKRK 1 158 (sm kauhea, kauhu, kauhtua ja kauha ’kauhu’,edelleen ka kauhie jne. sekä vi kahv palautuvat yh-teiseen asuun *kauha), SKES 1955 172 (+ ly; kauhtua sanaa ei mainittu), Hakulinen Vir 1967 186–89.
*
Vertaa: Sana "haltu" tulee samoin kuin "kauhu" liettualaisen sanan, "pakasteen" šal-tas = jäädytetty (joita on tehty Suomessa mutta EI Baltiassa!) monikon genetiivistä, jolla siellä mielellään muodostetaan yhdyssanoja.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/haltu-elintarvikkeiden-jaakuoppa-saltu-kapas-lit
" sunnuntai, 8. joulukuu 2013
"Haltu" = "elintarvikkeiden jääkuoppa " "šaltų kapas" (lit.)
... "
***
Länsibalttilaiset lainat käyttäytyvät eri tavalla suomessa ja virossa.
Katsotaan ensin Viron ja Suomen suhteita arkeologian valossa.
" Oliko Suomessa ja Virossa esihistorian mittaan useaan otteeseen sama kansa? Muinaisen DNA:n tutkimus avaa uusia tulkintoja menneisyydestä
Geenitutkimus on osoittanut, että Viron ja Suomen asukkaat olivat 2300 vuotta sitten samaa väkeä. Arkeologi Aivar Kriiska päättelee yhteisen historiamme paljon pidemmäksi ja monipolvisemmaksi.
Arkeologian professori Aivar Kriiska piirtää Tarton yliopiston luentosalin valkotaulun vasempaan laitaan alun kahdelle viivalle ja kirjoittaa viereen vuosiluvun: ”9000 eKr.”. Jonnekinhan se alkupiste on piirrettävä, hän tuumii. Niin kaukana esihistoriassa ajoitus ei ole vuosisadantarkkaa.
Toinen viiva esittää jääkauden jälkeistä asutusta Suomessa, toinen Virossa.
Vaikka nykypäivänä suomalaiset ja virolaiset ovat kiistatta kaksi eri kansaa, Kriiska näkee välillämme yhä muutakin samaa kuin vain kielisukulaisuuden.
– Vaikka minulla ei todisteita olekaan, niin jostakin syystä uskon, että suomalaisissa ja virolaisissa on jonkinlaista mentaalista samanlaisuutta. Pintapuolisesti sitä ei ehkä näe, mutta kun riisutaan juhlavaatteet ja ollaan tieteen edessä alasti, niin mielestäni on aika suuria samankaltaisuuksia.
Kriiska merkitsee taulun oikeaan laitaan nykyhetken ja alkaa vetää sinistä ja punaista viivaa taaksepäin, keskiajan ohi rauta- ja pronssikauteen. Siellä viivat yhtyvät. Viron ja Suomen populaatiot olivat yhtä kansaa – jos sovitaan, että silloisesta väestä voi käyttää moista modernia sanaa.
Siitä on itse asiassa varsin vähän aikaa, hän toteaa piirtäessään ison ympyrän noin vuoteen 300 ennen ajanlaskumme alkua.
– On ihan selvää, että silloin kansoja oli yksi. Geenitutkimus on todistanut se. Minulle se oli pikkuisen yllättävää, sillä arkeologisessa materiaalissa näkyy enemmän eroja kuin geeneissä.
Muotokuva luentosalin seinällä muistuttaa suomalaisesta kollegasta
Professori Aivar Kriiska tulee haastatteluun frakissa ja tohtorinhatussa. Ei sentään Ylen vuoksi, vaan siksi, että Tarton yliopistolla on juhlapäivä konsertteineen ja opiskelijoiden soihtukulkueineen.
On kulunut 103 vuotta päivästä, jolloin yliopisto julistettiin venäjänkielisen sijasta vironkieliseksi. Valtion itsenäisyys oli tuore eikä vielä taattu, sillä vapaussota oli yhä käynnissä.
Professorikuntaa saatiin Suomesta: kielitieteilijä Lauri Kettunen, historioitsija Arno R. Cederberg, matemaatikko Kalle Väisälä – ja arkeologi Aarne Michaël Tallgren.
Arkeologian oppituoli tuli Tartoon odottamattoman varhain; aivan yhtä hyvin olisi voinut käydä kuten Latviassa ja Liettuassa, joissa jouduttiin odottamaan, kertoo Kriiska.
Luentosali on nimetty Tallgrenin mukaan, ja suomalainen tohtorinhattu Kriiskan päässä kertoo yhteyksien jatkuvan yhä: hänen tohtorintutkintonsa on Helsingin yliopistosta.
Aivar Kriiska kertoo ensimmäisestä edeltäjästään.
Kun viimeisin jääkausi alkoi olla meidänkin tienoillamme ohi runsaat kymmenentu-hatta vuotta sitten, täällä oli jälleen elämisen edellytyksiä. Viron ja Suomen alueille alkoi tulla ihmisiä käytännössä samaan aikaan, Aivar Kriiska kertoo.
– Eivätkä ensimmäiset asukkaat olleet vain samanaikaisia. He olivat syntyneet samasta tai samoista alkukansoista.
Hän ottaa esimerkeiksi kaksi varhaismesoliittista asuinpaikkaa, Lappeenrannan Kuurmanpohjassa sijaitsevan Saarenoja 2:n ja Lounais-Virossa sijaitsevan Pullin. Molemmat on ajoitettu reilusti yli kymmenen vuosituhannen taakse, ja Kriiskan tussiviivat sivuavat niitä hyvin lähekkäin.
– En ole ihan varma, pitäisikö viivat yhdistää aivan täysin, mutta jos maalataan laajalla pensselillä, niin voidaan puhua yhdestä kansasta silloin asutuksen alussa ja tässä, Kriiska sanoo ja naputtaa tussin kärjellä runsaan kahden vuosituhannen taakse piirtämäänsä ympyrää.
Haastattelua varten piirretty aikajana on aivan ensimmäinen kuva, jonka Kriiska on piirtänyt tästä hypoteesistaan. Teos oli toki signeerattava. Kuva: Mårten Lampén / Yle
8000-luvun puolivälissä eKr. asutukselle tapahtui jotakin, Aivar Kriiska kertoo ja vetää viivat erilleen. Ero näkyi myös saviastioissa, kun niitä alkoi saapua näille kulmille noin 5200 eKr. Virossa pytyt olivat Narvan kulttuurin mukaisia, Suomessa Sperringsin; koristeluissa oli eroa.
– Se on mielestäni yksi kausi, jolloin Suomessa ja Virossa asuneiden ihmisten ero oli aika suuri. Niitä kahta keramiikan traditiota ei voi suoraan yhdistää, Kriiska sanoo.
Keramiikka, aikansa iso innovaatio, tuli molempien maiden alueelle samaan aikaan Aasiasta mutta eri reittiä: Suomeen aaltoina pohjoisen puolelta, Viroon suoraan idästä. Ilmeisesti keramiikan kulkeutumiseen ei liittynyt mitään suuria muuttoliikkeitä, Kriiska kertoo.
Voisiko siis olettaa, että ihmiset täällä olivat edelleen samat ja vain astiat uudet? Olettamuksen todisteiksi ei ole löydetty riittävästi materiaalia, Kriiska vastaa.
Tyypilliseksi kampakeraamiikaksi kutsutut saviastiat ilmestyivät kuvioihin noin 3800 eKr, ja taas Kriiska piirtää aikajanaansa ympyrän. Silloin ollaan jälleen tilanteessa, jossa koko Viron alueen väestöllä ja ainakin Etelä-Suomessa on sama kulttuuri – taas ollaan siis yksi kansa.
– Yksi pikku juttu kuitenkin: Viron geenitutkimuksen perusteella läntisten metsästäjä-keräilijöiden rinnalle on silloin tullut itäinen metsästäjä-keräilijäryhmä. Kampakeramiikka syntyi yhdessä niiden kesken. Samoin oli Suomessa, kaksi kansaa eli yhdessä.
Arkeologisessa materiaalissa tuolta ajalta on jotakin uutta ja jotakin vanhaa, Kriiska sanoo.
Kriiska summaa Viron ja Suomen esihistoriallisen asutuksen aikajanalle merkitsemi-ään kohtaamisia: yksi, kaksi, kolme kertaa yhteiset ympyrät ja sitten kaksi kansaa, joiden janat johtavat erillään tähän päivään.
Siinäkään ei ole koko tarina. Vielä pitää piirtää joukkoon nuorakeraaminen kulttuuri, joka korvasi kampakeramiikan – joskin kampakeramiikkaa esiintyi pitkään sen rin-nallakin – , ja ne Kaspianmeren ja Mustanmeren ympäristöstä tulleet ihmiset, joiden muinais-DNA:ta Virosta on löytynyt.
Ilmeisesti heidän matkansa varrella, Ukrainan paikkeilla, syntyi uusi omanlainen kulttuuri, jonka edustajia tuli Suomeen ja Viroon. Heitäkin voi kutsua jopa uudeksi kansaksi, Kriiska sanoo.
Paha kyllä Suomen maaperä ei ole omiaan auttamaan palapelin ratkaisussa. Virosta on löydetty vanhimmillaan kahdeksantuhannen vuoden takaista DNA:ta, mutta Suo-men happamassa maassa palamattomat luut kestävät hyvällä onnella tuhat vuotta. Palaneista DNA:ta ei saa.
DNA:lla on paljon kerrottavaa
Arkeologian professorilla pysyy yhä hyvin pelkkakin kädessä, mutta hänen tutkimuk-sensa on yhä enemmän yhteistyötä Tarton yliopiston muinais-DNA-laboratorion tutkijoiden kanssa.
Arkeogenetiikasta on arkeologialle erittäin suuri apu,Aivar Kriiska sanoo.Sen ansios- ta selviää paljon yksilöstä – silmien väri, hiusten väri, ihon väri – mutta myös hänen populaationsa historia.
Lisäksi päästään tutkimaan sairauksien historiaa. Kaikkea tuota Virossa selvitetäänkin yhteistyössä geneetikkojen kanssa.
Ensi vuonna alkaa uusi viisivuotinen projekti, jossa DNA:ta etsitään purupihkasta eli koivutervasta eli tökötistä, jota kivi- ja pronssikaudella pureskeltiin liimaksi työkalujen valmistamiseen.
Pilottiprojekti on osoittanut, ettei tutkijoiden toive pureskelijoiden DNA:n säilymisestä kaukaa esihistoriasta ole turha.
Virosta purupihkaa on löytynyt jopa aivan vanhimmalta tunnetulta asuinpaikalta. Suomesta purupihkalöytöjä on vieläpä enemmän.Kriiska toivoo,että tulevaisuudessa Viron ja Suomen kesken päästään tekemään tässäkin asiassa tutkimusyhteistyötä.
Tästä linkistä aukeaa juttu, joka kertoo Tarton yliopiston muinais-DNA-laboratoriosta.
Seraavaksi Aivar Kriiska vetäisee jälleen yhden alaviivan monimutkaiseen esihistori-aan: Suomessa olikin kaksi nuorakeraamista kulttuuria, suomalainen ja virolainen.
Kun geeniperimään vielä ilmestyi skandinaaveja ja ilmeisesti muutakin uutta poruk-kaa, miten kaikesta tästä päädytään vuoden 300 eKr. tilanteeseen, jossa Viroa ja ainakin eteläistä Suomea asutti yksi yhteinen väestö?
Yksi vaihtoehto on migraatio: sekä Viro että Suomi sai uudet asukkaat muualta, joidenkin materiaalisen kulttuurin tutkijoiden mukaan Keski-Venäjältä. Mutta minne siinä tapauksessa katosivat aiemmat populaatiot niin Baltiasta kuin Suomesta? Vai katosivatko? Se on suuri kysymysmerkki, Kriiska myöntää.
Väestö oli niin pieni,että jokin stressitekijä saattoi heilutella sitä suhteellisen helposti. Kun ihmisiä oli enimmillään arviolta kymmenentuhatta, pienikin katastrofi saattoi olla sille liikaa.
– Tämä on se kohta, jossa pitäisi tehdä vielä paljon uutta tutkimusta ja etsiä lisää muinais-DNA:ta, jotta selviäisi, millaista ja kuinka paljon uutta väestöä tänne tuli ja mitä tapahtui vanhalle. Virossa on pulaa sekä luista että arkeologisesta aineistosta tuolta ajalta, ja tutkimustakin on tehty aika vähän.
Tämä verran löytyi yhdestä ajanlaskumme alun rautakautisesta vainajasta viime kesän arkeolo-gisilla kaivauksilla Toilassa Viron pohjoisrannikolla. Poltetuissa ja murskatuissa luissa ei ole DNA:ta. Kuva: Anniina Wallius / Yle
Professori Aivar Kriiska sulkee tussikynän korkin ja myöntää,että hänen valkotaululle piirtämänsä viivat suomalaisten ja virolaisten yhteisestä kivi- ja pronssikautisesta menneisyydestä ovat hypoteesi.
Geenitutkimuksen antamaa varmaa näyttöä on vain viimeisestä ympyrästä, pronssi- ja rautakauden vaihteesta.
– En silti usko, että alku oli vasta siinä. On hyvin vaikea kuvitella, että meidän pitäisi poistaa niin pitkä pätkä yhteistä historiaa, Kriiska sanoo.
Rakennushankkeen pelastuskaivauksissa löytynyt kallo Tarton yliopiston luuhuo-neessa. Löytö on uuden ajan alusta,ehkä 1600-luvulta. Kun luut on tutkittu, on tärke- ää palauttaa ne haudan lepoon, painottaa Aivar Kriiska. Kuva: Mårten Lampén / Yle
***
http://www.sarks.fi/mt/pdf/2015_1.pdf
" 19
1|2O15
Kuparia Kierikin sorakuopan kivikautiselta asuinpaikalta
Janne Ikäheimo, Teemu Mökkönen & Kerkko Nordqvist
Koppar från stenåldersboplatsen Kierikin sorakuoppa
Hösten 2014 undersöktes, i Museiverkets utrymmen, stenåldersfynd från norra Österbotten i samband med ett pågående projekt vid Uleåborgs universitet som forskar i förändringar i den materiella kulturen och användningen av mineralråvaror under neolitisk stenålder. Vid en ge-nomgång av fynd från utgrävningen vid grustaget i Kierikki (Kierikin sorakuoppa) 1986 på-träffades ett litet patinerat metallstycke. Eftersom det övriga materialet bestod uteslutande av stenåldersfynd föddes tanken att detta var naturligt koppar.De pXRF-mätningar som utfördes på fyndet i november visade att fyndet verkligen var ett ”nytt” tillskott i den fåtaliga skara av stenålderskoppar som hittats i Finland. I den här texten delges kort hur forskningen kring kopparföremålet från Kierikki grustag fortskridit.Dessutom placeras fyndet i en kontext av neolotiska kopparfynd i nordvästra Europa.
Johdanto
Syksyllä 2014 Museoviraston toimitiloissa Sturenkadulla käytiin läpi Pohjois-Pohjanmaan alueelta kaivettuja kivikautisia löytöaineistoja liittyen Oulun yliopistossa käynnissä olevaan tutkimusprojektiin 1 , jonka puitteissa tutkitaan materiaalisen kulttuurin ja mineraaliraaka-aineiden käytön muutosta neoliittisella kivikaudella. Kierikin sorakuopan asuinpaikan (Oulu, Yli-Ii,mj-tunnus 972010027) vuoden 1986 kaivausten (Schulz,E.-L.1995) löytöjä tutkittaessa aineiston seasta löytyi myös pieni patinoitunut metallin pala (KM 23431:57). Koska kaivaus-ten muu löytöaineisto on täysin kivikautista, heräsi ajatus voisiko löytö olla luonnonkuparia. Marraskuussa 2014 suoritetut pXRF-mittaukset varmistivat, että kyseessä todella on "uusi" löytö maamme kivikautisten kupareiden harvalukuiseen joukkoon.
Tässä lyhyessä tiedonannossa kuvataan Kierikin sorakuopan kupariesine ja siitä tehdyt alku-ainemittaukset. Tämän jälkeen esitellään lyhyesti asuinpaikan kuparilöydölle antama kon-teksti ja ajoitus. Lisäksi löytö asetetaan osaksi Koillis-Euroopan neoliittista kuparinkäyttöä.
Kierikin sorakuopan kuparilöytö
Kuparilöytö (KM 23431:57) on pitkänomainen, väljästi suunnikasta muistuttava metallilevyn pala, jonka mitat ovat 36 x 13 x 1 mm; löydön paino on 2,7 g (kuva 1). Metallilevyn toisella pitkällä sivulla on noin 2–3 mm paksu ja 3,5–5,5 mm leveä ruotomainen osa, jossa metalli on käännetty ainakin kertaalleen itsensä päälle. Taitteen kapeammalla kohdalla metallilevy näyt-täisi taitetun tai rullatun ainakin kahteen kertaan siten, että ensimmäisen taitoksen jälkeen levy on taitettu takaisin päin. Toiminnan lopputuloksena löydössä on siis osittainen S-taitos. Esineen toisessa päässä taitos on osin auki (U-taitos) ja levy repeytynyt.Metallilevyn kappale on kauttaaltaan patinoitunut, mutta sen pinnan epätasaisuus kertoo iskemällä tapahtuneesta kylmämuokkauksesta, siinä missä esineen ruodottoman puolen alaosassa näkyvät kaksi vaakasuoraa kapeaa uraa ovat merkki uurtamalla ja taittamalla tapahtuneesta manipulaatiosta. Silminnähtäviä käyttöjälkiä ei löydössä ole.
Kierikin sorakuopan kaivauksissa vuonna 1986 (Schulz, E.-L. 1995) tehdyn metallilevylöy-dön olemus vertautuu yleispiirteiltään Kierikin Kuuselankankaalta 2 vuonna 1999 löydettyyn kupariveitseen (KM 30775:1; Costopoulos 2002; Ikäheimo 2009; Ikäheimo & Pääkkönen 2009), jota myös on muokattu takomalla, taivuttamalla ja uurtamalla. Kupariveitsessä taite muodostaa kuitenkin karan,kun taas Kierikin sorakuopalta tehdyssä löydössä, mikäli se tulki- taan samankaltaisen muotonsa perusteella kupariveitsen kärkikatkelmaksi, kyseessä olisi esi-neen hamara. Joka tapauksessa löydöt ovat valmistustekniikaltaan pintapuolisen tarkastelun perusteella samankaltaisia, mikä Kierikin sorakuopan kaivauksissa tehdyn löydön kampake-raamisen kontekstin johdosta hälventää myös kupariveitsen ikää koskevia epäilyjä (ks. esim. Costopoulos 2002; vrt. Ikäheimo 2009).
Hapettuneen löydön valmistusmateriaali tutkittiin kannettavalla Bruker IV-SD röntgenfluore-senssianalysaattorilla (pXRF) mittaamalla levyn kumpikin puoli kahteen kertaan. Neljän mit-tauskerran keskiarvoina ilmoitetuista mittaustuloksista (ks. taulukko 1) on poistettu analyysi-menetelmästä johtuvat alkuainehavainnot (Rh, Pd, Ru). Tulokset osoittavat metallilevyn olevan todennäköisesti luonnonkuparia (ks. myös Ikäheimo 2014; Ikäheimo & Laakso 2014), muuta analyyttista merkitystä niillä ei suuremmin ole.
Kierikin sorakuopan asuinpaikka
Kierikin sorakuopan asuinpaikka sijaitsee Iijoen varressa,Oulun Yli-Iissä. Kohdetta on tutkit- tu arkeologisin kaivauksin neljään otteeseen: 1963 (A. Siiriäinen, koekaivaus), 1986 (E.-L. Schulz),1987 (T. Pärssinen) ja 1999 (P.Pesonen).Nimensä mukaisesti asuinpaikka on suurelta osin hiekanoton tuhoama.
Parhaiten säilyneessä osassa hiekkakuopan joenpuoleisella reunalla sijaitsee viisi soikeaa asumuspainannetta, joista kaksi tutkittiin 1980-luvun kaivauksissa (painanne III:8 x 6 x 0,5m ja painanne IV:7 x 5 x 0,35 m) (kuva 2).Keramiikan, radiohiiliajoitusten 3 (kuva 3) ja rannan- siirtymiskronologian (z = 60,85–62,87 m mpy, ks.Okkonen 2003: 95; Vaneeckhout 2009) pe- rusteella kohde ajoittuu pääosin tyypillisen kampakeramiikan aikaan, n. 4200 – 3600 cal BC. Kohde ajoittuu siten vaiheeseen,jolloin Iijoen varrella esiintyy ensimmäisen kerran enemmän asumuspainanteita noin 60 m mpy korkeudella (Vaneeckhout 2009).
Kierikin sorakuopan kuparilöytö saatiin talteen vuoden 1986 kaivauksissa asumuspainanteen (nro IV) joen puoleisen vallin reunalta ensimmäisestä varsinaisesta kaivauskerroksesta. Kai-vauskertomuksen perusteella kuparilöytö tehtiin aivan mineraalimaan pinnasta, joka oli sa-malla kulttuurikerroksen pinta.Löytöolosuhteet ovat vastaavat kuin Kuuselankankaan kupari- veitsellä (Costopoulos 2002; Ikäheimo 2009). Kaivausruudun muuna löytöaineistona oli vain vähäinen määrä kiventyöstöjätettä (Schulz, E.-L. 1995).
Asuinpaikan keramiikka-aineisto on kuitenkin kokonaisuudessaan orgaanissekoitteista kampakeramiikkaa (ks. myös Siiriäinen 1967), joten kuparilöydön kuuluminen tähän samaan ajalliseen kontekstiin on todennäköistä. Muut kaivauksissa talteen otetut löydöt ovat kvartsia, liusketta ja piitä, sekä palanutta luuta.
21 Kuparia Kierikin sorakuopan kivikautiselta asuinpaikalta
Kuva 2. Kierikin sorakuopan asumuspainanteiden alue. Kupariveitsen löytöpaikka on merkit-tynä K-kirjaimella. Yleiskartta Pärssinen 1987 pohjalta, alkuperäisen kartan piirtäjä Jukka Moisanen.
Kuparilöytö laajemmassa kontekstissa
Kierikin sorakuopan kupariesine ei ole Pohjois-Pohjanmaan ensimmäinen kivikautinen kupa-rilöytö – lähimmät löydöt ovat jo edellä mainittu veitsi Kuuselankankaalta (KM 30775:1) ja sykeröksi taitetun kuparinauhan pätkä Yli-Iin Korvalasta 4 (KM 32134:1387).Kierikin alueen kupariesineiden löytökontekstien ajallisen eron perusteella vaikuttaa siltä, että Iijokivarressa kupari on ollut harvinainen, mutta toistuvasti esiintyvä materiaali. Tässä suhteessa alue eroaa muusta Suomesta, josta tunnetut löydöt ovat yksittäisiä ja hajanaisia: kaikkiaan maastamme tunnetaan vain kymmenkunta neljännelle ja kolmannelle vuosituhannelle eKr. ajoittuvaa me-tallilöytöä (Nordqvist et al.2012;Nordqvist & Herva 2013;Ikäheimo 2014). Yli-Iin korostunut asema saattaa osin selittyä poikkeuksellisen laajamittaisilla tutkimuksilla: muualta Suomesta löytyy tuskin yhtä kattavasti tutkittua aluetta.
Kuparin esiintymistiheydeltä Kierikkiin vertatutuvia alueita löytyy Äänisen suunnalta Karja-lan tasavallasta, missä tämänhetkisen näkemyksen mukaan sijaitsi Koillis-Euroopan neoliitti- sen kuparinkäytön keskus. Äänisen länsi- ja pohjoisrannalta tunnetaan pitkälti yli 150 kupari-löytöä lähes 20 asuinpaikalta (Žuravlev 1991;Žulnikov 1999;Nordqvist et al. 2012; Nordqvist & Herva 2013). Lisäksi on syytä mainita,että Äänisen länsirannoilla on myös luonnonkupari- esiintymiä,joita on mahdollisesti hyödynnetty kuparin raaka-ainelähteinä (ks.Chernykh 1992: 187–189). Mahdollinen yhteys Ääniselle on erityisen kiinnostava,koska alustavan tarkastelun perusteella Kierikin alueen keramiikkalöydöissä on itäiseksi tulkittavia piirteitä.
Kuva 3. Kierikin sorakuopan radiohiiliajoitukset. Kaikki ajoitukset on tehty puuhiilestä.
Pääosa kivikautisista kuparilöydöistä on pieniä työstämättömiä luonnonkuparidendriittejä tai – Kierikin sorakuopan esineen tapaan – epämääräisiä työstettyjä metallin tai metallilevyn paloja; muotonsa perusteella luokiteltavat tai muuten rationaalisesti kategorisoitavissa olevat esineet (renkaat, taltat, veitset, ongenkoukut jne.) ovat harvinaisia. On siis melko selvää, ettei metallin käyttöönoton syynä tässä vaiheessa ollut sen mukanaan tuoma teknologinen ylivoi-ma muihin raaka-aineisiin nähden. Sen sijaan kivikautisen kuparin kiinnostavuuden ja käytön vaikuttimiksi on esitetty luonnonkuparin erikoisia (aisti)ominaisuuksia ja niiden (symbolisia) assosiaatioita neolitisaation myötä muutostilassa olleeseen ympäristösuhteeseen ja maailmankuvaan (ks. Herva et al. 2012; Nordqvist & Herva 2013).
Koillis-Euroopan vanhimmat kuparilöydöt ovat peräisin tyypillisen kampakeramiikan ja rombikuoppakeramiikan konteksteista. Toisin kuin Kierikin sorakuopan tapauksessa, vain harvoihin löytöihin on mahdollista yhdistää suoraan luonnontieteellisten menetelmien avulla saatuja iänmäärityksiä.Ajoitettujen kontekstien perusteella kuparin käyttö näyttäisi alkavan jo 3000-luvun eKr. ensimmäisten vuosisatojen kuluessa, noin 3800–3700 eKr. mennessä (Nord-qvist & Herva 2013). Varhaisessa vaiheessa Suomessa ja Karjalan tasavallassa kuparia on tavattu tyypillisen kampakeramiikan ja rombikuoppakeramiikan konteksteista kaikkiaan noin 10 kohteelta. Asbesti- ja orgaanissekoitteisten keramiikkojen yhteydestä kuparia tunnetaan puolestaan noin 15 kohteelta. Jälkimmäisessä vaiheessa kuparin käsittelyyn liittyvä teknolo-gia monipuolistuu,kun mukaan tulee terminen työstö (Žulnikov 1999;Ikäheimo & Pääkkönen 2009). Kuparinkäyttö jatkui satunnaisesti pitkälle 2000-luvun eKr. puolelle, mutta sen loppu-vaiheet – kuten käytännössä koko (itäisen) neolitikumin loppu Koillis-Euroopassa – on toistaiseksi hyvin heikosti tunnettu.
***
" Väitöstutkimuksen löytö yllätti tutkijankin: Kivikaudella Keski-Pohjanmaalla oli kyläasutusta jopa tuhat vuotta oletettua aiemmin
Kivikaudella kyläasutusta oli kahdessa vaiheessa eli noin 4500 vuotta ja 3500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Arkeologi Lauri Skantsin väitöskirja Keski-Pohjanmaan alueesta tarkastetaan perjantaina.
Arkeologi Lauri Skantsi löysi erilaisista lähteistä tietoja yhdistelemällä uuden näkemyksen Keski-Pohjanmaan varhaisesta asuttamisesta. Kuva: Raila Paavola / Yle
Sen juuret löytyvät kuitenkin jo esihistorialliselta ajalta.
Ensimmäisiä kyliä muodostui Keski-Pohjanmaalle jo 6 500 vuotta sitten, toteaa kivikautista kyläasutuksen historiaa tutkinut arkeologi Lauri Skantsi, joka väittelee aiheesta perjantaina Helsingin yliopistossa.
Skantsin mukaan Keski-Pohjanmaan rannikolle muodostui kivikaudella kyliä kahdessa eri vaiheessa.
Varhaisemman kauden löytyminen oli tutkijalle yllätys.
– Tuntui tosi hienolta, että tällainen ennalta odottamaton piirre löytyi! Se auttoi ymmärtämään paremmin kyläasutuksen syntymisen ja loppumisen syy-ja seuraussuhteita, kuvailee Skantsi.
Keski-Pohjanmaalla oli kaksi kyläasutuksen kautta kivikaudella
Arkeologi Lauri Skantsia haastattelee toimittaja Raila Paavola.
Itse ajatus mahdollisesta aiemmasta kyläasutuksen kaudesta syntyi erilaisten tietojen yhdistämisestä.
Skantsi tarkasteli yhtä aikaa käyrästöjä, jotka kertoivat asuinpaikkojen määrän kehittymisestä, merenpinnan kesälämpötilasta ja vuoden keskilämpötilasta.
– Ne näyttivät yhteisen piikin tutkimuskäyrillä aikaan n. 4500 eaa.
Tätä noin 4700-4300 vuotta eaa -jaksoa Skantsi kuvaa ensimmäisen kyläasutuksen vaiheeksi Keski-Pohjanmaalla. Vuoden keskilämpötila oli tuolloin hieman tämänhetkistä lämpimämpi.
Keski-Pohjanmaan vanhimmasta kyläasutuksesta kertovasta kartasta näkee, miten asutus on keskittynyt jokisuille. Kuva: Lauri Skantsi
Arkistoja ja kaivausraportteja tutkimalla Skantsi löysi kaksi isoa asuinpaikkaa, mutta ei niistä jälkeen jääneitä asumispainanteita.
Vetelin Kiikkuniemen–Hautaledon -alueella ja Sievin Sopenkankaalla oli ollut tuohon aikaan paljon asukkaita, mutta tämän varhaisemman kauden asumuksista ei jäänyt tutkijoille materiaalia.
Myöhemmällä kivikautisella kyläasumiskaudella noin 3 800–3 300 eaa, asumukset kaivettiin osittain maahan, ja niistä löytyy edelleen maastosta asumuspainanteita.
Ilmasto vaikutti merkittävästi ihmisten elämäntapaan
Viimeisimmän jääkauden jälkeen on ilmasto välillä lämmennyt ja välillä kylmennyt.
Kun ilmasto lämpeni, se johti Lauri Skantsin mukaan asukasmäärän- ja tiheyden kasvuun rannikolla ja ympärivuotisesti asuttujen suurten keskusasuinpaikkojen muodostumiseen.
Ilmaston lämpeneminen lisäsi saatavilla olevan liha- ja kasvisravinnon määrää. Tämä taas kasvatti asukasmääriä.
Arkeologisessa aineistossa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät kivikautisten asuinpaikkojen koossa, määrissä ja sijainnissa, arkeologisessa löytöaineistossa sekä tutkittujen luuaineistojen lajikoostumuksissa.
Ensimmäisessä vaiheessa väkeä oli vielä harvakseen
Jo ensimmäisessä kyläasutusvaiheessa Keski-Pohjanmaan rannikolla asukkaiden toimeentulo perustui pitkälti hylkeenpyyntiin; Grönlannin hyljettä ja Itämeren norppaa oli vesissä.
– Hylkeen lihasta ja rasvasta saatiin runsaasti energiaa. Lisäksi kalastettiin, metsäs-tettiin,linnustettiin ja kerättiin luonnon antimia,kertoo Skantsi elämisen edellytyksistä.
Useista kylistä löytyi pii- ja meripihkalöytöjä, jotka viittaavat yhteyksiin nykyisen Suomen rajojen ulkopuolelle.
– Kivikaudelta on löytynyt myös reikäkiviä, joita mahdollisesti on käytetty verkkojen painoina sekä kaapimiseen käytettyjä kvartsikiviä.
Reikäkiven löytöpaikka ei ole tiedossa, mutta sitä on säilytetty Märsylän koululla Kannuksessa. Kvartsikaavin on löytynyt Kivinevalta Kannuksesta. Kuva: Raila Paavola / Yle
Ensimmäisessä kyläasutusvaiheessa oli Skantsin mukaan rannikko vielä suhteellisen harvaan asuttua.
Todennäköisesti yksi kylä hallitsi yhtä tai useampaa jokisuistoaluetta.
Suuri osa asukkaista asui keskuskylissä ympärivuotisesti, mutta liikkuvat pyyntiryhmät tekivät ravinnonhankintamatkoja niin merelle kuin sisämaahankin.
Aikaa myöten ilmasto viileni, kylät kuihtuivat ja asuinpaikkojen määrä väheni rannikolla.
Kyläyhteisöjen uusi tuleminen
Lähes 1 000 vuotta myöhemmin toisessa kyläasutusvaiheessa saavutettiin viimeisen jääkauden jälkeisen ajan korkein lämpöhuippu Pohjolassa, niin kutsuttu kivikauden kesä.
Vuoden keskilämpötila oli pari astetta nykyistä korkeampi Suomen alueella.
– Kuusi ei vielä alueella kasvanut, mutta lehtipuita oli runsaasti. Väkimäärä kääntyi taas nousuun, kertoo Lauri Skantsi.
Kyliä muodostui ryppäinä pitkin rannikkoa ja asumukset olivat tiheissä riveissä.
Toisella kyläasumuskaudella rannikko on houkutellut asujia. Kuva: Lauri Skantsi
Kylät olivat aikaisempaa merellisemmässä ja avoimemmassa ympäristössä.
Saariston aktiivisesta käytöstä hylkeenpyyntiin ja kalastukseen näkyy edelleen merkkejä kivirakenteina mäenkumpareilla ja harjuilla.
Ensimmäiset jätinkirkot ovat näiltä ajoilta.
– Ne ovat kivisiä kehävalleja, joita on mahdollisesti käytetty kokoontumispaikkoina ja puolustusrakennelmina, selittää Skantsi.
Noin 3 400 eaa jälkeen ilmasto viileni jälleen, eikä ruokaa ei riittänyt kasvaneelle väkimäärälle.
Vanha kyläjärjestelmä romuttui ja väki hajaantui pienemmiksi ja liikkuvammiksi perheyhteisöiksi.
– Kivikauden kylien aika oli ohi, toteaa Skantsi.
Helsingin yliopiston väitöstilaisuus
Kyläasutuksen historiaa tutkinut arkeologi Lauri Skantsi K. H. Renlundin museolta Kokkolasta on tutkinut kivikautista kyläasutuksen historiaa.
Vielä vanhempaakin asutusta Keski-Pohjanmaalla on mesoliittiselta kivikaudelta, mutta sitä ei ole juuri tutkittu. Aiemmin asuinpaikat eivät olleet tiettävästi kylämäisiä.
Skantsi väittelee tohtoriksi perjantaina 21. huhtikuuta Helsingin yliopistolla. Hänen väitöskirjansa on Kivikauden kylät Keski-Pohjanmaalla – kollektiivisten kyläyhteisöjen synty, kukoistus ja hajoaminen.
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/4e6487c5-fc0f-4a2f-8823-771c8632dba7/content
" Miksi jätinkirkkoja rakennettiin ja mikä niiden käyttötarkoitus oli?
Vaikka jätinkirkoilla on pitkä tutkimushistoria ja ne ovat kiinnostaneet tutkijoita jo 1700-luvulta saakka, ei niiden käyttötarkoituksesta ole päästy vieläkään yksimielisyyteen.
Jätinkirkot on yhdistetty Pohjanlahden neoliittiseen hylkeenpyyntiin,jolloin ne olisivat toimi- neet hylkeenpyytäjien tukikohtina ja/tai hylkeenlihan ja traanin varastointipaikkoina (mm. Forss 1993, 12; 1996, 29–32; Koivunen 1997, 50-51). Tähän viittaavat joidenkin jätinkirkko- jen yhteydessä esiintyvät palokivikummut, jotka on yhdistetty traanin valmistukseen. Myös tiettyjen muinaisjäännösryhmien keskittyminen jätinkirkkojen läheisyyteen viittaa siihen, että kehävallit ovat toimineet niiden yhteyteen syntyneiden asuinpaikkojen ja mahdollisten pyyn-tireviirien saaliinkäsittelyyn ja varastointiin liittyvinä tärkeinä tukikohtina (Forss 1996, 34).
52
Uusin ja kiinnostava tulkinta jätinkirkkojen käyttötarkoituksesta on niiden liittyminen mui-naiseen aikakäsitykseen ja ajanlaskuun eurooppalaisen megaliittikulttuurin massiivisten ra-kennelmien tapaan. Vuoden tärkeimmät aurinkopäivät (esim. kesä- ja talvipäivän seisaukset ja kevät- ja syyspäivän tasaukset) ovat olleet merkityksellisiä eurooppalaisten maataviljele-vien kulttuurien ajanlaskussa hyvin pitkään. Arkeoastronomisissa mittauksissa on havaittu, että valtaosa Pohjanmaan jätinkirkkojen pituusakseleista ja porttiaukoista on suunnattu johonkin vuoden kahdeksan tärkeimmän aurinkopäivän auringon nousuista tai laskuista. (Okkonen & Ridderstad 2009, 130–131.) Tutkimusalueeltani näitä aurinkosuuntauksia on havaittu Kalajoen Hiidenlinnan, Kannuksen Hangaskankaan sekä Kruunupyyn Honkoback-harjun, Högryggenin ja Snårbackenin jätinkirkoista (Okkonen & Ridderstad 2009, 132–133).
Myös Nunez on todennut selkeän suuntautumistrendin jätinkirkkojen pituusakseleissa. Hän arvelee siihen vaikuttaneen enemmänkin topografisten tekijöiden, joskaan ei sulje pois edellä mainittua tulkintaa (Nunez 2009b, 120– 125).
On myös esitetty, että jätinkirkot olisivat toimineet sodankäyntiin liittyvinä linnoituksina, pa-kolinnoina ja puolustusvarustuksina. Ne sijaitsevat usein helposti puolustettavissa paikoissa niemenkärjissä ja saarissa. (Lahelma & Sipilä 2004, 15–19.) Väestönkasvu ja asutuksen muuttuminen pysyvämmäksi saattoivat johtaa Pohjanmaalla asutuksen klusteroitumiseen ja konfliktialttiuteen (Tallavaara & Pesonen 2018, 7).
Samaan aikaan vasarakirveskulttuuri laajensi valtapiiriään pohjoiseen. Osoittaakseen vahvuutensa Pöljän keraamiset yhteisöt ehkä järjestäytyivät päällikkövaltaisiksi yhteisöiksi rakentamalla rivitaloja ja puolustautumalla linnoitusten avulla. (Halinen 2016,116.) Onkin mielenkiintoista, että vasarakirveskulttuurin levinneisyyden pohjoisraja ja kylien ja jätinkirk-kojen eteläraja kulkee suurin piirtein samoilla alueilla. Ehkä ekspansiivisesti pohjoiseen etenevä ja uusia alueita valtaava vasarakirveskulttuuri kohtasi Pohjanlahden rannikolla hyvin organisoituneita ja suuria pyyntiyhteisöjä, jotka muodostivat tasavertaisen vastavoiman vasarakirveskulttuurille.
Mahdollisesti rannikon Pöljän- ja Pyheensillan yhteisöt muodostuivat ja kehittyivät jossain määrin vasarakirveskulttuurin paineen alaisina. (Holmblad 2013, 65.) Tosin tutkimusalueel-tani ei tunneta varmuudella vasarakirveskulttuuriin liitettävää aineistoa, joskin lähimmät löytöpaikat sijaitsevat välittömästi sen eteläpuolella.
Olipa jätinkirkkojen funktionaalinen tai symbolinen merkitys mikä tahansa, on joka tapauk-sessa selvää, että Pohjanmaan jätinkirkkoilmiö liittyy keskineolitikumin kulttuurin muutok-seen, jonka muita ilmiöitä ovat sosiaalinen kompleksisuus, vertaisyhteisöjen vuorovaikutus ja maailmankuvan ja aikakäsityksen muutokset (Nunez & Okkonen 1999, 109–114; Nunez & Okkonen 2005, 32–35; Okkonen 2003, 184). Tämä fakta ei kuitenkaan vastaa kysymykseen jätinkirkkojen käyttötarkoituksesta, eikä myöskään vahvista tai sulje pois mitään edellä mai-nituista käyttöteorioista. Kysymykseen jätinkirkkojen merkityksistä kyläasutusilmiölle ja alueen metsästäjä–keräilijäyhteisöille palataan keskusteluluvussa 7.
53
Muut kivirakenteet
Eräs harvinaisempi kivikautiseen asutukseen yhdistettävä kivirakennetyyppi Keski-Pohjan-maalla on ns. pystykivet. Harvinaisuudestaan huolimatta nostan ne esille tässä yhteydessä, koska ne näyttävät liittyvän neoliittiseen kulttuuriin tutkimusalueella. Pystykivet esiintyvät tyypillisesti joko asuinpaikalla tai kivirakennekohteessa. Kruunupyyn Brantbackenin-Ollis-backenin asuinpaikalta (55 m mpy) tunnetaan jykevä noin 2 metrinen ja reilun puolimetriä leveä pystykivi, joka seisoo kallellaan keskellä isoa röykkiömäistä keskuskuopparakennetta (kuva 16A). Edellä mainittiin myös yhdessä Luggasbackenin röykkiöistä seisova pystykivi, joka on alun perin ollut noin 2,5 metriä korkea. (Rosén 1951;kts.kuva 12B). Noin metrin kor-kuisia pystykiviä tunnetaan myös Kokkolan Roskikankaan (kuva 16B) ja Rahkalamminkan-kaan isojen kivikkoisilla kankailla sijaitsevien asumuspainanteiden kulkuaukkojen edustoilta 55–57 m mpy. Myös edellä mainitun Kokkolan Kuurnakankaalla tutkitun röykkiön eteläreu-nasta paljastui sammaleen alta kaksi n. 70 cm pitkää ja kapeaa kiveä, jotka ovat mahdollisesti olleet pystyssä röykkiön eteläreunassa (Skantsi 2015, 7).
Pystykivien tarkoitus on tuntematon, mutta ne liittyvät todennäköisesti neoliittisten metsäs-täjä-keräilijöiden uskomusmaailmaan, ehkä samaan tapaan kuin saamelaisten seitakivet. Keski-Pohjanmaalla ne näyttävät kuuluvan lähinnä Pöljänkeraamiseen aikaan.
