Etymologien lauluyhtye Kärhämä laulaa sanojen alkuperästä – suosituin kappale löytyi navan alta

Etymologien lauluyhtye Kärhämä yhdistää kielitieteen ja kansanlaulut.

Mulkku on niin vanha sana, että se saattoi kuulua jo Aleksis Kiven sanavarastoon.

Seitsemän veljeksen suuhun Kivi ei kuitenkaan mulkkua sijoittanut. Sen sijaan muu-tama muu kirosana veljesten puheenparteen päätyi, kuten Kiven käyttämää kieltä kritisoinut August Ahlqvist aikanaan muistutti.

– Vielä useammin kuin haukkumasanoja tapaa siinä kirouksia; lievempiä: hiisi, pee-veli, peijakas, sarvipää, samoin kuin karkeampia: helvetti, perkele, saatana esiintyy siinä lukemattomin muunnoksin ja usein niin alkuperäisen voimakkaina, että kauhistaa, Ahlqvist kirjoitti Kielettäressä vuonna 1874.

Ehkä Kiven käyttämät kirosanat olisivat kauhistuttaneet Ahlqvistia vähemmän, jos hän olisi lähestynyt niitä sanojen alkuperän kautta.

“Kilkut, kalkut, kalkkarat kalkkaa”

Etymologia on tieteenala, joka tutkii sanojen alkuperää ja historiaa.

Etymologia on tuttu myös helsinkiläisen Kärhämä-lauluyhtyeen jäsenille,sillä lauluyh- tyeen kaikki jäsenet ovat opiskelleet suomea ja sen sukukieliä.Siksi onkin luontevaa, että myös Kärhämän jäsenten tekemissä lauluteksteissä selitetään mistä eri sanat ovat kieleemme pesiytyneet.

Muun muassa Väinämöinen, Raitiotie ja Ihminen ovat saaneet oman sananselityslaulunsa.

Kärhämä-kuoron tunnetuin kappale on kuitenkin nimeltään Mulkku. Se ei kerro kenestäkään epämiellyttävästä ihmisestä vaan pohtii mulkku sanan alkuperää.

“ Kalkkuihin ja mulkkuihin me hanakasti tartutaan, niiden yhteyttä toisiinsa tässä hieman pohditaan”

Kärhämä: Mulkku

– Me olemme vakavasti otettavia runonlaulajia, mutta keikan loppupuolella on muka-va tarjota yleisölle joku tuhmakin sana, lauluyhtyeen jäsen, päivätöinään Kotimaisten kielten keskuksessa työskentelevä Lotta Jalava sanoo.

– Kärhämän laulut ovat viihteellistettyä kielitiedettä ja tieteen popularisointia. Lauluissa jaetaan tietoa aivan kuten kansanlauluissa aikanaan, Lotta Jalava summaa Kärhämän konseptin. Kuva: Jari Pussinen / Yle

Muna + kilkku tai kalkku = mulkku?

Mulkku ei päätynyt laulun aiheeksi roisin sisältönsä perusteella vaan siksi, että mulkku on sanana etymologisesti kiinnostava.

Suomen sanojen alkuperä teoksessa mulkun oletetaan olevan yhdistelmä kahdesta sanasta, munasta ja kilkusta (tiuku, pieni kello) tai kalkusta (kivekset).

Ja muna on siis se meille kaikille suomalaisille tuttu sana.

Muna on ikivanha sana, se kantauralista tunnetaan, linnun sekä ihmisen munaa se merkitsee jo vanhastaan”

Kärhämä: Mulkku

Mutta mulkku sanan aiempaan selitykseen liittyy maantieteellinen ongelma: mulkku tunnetaan laajalti aina vatjan ja vepsän puhujien keskuudessa saakka, mutta kalk-kuun viittaavat kantasanat ovat olleet käytössä huomattavasti pienemmällä alueella.

Kilkku ja kalkku esiintyvät vain keltaiseksi merkityllä alueella. Mulkku sana (punaiset alueet) on tunnettu laajemmalti, myös siellä, missä kalkkua ja kilkkua ei tunneta. Kuva: Illusia Sarvas / Yle, alkuperäinen pohjakartta: M.A. Castrénin seura

Miten kalkku on päätynyt osaksi mulkkua, jos sitä ei ole käytetty siellä päinkään? "

RJK: Kalkku on laajalle levinnyt sana, joka löytyy esimerkiksi itäsiperialaisesta itelmeenin kielestä, ja myös monista kielitä suomen ja itelmeenin välillä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

" ... Itelmeenejä oli Neuvostolittossa 70-luvulla noin 5000, joista pari sataa puhui kiel-tä äidinkielenään. Kieltä kuitenkin harrastettiin, ja nykyään siitä saa ainakin Jakutias-sa myös etuja, esimerkiksi verovapauden, jos elää alkuperäiskansalaisena. Monet itelmeenit olisivat mielellään tunnustautuneet venäläisiksi, mutta kaikki venäläiset viranomaisetkaan eivät aina tahtoneet hyväksyä.

103. K: NE kallaka, S & W kalka "penis" (Krašennikov; Worth 1959: 112, #6.2); cf. Ch *hǝlqe "penis" (M 168); FP *kaĺkkɜ "Ei; Hoden" (UEW 644); cf. also U *koĺe "Hoden" (UEW 175).

Sanottakoon tämä aivan suoraan niin kuin tämä on, sanalla on tasan samat merkitykset kuin suomen sanalla "muna"...:

kulli, kalkki (munankuori) "
 

Muljua, mulkku ja mulkosilmä

Kärhämän Ilona Kivinen ja Lotta Jalava ovat laulua tehdessään perehtyneet myös mulkun alkuperästä tehtyihin uusiin tulkintoihin.

Ehkä Janne Saarikivi on oikeassa: mulkku onkin samaa juurta kuin verbi muljua!

– Muljua, mulkku ja mulkosilmä samaa juurta lienevät / ulkoneman merkitys on näille sanoille yhteistä, Kärhämä pohtii laulussaan.

Voit kuunnella laulun kokonaisuudessaan täältä.

 

Lauluyhtye Kärhämä eli Lotta Jalava, Ilona Kivinen, Anni Jerrman, Outi Munter, Mari Elomäki ja Ville Jokela. Kuva: Jari Pussinen / Yle

 

Sanat eivät ole veljiä keskenään. Toisten sanojen alkuperästä voidaan taittaa peistä pitkäänkin, kun taas toisille löytyy selitys hyvinkin helposti.

– Vittuhan on tämmöinen hyvin selkeästi skandinaavinen lainasana, aikaisintaan viikinkiaikaan kantasuomen kieleen lainattu. Sen merkityskin on hyvin sama kuin siellä lainanantajakielessä, Lotta Jalava kertoo.

– Nykyruotsin fitta-sana on sellainen mihin sitä voi verrata.

Kulli oli jäädä arvoitukseksi

Sen sijaan kullin syntyperä on ollut pitkään hämärän peitossa, ja salaisuudeksi se meinasi jäädäkin.

Aiemmin kullin epäiltiin olevan sukua udmurtin sanalle kuĺi̮, joka tarkoittaa penistä ja käpyä.

Kielitieteilijä, professori Jorma Koivulehto löysi kullille toisen selityksen. Hänen mukaansa suomalaisen kullin kantasanana olisikin keskialasaksan sana kul, joka tarkoittaa kivestä.

Koivulehto teki aiheesta muistiinpanot, mutta hän ei kirjoittanut aiheesta tieteellistä artikkelia ennen kuolemaansa.Onneksi kielitieteilijä Petri Kallio törmäsi Koivulehdon selitykseen, kun hän kävi läpi professorin jälkeen jääneitä papereita.

Ruutukaappaus vertaisarvioidusta artikkelista, jonka Petri Kallio kirjoitti Jorma Koivulehdon muistiinpanojen perusteella. Lähde: Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia Kuva: Marko Pulkkinen / Yle

Vaikka kullin alkuperä vaikuttaa näin jälkikäteen ilmiselvältä, ilman Koivulehdon huomiota se olisi saattanut jäädä ikiajoiksi hämärän peittoon.

Tosin tuskin siitäkään sen suurempaa hässäkkää olisi syntynyt. "

RJK: Tuo on kaikkea muuta kuin ilmiselvä, vaikka sana taipuukin germaani-, slaavi tai iranilainan eli myöhäisen lainan tapaan.
 

Kärhämä esittää laulun Mulkku ja kertoo etymologiasta sen taustalla.

***

Mulkku-"etymologia" on täyttä puutaheinää.


Mulkku on alun perin tarkoittanut nimenommaan TIETYLLÄ TAVALLA TYPERÄÄ MIESHENKILÖÄ: PEHMEÄ(PÄÄT)Ä, joka uskoo kaiken, mitä sille viitsii syöttää ja on vedettävissä typeriin hankkeisiin.

https://fi.glosbe.com/lt/fi/princas

 

" ... Aš girdėjau, kad princas karališkas mulkis. Prinssi on kuulemma kuninkaallinen mulkku. ... "

 

https://letonika.lv/groups/default.aspx?cid=876369&r=10621063&lid=876369&g=2&q=mulkis&h=4268

Lietuviešu — latviešu vārdnīca

mùlkinimas (1) muļķošana = petkutus, hönäytys; 

mulkinti (~ina, ~ino)  muļķot; = petkuttaa, hönäyttää, paljastaa typerykseksi

mulkis -ė (1) niev. muļķis -e = pehmeäpää, lahopää, typerys

tikras mulkis - gatavais muļķis = varsinainen ääliö, mulkku, pöllö, tonttu (mies)

 

https://letonika.lv/groups/default.aspx?cid=876369&r=10621063&lid=876369&g=2&q=mulkis&h=4268

Latviešu — lietuviešu vārdnīca

muļķis = typerys (mies; nainen on muļķe)

muļķadesa scom. šnek. žioplys -ė = tyhmyri, avigalvis -ė = pässinpää, išsižiojėlis -ė = sekopää, vėpla = hälmö, vempula, scom.
muļķība kvailystė, kvailumas = tyhmyys, typeryys
  darīt muļķības - daryti kvailystes = tehdä tyhmyyksiä
  aiz muļķības - dėl kvailystės = tyhmyyttään
  izdzīt kādam muļķības no galvas - išvaryti kam kvailystes iš galvos = ajaa tyhmyydet jonkun päästä
  muļķības! - kvailystė!, nesąmonė! = järjetöntä! hewompaskaa!

  izdarīt lielu muļķību - padaryti didelę kvailystę = tehdä suurtyperyys, kardinaalimunaus
muļķīgs -a, kvailas -a = tyhmä

  muļķīgs cilvēks - kvailas žmogus = tyhmä ihminen

  muļķīgs jautājums - kvailas klausimas = tyhmä kysymys
  muļķīga lieta - kvailas reikalas = tyhmä sääntö, järjestys
  muļķīgi joki - kvaili juokai = tyhmä nauru, pila
  muļķīgas pļāpas - kvaili plepalai = tyhmä lörpöttely
muļķīgums kvailumas
muļķis ~e, kvailys -ė = typerys, mulkis -ė (pehemäpäinen) typerys, houkka, durnius -ė = (kovapäinen) typerys, pölkkypää, barb.
  izlikties par muļķi - apsimesti kvailiu = tekeytyä tyhmäksi, teeskennellä tyhmää
  gatavais muļķis - tikras mulkis, kvailas per visą pilvą = varsinainen typerys ("koko mahallaan")
  būt muļķa prātā - iškvailėti = tyhmintyä = mulkti (mulksta, mulko) = tyhmetä
  savā muļķa prātā - iš kvailumo tyhmyyttään
♦
paķert kādu uz muļķa šnek.  - apmulkinti ką nors = munata joku
labāk ar klibu dancot, nekā ar muļķi runāt - su durnu du turgu
muļķošana mulkinimas
muļķošanās kvailiojimas
muļķot (~oju, ~o, ~o, ~oja, ~os), mulkinti, kvailinti, laikyti ant juoko, erzinti
muļķoties (~ojos, ~ojies, ~ojas, ~ojās, ~osies), kvailioti, paikioti, daryti (krėsti) kvailystes (juokus)

 

https://letonika.lv/groups/default.aspx?q=mu%C4%BC%C4%B7is&g=2&!r=10631062

 

Sana on siis lit. mulkis, ltv. muļķis, mutta monikon genetiivissä, jota varsinkin liettuassa käytetään yhdyssanoissa, se on mulkių [suomalaisen korvaan mulk(j)yy], muļķu.

https://etimologija.baltnexus.lt/?w=mulkis

 

" mùlkis

Hirt, 1921, 126, aptardamas praide. sonanto ir laringalo junginius = pehmeä, lidennut äänne, paraleliai nurodo s.i. (eteläintia) mūrkháḥ ‘fool = hullu’, la. mulkis ‘Dummkopf = tyhjäpää’, lie. mùlkis = lahopää, gr. malakós ‘soft, tender’.

Schmalstieg 1973, 7

mùlkis

dolt

[Ginama Martinet‘o teoriją, pagal kurią ide. laringalai tapo *k prieš *s:] gr. būdv. βλᾱ́ξ, βλᾱκός ‘slack, stupid, a dolt’ < *mlah₂-s arba *ml̥h₂-s turi artimą atitikmenį – lie. mùlkis ‘dolt’ ← *ml̥h₂-s (su antriniu perėjimu į produktyvų io-kamieną), kas rodo bendrą ide. kilmę (IEW 719), plg. (be -k-), s. i. kaus. mlāpáyati ‘makes soft’, dalyv. mlātá- ‘tanned, made soft’, Av. amrāta- ‘untanned’.

Olsen 2010a, 214

mùlkis

idiot

[Aptariama lotynų kalbos veiksmažodžių apofonija]. Iš šaknies *melh₂- ‘malaxer, pétrir’ yra daiktv. *mol(h₂)-k-(o)- m. ‘matière ramollie’ su abstraktu *ml̥h₂-k-éh₂- ‘mollesse’ ir būdv. *ml̥h₂-k-h₂-ó- ‘pourvu de mollesse, flasque, inerte’ > s. i. mūrkhá- ‘stupide’, lo. flaccus ‘flasque, aux oreilles pendantes’, gr. βλᾱ́ξ ‘mou; stupide’, lie. mùlkis ‘idiot’ (< *ml̥h₂-k-h₂-í-, su vokalizmu mùlk- vietoj *mìlk dėl lūpinio konteksto). Čia taip pat priklauso s. sl. mlŭčati ‘être silenciaux, calme’, r. mulčát‘ ‘garder le silence’, le. milknąć ‘devenir silenciaux’, dariniai iš būdv. *mĭlkŭ- ‘calme, inerte’ (< *ml̥h₂-k-h₂-ó-) [ir kt. pvz.].

Garnier 2010, 437–438  "
 

Virossa sana mulkis on lainaantunut sekä perusmuodosta tarkoittamaan kaakkoisvi-rolaisen Mulgimaan (alunp. Soinen maa) asukasta ja myös "pehmeäpäistä tyhmää", mulk, mulgi,että monikon genetiivistä ja alkuperäisestä luonnonmerkityksestä tarkoit- tamaan "läpimeno(jen)paikkaa", -kohtaa, kuten veräjää, avantoa tai suonsilmäkettä. Jälkimmäisissä merkityksissä sana esiintyy myös suomen murteissa mulkku ja mulkata = astua vetiseen paikkaan saappaansa sisältäkin märiksi


 

Mulkit oli yksi Viron vanha heimo.

 

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=mulk&F=M&C06=et

 

mulk1 : mulgi : mulki 'Mulgimaa põliselanik, sealt pärinev isik = (entinen) mulgi(maa)lainen'

← läti muļķis, muļķe 'narr = narri, lollpea = pehmeäpää'.

Tõenäoliselt levis sõna esialgu ainult Mulgi murdes tähenduses 'lollpea' ja hõimunimetuseks kujunes hiljem Mulgimaa naaberaladel.

 

mulk2 : mulgu : mulku 'läbiv auk, avaus = aukko, (porsaan- ym.) reikä; rõhtlattidega suletav avaus taras = rimoin suljettava aukko tarhassa, aidassa, karsinassa'

 

● liivi mulk 'läbikäiguava taras = läpikäytävä tarhassa , värav = veräjä, (saluunan ym.) ovi'

soome mulkku 'värav' = em. + (vaarallinen) vesiläpi: (pieni) avanto, suonsilmäke, syvä lätäkkö

 

Läänemeresoome tüvi. Sama tüve vasted võivad olla

ka vadja mulkku 'peenis',

soome mulkku 'peenis',

isuri mulkku 'peenis',

Aunuse karjala mulkku 'mehe v isaslooma suguelund, munand; kalamari, kala munasari',

vepsa muu̯kūńe 'munandikott'.

 

Eesti keelest on laenatud baltisaksa Mulk 'rõhtlattidega suletav avaus taras' ja võib-olla ka läti mrd mulka 'lattidega avaus taras; madalam koht aiast üle käimiseks'.

 

***

 

Baltissa on olemassa myös toinen tyhmä-sana durnas, durns, joka tarkoittaa KOVA-PÄÄTÄ, pölkkypäätä, joka EI USKO MITÄÄN, eikä välttämättä tosiaankaan ymmär-räkään, ja joka reagoi pysähdyksella ja vastarinnalla kaikkeen, mitä ei ymmärrä. Liettualainen tunnustaa helposti olevansa durnius, mutta ei ikinä olevansa mulkis (vaikka olisikin).

 

 

Virolaisen lähteen mukaan mulk, mulgi eli "(latvialainen) lahopää" on võrulaisten (sa Werroesten) viljandilaisille (Fellinen) antama haukkumanimi. Tämä ei näytä erityisemmin Mulgimaan (about "Hölmölän") väkeä harmittavan, vaan heidänmieletään on pahempiakin haukkumasanoja. (En rupea edes arvailemaan.)

https://www.digar.ee/arhiiv/et/download/131247

" file:///C:/Users/Huawei/Downloads/eesti_kirjandus_1920_11_12.pdf

Indo - Germaani laensõnad Eesti keeles.

1. Eesti m u l k , gen. mulgi.

Wiedemanni Ehstnisch - deutsches Wörterb. 2 (1893), Ihk. 627, järele on nimetatud eesti sõna tähendus, sõimunimi viljandlaste kohta võrulaste juures' (,Spottname der Felliner bei den Werroesten'). Nagu prof. Kettunen mulle teatab, esineb see sõna ka liivi keeles. Teistes läänesoome keeltes puudub see sõna. Niipalju kui tean, esineb nimetatud sõna ka eesti ja liivi keeles täiesti üksikult. Seepärast on põhjust selle al-gupära mujalt otsida, ja meile esinebki võrdluseks kõige peält läti mulkis, Dummkopf, einfältiger Tropf (Ulmann-Bielenstein, Lett-d. "Wb. 1872, Ihk. 164)1). „Slk tu mitsch mul´kitis , ach,du liebe Unschuld!' sagt man zu einer harmlosen Naivität",seilab Ulmann c. 1.

343
 

Lätis ei ole see sõna kindlasti m i t t e laensõna. Tam on seal väga vana ja vastab täpipealt muin.-ind. murkhas sõnale ,nürimeelne, rumal´ (sturnpfsinnig,dumm),masc. ,lollpea' (Dumm- kopf) (v. Uhlenbeck, Aind. Wb. 228)2). Nende sõnadega pisut kaugemalt sugulane on muin.-saksi malsk ,uhke, upsakas' (stolz, übermütig): gooti untilamalsks ,ennatu´ (unbesonnen), algselt ,sündmata upsakas, kõrk' (unbesonnen, übermütig): tils ,sünnis, kohane´ (passend) [v. Feist, Got_Wb. 292] j. t.Mis puutub vahekorda Läti ui; muin.-ind, ur, mis kujunenud ind.-eur. p i k a s t / s o n a n s'-ist, vrd. Brugmann, Grundriss I 2, Ihk. 474 j. j.

Nii siis t u l e b  s i i n  t u n n i s t a d a  l a e n u  l ä t i k e e l e s t  l i i v i  j a  e e s t i  k eele. On ainult küsitav,kuidas sai võimalikuks üht.rahvahõimu nimetada sõnaga, mis ,1 o l l p e ad' tähendab. Siin esinevad muidugi mitmedm seletusvõimalused.
 

Kõige tõenäolisem paistab mulle järgmine: Õige sagedasti nimetatakse rahvaid ja hõimusid nende kõnemoodu iseäralduste järele. Võrreldagu näituseks: suurvene: щекунь т. , кто roвоpит щe или щo вм. что 6
Bopoнeжь, Дaль IV 4, p. 1498, Serbokroaati keeles nimetused kajkavci, stokavci, cakavci (sõnadest kaj, sto, ca ,mis').
— Väike-vene lemkide ja boikide hõimunimed Galiitsias (sõnadest hm ,aga, kuid, ainult' ja bo ,sest'). — Suur-vene xaлaть .tatarlaste nimi' on vene sõnast xaлaть ,vana riie' kujunenud, sellepärast, et tatarlased vanade asjadega kaubeldes hüüavad xaлaть! Luuletatakse ka, et balti-saksa k ü l l e ,eestlane, talupoeg´ on eesti imperatiivist k u u l e Kujunenud. Siis poola tylos ,preisi masuuride nimetus nende naabrite suus', masuuri   sõnast tylo poola sõna tylko .ainult' asemele (v. Niederle, Oбoзpенie слaвянствa, p . 56).

1) Brugmann, Grundriss l2 475 tsiteerib leedukeelset sõna rrwlkts. Samati Feist, Got. Wb. 2y2. Et mina aga seesugust sõna leida ei või kummaski Kurschati leedu sõnaraamatus, ei ka mitte Kesselmannil, pean
ma sõna Uh Brugmannil trükiveaks sõna /ett. asemel. Brugmanni teosest on siis see »leedu- sõna oma rändamist läbi etümoloogiliste sõnas-ikkude alanud.
 

2) Nimetatud muin.-ind. sõna viimane käsitlemine Lüdersil. Kuhns Zsehr. 44 p. 194, Anm., ei ole mulle praegusel silmapilgul mitte käepärast ja tunnen seda üksnes Walde, Lat. Wb.2 Ihk. 296 järele.

344

 

Neist ja teistest näitustest selgub, et n i m e t u s  v a h e l  ka  ü h e s t  a i n s a s t  s a g e d a s t i  t a r v i t a t u d s õ n a s t  p ä r i t  v õ i b  o l l a .
Nüüd võib aga mõelda, et viljandlased ,lollpead' tähendava sõna läti keelest olid laenanud ja et see sõna algselt teistele eesti murretele tundmata oli. Seesuguse sõna tarvitamise poolest võis Viljandimaa murre teistest murretest lahku minna, ja viljandlasi võidigi seepärast m u T k i d e k s nimetada, et nad ise seda m u l ' k sõna kõnes tarvitasid. Olgu mis põhjusel ka sõna m u l k hõimunimeks ei saanud, i g a t a h e s  v õ i n ma v e e l s a r - n a s e t u n n i s t u s e ü h e l t t e i s e l t  k e e l e  a l a l t  e t t e t u u a , k u s ,l o l l p e a d´ t ä h e n d a v   s õ n a  h õ i m u -n i m e k s  o n  s a a n u d.
Serbokroaati keeles on sõna bezjak ,togu, totarc (Tölpel), mis ka sloveeni keeles kujul bezjak, bizjäk sessamas tähenduses esineb. See sõna on arenenud istroitaalia-keelsest bizgako, bezgako ,imetegu, totar* (Sonderling, Tölpel) [v.Strekelj, Zur slavischen Lehnwörterkunde 6, Berneker, EvV 53]. Agrami komitaadi elanikka aga nime-tatakse kah bezjaci (v. Niederie, 06oзp. слaвянствa 128) ja XVI aastasajal nimetab keegi Itaalia ajaloolane (Sanudo) tervet Varasdini ümbrust — žBezjacija (Niederie c. 1.). See nimetus esineb ka Istrias Pasini ligidal (Niederie c. 1.).
 

'Viljandlaste rahustuseks juhiksin tähelepanu veel ühe tõeasja peale. Uuskreeka .keeles leiame selleks tõestust, et ,lollpea* nimetus täiesti oma halva tähendusvarjundi võib kaotada ja paljaks apostroof-ütluseks nagu eesti k u u l e saksa h ö r ' d u ehk h a l l o h muutuda.

 

Igatahes on Hatzidakis Byz. Zschr. IV, 412 j . j . väga uskumapanevalt tõeks teinud, et uuskreeka /UOQB tähenduses,Zuruf an einen Mann, he! äpostroof-ütlus ühele meesterahvale, heda!c muin.-kr. vokatiivist fimos masc, ja uuskreeka fiagtj tähenduses ,Zuruf an eine Frau, apostroof-ütlus ühele naiste-rahvale' muin.-kr. sõnast /utogr} fem. põlvenevad. Muutunud tähenduses, paljaste apostroof-sõnadena, on need sõnad kõigisse Laikani keeltesse rännanud. Vrd. Berneker, EW II 77 (seal ka kirjandus).

Kuidas nüüd nimetatud eesti sõna tähenduse arenemise, üksikasjad ka ei oleks, arvan ma siiski võivat kindlaks pidada, serbokroaati sõna bezjak karvapealse paralleeli põhjal, eesti sõna m u 1' k ülemalesitatud tuletust. Nii siis on meil tegu läti laenuga eesti keeles, mis V. Thomseni klassilises teoses (Beröringer) mitte ei esine.

345