Tätä on toki erittäin perustellusti arveltu ennenkin mm. koska alueella vaikutti orfilaistyyppi-nen RUS-tulenpalvontauskonto,nykyinen jatkaja Romuva,jonka pääkaupunki Jumne ("Ju-malankaupunki") oli joutunut Tanskan vallan alle nimellä Jomsburg, ja uusi oli perus-tettu Liettuan Ragainėhen ("Noitakaupunki"),saksaksi Ragnit,nykyisin Venäjän Neman Kaliningradin alueella."Viikinki" oli paljon enemmän ammatti kuin kansallisuus tai kieli. Nimenomaan tans-kalaisista viikinkihaudoista on tavallisten jeppejen joukosta löydetty preussilaisten, slaavien, suomalaisten ja muiden naapurien lisäksi mm. tunguuseja, arabeja ja sisilialaisiakin.
Nyt kuitenkin Ukrainan Tiedeakatemia on kaivanut esiin kovia todisteita, että vallanpitäjät a-suttivat silloiselle Orša-joelle,nykyiselle Ros-joelle Rus-valtakunnan etelärajalle nimenomaan länsibaltiaista väestöä Itämeren rannalta - mitä ainakaan ruotsalaiset eivät missään tapauk-sessa olisi tehneet.Sen sijaan Tanskan bisnekset ja politiikat tässä näyttäisivät olleen mukana , mitä RUS-uskonnon tuntevat kaanit ja muut naapurit ihan heti eivät välttämättä lainkaan huomanneet - kunnes oli myöhäistä. Tarkoituksena oli paitsi puolustus myös muuttaa alueen paimentolais- ja luontaiselinkeinopohjainen elinkeinorakenne balttilaistyyppiseksi maatalou-deksi. Se ei aikanaan ihan ensi alkuun kovinkaan nappiinsa onnistunut,josta syystä alueelle ei muodostunut pitkäaikaista laajenevaa balttilaista asutusta. Myös itäslaavilaista väestöä asutettiin alueelle tietoisesti, Dnepr-joen länsipuolelle.
https://day.kyiv.ua/ru/article/obschestvo/tainstvennyy-ostrov-baltov
" Salaperäinen ”balttisaari” Kiovasta etelään
Arkeologit ovat löytäneet Kiovan läheltä ainutlaatuisen hautapaikan, jonka he toivovat saa-tavan kansallisesti merkittäväksi muistomerkiksi. Sillä välin he suojelevat sitä ryöstäjiltä.
26. huhtikuuta klo 11.53
Tästä hankkeesta voi tulla yksi Euroopan laajimmista kansainvälisistä arkeologisista tutkimus-projekteista, vaikka kaikki alkoikin lähes sattumalta.Syyskuussa 2017 paikallinen historioitsija Valeri Romanjuk otti yhteyttä Ukrainan kansallisen tiedeakatemian arkeologian instituuttiin. Hän ilmoitti ryöstelystä nekropolissa,joka sijaitsee Puhachivkan ja Ostrivin kylien välissä Kio-van alueen Rokytnen piirissä - noin 70 kilometrin päässä pääkaupungista (sanomalehti ´Den´ käsitteli aihetta aiemmin artikkelissaan ”Emme tiedä,miten pysäyttää tämä ryöstely” numero 206, 16. marraskuuta 2017). Kyseiseltä paikalta oli löydetty jo vuonna 1983 Tšernjahivin kult-tuuriin (300-400-luvut jKr.) kuuluva asuinpaikka,ja arkeologit odottivat aluksi käsittelevänsä saman ajanjakson löytöaineistoa.
”Olimme hyvin yllättyneitä huomatessamme etteivät haudasta löytyneet esineet olleet lain-kaan tyyliltään Tšernjahivin kulttuurin mukaisia. Seisoimme haudan äärellä kykenemättä tunnistamaan näkemäämme, sillä emme olleet koskaan aiemmin nähneet sellaisia esineitä. Samana iltana otimme kuitenkin yhteyttä kollegaamme Fedir Androštšukiin, historiantietei-den tohtoriin, joka on erikois-tunut Rusin ja Skandinavian varhaiskeskiajan arkeologiaan ja työskentelee nykyään Ruotsissa .
Kävi ilmi, että kyseessä olivat 1000-luvun länsibalttilaiset esineet. Arkeologit eivät olleet kos-kaan aiemmin löytäneet tällaisia esineitä Ukrainan alueelta”, selittää Vjatšeslav Baranov, Uk-rainan kansallisen tiedeakatemian arkeologian instituutin arkkitehtoonis-arkeologisen tutki-musryhmän varajohtaja. Samana iltana arkeologit päättivät, että kohde vaatii kaivauksia, ja tutkimusryhmä saapui paikalle viikkoa myöhemmin.Tutkijat työskentelevät nekropolisalueel-la ympäri vuoden - myös sesongin ulkopuolella - estääkseen metallinpaljastimin varustettuja ”mustia arkeologeja” ryntäämästä välittömästi paikalle. Saksan Schleswigissä toimiva Itäme-ren ja Skandinavian tutkimuskeskus on kiinnostunut kohteesta (jolle on annettu työnimi ”Saari”), ja parhaillaan suunnitellaan yhteistä tutkimushanketta; saksalaiset asiantuntijat vierailivatkin paikalla huhtikuussa tutustuakseen kohteeseen omakohtaisesti.

LÖYDÖT Tähän mennessä on tutkittu 54 hautaa, ja 55. hauta löytyi 16. huhtikuuta. Vjatšeslav Baranovin mukaan tietyt antropologiset piirteet viittaavat siihen, että valtaosa vainajista oli ensimmäisen asutusaallon aikana alueelle muuttaneita ihmisiä. ”Ostrov-1”-nimellä tunnettu balttilainen hautausmaa sijaitsee Ros-joen oikealla rannalla olevalla terassilla; aivan vasta-päätä sitä sijaitsee muinaisen Rusin asutuskeskus Suholesy. Arkeologit arvioivat nekropolin kattavan noin kymmenen hehtaarin laajuisen alueen.”Miehet haudattiin pääasiassa aseiden, yleisimmin kirveiden, kanssa. Myös keihäitä – todennäköisesti heittokeihäitä – on havaittu. Yksi miekan osa, tarkemmin sanottuna väistinupin osa, löytyi. Löytöihin kuuluu hevosen val-jastusvarusteita, kuten kannuksia, sekä miesten vyövarusteiden osia ja fibuloita (metallisia vaatekiinnikkeitä). Sankoja tavataan usein”, kertoo Vjatšeslav Baranov ja näyttää dioja, joissa on valokuvia löydöistä.Naisten haudoista on löytynyt länsibalttilaisille tyypillisiä koruja kuten tyylitellyillä eläinhahmoilla koristeltuja rannerenkaita ja varsijousen muotoisia levyfibuloita.
Muita löytöjä ovat muun muassa kauri-kotilot ja erilaiset helmet - osa kultafoliolla päällystet-tyjä ja osa lasisia (todennäköisesti bysanttilaista tuontitavaraa) - sekä *grivna* (eräänlainen kaularengas). Tällainen kaulakoru ei ole tyypillinen muinaisen Rusin asukkaille, vaan se on ominainen länsibalttilaisille. Arkeologit löysivät myös jäänteitä hautausrituaaliin kuuluneesta ruoasta - pääasiassa kananluita;yhdestä haudasta löytyi luiden perusteella useita eri yksilöitä .

Mistä ihmeestä baltit olivat tulleet?
Vjatšeslav Baranovin mukaan tällä baltialaisella kalmistolla ei ole vertaistaan Ukrainassa; sen lähimmät vastineet löytyvät Liettuasta,Latviasta ja Puolan kaakkoisosista,satojen kilometrien päästä. Kiovan lähellä löydettyjen hautojen baltialaiset ovat saattaneet olla kotoisin Puolan kaakkois- tai koillisosista tai nykyisen Venäjän Kaliningradin alueelta.On mahdollista, että länsibaltit saapuivat Ros-joen varrelle niin sanotusti ruhtinas Jaroslav Viisaan aloitteesta.
”Ennen Jaroslavia raja kulki nykyistä Stuhna-jokea pitkin, hyvin lähellä Kiovaa. Jaroslavin aikana rajaa kuitenkin siirrettiin lähes 70 kilometriä etelämmäs, Ros-joelle”, Baranov selittää. ”Jaroslav perusti Bila Tserkvan kaupungin ja sen jälkeen - kuten kronikat kertovat - rakennutti Porosjen ("Ros-joen-varren") linnoitusketjun ja asutti alueelle siirtolaisia,käytännössä pakot-taen heidät muuttamaan Dneprin keskijuoksun alueelle. Kronikoissa kerrotaan esimerkiksi puolalaisista aatelisista, jotka Jaroslav vangitsi sotaretkellä heidän kaupunkejaan vastaan ja asutti uudelleen Porossian alueelle. Uskomme, että Rokytnen balttilaisasutuksen taustalla oli samanlainen mekanismi: Jaroslav joko vangitsi heidät tai tarjosi heille mahdollisuuden muut-taa sinne. Kronikoissa ei mainita balttilaisasutuksia – ainoastaan puolalaisia – joten tämä saattaa edustaa ikään kuin uutta lukua Itämeren alueen ja Ukrainan yhteisessä historiassa.”

SUKULAISUUSSUHTEET, SAIRAUDET JA RUOKAVALIO
Antropologi, historian tieteiden kandidaatti ja Ukrainan kansallisen tiedeakatemian arkeolo-gian instituutin vanhempi tutkija Oleksandra Kozak on jo aloittanut hautapaikoilta löytynei-den luurankojen tutkimisen.Tavoitteena on luoda väestöhistoriallinen kuvaus:tunnistaa mah-dollisia sukusuhteita ja näiden balttien alkuperää, havaita merkkejä erilaisista sairauksista sekä selvittää heidän ruokavaliotaan ja elinkeinojaan. Tällä hetkellä luita tutkitaan morfolo-gisesti, ja jatkossa on tarkoitus tehdä DNA- ja isotooppianalyysejä. Viime vuonna Oleksandra Kozak kollegoineen tutki 24 hautaa ja tänä vuonna 15 lisää.”Tänä vuonna tutkimme jäännök-siä, joiden voidaan perustellusti olettaa kuuluvan samaan perheeseen. Joukossa on esimer-kiksi hauta, jossa on nainen ja hänen vierellään noin vuoden ikäinen lapsi. Sekä naisen että lapsen luissa näkyy merkkejä tuberkuloosista; he ovat selvästikin kuolleet samaan aikaan”, Kozak toteaa. Suurin osa hautapaikalle haudatuista oli nuoria ja lapsia; yli 35-vuotiaita yksi-löitä ei juuri ollut. Tutkijat totesivat miesten olleen tulokkaita,kun taas naisilla oli paikalliselle väestölle tyypillisiä fyysisiä piirteitä. Jäännöksissä havaittiin merkittäviä hammasongelmia, kuten reikiä ja hammaskiveä,ja poskihampaiden sekä etuhampaiden kulumiskuviot viittaavat siihen, että kyseessä oli maanviljelijäväestö. He kärsivät myös lukuisista tartuntataudeista, kuten nuhasta, kroonisesta nenän tulehduksesta ja korvatulehduksista sekä tuberkuloosista. Näin korkea sairastuvuus viittaa siihen, ettei väestö ollut sopeutunut hyvin paikalliseen ym-päristöön. Yhteenvetona voidaan todeta, että aineisto viittaa suhteellisen nuoreen väestöön, jonka jäseniä yhdistivät sukusuhteet. Korkea kotona sattuneiden vammojen määrä ja suhteellisen heikko sopeutuminen ovat tyypillisiä piirteitä siirtolaisyhteisöille.

Huipputeknologista tutkimusta
”Olen työskennellyt yli vuosikymmenen ajan sellaisten esineiden parissa, joita on löydetty ’Ostrov-1’-kohteesta, ja tunnen ne erittäin hyvin. Kun näin tätä materiaalia täällä – tuhannen kilometrin päässä paikoista, joissa sitä yleensä esiintyy – olin hyvin yllättynyt”, myöntää Roman Shiroukhov. Hän on historiantieteiden tohtori, tutkija Itämeren ja Skandinavian tutki-muskeskuksessa sekä Alexander von Humboldt -säätiön stipendiaatti. Roman on erikoistunut balttien ja Itämeren itäosan arkeologiaan myöhäisellä rautakaudella. ”Ostrov-1”-kalmistosta löydetyt soljet (fibulat) ovat identtisiä niiden kanssa, joita on löydetty Klaipėdan alueelta (Länsi-Liettuasta) ja Sambian niemimaalta Kaliningradin alueelta. Mielenkiintoista on, että suuri osa – jopa kolmannes – balttien alueilta löytyneistä vastaavista esineistä on käytön ja korjausten jälkien leimaamia, kun taas ”Ostrov-1”-kohteen esineet ovat kaikki uusia. Roman Shiroukhovin mukaan tämä voi viitata siihen, että kyseessä on väestön ensimmäinen suku-polvi – ihmiset, jotka eivät ehtineet siirtää koruja jälkeläisilleen tai käyttää niitä pitkiä aikoja.
Balttien arkeologiaan perehtyneeltä Romanilta kysyttiin myös haudoista löytyneistä ämpä-reistä. ”Ostrov-1”-kohteen ruumishaudoissa (joissa vainaja on haudattu maahan kokonaise-na) vainajan jalkojen läheltä löytyi ämpärin sirpaleita. ”Länsibaltit, jotka käyttivät samankal-taisia solkia ja muita esineitä, polttohautasivat yleensä vainajansa. Heidän haudoissaan äm-pärien kahvoja löytyy poltettujen luiden joukosta. Näiden ämpärien käyttötarkoituksesta on useita teorioita.” ”Ensinnäkin kyseessä on voinut olla hautauhraus – esimerkiksi jotakin nes-tettä. Toisen teorian mukaan tapa asettaa ämpäreitä hautoihin on peräisin Skandinaviasta, jossa niitä käytettiin veden tyhjentämiseen laivoista. Tämä on kuitenkin vain hypoteesi”, Shiroukhov painottaa.Saksalaiset asiantuntijat voivat auttaa ukrainalaisia kollegoitaan hauta-paikkojen tutkimisessa hyödyntämällä kehittynyttä teknologiaa. Työ keskittyy ensisijaisesti orgaanisten materiaalien – kuten tekstiilien, ihmisjäännösten ja puun – erittäin tarkkaan ra-diohiiliajoitukseen, joka suoritetaan Kielissä sijaitsevissa laboratorioissa. Siihen kuuluu myös ”Ostrov-1”-kohteeseen haudattujen yksilöiden antropologinen analyysi (jonka alkuvaiheen toteutti Alexandra Kozak) ja DNA-tutkimus,jossa tuloksia voidaan mahdollisesti verrata Länsi-Liettuan balttien DNA-aineistoon. Lisäksi hautapaikalla sekä kahdella viereisellä muinaislin-nalla Sukholesyssa ja Bushevossa on tarkoitus tehdä geomagneettisia tutkimuksia. Kielin yli-opiston geofyysikot suorittavat nämä tutkimukset kohteiden rajojen kartoittamiseksi, mikä mahdollistaa sen, että arkeologit voivat kohdentaa työnsä tarkasti oikeisiin kohtiin.

[RJK: Nämä helyt ovat Šiauliain tähtiä (seelitähti, aurinkotähti, länsi-balttiainen tähti), joita löytyi meripihkaisina myös Kierikistä 4000 vuotta aikaisemmalta ajalta].
KANSAINVÄLISET HANKKEET
Arkeologian instituutin asiantuntijat laativat parhaillaan kulttuuriperintökohteita koskevaa aineistoa kulttuuriministeriölle toimitettavaksi. Näihin asiakirjoihin luetteloidaan kaikki niin kutsutun ”Saaren” alueella sijaitsevat kulttuuri- ja arkeologiset kohteet. Historian tieteiden kandidaatti Vsevolod Ivakin - joka johtaa Ukrainan kansallisen tiedeakatemian arkeologian instituutin Kiovan arkeologian osastoa sekä instituutin arkkitehtonis-arkeologista tutkimus-retkikuntaa – luettelee kohteet seuraavasti: ”Meillä on täällä todisteita pronssikauden ja skyyttien kauden hautauksista – jotka ajoittuvat varhaiselle rautakaudelle, tarkemmin sanot-tuna 700-500-luvuille eaa. Alueella on myös laaja Tšernjahivin kulttuurin asuinpaikka - jota on jo jonkin verran tutkittu - sekä jälkiä Prahan ja Penkivkan kulttuureista, jotka ajoittuvat 500–600-luvuille. Seuraavaksi vuorossa on Kiovan Rusin kausi, johon liittyvät kiehtova baltti-laisryhmän läsnäolo sekä itse Kiovan Rusin aikainen asutus. Antropologiset tutkimukset viit-taavat siihen, että tämä ryhmä eli alueella vain lyhyen aikaa – enintään kahden sukupolven ajan. Nämä ovat kuitenkin vasta alustavia tuloksia; tarvitsemme lisää tilastollista aineistoa, mikä edellyttää hautausmaan lisäkaivauksia ja joen toisella puolella sijaitsevan asuinpaikan tutkimista. Emme myöskään saa unohtaa kasakkakauden kulttuuriperintökohdetta, joka ajoittuu 1600- ja 1700-luvuille.” Vsevolod Ivakinin mukaan alue tulisi nimetä kansallisesti merkittäväksi muistomerkiksi, sillä tällaiset monikerroksiset kohteet – joissa useiden eri aika-kausien jäljet keskittyvät muutaman kymmenen neliökilometrin alueelle – ovat harvinaisia.
Itse asiassa niin monien eri kulttuurien jälkien löytyminen tältä alueelta mahdollistaa kan-sainvälisten asiantuntijoiden houkuttelemisen mukaan hankkeeseen. Ivakin toteaa saksalais-ten kollegoiden olevan kiinnostuneita yhteisestä apurahahankkeesta kattavaa tutkimusta varten – aluksi painopiste olisi yksinomaan balttilaisessa hautausmaassa. ”Emme kuitenkaan voi tutkia balttilaista hautausmaata erillään Tšernjahivin kulttuurin asuinpaikasta.” ”Tämä tietysti raivaa tietä myös muille hankkeille”, arkeologi lisää. Puolalaisen Rzeszówin yliopiston arkeologian laitoksen edustaja on työskennellyt kohteessa jo toisena vuonna peräkkäin. Hän tuo mukanaan opiskelijoita tutkimaan Sukholesyn muinaislinnan linnoitusrakenteita.
Yhteistyö saattaa laajentua kattamaan myös Tšernjahivin kulttuurin ja slaavilaisten kulttuu-rien tutkimuksen. Lisäksi valkovenäläisten tutkijoiden kanssa on tehty alustavia sopimuksia slaavilaisaiheisesta tutkimuksesta, ja myös yhteistyö Liettuan ja Latvian kanssa on mahdollis-ta. ”Meillä on paikalla tukikohta, joka on suunniteltu palvelemaan yksittäisen hautapaikan sijaan koko tätä kulttuuriperintökohteiden ryhmittymää. Lisäksi käytössämme on mielenkiin-toinen ja vähän tutkittu raja-alue: Porossian seutu. Kaikki alueen kohteet on tutkittava, sillä olemme menettämässä ne”, Vsevolod Ivakin painottaa.

SUOJELUA JA TUTKIMUSTA
”Olemme erittäin kiinnostuneita tästä hankkeesta, sillä se herättää lukuisia kysymyksiä”, to-teaa professori Claus von Carnap-Bornheim, joka johtaa Schleswigissä sijaitsevaa Itämeren ja Skandinavian arkeologian keskusta. ”Ensimmäinen seikka liittyy löytöaineistoon. Täältä löy-tyy solkia, aseita ja koruja, jotka muistuttavat läheisesti tuhat kilometriä pohjoisempana teh-tyjä löytöjä. Mitä tämä tarkoittaa? Ovatko esineet peräisin Itämeren alueelta? Itämeren ja Ros-joen välillä on pitkäaikainen yhteys.Kun katson museoni viikinkiajan näyttelyä,näen mer-kittäviä esineitä,jotka ovat peräisin Kiovasta ja kytkeytyvät Itä-Eurooppaan. Itämeren ja Mus-tanmeren välillä on siis pitkät perinteet yhteyksistä, mutta jokainen näistä yhteyksistä on ai-nutlaatuinen.” Saadakseen vastauksia kysymyksiinsä ukrainalaisten tutkijoiden on oltava jat-kuvasti läsnä Itämeren alueen väestöön yhdistettävällä hautausmaalla. ”Aina kun emme ole itse paikalla - ja joskus silloinkin, kun tiimimme *on* paikalla - paikalle saapuu ihmisiä (yksit-täisistä autoista useamman auton ryhmiin) katsomaan, mitä on tekeillä. Keskustelemme hei-dän kanssaan, ja yleensä he lähtevät pois; he eivät ole aggressiivisia. Mutta he ovat siellä, ja jos meitä – tai ihmisiä, jotka voivat kieltää heitä tunkeutumasta alueelle – ei ole paikalla, he alkavat kaivaa”, Vsevolod Ivakin kertoo. "Sen sijaan, että esineet päätyisivät museoihin tai toimisivat tietopohjana kansainvälisille kulttuurihankkeille, ne saattavatkin päätyä yksityisko-koelmiin. Jotkin niistä saatetaan jopa salakuljettaa ulkomaille – tiedämme tällaista toimintaa esiintyvän." Kuten Vsevolod Ivakin kertoi *Den*-sanomalehdelle kaksi vuotta sitten, ensim-mäiset todennäköisesti Kiovan lähellä sijaitsevasta hautapaikasta peräisin olevat esineet alkoivat ilmestyä myyntiin ”laittomien arkeologien” verkkosivustoille jo vuonna 2011.
Klaus von Carnap-Bornheim huomauttaa,että vaikka laiton arkeologia on ongelma myös Sak-sassa, tiukat lait, jotka määrittelevät arkeologisten kohteiden ryöstelyn rikolliseksi teoksi, toi-mivat pelotteena. ”Tilanne on monimutkainen, sillä lait vaihtelevat Saksan eri osavaltioiden välillä”, jatkaa Itämeren ja Skandinavian arkeologian keskuksen johtaja. ”Omalla alueellani – Schleswig-Holsteinin osavaltiossa – olemme ottaneet käyttöön mallin, jossa metallinpaljasti-mien laittomasta käytöstä seuraa ankaria rangaistuksia.” ”Ehdotamme esimerkiksi, että he tutkivat tiettyä aluetta – mutta vain tutkijan seurassa, jotta kukaan yksittäinen henkilö ei voi viedä arvokkaita esineitä mukanaan. Kutsumme tätä yhteistyömalliksi”, selittää Claus von Carnap-Bornheim. ”Meidän yhteiskunnassamme esineiden myyminen voiton tavoittelemi-seksi ei ole tärkein houkutin. Monet metallinetsijät ovat kiinnostuneita yhteistyöstä tutkijoi-den kanssa: he haluavat oppia lisää löydöistä, osallistua toimintaan ja toimia arkeologien kumppaneina.Tämä järjestelmä on ollut käytössä Tanskassa jo vuosia ja toimii hyvin Olemme soveltaneet sitä omalle alueellemme, ja se toimii täälläkin – metallinetsimiin liittyviä rikoksia on vähem-män. Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen Venäjällä, Ukrainassa ja Puolassa.” Vse-volod Ivakin on vakuuttunut siitä, että yleisön tietoisuutta Ukrainan arkeologisista kohteista on lisättävä.
Ihmiset tietävät arkeologiasta vain vähän eivätkä useinkaan erota ammattitutkijoita ”tavalli-sista” metallinetsijöistä, vaan pitävät molempia ryhmiä pelkkinä muinaisesineiden keräilijöi-nä.Tällä on selvästi kielteinen vaikutus sekä kohteiden kuntoon että itse arkeologian mainee-seen. ”Island”-hankkeen ympärille on kuitenkin jo muodostumassa tukiryhmä, johon kuuluu paikallisviranomaisia, kulttuuriministeriö ja tukijoita.
Tämä saa tutkijan toteamaan: ”Uskon, ettei se tule olemaan helppoa, mutta meillä on mahdollisuus luoda museo- ja tutkimushanke, joka on lajissaan ensimmäinen Euroopassa.”
Sanomalehden numero: Nro 77–78 (2019) Osio Yhteiskunta "


xxx
Kirjoituksenne: Itäslaavivaltakunnan perustajaviikinki Rurikin jengi on osoittatumassa baltti-preussilaisiksi on piilotettu ylläpidon toimesta.
Olet saanut varoituksen asiattomasta sisällöstä Uuden Suomen blogipalvelussa. Varoitus koskee sisältöäsi: Itäslaavivaltakunnan perustajaviikinki Rurikin jengi on osoittatumassa baltti-preussilaisiksi
Se on rikkonut keskustelun sääntöjä ja on poistettu käyttöehtojemme nojalla.
Keskustelun säännöt: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ohjeita-ja-tietoa-blogipalvelusta/
Alma Median käyttöehdot: https://www.almamedia.fi/alma-media-konsernin-uutis-hyoty-ja-ajanvietesisaltojen-kaytto-ja-sopimusehdot/#keskustelupalstat
Kirjoitusoikeutesi on poistettu 20-10-2026 asti.
LISÄTIETOJA: Säännöissämme lukee: "Valheellisen tai perättömän tiedon ja haitallisten huhujen levittäminen on kiellettyä." ja "Älä käytä ylipitkiä lainauksia." ja "Voit julkaista toisen ottaman kuvan vain, jos tiedät sinulla olevan lupa käyttää kuvaa blogissasi."
Terveisin Puheenvuoron Ylläpito
Voit halutessasi olla yhteydessä päätöksen tehneeseen palveluntarjoajaan toimittamalla sähköpostia osoitteeseen: [email protected]
Tarvittaessa voit tehdä asiassa virallisen valituksen Alma Median sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän avulla:
https://www.almamedia.fi/palvelut/kaikki-palvelut/dsa-valitus/
Asia on myös mahdollista saattaa vireille joko yleisessä tuomioistuimessa riita-asiana tai tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisun kautta. "
xxx
Ukrainan vilpilliset "ystävät" salailevat maan Tiedeakatemian saavutuksia yrittäessään pakottaa tätä lallattelemaan näiden "ystävämaiden" haistapaskantiedettä - vaikka Ukroissa näyttää tehdyn ainoa mahdollinen tieteellisesti oikea päätös, että SITEN EI TEHDÄ!
legal<[email protected]>
Sinä
legal
Päätös Alma Median sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän kautta esitettyyn valitukseen.
Valituksen tekijä: Risto Juhani Koivula
Valituksen kohde: Uusi Suomi Puheenvuoro ylläpito
Valitusta koskevan päätöksen päivämäärä: 19.10.2026
Päätös
Valitus on käsitelty Alma Media konsernin lakiosaston toimesta yhdessä alkuperäisen päätök-sen tehneen palveluntarjoajan kanssa. Käsittelyssä huomioitu alkuperäinen päätös ja sen perustelut, sekä päätöstä koskevan valituksen perustelut.
Valitus ei anna aihetta valituksen kohteena olevan päätöksen muuttamiseksi.
Päätöksen antopäivä: 22.10.2026
Päätös on tehty digipalvelusäädöksen (DSA) 20 artiklan mukaisen sisäisen valitustenkäsitte-lyjärjestelmän kautta esitettyyn valitukseen. Päätökseen tyytymätön voi saattaa asian vireille yleisessä tuomioistuimessa riita-asiana tai tuomioistuinten ulkopuolisen riidanratkaisun kautta.
xxx
Wanhaa keskustelua:
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:VZV2wY7fB3QJ:www.tiede.fi/keskustelut/post1328915.html%3Fhilit%3D%2520Lemmink%25C3%25A4i*+&cd=2&hl=fi&ct=clnk&gl=fi&client=firefox-a
Jaska [Jaakko Häkkinen]: " On vai? Kuinka monta erilaista identiteettiä sinulla on? Voit olla samaan aikaan suomalainen, hämäläinen, valkoinen heteromies ja varjagikaartin osa-aikatyöläinen.
Svealaisuus vastaa tässä alueellista kattokäsitettä (vrt. suomalaisuus) ja ”rhosilai-suus” alueellista alakäsitettä (Sveanmaan rannikolta eli laivakunnan alueelta; Rōþin, Rōþslagen), ja varjagi taas ihan eri tasoa (intressiryhmä). Ruotsista Venäjän jokireiteille tullut esittäytyy tietysti sellaisena kuin esittelytilanteessa on mielekästä.
Ei voida väittää,etteivät varhaiset rusit (käytän tätä tieteessä vakiintunutta asua) olisi esittäytyneet svealaisiksi;miksi muuten lähteet tietäisivät,että he olivat peräisin juuri Ruotsista?Se taas,mikä kaikista mahdollisista nimityksistä vakiintuu paikallisten käyttöön, riippuu monesta tekijästä - aivan kuten deutschit ovat meille saksalaisia yhden alueen asukkaiden mukaan, ovat svealaiset olleet itäslaaveille ”rōþslaisia”.
Eli Jotunin oletus, että he eivät ole VAIN kertoneet olevansa svealaisia, on pelkkä perusteeton oletus.
Jotunin [Panu Hakola] jälkimmäinen väite,ettei rus-nimitystä ole käytetty Sveanmaan asukkaista, on omituinen: itäskandinaavinen nimi viittaa juuri Sveanmaalle, joten kun Nestorin kronikassa puhutaan "ruseista" ennen kuin he olivat asettuneet slaavien ja itämeren-suomalaisten keskuuteen, nimitys viittaa juuri heidän alkuperäiseen kotimaahansa.
Eli:
- Rurik-nimimuoto juontuu itäskandinaavisesta nimestä Rørik, ja
- Rus / Rhos-nimitys juontuu Sveanmaan rannikon nimestä Rōþin, joka sittemmin tunnettiin nimellä Rōþslagen ja johon todennäköisesti myös se leijonakaiverruksen nimi Rōþsland viittaa, koska minkään muun paikan ei tiedetä olleen nimeltään tämänkaltainen. "
Arkkis [Risto Koivula]: " Nyt tulee kielitieteellekin haastetta, suorastaan sohaisu isoon ja suhteellien rauhalliseen kusiaispesään:
Kysymys on "Rus´in" eli ruteenien eli venäjäksi "rusiny",eli pääasiassa slaavilaistu-neiden entisten balttilaisten galindien SLAAVILAISEN nimen etymologiasta, jolla on vähintäänkin OSUUS myös myös nimen "Rossija" ja etnonyymin "ruskij" etymologi-assa: nimi saattaa palautua USKONTOON,jota on tunnustettu ehkä hyvinkin laajalla alueella Kreikan ja Itämeren välillä, Sweedenistä itään, ei kuitenkaan alueellisena vaan juuri ilmeisimmin useampien eri heimojen "kansallisena" uskontona...:
Katsotaan liettuan Fraenckelin etymologisesta sanakirjasta mahdollisesti asiaan liittyviä sanoja:
http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=31&text_word=rus&method_word=substring&sort=word
Lithuanian: rusénti (rusẽna, rusẽno)” = ”sipsutella”, tanssia, liikkua nopeasti ja äänettömästi
Etymology:
1. 'schnell trippeln . . .',
rusė'ti 1. usw., s.s.v. rusnóti (rusnoja, rusnojo)
2. Lithuanian: ”rusė'ti (rùsa, rusė'jo)” = kyteä (punaisena), hehkua, kimmeltää
Etymology: 2. 'glimmen = kyteä, hehkua', s.s.v. rùsinti (rusina, rusino).
Tämä ”rusinointi” tanssin ja tulen ja muun sellaisen kanssa vaatii hieman pidemmän selityksen.
”Rusnė" on muinaisten balttien pyhä tuli. Se tulee epäilemättä sanasta rus- = puna, hehku, ja -nė = -nen.
Kieli on luultavasti galindia,ja tästä tulee myös heidän slaavilaistuneiden kieleltään erittäin vahvasti balttivaikutteisten jälkeläistensä ruteenien venäjänkielinen nimi ”rusiny”, liettuaksi rusinai.
Nimeen sisältyvä punaisuus ei johdu (sinänsä tavallisista) punaisesta tukasta, naa-masta, nenästä eikä vaatteistakaan, vaan pyhästä Rusnė-tulesta, joka on lainattu kreikasta ja siten olympiatulen ”pohjoinen pikkuveli”.
Nimi ei johdu liettuan suurimmasta saaresta Rusnėsta Nėmunas-joessa Kaliningra-din rajalla, vaikka sielläkin on sellainen pyhä tuli ollut (nykyään se on luterilaista aluetta), mutta niitä on ollut muuallakin: Liettuassa mm. Kernavėn kaupungissa, jossa sellainen taitaa olla yhä, vaan saari on saanut nimensä tästä tulesta, samoin kuin Nėmunasin suuhaara, Liettuan ja Kaliningradin rajajoki Rusnė, naisen etunimi, ja komea tulikukka rus(me)nė, joka meillä tunnetaan (pienempänä ja ja erivärisenä) sormustinkukkana (digitalis).
http://www.letonika.lv/groups/default.a ... yti&h=4086
”rùsnė (2) mit. rusne (vieta, kur dega senā lietuviešu mūžīgā uguns) ”
”rùsnė (lt) = rusne (lv), paikka, jossa palaa muinaisten liettualaisten (tai muiden RUS-uskovaisten) pyhä tuli".
" Rusnė - Miestelis Lietuvoje, Klaipėdos apskrityje; = kaupunki Klaipėdan alueella
Rusnė - Nemuno atšaka = Nemunasin sivujoki;
Rusnė - didžiausia Lietuvos sala. = Liettuan suurin saari
Rusnė - moteriškas vardas = naisen etunimi (yleistynyt ihan viime aikoina voimakkaasti).
rusnė - žolinis augalas rusmenė (Digitalis) = sormustinkukka (”pyhäntulenkukka”) "
Galindit pitivät aikanaan hallussaan sitä toista kulkukelpoista reittiä Karpaattien ja Itämeren välistä, kun heidän heimoveljensä ja meripihkakauppakumppaninsa preus-silaiset pitivät toista. Samoja reittejä, joilla NL ja Saksa takkusivat II maailmansodan aikana.
http://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A4%D0% ... %D0%B2.jpg
Täällä on ”preussilaisten separatistienkin” sivu, jossa Rusnėn saaren kuuluminen "itsenäiseen Preussiin” katsotaan ensiarvoisen tärkeäksi....
http://www.rikoyota.oh.lv/?ct=neman
http://www.google.fi/images?hl=fi&lr=la ... CCEQsAQwBA
http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=41&text_word=rau&method_word=substring&sort=word
Lithuanian: "rùsinti (rusina, rusino)” = lietsoa, kohentaa tulta, panna pökköä pesään
Etymology: '(Feuer) schüren = kohentaa, hangottaa tulta, anzünden = sytyttää',
rusė'ti 'glimmen = hehkua (punaisena, rauta), schwelen = kyteä, vom Feuer',
rusnóti (rusnoja, rusnójo) dass.,
rùsena 'Glimmer' = hehku,
lett. rusināt, -ēt, rušināt 'Feuer schüren = kohentaa tulta,in der Asche herumwühlen = upottaa tuhkaan, wühlen = pöyhiä, scharren = kaapia, kuopia, kratzen = raapia, haravoida, karstata, vinguttaa (viulua), etw. graben = haudata (tuhkaan)'.
Abltd. mit ”raũsti (rausia, rausė)” 2. = raivata, muokata perata, "rauhoitella"
Von anderen Verw., die s.v. raũsti nicht erwähnt sind, gehören hierher
russ. abg. rušiti 'niederreissen = hajottaa, rysäyttää (alas)'
russ. rychlyj 'locker = möyheä, weich = pehmeä',
ryt', poln. ryć 'graben = haudata, wühlen = pöyhiä'
russ. rjucha 'Wolfsgrube = sudenkuoppa' usw.,
lat. ruspari 'durchforschen, untersuchen = tutkia läpikotaisin',
ruere 'wühlen, scharren = myllätä, harata'
(cf. noch s.v. ráuti (ráuna, rovė) = raivata),
umbr. ruseméin mundum, in die Grube = kaivoskuilu'),
ae. réost 'Holz, worin das Pflugeisen sitzt auranterän kiinnityspuu',
norw. rusk 'Abfall = jäte', aisl. reyrr 'Steinhaufen = kivikasa',
dan. ros 'Abfall'.
http://www.letonika.lv/groups/default.a ... sti&h=4757
”raũsti (raũsta, raũdo)”= punertaa, -ua, hehkua punaisena (rauta ym.), punottaa, punastua
1. kļūt sarkan/āk/am -ai = punertua, punastua
2. sarkt = punottaa, hehkua
[Latvian sarkans on balttikielten alkuperäinen punainen-sana, joka kattaa kaiken punaiselle vivahtavan punaruskeasta punaviolettiin ja kohteet hiuksista vereen ja kuvaannollisiin merkityksiin.]
”raũsti (rausia, rausė)”, rakņāt = raivata; (< kb *remsti, tremsti, gremšti)
rušināt = muokata;
raust (~s, ~sa) = perata;
raustis (~iasi, ~ėsi) = selvitä, selviytyä, kaivautua
2.1. rakņāties; rušināties
raustis po pamatais pārn. - rakties zem pamatiem = selvitä juurta jaksain
2. rakņāties, meklēt
Hœngen ferner zusammen mit -rũsis 1., rũsỹs = kellari, hautakammio 2.
Lithuanian: -rũsis = nokikolari, nokinaama, nokinenä, Tuhkimo
Etymology: 1. in pelen(d)rũsis 'mit Asche beschmutzte Person' = nokinen henkilö und 'Aschenbrödel, -puttel' = ”tuhkimo”, pelenrũsà, pelenrũsė dass.
Das 1. Gl. gehört zu pẽlenas 'Asche = tuhka' (s.d.), im 2. Tl. ist es zu der Familie von rùsinti zu stellen.
Lithuanian: rũsỹs = kellari
Etymology: 2. 'Grube zur Aufbewahrung von Kartoffeln und Gemüse, Keller, Gruft',
rũsìs s.v. genesỹs, žem.), rúsa '(Kartoffel)grube' = (peruna)kellari, rũtìs dass.
lett. rũsa 'Kartoffelmiete, -grube' = perunakuoppa (myös poliittinen?).
Gehören zu der Sippe von rùsinti, raũsti 2. (s.s.v.v.),
cf. auch u.a. russ. rjucha 'Wolfsgrube = sudenkuoppa'.
Lithuanian: ”rusnóti (rusinója, rusinójo)” = hehkua, kyteä
Etymology: 1. 'glimmen = hehkua, schwelen = kyteä' usw., s.s.v. rùsinti.
Lithuanian: ”rusnóti (rusnója, rusnójo)” = juoksuttaa vettä, hiipiä, tanssia
Etymology: 2.'ruhig,gemächlich dahinfliessen,rieseln' = kastella vettä juoksuttamalla, 'schnell trippeln, mit kleinen Schritten laufen' = hiipiä, tanssia nopein askelin;
rusė'ti = rusnóti, rusénti; vgl. Mážjonis ruseno kiauliarysčiu 'M. lief im Schweinetrab'.
Gehört zu der Familie von raũsti 2., rùsinti usw.
Lithuanian: ”rusnùs” = kirjava, (noki)täplikäs
Etymology: 'bunt', s.s.v. rùsti (ruñda, rùdo) = ruskettua, ruskistua 2.
Lithuanian: ”rùstas” = vaaleanruskea, rukehtava
Etymology: 1. (dial.) = rùsvas 'hellbraun = vaaleanruskea, dunkelblond = ”tumman-vaalea”(?), bräunlich = ruskehtava' (aus *rudstas, *rud-svas); gehören zu der s.v. rùsti 2. genannten Familie (s.d.).
Lithuanian: ”rũ'sti (rũ'sta, rũ'do)” = alkaa itkeä, valittaa, masentua
Etymology: (1. pers. -stu, rũ'dau) 'zu weinen anfangen; mutlos, niedergeschlagen, verzagt werden = masentua, verzweifeln = saattaa, joutua epätoivoon',
”rũ'sti (rũ'sta, rũ'sto, -stu, -stau)” 'grimmig, böse werden = vihastua, äityä, ryhtyä pahaksi,
rũ'stauti, rũstáuti (rustauja, rutove) 'zürnen, böse, erzürnt sein = suuttua, sich böse gebärden = vihoitella, ilmentää vihaa (olemuksellaan), schelten = torua, haukkua',
rũstinti (-na, -no) 'erzürnen' = suuttua, rũstas (aus *rũdstas) 'grimmig = vihainen, tuima, barsch = karkea, tyly, finster (blickend), zornig = jäykkä, streng = ankara, unnachgiebig = taipumaton', rũstùs dass.,
rũstỹbė 'Zorn, Grimm' = viha, kiukku.
Über rũ'škana 'trübes Wetter' = rajuilma s.s.v.
https://lithuanian_language.en-academic.com/200810/r%C5%ABsti
" rusti - 1 rùsti, ruñda (ruñta J.Jabo, BŽ495,rū̃sta NdŽ), rùdo intr. = muuttua ruskeaksi, 1. DŽ,Erž nykti žalumui:Nuo pabalės kūdrų tvoskė aitri mirkstančių linų smarvė, rudo lapai ant medžių, pilkėjo ir geso laukų margumas J.Balt. Jau visai ruduo. Ankstyvas šįmet. Viskas runda… Dictionary of the Lithuanian Language
rusti - 2 rùsti,rùsa (rū̃sta),rùso (rùsė) 1. intr.trupėti = mureta,irti = hajota, irrota, kulua: Asla rū̃sta, yra = maalattia hajaa, murenee, kuluu, Lnkv. 2. tr.Kp vlg. coire = paritella, astua (eläimistä): Va, šuo kalę rùsa = koira astuu narttua, nartun, Pnd. rusti; išrusti …
rusti - 3 rùsti, rū̃sa (ruñsa J), rùso intr. Kt, Lš pamažu degti, rusėti = palaa hitaasti, kyteä: Ugnis ką tik ruñsa, t. y. dega, kruta
rušti - rùšti, rū̃šta, rū̃šo intr. griūti išsijudinus … = rysähtää, lysähtää, romahtaa ilman tukea
rūsti - 1 rū̃sti, rū̃sta, rū̃do intr.NdŽ; LTR(Auk) rūdyti = ruostua, lakastua, haalistua: Tai kūsta žirgelis in pūdymėlį, ir rū̃sta žiedelis in rūdymėlį DrskD85. Težvengie žirgelis po pūdymelį, terūstie žiedelis po rūdymelį LTR(Pd)
rūsti - 2 rūsti,rūsta (rūda J),rūdo intr. Kos51, NdŽ liūdėti, graudintis = surra, olla surun murtama; raudoti = itkeä: Aš rūdu, kad vyrą man ataėmė, t. y. širdis mano rūsta J. Biednas žmogus atejęs rūdo duonos neturįs J. Ko tu vis rūsti dėl kožno nieko? Ds. Skausta rūsta širdelė mano, gailu … "
Den Tätigkeiten des Weinens und des Zornigwerdens ist gemein, dass inbeiden Fällen eine Rötung des Gesichts eintritt; deshalb dürfte etymologischer Zushg. mit rùsti 2. vorliegen ”
Rusnė-uskonnossa harrastettin ilmeisesti orfilaisten tapaan esi-isien palvontaa ja Manala-uskomuksia (vrt. Lempo / Lemminkäinen). Oppi saattoi olla suurin piirtein samakin kuin Perkeleen palvonta. Ainakin Kalparitarikunta otti aivan erityistä pulttia juuri tätä kulttia vastaan, ja hävitti sen kulttipaikat kuten Kernavėn mustalle mullalle, missä suinkin vain pystyi.
Lithuanian: ”rùsti (runda, rudo) = punertua”
Etymology:2.'braun(er),rothaarig werden'= tulla punatukkaiseksi,übertr. 'abschiessen (von Kleidern)' = virttyä, kulahtaa (vaate),
rũstelė'ti (-eli, -elėjo) 'ein wenig (rot)braun, bräunlich werden' = punottaa,
rusvė'ti (-ėja, ėjo) 'hellbraun, dunkelblond, bräunlich werden' = rukettua, ruskehtaa,
rùsvas 'hellbraun, dunkelblond, bräunlich' = vaaleanruskea, maantienvärinen,
rusnùs 'bunt,(viel)farbig,schön,prächtig'= monivärinen,korea,kirjava (aus *rudsnus).
Gehören zu rùdas = punaruskea, und lauten ab wie dieses mit raudà 'Röte, rote Farbe usw. '.
Lithuanian: ”rũ'sti (rũ'sta, rũ'do)” = ruostua
Etymology: 3. 'rosten, rostig werden = ruostua,rostige Farbe bekommen = tulla ruos- teenväriseksi, (von Fleisch) verderben = pilaantua (liha),verfaulen = mädätä, kärglich dahinleben' = elää kehnosti,
rũdýti (rudija) dass., rũdė'ti (rũdė'ja) dass. = em.,
rũdìs 'Eisenrost' = raudan ruoste; zu rùdas = punaruskea.
Ainakin Rusnė-uskonnon surun väri oli punainen, joskin oli se toisaalta muidenkin bileiden väri, koska hautajaiset olivat isot bileet.
Lithuanian: raudà = valitus, itkuvirsi
Etymology: 1.'(Weh)klage = valitus, itku,Klagegeschrei, -lied = valitushuuto, itkuvirsi',
raũdesis 'Weh-, Klagegeschrei = tuskanhuuto',
raudìnė 'Klagelied = itkuvirsi',
raudulỹs 'wehleidige, weinerliche Stimmung = itkuinen äänesävy',
rauduõlis 'wehleidige Person = itkupilli, itkuherkkä lapsi',
raudũs 'bitterlich (weinend) = katkerasti itkevä, itku-, kärsimys-'
(Tästä tulee *raudus beržas = rauduskoivu, riippakoivu = "itkevä koivu" aivan kuten riippapaju on baltoslaavilaisilla kielillä "itkevä paju"),
raudóti (raudoja/rauda/rauma/raumi...raudojo) 'laut weinen, schluchzen = itkeä ääneen'; Praes. ráudu, raudóju und alit. raumi, heute dial. raumu. Die athematische Flexion raumi vergleicht sich mit ai. ródimi (s.u.).
Kaus. raudìnti, ráudinti (raudina, raudino) 'zum Weinen bringen, schmerzlich betrüben' = itkettää.
https://lithuanian_language.en-academic.com/searchall.php?SWord=raumoti&from=en&to=xx&did=&stype=0
raumoti - raumoti, oja,ojo 1. žr. riaumoti 1: Gyvuliai raumojo ir stūgavo tvartuose rš. Kad neužims tos karvės raumoti,ir aš nusigandau Skd.2.žr.riaumoti 3: Ko tas veršis (girtuoklis) čia teip raumoja Skd. 3. žr. rauloti 1: Jautis žemę raumoja …
raumoti — *verbi* 1. Ks. *riaumoti* 1: Navetoissa eläimet ammuivat ja ulvoivat. Kun tuo lehmä alkoi ammua, säikähdin. 2. Ks. *riaumoti* 3: Miksi tuo vasikka (juoppo) ammuu tuolla tavalla täällä? 3. Ks. *rauloti* 1: Härkä kuopii maata …
(Taivutus rauti, raumi saataisi tarkoittaa, että indoeuroopplainen kantasana on saat-tanut olla *(d)remti,joka tarkoittaa nukkumista (dream) hiljentymistä, lepäämistä, pai-kallaanoloa, kuolemaa,vainajaa. Silloin tuo punamerkitys on tullut punamultahautaa- misesta. Tuleen nuo sanat eivät liity alkuperältään. Latvian (murteellinen) preteriti-muoto rauž viittaa tähän samaan suuntaan ja liittyy yhteen raumi-muodon kanssa. Sana on ollut (uus)kuuriksi mahdollsesti *rautum (*raumi , *rauzë)
Lett. (latvia) rauda, gew. Pl. raudas 'Tränen, Weinen, Wehklagen = itku, valitus',
raudus (Adv.) 'weinend = itkevä. riippaoksainen
raudulis 'weinerlicher Mensch = itkupilli',
raudulains, raudulῑgs 'weinerlich = itkuinen',
raudāt (raud/rauž,raudāja) 'weinen = itkeä',Praes.raudu,raudeju (alett.) und dial raužu Lett. raužu beruht nach Endzelin a.a.O.auf einer athematischen Konjugation (cf.o.lit. raumi). Es ist von einer ehem. athemat. 3.Pl.Praes. raudinti (*in < *n·) aus in die i- Kl. übergetreten.
Über die balt. Ablautsformen mit ũ wie lit. rũ'sti 'zu weinen anfangen',
rũ'stas, rũstùs 'unfreundlich, zornig = epäystävällinen, tyly',
rùdulti 'still weinen = nyyhkiä',
lett. rũdināt 'weinen machen = itkettää' usw. s.s.v. rũsti
Verw. anderer idg. Sprachen sind russ. usw. rydat' 'schluchzen, weinen', ačech. ruditi 'betrüben' etc.,
ai. róditi, rudáti 'weint', av. raoste 'weinte',
lat. rūdere 'schreien = huutaa, brüllen = mylviä',
ae. réotan 'weinen, wehklagen', aisl. rauta 'brüllen', ahd. riozan 'weinen'.
Lithuanian: raudà = puna (-väri, -hehku)
Etymology: 2. 'Röte,rote Farbe,Färberröte,Rotkarpfen', raudesà 'Röte (am Himmel)',
raũdė 'rote Farbe = puna, rotbraune Kuh = punaruskea lehmä, Plötze = särki, Rotauge = särki', in letzter Bed. auch rauduvė; raũdis 'Rotbrauner (Pferd oder Kuh)' = raudikko und als Abstr. 'Röte,
rotbraune Farbe',
raũdas 'rotbraun = punaruskea, fuchsrot = "ketunpunainen", rötlich = punertava',
raudónas 'rot = punainen (skalvin *raudainen f.)
raũkis 'Rotbrauner, vom Pferd = raudikko',
raudė'ti 'rotbraun, rötlich werden = punertua',
Kaus. raũdinti 'röten, rot färben, erröten machen = punata, punerruttaa',
Incoh. raũsti (raustù, raudaũ) 'sich röten = punertaa, rot werden = punertua, vor Scham erröten = punastua, rot schimmern = hehkua punaista',
raudõklė 'Weiderich = rantakukka, Blutkraut'.
Lett. rauds 'rot = punainen, rötlich = punertava, hellbraun = vaaleanpunainen',
raud(i)s 'rotes Pferd = raudikko, Grauschimmel = punikkitatti',
rauda 'Rotauge (leuciscus erythrophthalmus) = sorva, Bleier (leuciscus rutilus) = särki, wilde Ente', imletzten Sinn auch rauduve (cf.lit. raudẽlė 'Rotente') = haapana.
Ablautsformen mit ū sind lit. rùdas, rùsvas, rusnùs 'rotbraun = punaruskea',
rùstas 'liila, bräunlich = vaalean ruskehtava'
lett. ruds 'rötlich = punertava, rotbraun = punaruskea, grau = harmaa' usw. (s.s.v. rùdas, rùsti).
Aus dem Slav. sind zu vergleichen abg. ruda 'Metall', russ. usw. ruda 'Erz' = malmi,
abg. rumen´, russ. rumjanyj 'rot, rosig', rudyj, rudoj 'blutrot, rothaarig',
rusyj 'dunkelblond, hellbraun',
ryžij 'rothaarig = punatukkainen, -karvainen', russ.-ksl. r´d´r´,
russ. rëdryj 'dunkelbraun = tummanruskea' u.v.a.
Verw. anderer idg. Sprachen sind: Ai. rudhirá- 'rot = punainen, blutig = verinen', als Neutr.'Blut= veri',lohá- 'rotes Metall = punainen metalli,Kupfer = kupari,Eisen= rauta',
toch. A rätram·, rtärye (Gen. sg. f.) 'rot', B rätre 'rot = punainen', rätraune 'Röte = puna'
griech. reúqein 'röten = punertaa', œreuqoj 'Röte = puna', ruqrój 'röt = punainen',
lat. ruber, russus (> *rudhsos) dass., rūfus 'lichtrot = vaaleanpunainen, fuchsrot = ketunpunainen', mit f als Entlehnung aus der umbr.-sabell. Gruppe, cf. umbr. rufru 'rubros', (tässä kummittelee latinan naapuri sabiinin kieli, joka on saattanut olla lähellä balttilaisia, jopa niihin kuuluva).
got. raus,ahd. rot,ae. réad 'rot',ae.réod 'rote Farbe',ahd.as.rost 'Rost = ruoste' usw.
(lat. rutilus 'rötlieh = särki', von einfachem *ereu- ausgegangen ist.).
Täältäpä tuo Rusnė-teoria löytyykin, kieli ei ehkä olekaan galindia vaan preussin (toista?) murretta skalvia, juuri Rusnė-alueen vanhaa paikalliskieltä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Skalvian_language
" Skalvians
The Scalovians (German: Schalauer; Lithuanian: Skalviai), also known as the Skal-vians, Schalwen and Schalmen,was a Baltic tribe belonging to Prussians. According to the Chronicon terrae Prussiae of Peter of Dusburg, the now extinct Scalovians in-habited the land of Scalovia south of the Curonians and Samogitians, by the lower Neman River ca. 1240. "
" Name
The meaning is uncertain: „skalwa“: splinter (living spit off) or "skalauti": between wa-ters. According to Prussian legends, the tribe's name is derived from one of the sons of King Waidewuto named Schalauo.
History
The inhabitants can be traced back to burial grounds with cremated remains and occasional graves of horses. Judging from the diggings, Scalovians are assumed to have been related to other Balts such as Curonians and more distantly to Eastern Balts such as Latvians and Lithuanians.Typical Scalovian sepulchral relics are found in Strewa, Skomanten, Jurgaiten, Nikeln, Paulaiten, Wilku Kampas, Weszaiten, Greyszönen, Lompönen and Wittgirren.
Ecclesiastical missions have been verified since 960. St. Adalbert-Vaitiekus (997) and St. Bonifaz-Bruno (1009) were martyred in Scalovia.
It may be possible that the name of the Kingdom Rus derives from the Scalovian town of Ruß.
The history of Scalovian Rusnė and Denmark are quite connected, Scalovia was ruled by Denmark at times.
The Scalovian town Jomsberg , also called Jumpne, Iumne, Witlandie and Windland was mentioned between 974 and 1043 in the Danish “Annales Lundenses”.
This disappeared town must have had a harbour at the Curonian Lagoon.Ragnit was the center of Scalovia. Peter von Dusburg told about a wooden castle which could not be conquered by force or starvation because the inhabitants of the stronghold had put in an artificial lake, stocked with fish. The conquerors had to burn down the castle.
Scalovia was subjugated in 1277 by the Teutonic Knights. In the chronicles of the Knights were mentioned the nobles Sarecka (Sareikā), Surbantas, Svirdotas and Surdota. In 1281 Jondele Schalwithe got the first "Landesprivileg" and in 1289 the castle of order Ragnit was built. Between 1281 and 1383 privileges were made out: 1338 in Pleikischken near Plaschken, 1312 and 1333 near Sasavo in the region between Laugßargen and Taurage, 1307 in Sintine near Tilsit, 1307 Gigen (Pagė-giai / Pogegen), 1309 Linkone,1350 Linkonen (Linkuhnen) as well as Weinoten near Tilsit (Wainoto), Tusseinen near Ragnit (Tussinos) and Linkuhnen (Linko). "
Juuri tässä kielessä näyttää -on- olevan adjektiivin johtopääte,ja -en on feminiinin tai neutrin (tai molempien) nominatiivin pääte, josta kaupunginnimi "Linkonen" (sklv) = "*Linkinė" = "Yhteyspaikka", "-kaupunki", "linkkikaupunki", ei kuitenkaan mitään tekemistä suomen, eikä myöskään "lingon" (vilpsnis, jotv., engl. sling) kanssa.
Yksi syy Kiovalaisille hankkia rusilaisia palkkasotureita (kuten Karjalakin hankki liet-tualaisia!) saattoi hyvinkin osaltaan olla samankaltainen nimi,joten naapurin Kaani ei välttämättä huomannut kiinnittää liikaa huomioita, kun luuli "tavallisiksi rusiineiksi".
Untamo: "
http://nakokulma.net/index.php?topic=237.msg313708#msg313708
" Viking mass grave linked to elite killers of the medieval world
Jomsburg on balttilaisten skalvien vanha pääkaupunki, (nimi saattaa tarkoittaan "Ju-malankaupunkia"),jonka tanskalaiset valtasivat 900-luvun puolessa välissä ja panivat pystyyn oman Joms-viikinkien tukikohtansa.
" In den dänischen Annales Lundenses wird im Zeitraum von 974 bis 1043 die scha-lauische Stadt Jomsborg erwähnt,auch Jumpne, Iumne, Witlandie und Windland genannt, die am Kurischen Haff lag und die über einen nicht kleinen Hafen verfügt haben muss.Diese Stadt wurde 1043 von den Dänen zerstört muss aber wieder auf- gebaut worden sein, denn im Jahr 1182 kämpften die Dänen erneut mit den Joms-borgern. An diesem Kampf nahmen neun schalauische Schiffe von bedeutender Größe teil. Um 1084 sandte der dänische König Knut der Heilige 18 Schiffe nach Schalauen, seine Söhne Ragnaro und Egilis waren unter den siegreichen Kriegern. Besonders Egilis wütete sehr grausam. Während Knut mit seiner Flotte gegen England rüstete (1085), planten die Schalauer einen Überfall auf Dänemark.Als Knut davon erfuhr, bot er den Schalauern Frieden an, der akzeptiert wurde. Die Schalauer schickten sogar Geschenke nach Dänemark.
Im Altertum war Ragnit das Zentrum Schalauens. "
Skalvin kieli, mm. paikannimet,muistutti äänteellisesti suuresti suomea johtuen mm. adjektiivin feminiinin ja neutrin päättestä -nen, mutta muuten se on länsibalttilaisena suomesta kauimpana oleva balttikieli Galitsian galindin ohella (joka varsin mahdolli-sesti on suurin piirtein sama kieli ja uskontokin, orfilaisvaikutteinen tulenpalvonta oli sama). Skalvien pohjoispuolella olivat kulttuurisesti suuresti samankaltaiset kuurilaiset, joiden kieli taas on lähimpänaä suomea balttikielistä vaikutuksellisesti.
Myös Venäjän Rurik oli Jomsburgin viikinkejä,mikä yhdistää kaksi kilpailevaa teoriaa RUS-nimen alkuperästä. Venäläiset eivät tarvinneet itseään, mongoleja ja tataareja huonommin varustautuneiden pronssikauden viikinkien palveluksia, mutta Preussin rautakauden teknologian omaksuneet Jomsborgin viikingit olivat toinen juttu.
Sittemmin viikingitkin rupesivat ostamaan tataareilta keski-Aasiassa tuotettua miek-katerästä.Pohjoisilta leveysasteilta varjagit/varangit (nimi samaa kantaa kuin englan-nin war, venäjän "vor" ja suomen "varas", "vara" ja "varustus" (liett. varas = paalu-muuri, sana lienee vasarakirvesperua, sellaiset oli myös muinaislinnojen rinteiden yläpäässä) mahdollisesti myös germaanin "varg" = susi) etsivät rautaa ollakseen riippumattomia tataareista. Tavalliset viikingit eivät sitä tarvinneet eivätkä osanneet käyttää. Venäläisessä Wikissä on pitkä rivi teorioita varjagien nimestä:
Kreikkalaiseenmuotoon "var(g)engai" pitää suhtaustua vakavasti. Se voisi olla skal-vin/galindin kieltä, jotka toimittivat Kreikkaan meripihkaa, ja tarkoittaa "sotaisia (rois-tomaisia)", voi olla myös "*ver(g)enai". On myös paikannimi Varena. Voi tulla myös kuparia tarkoittvasta sanasta "varis" (lt), warrin (pr.), jonka yhteys sotasanaan on epävarma (mutta ei ollekaan mahdoton). "
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/hesari-yhtym-n-suomalaisten-v-r-t-juuret
RJK: Suomusjärven kulttuuri (6500 - 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suomessa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.
Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä vasarakirveskansaan ja luul-tavasti näiden "välissä" ja rinnalle vaikuttaneeseen kampakeraamiseen kansaankin, nimittäin punamultahautaus: punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Yhä tänäkin päivänä liettuassa punerrusta ja valitusta tarkoittaa sama sana: rauda. Se on lisäksi mahdollisesti tarkoittanut vainajaa,(iki)lepoa< *remda verbistä remti (remia) = levätä, olla hiljaa. Raudus on surullinen, itku-. Tuo äänteenmuunnos olisi länsibaltti-lainen (mikä ei tarkoita, ettekö se olisi voinut tulla itäistä saamelaista tietä jotvingista, jossa rauda =itkuvirsi ja raudainan = ruosteenvärinen,liettuan raudonas = punainen on länsibalttilaisen skalvin kielen mukainen, joka on lähellä ruteenien ennen puhumaa galindia).
Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.
On epäselvää,olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm.Antrean kalaverkon teki- jät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Niitä erottaa lähinnä kiven työstämi-nen ja punamultahautaus jälkimmäisessä Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta. On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antroplogisten tutkimusten mukaan ollut lähinnä "nordic-tyyppistä", pitkäkallista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieu-rooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommankokoista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä,niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla,ja vaaleaa Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuoleisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa. Suomen arkeologisista väestöistä leväluhtalaiset ovat saattaneet olla Kkrainan refugiväestön näköisiä.Sellaiset piirteet ovat äärimmäisen resessiivisiä,kuten "cro -magnon"-piirteetkin, ja kun on kaikenlaista muutakin, tulevat vain harvoin esiin ilmiasussa.
Jos suomen kielessä on jotakin erityistä "paleota", se on todennäköisesti peräisin "suomusjärveläisten" kielestä.
xxx
Tarkasteaan vieä
https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%8C
" Ros (ukr. Рось) on joki Ukrainassa; se on Dneprin oikeanpuoleinen sivujoki. Sen varrella sijaitseva historiallinen alue tunnetaan nimellä Porossia.
Ros (ukr. Рось) on joki Ukrainassa ja Dneprin oikeanpuoleinen sivujoki. Sen varrella sijaitsevaa historiallista aluetta kutsutaan nimellä Porossia.
Hydrografia
Joki saa alkunsa Ordyntsin kylän läheltä Vinnytsjan alueen (oblastin) Vinnytsjan pii-ristä. Sen pituus on 346 km, valuma-alueen pinta-ala 12 575 km² ja keskimääräinen virtaama alajuoksulla 22,5 m³/s.Ros-joen keskimääräinen virtaama (m³/s) eri kohdis-sa on seuraava:[1] Vinnytsjan ja Kiovan alueiden rajalla 2,99;ennen Rastavytsia-joen yhtymäkohtaa 11,10;ennen Bila Tserkvan kaupunkia 16,50; Bila Tserkvan alapuolella 17,90;Kiovan ja Tšerkasyn alueiden rajalla 22,80;Korsun-Ševtšenkivskyin kaupungin alapuolella 24,50; ja joen suulla 28,40.
Keskijuoksulla joen uoma on leveydeltään jopa 50 metriä,kun taas jokilaakso voi olla jopa 3 kilometrin levyinen. Kohdissa, joissa Ros leikkaa kiteisiä kalliomuodostelmia, laakso kapenee 10–15 metriin, uomaan muodostuu koskia ja maisemasta tulee erit-täin viehättävä. Joki saa vetensä pääasiassa lumen sulamisvesistä, ja kesäisin sen vedenpinta laskee alhaiseksi. Joki jäätyy joulukuussa ja sulaa maaliskuussa. Ros-joen veden keskimääräinen vuotuinen mineralisaatio vaihtelee välillä 407-602 mg/dm³ keskiarvon ollessa 513 mg/dm³. [1] Ros-joen valuma-alueella on 1136 pie-nempää jokea, joiden yhteispituus on 4827 km. Ros-joen varrella sijaitsevia merkittä-viä kaupunkeja ovat Bila Tserkva, Bohuslav ja Korsun-Ševtšenkivskyi. Jokeen on rakennettu neljä vesivoimalaitosta: Steblevskaja, Korsun-Ševtšenkovskaja, Boguslavskaja ja Dybinskaja.
Nimen alkuperä
Ros (muinaisitäslaaviksi: *Rъsь*; taivutetuissa muodoissa: *Rsь*) mainitaan vanhoissa Rus-kronikoissa [2].
Erään hypoteesin mukaan etnonyymi *Rus'* on syntynyt paikallisesti ja juontaa juu-rensa hydronyymiin *Ros* (muinaisitäslaaviksi: *Rъsь*). Kyseessä on Dnepr-joen oi-keanpuoleinen sivujoki,joka sijaitsee Dneprin keskijuoksun alueella,Kiovasta etelään [3]. Tätä hypoteesia kannatti muun muassa akateemikko B. A. Rybakov [4]. Toisaalta M.V. Lomonosov - joka oli yksi ensimmäisistä tämän vertailun esittäjistä - katsoi, että etnonyymi ”Rossy” oli ensisijainen termi [5].
Alkuperäisen hydronyymin *Rъsь* etymologia on epäselvä [6], ja se esiintyy *Nesto-rin kronikassa* (*Povest’ vremennyh let*). Nimi saattaa juontaa juurensa indoeuroop-palaiseen juureen *ros-* (”kaste”), ja nimen eri muotojen perusteella se voitaisiin luo-kitella myöhäisslaavilaisen kauden hydronyymeihin. Juuria *ros-* ja *rus-* sisältäviä hydronyymejä on kuitenkin melko paljon – ei ainoastaan Dneprin keskijuoksun alueella, vaan myös muualla Euroopassa.
Ei ole olemassa yksittäistä ”Rus”-nimistä jokea, joka voitaisiin kiistattomasti yhdistää etnonyymiin *Rus'* ja samalla osoittaa, että kyseisen niminen heimo olisi lähtöisin juuri kyseisen joen varrelta – mikä olisi ainoa tapa perustella etnonyymille paikallinen etymologia. Lisäksi aitojen slaavilaisten etnonyymien muodostumistapa on yleensä toisenlainen. Vaikka *Nestorin kronikka* (Primary Chronicle) mainitseekin eräiden slaavilaisten kansannimien alkuperän jokien nimien yhteydessä, se ei väitä, että *rus*-kansan nimi olisi peräisin mistään tietystä joesta [3].
Kielitieteellisen analyysin perusteella voidaan hylätä teoria, jonka mukaan sana *Rus’* (Русь) olisi saanut alkunsa Ros-joen (Рось) nimestä.Muinaisvenäjän kielessä sana esiintyi muodossa *Rъs’* (Ръсь),jossa sanavartalon *ъ* edustaa erittäin lyhyttä – niin kutsuttua redusoitunutta – vokaalia (keskikorkeaa takavokaalia). Sijapäätteelli-sissä muodoissa – kuten *na Rsi* (Ros-joella) tai *po R’si* (Ros-jokea pitkin) – tämä redusoitunut vokaali jää pois, kun se on painoton. Historiallisissa kronikoissa Ros-joen varrella asuvia ihmisiä ei kutsuta nimillä *Rus’* tai *Rossichi*, vaan heihin viita-taan nimellä *Porshane*.
[RJK: Väestön nimitys porshane tulee nimenomaan joen nimestä, joka voi aivan yhtä hyvin ola Rša tai Orša, niin venäjässä, jossa se tarkittaa joen varren asukkaita, kuin liettuassakin, jossa se tarkoittaa joen takaisia asukkaita.
Muusta kuin slaavikielisestä nimestä Orša, jossa O on lyhyt ja painollinen, voi sellai-senaan tulla Roša tai Ros myös metateettisesti vaihtamalla alkukirjaimet paremmin sallittuun muotoon, kun itäslaaviainen väestö sen omaksuu, kuten esimerkiksi kanta-batin sanasta akmen = (terävä) kivi(työkau), liettuan akmuo, mon akmeys = kivi, on tullut venäjän kamen = kivi, tai liivin sanasta Aldoga = Maininkijärvi on tullut venäjän Ladoga.]
900-luvulla nimi *Rъs’* sisälsi siis lyhyen, ”vaimennetun” vokaalin (*ъ*), joka muuttui painollisessa asemassa *o*-vokaaliksi vasta 1100-luvulla (vrt. *tъrgъ* > *torgъ* [tori / kaupankäynti], *vъlkъ* > *volkъ* [susi] jne.) [3][7].Tätä voidaan verrata *Hypatiuksen kronikassa* (Hypatian Chronicle) mainittuun *Rъsha*-nimiseen (Ръша) paikkakun-taan ja jokeen – jotka tunnetaan nykyään Oršan kaupunkina ja Oršitsa-jokena [3].
Etymologisesti kantaslaavin *ъ* juontaa juurensa indoeurooppalaiseen *u*-ääntee-seen, kun taas pitkä *ū* (joka esiintyy sanassa *Rus’*) on voinut kehittyä ainoastaan indoeurooppalaisesta diftongista,joko *\*au* tai *\*ou*.Tästä seuraa,että sanavartalot *rъs-* (josta kehittyi *ros-*) ja *rus-* ovat toisistaan riippumattomia [8][7]. Ros’-jokeen laskevat muun muassa Ros’ka [9]-, Rosava [10]- ja Rastavitsa-joet.
Historiallinen merkitys
Ros’-joen rannoilla asui slaavilainen heimo, polaanit [11], ja 1100-luvun jälkipuolis-kolta lähtien alueella asui myös ”mustia klobukkeja” (*tšorni klobuki* = mustalakkeja = karakalpakkeja) [12].
Ros’-joen oikealla rannalla, vastapäätä muinaisvenäläistä Sukholesyn asutusta ja Pugatšovkan sekä Ostrovin kylien välissä sijaitsevasta ”Ostrov-1”-kalmistosta löydet-tiin 55 hautaa. Tältä hautapaikalta löytyi 1100-luvulle ajoittuvia esineitä, jotka ovat alkuperältään länsibaltialaisia. Tiettyjen antropologisten piirteiden perusteella suurin osa sinne haudatuista oli ensimmäisen muuttoaallon siirtolaisia[13]. Aikakirjojen mu-kaan ruhtinas Jaroslav Viisas asutti 1100-luvulla yhden balttilaisista heimoista Ros’-joen laaksoon vartioimaan Kiovan ruhtinaskunnan eteläisiä rajoja. Kylän alueelta on aiemmin löydetty Tšernjahovin kulttuuriin (300–400-luvut jKr.) kuuluva asuinpaikka [14]. Bushevon kylän lähellä – käytännössä Gorohuvatka- ja Ros’-jokien yhtymäkoh-dassa – sijaitsee muinaisvenäläinen linnoitettu asutus, jota kutsutaan nimellä Raigorod (1000–1100-luvut).
Jaroslav Viisaan hallituskaudella Ros’-joen ja sen sivujoen Rastavitsan (jota Kiovan Rusin aikana pidettiin todennäköisesti Ros’-joen alkulähteenä) pohjoisrannalle rakennettiin Porossjan puolustuslinja suojaamaan eteläisiä rajoja arojen paimentolaiskansojen hyökkäyksiltä.
Piliptšan kylän lähellä sijainnut tila oli kirjailija K. G. Paustovskin (1892–1968) sukuti-la. Kirjailijan isoisoisälle – joka oli saporožjen kasakka – oli myönnetty tila Ros’-joen varrelta. Vaikka tilan paikka on nykyään veden alla, kirjailijan isoisän, Maksim Grigorjevitš Paustovski-Sagaidatšnyin, *kurenin* (asumuksen) sijainti on säilynyt.
Kirjailijan isä,Georgi Maksimovitš Paustovski,sekä muita sukulaisia on haudattu hautausmaalle Ros-joen vasemmalle rannalle,lähelle paikkaa,jossa Rostovytsia-joki laskee Ros-jokeen. Pylyptšan kylässä koulu ja sitä ympäröivä puisto on nimetty Paustovskin mukaan. Nuorena kirjailija vieraili siellä usein isoisänsä luona; nämä kokemukset heijastuvat hänen omaelämäkerrallisessa teoksessaan *Elämän tarina* (*A Story of a Life*).
Virkistyskäyttö ja taloudellinen hyödyntäminen
Bila Tserkvassa,Ros-joen vasemmalla rannalla,sijaitsee tunnettu Oleksandriia-puisto – Branicki-suvun entinen kartanoalue. 1960-luvulta 1990-luvulle saakka Ros-joen rannat Bila Tserkvassa olivat suosittu virkistyskohde.Kirkkaan ja läpinäkyvän vetensä , maltillisen virtauksensa, kauniiden maisemiensa sekä radonpitoisia vesiä hyödyntä-vien kylpylöidensä ansiosta alue houkutteli lomailijoita kaikkialta Neuvostoliitosta.
Ekologia
Ros-joki tulvimassa yli äyräidensä maaliskuussa 2003
Nykyään Ros-joki on ekologisen katastrofin partaalla. Joen koko pituudelle rakenne-tut padot ja tekojärvet ovat lisänneet merkittävästi veden haihtumispinta-alaa. Vedenottolaitteistot – erityisesti Umanin kaupunkia palveleva massiivinen putkijohto – ovat vähentäneet joen virtaamaa huomattavasti. Lisäksi joen varrella sijaitsevien kylien asukkaat rakentavat toisinaan tilapäisiä patoja laittoman kalastuksen helpottamiseksi. [15]
Kesäkuun 9. päivänä 2019 Zbarževkan kylän lähellä tapahtuneen liikenneonnetto-muuden seurauksena jokeen päätyi tonni ”Nurel D” -nimistä hyönteismyrkkyä. Tämä johti kalojen ja muun luonnonvaraisen eläimistön joukkokuolemiin; seurauksena joessa uiminen ja karjan laiduntaminen joen rannoilla kiellettiin. Vedenottolaitokset, mukaan lukien Bila Tserkvan kaupunkia palvelevat laitokset, suljettiin. Joidenkin tietojen mukaan vaarallinen kemikaali oli varastettu läheisestä varastosta. [16] "
Liettualainen wiki on eri mieltä, voiko kansan tai valtion nimi tulla joesta
https://lt.wikipedia.org/wiki/Ros%C4%97_(up%C4%97)
" Rosė (joki) (ven. Рос, ukr. Рось) on joki Keski-Ukrainassa ja Dneprin oikeanpuolei-nen sivujoki. Se saa alkunsa Dneprin ylängöltä, Vinnytsjan alueen itäosasta. Joki virtaa itään Kiovan ja Tšerkasyn alueiden halki ja laskee lopulta Krementšukin tekojärven pohjoispäähän.
Sen merkittävimpiä sivujokia ovat Roska (oikeanpuoleinen sivujoki) sekä Horohuvatka, Rostavytsja, Kamjanka ja Rosava (vasemmanpuoleisia sivujokia).
Joen keskijuoksulla jokilaakso on 3 km leveä ja uoma 50 m leveä. Kohdissa, joissa Ros leikkaa kiteisten kivilajien vyöhykkeitä, laakso kapenee 100–150 metriin ja uomaan muodostuu koskia. Joki jäätyy joulukuussa ja sulaa maaliskuussa. Jokeen on rakennettu kaksi vesivoimalaitosta. Ros-joen varrella sijaitsevia kaupunkeja ovat muun muassa Pohrebyštše, Bila Tserkva, Bohuslav ja Korsun-Ševtšenkivskyi. [1]
Joidenkin historiallisten teorioiden mukaan nimi ”Rus” (ja sitä kautta myös ”Venäjä” eli *Russia*) juontaa juurensa Ros-joesta. "
https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D1%80%D1%88%D0%B0
" Orša (valkoven. Орша) on Valko-Venäjän Vitsebskin alueella sijaitseva kaupunki, joka on ollut piiritason hallinnossa vuodesta 2013 lähtien[3]. Se toimii Oršan piirin hallinnollisena keskuksena. Kaupunki sijaitsee Dnepr-joen varrella, Oršytsa-joen yh-tymäkohdassa, 80 kilometriä Vitsebskistä etelään ja 202 kilometriä Minskistä itään.
Se on merkittävä rautatie- ja maantieliikenteen solmukohta Valko-Venäjällä ja toimii keskeisenä pisteenä Euroopan, Venäjän ja Ukrainan yhdistävällä liikenneväylällä.
Asukasluku on 100 422 (tilanne 1. tammikuuta 2026)[4].
Etymologia
Kaupungin nimi, Orša, on johdettu Oršytsa-joesta, jonka varrella se sijaitsee.
Max Vasmer piti nimeä ”Oršytsa” slaavilaista alkuperää olevana ja yhdisti sen Ros-jokeen sekä sanaan *ruslo* (”joen uoma”) [5].
V. I. Abajev vertasi paikannimeä Orša (*Rša*) muinaisintialaiseen sanaan *ṛ́kṣa-*, avestan kielen sanaan *arša-* ja osseetin kielen sanaan *ars* – jotka kaikki tarkoittavat ”karhua” [6].
V. N. Toporovin ja O. N. Trubatšovin mukaan Oršytsa-joen nimi on balttilaista alkupe-rää. Heidän mukaansa nimen alussa oleva ”o-” on proteettinen elementti (konsonan-tin eteen lisätty äänne). He tunnistivat sanajuuren *Rus-*, joka esiintyy myös liettuan kielen nimissä *Rusnė* ja *Rusota* sekä muinaispreussin nimessä *Russa*. Nämä liittyvät liettuan verbiin *rusėti*, joka tarkoittaa ”virrata hitaasti” [7]. Myöhemmin V. To-porov tarkensi tätä balttilaista hypoteesia ja toi esiin kielisukulaisina muinaispreussin sanat *Arse* (joki), *Arsen* ja *Arsio* (myöhemmin muodossa *Orschen*) sekä lat-vian sanan *Arsen*,latgallin sanan *Orsha* ja masurin murteesta tunnettuja muotoja. Lisäksi hän mainitsi nimen *Arschen See* sekä Ylä-Okan alueella esiintyvät hydronyymit *Ors*, *Orsa*, *Arosa* ja *Arsanka*[8].
Valkovenäläinen maantieteilijä V. A. Žutškevitš esitti, että Orša-joen nimi saattaa juontua muodoista ”Rža” tai ”Ržavka” = Ruostejki, mikä viittaisi veden väriin [9].
[RJK: Venäjän rža = ruoste on tasan samaa balttipreussiperua kuin RUS.]
Toinen teoria on niin kutsuttu suomalais-ugrilainen hypoteesi [10][11]. Joidenkin ar-keologien mukaan nykyisen Valko-Venäjän koillisosissa asui 3.vuosituhannen lopulta 2. vuosituhannen alkuun eaa. suomalais-ugrilaisia heimoja. Tämän näkemyksen mu-kaan paikannimi ”Orša” on suomalais-ugrilaisperäinen ja tarkoittaa ”virtaavaa vettä, jokea” tai ”uomassa kulkevaa vettä” [12][13]. Teoriaa tukee se,että paikannimi ”Orša” esiintyy toistuvasti alueilla, joilla on historiallisesti asunut suomalais-ugrilaisia kansoja [14].
A. I. Sobolevski vertasi Orša-joen nimeä (Rža) osseetin kielen sanaan *uors*, joka tarkoittaa ”valkoista” [15]. "



























