https://works.hcommons.org/records/kybh2-e8t38
Roland Steinacher
Kuvaus
”Frankkilaisen kansojen luettelon” (*Frankish Table of Nations*) käsitteisiin pohjautu-va yhtälö ”vendit = vandaalit” mahdollisti slaavien liittämisen kansojen vakiintuneisiin sukupuunomaisiin luokittelujärjestelmiin. Tämä yhtälö heijastaa niitä vaikeuksia, joita liittyi Itä-Euroopan etnisen kirjon luokitteluun varhaiskeskiajalla.Tämä samaistaminen esitettiin vallinneen ennen slaavien etnogeneesiä – prosessia, jonka myötä heistä muodostui erillisen identiteetin omaavia ryhmiä. Tarkastelemme tavallaan sitä pitkä-kestoista epävarmuutta (*longue durée*), joka leimasi varhaiskeskiaikaista etnogra-fiaa. Tämän epävarmuuden perintö säilyi 1800-luvulle saakka - ja ”vendejä” (*Vene-di*) koskevien käsitysten osalta se jatkuu aina nykypäivään asti. Vasta keskiajan kukoistuskaudella puolalaiset varmistivat paikkansa Euroopan historiassa johtamalla polveutumisensa Jaafetiin – aseman, jonka muut ryhmät olivat saavuttaneet jo huomattavasti aiemmin. Samassa tarkoituksessa toimivat myös kertomukset Puolan varhaishistoriaan sijoittuvista konflikteista Aleksanteri Suuren kanssa. Ulkopuolelta annettu nimitys ”vendit–vandaalit” muovautui ajan myötä osaksi puolalaisten omaa identiteettiä ja historiaa.
VENEDIT, SLAAVIT, VANDAALIT. VARHAISKESKIAIKAINEN PSEUDOLOOGINEN YHDISTÄMINEN JA SEN JÄLKIVAIKUTUKSET
1. ETNONYYMIT ”VENEDIT” JA ”SLAAVIT”
Vuonna 1785 Conrad Mannert - joka kirjoitti ensimmäisen saksankielisen vandaalien historian – esitti varsin pessimistisen näkemyksen tässä artikkelissa käsiteltävistä kysymyksistä: ”Jäljellä olevien ryhmien vaiheiden jäljittäminen tai sen osoittaminen, kuinka usein nimitys ’vandaalit’ esiintyy eri kirjoittajien teoksissa – eri alueilla ja eri sotien yhteydessä kyseisenä ajanjaksona (keskiajalla) – olisi turhaa, liian monimut-kaista ja pitkäveteistä; edellä mainittu tehtävä olisi sitä paitsi todennäköisesti mahdoton.” 1
Tässä kohdassa Mannert viittaa käytäntöön, joka oli yleinen vielä 1600-luvullakin: ni-mitystä ”vandaalit” käytettiin viittaamaan slaavilaisiin ”venedeihin” (saks. *Wenden*). Uuden ajan alun tieteellisessä kirjallisuudessa on runsaasti teoksia,joissa latinalaista termiä *Vandali* käytettiin säännönmukaisesti tarkoittamaan saksankielisen maailman termiä *Wenden* (venedit).
Tämä etnonyymi, ”venedit”, esiintyy kirjallisissa lähteissämme eri muodoissa jo 500-luvulta lähtien. Alun perin se toimi epätarkkana slaaveja tarkoittavana kollektiivisena nimityksenä. Eksonyyminä – eli nimenä, jota germaaniset kansat (*gentes*) käyttivät muista ryhmistä – se juontaa juurensa antiikin ajan *Venedi*- (tai *Venethi*-) nimityk-seen; vasta 500-luvulla, Jordaneksen kirjoituksissa, sitä käytetään nimenomaisesti viittaamaan slaaveihin. *Venedejä* – joiden kerrotaan keisariajan kirjoittajien, kuten Pliniuksen, Tacituksen ja Ptolemaioksen, mukaan asuneen Veikselin yläjuoksulla ja Elben itäpuolella – on tieteen historiassa usein yhdistetty slaaveihin. 2
*Venedien* etnistä identiteettiä ei kuitenkaan ole mahdollista määritellä varmuudella. Nimi *Wenedi* on kielellinen osoitus tietynlaisesta etäisyyden tunteesta,jota germaa-niset kansat tuntevat naapureitaan kohtaan. Etnonyymi *Welsche* - joka,aivan kuten *Wenden*, on edelleen käytössä tähän päivään asti – todistaa vastaavasta ilmiöstä. Näitä termejä on käytetty ja sovelletaan edelleen slaavilaisiin ja romaanisia puhuviin kansoihin. Molemmissa tapauksissa näillä termeillä merkityillä etnisillä ryhmillä ei ole mitään yhteyttä samoilla nimillä viitattuihin ryhmiin varhaisesta keskiajasta lähtien. *Venedit* olivat Itämeren rannikolla asunutta alkuperää tuntematonta kansaa. On mahdotonta määrittää, miksi tätä erityistä, muinaista etnonyymiä alettiin soveltaa yleisesti itänaapureihin. Termi *Walhoz*/*Welsche* tulee sanasta *Volcae*.
1 Conrad Mannert, *Geschichte der Vandalen* (Leipzig 1785) 17.
2 Ks. Walter Pohl, *Die Germanen* (Enzyklopädie deutscher Geschichte 57, München 2000) 50, joka sisältää myös lisäviitteitä.Katso myös:Reinhard Wenskus,*Stammesbildung und Verfassung . Das Werden der frühmittelalterlichen Gentes* (Köln 1977) 210–234; Ptolemaios, *Geographika* III, 5,7–9 (toim. Klaus Müller, Pariisi 1883) 345; Tacitus, *Germania* 46 (toim.Gerhard Perl, latina ja saksa, julkaisussa *Griechische und lateinische Quellen zur Frühgeschichte Mitteleuropas bis zur Mitte des 1. Jahrhunderts* 2,*Schriften und Quellen der Alten Welt*,Berlin* 11,292;vrt. Rudolf Much, *Die Germania des Tacitus* (Heidelberg, 3. painos, 1967) 403.
330 Roland Steinacher
Nimitystä käytettiin alun perin kelteistä ja myöhemmin yleisesti romaanisia kieliä puhuvista kansoista. 3
Etnonyymi ”Wenden” (vendit) on ollut käytössä 1200-luvulta lähtien; se on keskiylä-saksalainen muoto termeistä – kuten *winden*,*winidi*, *winades*, *vionudi*, *guine-des* ja *venti* – joita esiintyy vanhayläsaksalaisissa ja latinalaisissa lähteissä 600 –800-luvuilta. Nämä nimitykset säilyivät latinalaisissa lähteissä myöhäiskeskiajalle saakka, kunnes useimmissa teksteissä niiden tilalle vakiintui etnonyymi ”slaavit”. Tutkimuksessa ei toistaiseksi ole tarkasteltu tämän termin kielellisiä ja historiallisia erityispiirteitä eikä sen käytön muutoksia.Bysanttilaisissa lähteissä ei ole viitteitä siitä , että *Venethi*-sanasta johdettuja etnonyymejä olisi käytetty viittaamaan slaaveihin tai anteihin. Näin ollen muoto *Venethi* – ja siitä johdetut muodot, kuten *Wenedi* / *Winidi* (kaikkine muunnelmineen) – toimivat synonyymeina yleisemmälle termille *Sclavi* ja ovat siten latinalaiselle tekstiperinteelle ominainen piirre. 4
Nimitystä ”Wenden” käytettiin asukkaista, jotka elivät Elben itäpuolella ja Tonavan pohjoispuolella - mukaan lukien Ylä-Pfalz ja Ylä-Franken – sekä Itä-Alppien slaaveis-ta. Vielä nykyäänkin Itävallan Steiermarkin ja Kärntenin osavaltioiden väestö kutsuu sloveeni- ja kroaattinaapureitaan nimityksellä ”Windische”.Kärntenissä, Habsburgien monarkian luhistumista seuranneiden konfliktien aikana, yritettiin jopa luoda erillinen kategoria ”ei-kansallisille” (eli ei-politisoiduille) sloveeneille käyttämällä nimitystä ”Windische”. 5
Brandenburgissa ja Mecklenburgissa termiä ”Wenden” käytetään viittaamaan polabi- ja sorbivähemmistöihin. Tämä etnonyymi esiintyy alueellisissa nimissä, kuten Wene-donia / Winidonia (Wendland Hannoverin alueella),sekä paikannimissä, kuten Wend-hausen tai Windsassen. Tällaisia paikannimiä tavataan myös kaukana slaavilaisten asutusalueista; ne todistavat siitä, että frankkilaiset maanomistajat siirsivät slaavilai-sia asukkaita uusille seuduille. Esimerkiksi nimityksessä *Windische Mark* (joka viittaa Krainiin) etnonyymiä käytettiin slaavilaisten asuttamasta alueesta. 6
3 Ylä-Italiassa – jonne perustettiin Augustuksen aikana *Regio X Venetia et Histria* – asuneilla veneteillä, Caesarin mainitsemilla Bretagnen veneteillä sekä pohjoisella Balkanilla tai Paflago-niassa vaikuttaneilla *’Ενετοί* (Enetoi) -kansoilla – joista kertovat Herodotos ja Appianos – ei ole keskinäistä yhteyttä. Nykytutkimuksen valossa niillä ei myöskään ole yhteyttä niihin *Veneti* (Venedi) -nimisiin ryhmiin, jotka Plinius, Tacitus ja Ptolemaios sijoittavat Veikselin suiston lähelle. Plinius, *Naturalis Historiae* III, 130 (toim. Winkler 94); tässä Plinius esittää, että venetit olisivat alkuperältään troijalaisia. Ptolemaios, *Geographika* II, 1,30 (toim. Müller 265); Bretagnen vene-teistä: Caesar, *De Bello Gallico* III, 7–8 (toim. Thomas Rice Holmes, *Latin Texts and Commen-taries*, New York 1979) 4–5; Strabon, IV,195 (toim. Horace L.Jones, *The Geography of Strabo*, kreikaksi ja englanniksi, Lontoo 1969) 234; Ptolemaios, *Geographika* II, 8, 6 (toim. Müller 278). Pohjois-Balkanin ja Paphlagonian *’Enetoi*: Herodotus I,196,1 (toim. Josef Feix,kreikka ja saksa, Düsseldorf/Zurich 2000) 182; Appian, *Mithridates* (toim. Eric Herbert Warmington, *Appian’s Roman History* 2,Greek and English, London 1972) 341. Ainoastaan Ylä-Italian Venetit ovat jät-täneet taakseen omia kirjoituksia, joita on kuitenkin vaikea tulkita. Kursiivivenetistä ks. Massimo Pallottino, *Etruskologie. Geschichte und Kultur der Etrusker* (Berliini 1989) 43 ff.; Jürgen Untermann, "Veneti", julkaisussa: *RE* Suppl. 15 (München 1978) 855–898.
4 Friedrich Seibt, "Wenden", julkaisussa: *Handwörterbuch zur deutschen Rechtsgeschichte* 5 (Berliini 1998) 1259; Jutta Reisinger/Günter Sowa, *Das Ethnikon Sclavi in den lateinischen Quellen bis zum Jahr 900* (Glossar zur frühmittelalterlichen Geschichte im östlichen Europa, Supplement 6, Stuttgart 1990) 10 f.
5 1920-luvulla Kärntenin historioitsija Martin Wutte määritteli näiden "tuulellisten" ihmisten käsit-teen seuraavasti: vaikka he saattoivat puhua slovenialaista murretta, he olivat näkemyksensä mukaan "saksalaisen kulttuurin ystäviä" ja valmiita astumaan "saksalaiselle kulttuurisfäärille". Lainaus: Jože Pirjevec, "Die Alpen-Adria-Region 1918–1939", julkaisussa: *Alpen-Adria*. A:n historiasta Alue, toim. Andreas Moritsch (Klagenfurt/Ljubljana/Wien 2001), s. 440 f.
6 Christian Lübke, "Wenden (Winden)," julkaisussa: LMA 8 (München 1997), s. 2181 f.; Seibt, "Wenden", s. 1261.
Vendit, slaavit, vandaalit 331
2. VANDAALIT = VENDIT. ESIMERKKEJÄ 800–1400-LUVUILTA
2.1. Salomon sanasto ja Wessobrunnin glossat
Niin kutsuttu Salomon sanasto (*Salomo-sanasto*) on säilynyt useina eri versioina; suurin osa säilyneistä käsikirjoituksista on peräisin 1100- ja 1200-luvuilta. Sanasto on saanut nimensä joko Konstanzin piispa Salomo II:lta (virassa 875–890) tai hänen seuraajaltaan Salomo III:lta (virassa 890–919). Tämä yhteys johonkin Konstanzin piispoista voidaan jäljittää vasta 1100-luvulle, minkä vuoksi se on historiallisesti kes-tämätön. Piispa Salomo - joka mainitaan useissa käsikirjoituksissa - oli todennäköi-sesti pikemminkin sellaisen sanastoversion alkuunpanija kuin varsinainen laatija joka myöhemmin levisi laajalti käyttöön.*Glossae Salomonis* on latinasta latinaksi selittä-vä sanasto, jossa aakkoset käydään läpi kahdesti; se oli käytössä erityisesti saksan-kielisen alueen eteläosissa. Latinalaisten selitysten lisäksi joissakin käsikirjoituksissa on myös vanhayläsaksankielisiä selityksiä eli glossoja. Sanaston alkuperään, leviä-miseen ja lähteisiin liittyvät yksityiskohdat vaativat vielä tarkempaa selvitystä.
Regensburgin St. Emmeramin luostarista peräisin oleva varhaisempi *liber glossa-rum* – joka sisältyy 800-luvun käsikirjoitukseen Clm 14429 – on tunnistettu Salomon sanaston ensisijaiseksi lähteeksi. Tämän *liber glossarum* -teoksen espanjalainen esikuva ajoittuu 700-luvun puoliväliin. Manitiuksen ja Goetzin esittämä teoria, jonka mukaan Salomon sanasto pohjautuisi käsikirjoituksessa Clm 14429 olevaan espan-jalaisen esikuvan lyhennettyyn versioon, on saanut osakseen vastaväitteitä McGea-chylta. McGeachy on osoittanut useita yhtäläisyyksiä Salomon sanaston ja espanja-laisen *Liber glossarum* -teoksen lyhentämättömän version välillä.
Goetz esittää, että Regensburgista peräisin oleva *Liber glossarum* on saattanut pohjautua sanastoon,joka syntyi Espanjassa noin vuonna 750. Hän tulkitsee teoksen tietosanakirjaksi, johon on sisällytetty sekä antiikin aikaista että kristillistä tietoa. Sen pääasiallinen sisältö koostuu katkelmista kristillisiltä kirjoittajilta – erityisesti Isidorus Sevillalaisen teoksista *Etymologiae* ja *De natura rerum* – sekä kirkkoisiltä, kuten Hilariukselta, Eucheriukselta, Fulgentiukselta, Orosiukselta ja Juniliukselta. Antiikin kirjallisuudesta se on ammentanut aineksia muun muassa Ciceron *Synonyma*-teoksesta, *Physiologus*-tekstistä, Vergilius-selitysten osista sekä Eutropiuksen ja Julianus Toledolaisen kirjoituksista. Espanjalainen *Liber glossarum* toimi lähteenä useille muille sanastoille; tarkastelemalla yksittäisiä hakusanoja (*lemmata*) sekä tässä espanjalaisessa *Liber glossarum* -teoksessa esiintyviä tiivistelmiä ja koostei-ta on mahdollista hahmottaa, miten teosta myöhemmin muokattiin ja hyödynnettiin. Tästä lähteestä ovat ammentaneet esimerkiksi Papiaksen *Elementarium* (käsikir-joituksessa *Palatinus* 1773 säilyneessä versiossa), *Abba pater* -sanasto, kreikka-lais-latinalaiset *Absida lucida* -selitykset sekä käsikirjoituksessa *Codex Leidensis Scal. orient. 231* oleva arabialais-latinalainen sanasto. *Glossae Salomonis* -teok-sen eri versioiden väliset suhteet – ottaen huomioon *Palatinus*-ryhmän ja Prahan käsikirjoituksen – vaativat vielä tarkempaa selvittämistä. 7
Tässä yhteydessä merkityksellinen hakusana *UUandalus id est uuinid*8 esiintyy Steinmeyerin ja Sieversin mukaan yhdentoista käsikirjoituksen joukossa. Se, esiin-tyykö se myös muissa – erityisesti vanhemmissa – käsikirjoituksissa, sisälsivätkö sa-naston sisältävät [käsikirjoitukset] myös kyseisen kohdan, olisi tarkistettava erikseen.
7 Elias Steinmeyer/Eduard Sievers,*Die althochdeutschen Glossen* 4 (Berliini 1893) 27-174; vrt. Hans-Ulrich Schmid, "Salomonisches Glossar", julkaisussa: *Verfasserlexikon* 8 (Berlin/New York 1992), 542 f.; koskien Clm 14429, katso: Bernhard Bischoff, *Die südostdeutschen Schreib-schulen und Bibliotheken in der Karolingerzeit* 1: *Die bayrischen Diözesen* (Wiesbaden, 3. pai-nos 1974), 243; Manitius, *Geschichte der lateinischen Literatur*, 133 f.; Georg Goetz, "Der liber glossarum", julkaisussa: *Abhandlungen der philologisch-historischen Klasse der königlich säch-sischen Akademie der Wissenschaften zu Leipzig* (Leipzig, 1893), 226 (ja 256–282, jos haluat lisätietoja lähteistä); John Alexander McGeachy, "The Glossarium Salomonis and its Relationship to the Liber Glossarum",julkaisussa: *Speculum* 13 (1938),310-312;Erwin Herrmann, *Slawisch-germanische Beziehungen im südostdeutschen Raum von der Spätantike bis zum Ungarnsturm. Ein Quellenbuch mit Erläuterungen* (München, 1965), 119.
8 Tämä kirjoitusasu seuraa julkaisua Steinmeyer/Sievers, *Glossen* 4, 110 f., rivit 55 f., viitaten Admont Codexiin ja Münchenin yksilehtiskappaleeseen; vrt. seuraava huomautus.
332 Roland Steinacher
Steinmeyer ja Sievers sisällyttivät aineistoonsa vain saksalaisia ja itävaltalaisia käsi-kirjoituksia; ainoa poikkeus on Prahassa sijaitsevan Kansallismuseon kirjaston 1200-luvulta peräisin oleva koodeksi X A 11.10 Steinmeyerin ja Sieversin toimittaman laitoksen rajatun laajuuden vuoksi tekstiperinnettä on mahdollista tarkastella vasta 1000-luvulta alkaen. Kaksi vanhinta lähdettä, joita Steinmeyer ja Sievers käyttivät, ovat Münchenissä säilytettävä yksittäinen lehti Cgm 187 – joka ajoittuu 1000- tai 1100-luvulle – sekä Admontin luostarin kirjaston koodeksi 3, joka on peräisin 1000-luvulta. Näitä glossia esiintyy eniten 1100-luvulla; yhtäläistys *UUandalus id est uuinid* (vandaali eli vendi) esiintyy kuitenkin jo *Liber Glossarum* -teoksessa, joka sisältyy käsikirjoitukseen Clm 14429. Lisäksi St. Gallenin luostarin kirjaston koodeksi 905, joka on peräisin 900-luvulta, sisältää tämän merkinnän foliolla 1026. 11
Regensburgin *Liber Glossarum* sisältää myös selityksen nimelle ”vandaali”; selitys on peräisin Sevillan Isidoroksen *Etymologiae*-teoksesta (IX, 2, 96). Sama selitys esiintyy myös Prahan koodeksissa. 12
Prahan käsikirjoituksessa tässä kohdassa sana *Wandali* selitetään sanalla *zlovenin*.13
Kun otetaan huomioon Regensburgista ja St. Gallenista peräisin oleva aineisto, nimen ”vandaali” käyttäminen viittaamaan vendeihin eli slaaveihin oli yleinen kielelli-nen käytäntö Kaakkois-Saksassa 800- ja 900-luvuilla. Prahassa sijaitsevan Kansal-lismuseon kirjaston koodeksissa X A 11 sana *wint* selitetään sanalla *zlouenin*.
Toinen varhainen esimerkki tästä rinnastuksesta löytyy koodeksista, joka sisältää Wessobrunnin rukouksen. Erilaisten teologisten tekstien (esim. *De inquisitione vel inventione sanctae crucis*, foliot 1r–20v) ja raamatullisten katkelmien lisäksi tämä käsikirjoitus sisältää – folioilla 77r–85r – aihepiireittäin järjestetyn sarjan sanaselityk-siä, jotka tarjoavat pääosin hengellisen tulkinnan. Akateemisessa tutkimuksessa nä-mä selitykset tunnetaan nimellä ”Wessobrunnin glossat” (*Wessobrunner Glossen*). Toisin kuin teoriat, joiden mukaan koodeksi olisi koottu erillisistä osista, Bischoff korostaa käsialan yhtenäisyyttä koko teoksessa. Kirjuri oli toiminnassa vielä vuonna 814; käsikirjoitus voidaan siten ajoittaa 800-luvun ensimmäiselle neljännekselle. 14
9 Herrmannin (*Beziehungen* 119) mukaan Prahan käsikirjoitus tulisi ajoittaa 800-luvulle.
10 Käsikirjoitukset on lueteltu teoksessa Schmid, *Salomonisches Glossar*, s.542–543. Sanasto sisältyy esimerkiksi 1200-luvun koodeksiin Ms. Add. 18379 (British Library, Lontoo) folioilla 2r–149v. Se esiintyy myös 900-luvun koodeksissa 905 (Stiftsbibliothek St. Gallen) folioilla 1r–1070r sekä 1100-luvun koodeksissa 293 (Stiftsbibliothek Einsiedeln) folioilla 1r–500v.
11 Herrmann, *Beziehungen*, s. 119 ja alaviite. 135. Mitä tulee St. Gallenin koodeksiin 905, Herrmann viittaa Duftin antamiin tietoihin. Tässä yhteydessä ei käsitellä tarkemmin variantteja *winid* / *winit* / *wind* / *wint*, joita esiintyy 1100-luvulta alkaen peräisin olevissa käsikirjoituksissa ja jotka on esitetty Steinmeyerin ja Sieversin toimittamassa laitoksessa. Olisi epäilemättä aiheellista tutkia käsikirjoituksia sen selvittämiseksi, miten sana kirjoitettiin ennen ”w”-kirjaimen vakiintunutta käyttöä; kyseinen kirjain yleistyi vasta 1100-luvulla.
12 Clm 14429, fol. 202; Codex X A 11, Knihovna Národního Muzea, fol.359; vrt. Ludwig Steinber-ger, ”Wandalen=Wenden”, teoksessa: *Archiv für slavische Philologie* 37 (1920), s. 122.
13 Lähteenä: Pavel Joseph Šafařík, *Slawische Alterthümer*, suomentanut/kääntänyt Mosig von Aehrenfeld (osat 1 ja 2, Leipzig 1844), s. 420–421 sekä alaviite 1. Sivulla 421 oleva alaviite 1 on lainattu sanasta sanaan, sillä muuta aineistoa Prahassa säilytettävästä koodeksista ei ole ollut käytettävissä tätä kirjoitusta varten. Tekstissä tehdään ero fraktuuran (murtokirjasinten) ja latina-laisten kirjasinten (jotka on tässä esitetty kursiivilla) välillä, mutta muuten siinä ei käytetä lainaus-merkkejä: ”Cod. Mus. Boh. s. 359, palsta 3: Väitetään, että *Wandali*-niminen kansa – joka asui Wandiculum-joen lähellä (kuten käsikirjoituksissa lukee;Hankan *Vocabularium*-teoksessa,s. 24, lukee virheellisesti *wandalicum*) – sai nimensä tästä joesta,joka saa alkunsa Gallian kaukaisim-mista osista. *Wandali*-sanan alapuolelle, rivien väliin, on kirjoitettu sana *zlowene*. Vastaavasti sivulla 378, palstassa 1, Wacerad on lisännyt sanan *zlovenin* sanan *Vandalus* yhteyteen.”
14 Steinmeyer/Sievers, *Glossen* 4, 575 s., rivi 458. Tässä tapauksessa on kuitenkin yhdistetty kahdesta eri käsikirjoituksesta – Clm 22053 ja Clm 14689 – peräisin olevia selityksiä (glosseja) ilman, että niiden tarkkaa alkuperää eritellään. Ks. Herrmann, *Beziehungen*,118. Wessobrunnin rukouksen sisältävästä käsikirjoituksesta ks. Bischoff, *Die südostdeutschen Schreibschulen* 1, 18–21.
Vendit, slaavit, vandaalit 333
Käsikirjoituksen Clm 22053 foliolla 61v on merkintä: *Pannonia sic nominatur illa terra meridie danobia.et uuandoli habent hoc*;foliolla 62r glossat jatkuvat: *Arnoricus . peigirolant. / Istrie. paigira. Ister. *danobia. / Sclauus et auarus. huni et uuinida/ Palestina. iudeonolant. hoc est /circa hierosolima. Uuandali huni./ et citta. auh uuandoli. 15
Wackernagelin ajoista lähtien tutkijat ovat tulkinneet käsikirjoituksen lehden 62r kol-mannen rivin kiasmina: *Sclauus* on käännetty sanalla *winida* ja *auarus* sanalla *huni*. Tätä seuraa *huni*-sanan kääntäminen ilmaisulla *Uuandali*. Lisäksi *citta* – eli skyytit – käännetään kohdassa ilmaisulla *uuandoli*. 16
Steinberger ei pitänyt sitä, että ”avaarit” käännetään ”hunneiksi” ja ”hunnit” ”vandaa-leiksi” (jotka puolestaan mainitaan lehden 61v kohdalla Pannonian hallitsijoina), todisteena siitä, että vendit ja vandaalit rinnastettaisiin toisiinsa. 17
Steinbergerin päättely perustuu täysin oletukselle, että kirjuri on tehnyt virheen. Vaik-ka tämä lähdekohta ei tarjoakaan suoraa todistetta vendien ja vandaalien välisestä yhteydestä, se antaa silti käsityksen siitä prosessista, jonka kautta tällainen käsitys syntyi. ”Näemme siis, kuinka muinaista etnonyymiä ’vandaalit’ käytetään tässä avaa-reista;siitä oli enää lyhyt askel siihen,että heidät rinnastettiin slaaveihin – toisin sano-en ’vandaali’ tarkoittaa samaa kuin ’vendi’. Mainitut Wessobrunnin glossat valaisevat siten kehityskulkua, joka oli pitkään pysynyt epäselvänä.” 18
Glossat paljastavat, kuinka eteläisessä Saksassa toimineet kirjurit pyrkivät sovitta-maan Itä-Euroopan (uudet) etniset identiteetit vakiintuneeseen terminologiaan. Näissä glossissa otetaan käyttöön muinainen nimitys ”vandaalit” ja sovelletaan sitä avaareihin eli hunneihin. Tämä on erinomainen esimerkki siitä joustavuudesta, jota etnonyymien käsittelyssä tuohon aikaan osoitettiin.Yhtälö avaarit = hunnit = skyytit = vandaalit toistuu kolme kertaa, eikä siinä ole mitään epäselvää. Sen sijaan 800-luvulla hunnien ja slaavien välinen ero jää epäselväksi. Avaarien ja slaavien rinnastaminen ei ole erityisen yllättävää. Sama yhtälö esiintyy myös aikakirjojen eri käsikirjoitusversioissa.
2.2. Aikakirjat
Alemannialaisissa aikakirjoissa käytetään 700-luvun viimeistä vuosikymmentä käsit-televissä merkinnöissä toistuvasti nimitystä ”vandaalit” (*Wandali*, *Wandalia*) Kaar-le Suuren sotaretkien yhteydessä. Sitä vastoin *Annales Petavienses*-, *Annales Fuldenses*- ja *Annales Laurissenses* -aikakirjoissa käytetään samoina vuosina ja samoista sotaretkistä termejä *Awari*/*Awaria* tai *Huni* /*Hunia*. Pyhän Gallin aikakirjat – jotka pohjautuvat alemannialaisiin aikakirjoihin – mainitsevat vuoden 795 kohdalla, että Kaarle Suuren sotaretken seurauksena *Wandali* kukistettiin (*conqui-siti sunt*). *Annales Fuldenses* kertoo vuoden 791 kohdalla, että avaareja vastaan tehtiin sotaretki (*in Avaros*). *Annales Petavienses* sisältää seuraavan merkinnän: ”Tänä vuonna kuningas Kaarle kokosi suuren armeijan ja marssi *Huniaan*; siellä hän kävi suuren taistelun hunneja vastaan, hävitti *Huniaa* laajalti aina Rofa-joelle saakka ja palasi – Jumalan varjeluksessa – takaisin Frankkien valtakuntaan mukanaan runsaasti sotasaalista.” 19
Murbachin luostarin alemannialaisten aikakirjojen jatko-osassa (*Continuatio*) maini-taan vuoden 790 kohdalla Kaarle Suuren avaareja vastaan tekemä sotaretki: ”Kunin-gas Kaarle kokosi suuren armeijan, joka koostui frankeista, sakseista ja slaaveista, marssi vandaalien alueelle, hävitti maan ja palasi rauhassa takaisin mukanaan sotasaalista.”
15 Perustuu julkaisuun Herrmann, *Beziehungen*, 117. Tämä painos perustuu Clm 22053:een. Aikaisempi, selostettu painos löytyy julkaisusta Wilhelm Wackernagel, *Das Wessobrunner Ge-bet und die Wessobrunner Glossen* (Berliini), 74 f.27. Jälkimmäinen eroaa joissakin yksityiskoh-dissa tässä käytetystä versiosta; käytettyä koodia ei tunnisteta. Kansojen nimien kirjoitusasu on identtinen. Bischoff, *Die südostdeutschen Schreibschulen* 1, 20 ff.
16 Wackernagel, *Wessobrunn*, 81; Steinberger, *Wandalen=Wenden*, 118; Herrmann, *Beziehungen*, 117–119. 17 Steinberger, *Wandalen=Wenden*, 118 f.
18 Herrmann, *Beziehungen*, 118.
19 *Annales Sangallenses Maiores* (vuosi 795) / *Annales Fuldenses* / *Annales Petaviani* (vuosi 791) (toim. Georg Pertz, MGH SS 1, Hannover 1826, uusintapainos 1976), 75, 95 ja 17.
20 *Annales Alamannici* (toim.Georg Pertz, MGH SS 1,Hannover 1826,uusintapainos 1976), 47.
334 Roland Steinacher
Vuoden 795 kohdalla vuosikirjoissa kerrotaan lisäksi, että *Wandali* kukistettiin (*conquisiti sunt*), minkä jälkeen Rotanus, *dux de Pannonia*, saattoi palata Aache-niin. Sanamuoto on täysin sama kuin Pyhän Gallenin vuosikirjoissa, jotka puolestaan pohjautuvat alemannilaisiin vuosikirjoihin. 21 Samoin nimi *Wandali* esiintyy vuoden 797 kohdalla: *...Ericus victoriam in Wandalos; Pippinus super Sclavos.* 22
Alemannilaisten vuosikirjojen ryhmässä sekä 1000-luvun alussa laadituissa Nieder-altaichin vuosikirjoissa avaareihin viitataan nimellä *Wandali* Kaarle Suuren sotaret-kien yhteydessä. Ajanjakso vuodesta 708 vuoteen 1032 koottiin käyttäen alemanni-laisia, Hersfeldin ja Hildesheimin vuosikirjoja. Niederaltaichin vuosikirjojen valtakun-nan historiaa käsittelevät osuudet kattavat ajan vuodesta 708 vuoteen 1073, ja ne ovat säilyneet baijerilaisen humanistin Aventinuksen vuonna 1517 tekemässä jäljennöksessä. 23
Muut baijerilaiset vuosikirjat, jotka ovat peräisin esimerkiksi Regensburgista ja Salz-burgista, eivät käytä termiä *Wandali*. Mitä tulee 790-lukuun, kaikki alemannilaisten vuosikirjojen ryhmään kuuluvat säilyneet käsikirjoitukset juontavat juurensa Alsaces-sa sijaitsevan Murbachin luostarin vuosikirjoista; nämä alkuperäiset vuosikirjat ovat kuitenkin sittemmin kadonneet. Lendin mukaan alemannilaiset vuosikirjat laadittiin Reichenaussa vuonna 799 Murbachin vuosikirjojen pohjalta. Kirjuri, jonka mielestä vuoden 790 kohdalla esiintynyt *Vandalien* ja *avaarien* rinnastus oli epäselvä, kirjasi saman tapahtuman uudelleen vuoden 791 kohdalle – tällä kertaa hunneja vastaan suunnatuksi sotaretkeksi. 24
Alemannien alueella *Vita S. Galli* -teokseen noin vuonna 850 lisätyssä kohdassa mainitaan ”alemannien, sveebien ja vandaalien” yhteinen vaellus. Tämä tieto on todennäköisesti peräisin Bedan *Englannin kirkkohistoriasta* (*Historia ecclesiastica gentis Anglorum*), jossa mainitaan alaanien, sveebien ja vandaalien vaellus. Tämän tiedon perusteella Murbachista kotoisin oleva kronikoitsija sijoitti vandaalit Pannoni-aan. Pohl esittää, että karolingiaikaisessa Sankt Gallenin luostarissa alemannien, baijerilaisten ja sveebien alkuperä yhdistettiin Bedan mainitsemaan vandaalien vuo-den 406 vaellukseen. Sankt Gallenissa laaditussa,paavi Gregorius Suuren *Dialoge-ja* (*Dialogi*) käsittelevässä selityksessä (glossassa) vandaalit rinnastetaan baijeri-laisiin:*Wandali,quidam populi de Affrica,quorum relique fertur,ut sint Paiwarii* (”Van-daalit,eräs afrikkalainen kansa,jonka jäänteiden sanotaan olevan baijerilaisia”) Sankt Gallenissa vuoden 880 jälkeen kirjoitetussa *Gesta Karoli* -teoksessa goottien ja vandaalien mainitaan yhä asuttavan Pannoniaa – aluetta, joka oli tuolloin avaarien hallinnassa. Lopuksi on syytä palauttaa mieleen aiemmin mainittu viittaus Wesso-brunnin glossissa, jonka mukaan vandaalit hallitsivat Pannoniaa.25 Niin kutsuttu ”frankkilainen kansojen luettelo” (noin vuodelta 800) nimeää Ingon saksien, thüringi-läisten, baijerilaisten ja vandaalien yhteiseksi kantaisäksi. Jos baijerilaisilla ja ”van-daali-slaaveilla” on sama kantaisä, Ingo, he ovat käytännössä veljeksiä; tämä tekee kirjureiden tavasta käyttää näitä kansannimiä – mikä vaikuttaa ensi näkemältä epäjohdonmukaiselta – ymmärrettävämmän. Karolingiajan luostareissa vallitsi siis käsitys ”veljeksistä idässä”, ja etnisiä identiteettejä pyrittiin luokittelemaan jäsennellyn järjestelmän mukaisesti.26
Tämän järjestelmän rekonstruoiminen on kuitenkin edelleen haaste nykytutkimukselle. Palaamme tähän kohtaan tutkimuksemme luvussa 3.
21 "Rotanus" viittaa *tuduniin* (nimike); tämä edustaa epätarkkuutta Murbachin kronikon kirjoitta-jan puolelta. Vrt.: Walter Pohl, "Das awarische Khaganat und die anderen Gentes im Karpaten-becken (6.–8.Jh.)," julkaisussa: *Die Völker Südosteuropas im 6.-8.Jh.Symposion Tutzing 1985*, toim. Bernhard Hänsel (*Südosteuropajahrbuch* 17, Wien 1987), 48.
22 *Annales Alamannici*, toim. Pertz,47 f.;vrt.: Reisinger/Sowa, *Ethnikon Sclavi*, 53; Herrmann, *Beziehungen*, 70.
23 Julius Prelog, "Annales Altahenses (Altaicher Annalen)," julkaisussa: *LMA* 1 (München / Zurich 1980), 662.
24 Pohl, *Awarisches Khaganat*, 47 f.; Walter Lendi, *Untersuchungen zur frühalamannischen Annalistik. Die Murbacher Annalen* (Freiburg 1971), 84.
25 Pohl, *Awarisches Khaganat*, 49; Ermenricus Coenobita Augiensis, *Tentamen Vitae S. Galli Adornandae* (toim. Georg Heinrich Pertz, *MGH SS* 2, Hannover 1829; muuttamaton uusinta-painos 1976), 31; Gregoriuksen [Suuren] *vuoropuhelujen* aikaisemmat tiivistetyt versiot eivät vielä sisällä yhtälöä vandaalien ja baijerilaisten välillä! Steinmeyer/Sievers, *Glossen* 2, 246. 26 Wolfram, *Conversio*, 102; Pohl, *Awarisches Khaganat*, 49.
Vendit, slaavit, vandaalit 335
2.3. Pyhän Rupertin elämäkerta (*Rupertsvita*)
Pyhän Rupertin *Gesta*-teoksen 1500-luvun versiossa – jonka varhaisemmat versiot kirjoitettiin 700-luvulla – esiintyy nimitys ”vandaalit” viittaamassa Tauernin alueen slaaveihin. Wolframi mukaan *Gesta Hrodberti* laadittiin vuoden 793 jälkeen. 27 Tässä lainattu kohta on peräisin Wienin koodeksista 9363 ja esiintyy ainoastaan kyseisessä käsikirjoituksessa. Sitä käsitellään kuitenkin tässä sen tekstuaalisen merkityksen vuoksi: *Pertransiens [Hrodbertus] vero omnem Alpiarum regionem, tandem ad Carentanorum regem pervenit, cuius rogatu regnum illud convertens, Christi baptismate purgavit, transcensoque monte altissimo Mons Durus appellato, praedicavit Wandalis.* 28
Wilhelm Levisonin mukaan Wienin koodeksi 9363 sisältää 1500-luvulta peräisin olevia lisäyksiä. Hän päätteli, että kohta, jossa mainitaan ”vandaalit”, on yksi näistä lisäyksistä. Brabantista kotoisin oleva humanisti Johannes Gieleman laati esipuheen tässä koodeksissa olevaan *Vita*-tekstiin. 29
On huomionarvoista, että 1500-luvulla nimitystä ”vandaalit” käytettiin varhaiskeskiaikaisia tapahtumia käsittelevässä kertomuksessa.
2.4. *Chronicon Vedastinum*
*Chronicon Vedastinum* on osa yleishistoriallista koosteesta, joka ulottuu vuoteen 899 saakka ja johon on myöhemmin lisätty erilaisia myöhempiä kuvauksia. Kronikka toimi pohjana Pas-de-Calais’n alueella sijaitsevan St. Vaast d’Arras’n luostarin *Annales Vedastini* -teokselle. On todennäköistä, että kronikka laadittiin 900-luvun lopulla. Schramm havaitsi, että kruunajaisjärjestys (*ordo*) – joka toimi perustana ranskalaisille kruunajaismenoille – oli myös peräisin St. Vaastin luostarista ja ajoittuu apotti Fulradin aikaan. On todennäköistä, että juuri tämä Fulrad tilasi myös *Chronicon Vedastinum* -kronikan laatimisen. Kronikka sisältää muun muassa tietoja, jotka on ammennettu Sallustiukselta ja Pomponius Melalta. Käsillä olevien kysymysten kannalta erityisen merkittävää on se, että kirjoittaja hyödyntää *Historia Brittonum* -teosta, joka toimi ensisijaisena lähteenä maailman luomisesta Julius Caesarin aikaan ulottuvassa historiankuvauksessa. 30
Viidennen vuosisadan tapahtumia käsittelevässä osuudessa mainitaan vandaalit, jotka valloittivat Rooman ja tunkeutuivat Galliaan. Hieman myöhemmin tekstissä todetaan, että näitä vandaaleja kutsuttiin nimellä *Guénedos* – eli vendeiksi: *Vandalos, quos nunc appellant Guénedos*. 31
2.5. Bremeniläinen Aatami ja Helmold Bosaulainen
Aatamin historiallisessa teoksessa slaavilaisten kielten sukulaisuus on merkittävä teema; samoin korostetaan sitä, että lähetystyötä tulee tehdä kunkin alueen omalla kielellä.
27 Herwig Wolfram, *Salzburg. Bayern. Österreich. Die Conversio Bagoariorum et Carantanorum und die Quellen ihrer Zeit* (Wien 1995), 228; Fritz Lošek, *Conversio Bagoariorum et Carantanorum und der Brief des Erzbischofs Theotmar von Salzburg* (Hannover 1997), 21 s.; Herwig Wolfram, *Conversio Bagoariorum et Carantanorum. Das Weißbuch der Salzburger Kirche über die erfolgreiche Mission in Karantanien und Pannonien* (Wien 1979), 25; ks. myös Maximilian Diesenbergerin artikkeli tässä teoksessa.
28 Gesta sancti Hrodberti confessoris (toim. Wilhelm Levison, MGH SS rer. Merov. 6, Hannover 1913, julkaisematon uusintapainos 1997) 159.
29 Levisonin kommentti: "Interpolationes intrusae sunt duae, et brevis de Theodone duce a Hrodberto baptizato, id quod inde ab aevo Brevium Notitiarum pro certo acceptum erat, et prolixta de Carantanis et Wandalis (ts. et. sanecclelaisvers) monasteriis multis apud eos constructis." Gesta sancti Hrodberti confessoris, toim. Levison 156.
30 Wilhelm Wattenbach/Robert Holtzmann, Saksan historialliset lähteet keskiajalla (Köln/Graz 1967) 1, 120 ja huomautus 128; August Potthast, Repertory Fontium Historiae Medii Aevi 3 (Rooma 1970) 466.
31 Chronicon Vedastinum (toim. Georg Waitz, MGH SS 13, Hannover 1881) 680. Lisätulkinta tässä 439.
336 Roland Steinacher
Mainitaan esimerkiksi obotriittiruhtinas Gottschalk, jonka kerrotaan kääntäneen pappien saarnat slaavin kielelle kansansa ymmärrettäväksi. 32
Fuldalaisen Rudolfin kertomukseen tukeutuen Adam esittää, että saksit saapuivat Britanniasta. 33
Skoliossa 134 gootit rinnastetaan getoihin: *Gothi a Romanis vocantur Getae*. Adam viittaa tämän rinnastuksen lähteenä Vergiliuksen *Georgica*-teokseen – vaikka Vergilius viittasi kyseisessä kohdassa todellisuudessa skyytteihin. Getojen ja goottien samastaminen oli yleistä kirjoittajien keskuudessa Hieronymuksesta aina Sevillan Isidorukseen saakka. 34
Lisäksi Adam samastaa *Gesta*-teoksessaan ”ruotsalaiset” goottinsa Hesekielin kirjan luvun 39 jakeessa 6 mainittuihin Magogin kansoihin. Tämä samastus on puolestaan tulkinta 800-luvulta peräisin olevasta *Vita Anskarii* -teoksesta. Noin vuonna 870 kirjoittamassaan Ruotsin ensimmäisen lähetyssaarnaajan Ansgarin elämäkerrassa (*Vita Anskarii*) Rimbert kertoo, että Ansgar sai näyssä taivaallisen tehtävän viedä Jumalan sana maan ääriin saakka. Tämä näky pohjautuu Jesajan kirjan lukuun 49, joka sisältää kutsun: *Audite insulae et attendite populi de longe! … Dedi te in lucem gentium, ut sis illis in salutem.* Tätä raamatunkohtaa tulkitessaan Ansgar päättelee, että hänen kohtalonaan on viedä lähetystyö Ruotsiin – maahan, jonka tuon ajan käsityksen mukaan ajateltiin koostuvan pääasiassa saarista. 35
Adamin teoksessa Rimbertin näkyä tulkitaan seuraavasti: ”Ja jos en erehdy, Hesekielin ennustus Gogista ja Magogista... näyttää täyttyvän tässä: ’Minä lähetän... tulen Magogiin ja niihin, jotka asuvat turvallisina saarilla.’” Jotkut uskovat, että tämä ja vastaavat kohdat viittaavat gootteihin, jotka valloittivat Rooman. Me kuitenkin – ottaen huomioon, että goottilaiset kansat hallitsevat Ruotsissa ja että koko tämä alue on pirstoutunut saariksi – olemme sitä mieltä, että ennustus voidaan soveltaa heihin. 36
Aadam tekee siis eron historiallisten goottien ja ”ruotsalaisten” goottien välillä. Aadamin mieleen ei näytä edes juolahtavan, että hänen käsityksensä mukaan kyseessä voisivat alun perin olla sama kansa. Se, että Aadam yhdistää ”ruotsalaiset” gootit Magogin kansoihin, juontaa todennäköisesti juurensa Sevillan Isidoroksen ajatuksista; Isidoros oli alun perin käyttänyt tätä nimitystä Espanjan gooteista. 37
Bremenin Aadamin teoksessa nimi ”vandaalit” esiintyy slaavien – joita kutsutaan nykyään nimellä *winuli* – muinaisena nimityksenä. Toisen kirjan – joka käsittelee slaavien historiaa – 21. luvun alussa tämä rinnastus esitetään ensimmäisen kerran: ”Sclavania, laaja Germanian maakunta, on siis *winulien* asuttama; heitä kutsuttiin aikoinaan vandaaleiksi.” 38
Tätä seuraa kuvaus Sclavaniasta sekä luettelo slaavilaisista heimoista.
32 Bremenin Aadam, *Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum* 3, 72 (toim. Werner Trillmich, Adam of Bremen, latina ja saksa, Darmstadt 1961) 425. Kertomus Gottschalkista kohdassa 3, 20, toim. Trillmich 353.
33 Saksien muutto Britanniasta: Aadam, *Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum* I, 4, toim. Trillmich 167 s.
34 Aadam, *Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum*, skolia 134, toim. Trillmich 464 s. ja alaviite P 1; Vergilius, *Georgica* III, 461 ss.; vrt. Wolfram, *Goten* 40.
35 Rimbert, *Vita Anskarii* 25 (toim. Werner Trillmich, latina ja saksa, Darmstadt 1961) 83 ff.; vrt. Klaus von See, *Europa und der Norden im Mittelalter* (Heidelberg 1999) 67 f.; Svennung, *Geschichte des Goticismus* 69.
36 Adam, *Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum* I, 26, toim. Trillmich 198 ff. Kohta Vulgatasta, Hesekiel 39:6, on painettu välilyönneillä.
37 Isidore of Sevilla, *Historia Gothorum Wandalorum Sueborum* 1 (toim. Theodor Mommsen, *Chronica Minora* 2, MGH AA 11, Berliini 1894) 268; Walter Pohl, *Le origine etniche dell’Europa. Barbari e Romani tra antichità e medioevo* (Rooma 2000) 119; Arno Borst, Baabelin torni. Mielipidehistoria kielten ja kansojen alkuperästä ja monimuotoisuudesta (Stuttgart 1959) 2/1, 614 f.; Adam, Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum I, 60, toim. Trillmich 230 f. kuvaa Birkaa, oppidum Gothorumia, ja luettelee eri kansoja, jotka kokoontuvat sinne kauppaan. Borst tulkitsee kappaleen rinnastavan ruotsalaiset skyytiin, mikä on käsittämätöntä. Ad quam stationem, quia tutissima est in maritimis Suevoniae regionibus, solent omnes Danorum vel Nortmannorum itemque Sclavorum ac Semborum naves aliique Scithiae populi per diversis commerciorum necessitatibus meinempniter convenire.
38 Adam, Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum II, 21, toim. Trillmich 250.













































