Judas kirjoitti: " Ei Jotuni silti kaikessa välttämättä väärässä ole: "Jos rhosit olisivat olleet VAIN sveoneja, olisivat rhosit VAIN kertoneet olevansa sveoneja. Lisäksi sveoneille ei ollut milloinkaan termiä rhos." on ytimekäs ja hyvä huomio. "
Jaska [Jaakko Häkkinen]: " On vai? Kuinka monta erilaista identiteettiä sinulla on? Voit olla samaan aikaan suomalainen, hämäläinen, valkoinen heteromies ja varjagikaartin osa-aikatyöläinen.
Svealaisuus vastaa tässä alueellista kattokäsitettä (vrt. suomalaisuus) ja ”rhosilai-suus” alueellista alakäsitettä (Sveanmaan rannikolta eli laivakunnan alueelta; Rōþin, Rōþslagen), ja varjagi taas ihan eri tasoa (intressiryhmä). Ruotsista Venäjän jokireiteille tullut esittäytyy tietysti sellaisena kuin esittelytilanteessa on mielekästä.
Ei voida väittää,etteivät varhaiset rusit (käytän tätä tieteessä vakiintunutta asua) olisi esittäytyneet svealaisiksi;miksi muuten lähteet tietäisivät,että he olivat peräisin juuri Ruotsista?Se taas,mikä kaikista mahdollisista nimityksistä vakiintuu paikallisten käyttöön, riippuu monesta tekijästä - aivan kuten deutschit ovat meille saksalaisia yhden alueen asukkaiden mukaan, ovat svealaiset olleet itäslaaveille ”rōþslaisia”.
Eli Jotunin oletus, että he eivät ole VAIN kertoneet olevansa svealaisia, on pelkkä perusteeton oletus.
Jotunin [Panu Hakola] jälkimmäinen väite,ettei rus-nimitystä ole käytetty Sveanmaan asukkaista, on omituinen: itäskandinaavinen nimi viittaa juuri Sveanmaalle, joten kun Nestorin kronikassa puhutaan "ruseista" ennen kuin he olivat asettuneet slaavien ja itämeren-suomalaisten keskuuteen, nimitys viittaa juuri heidän alkuperäiseen kotimaahansa.
Eli:
- Rurik-nimimuoto juontuu itäskandinaavisesta nimestä Rørik, ja
- Rus / Rhos-nimitys juontuu Sveanmaan rannikon nimestä Rōþin, joka sittemmin tunnettiin nimellä Rōþslagen ja johon todennäköisesti myös se leijonakaiverruksen nimi Rōþsland viittaa, koska minkään muun paikan ei tiedetä olleen nimeltään tämänkaltainen. "
Arkkis [Risto Koivula]: " Nyt tulee kielitieteellekin haastetta, suorastaan sohaisu isoon ja suhteellien rauhalliseen kusiaispesään:
Kysymys on "Rus´in" eli ruteenien eli venäjäksi "rusiny",eli pääasiassa slaavilaistu-neiden entisten balttilaisten galindien SLAAVILAISEN nimen etymologiasta, jolla on vähintäänkin OSUUS myös myös nimen "Rossija" ja etnonyymin "ruskij" etymologi-assa: nimi saattaa palautua USKONTOON,jota on tunnustettu ehkä hyvinkin laajalla alueella Kreikan ja Itämeren välillä, Sweedenistä itään, ei kuitenkaan alueellisena vaan juuri ilmeisimmin useampien eri heimojen "kansallisena" uskontona...:
Katsotaan liettuan Fraenckelin etymologisesta sanakirjasta mahdollisesti asiaan liittyviä sanoja:
http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=31&text_word=rus&method_word=substring&sort=word
Lithuanian: rusénti (rusẽna, rusẽno)” = ”sipsutella”, tanssia, liikkua nopeasti ja äänettömästi
Etymology:
1. 'schnell trippeln . . .',
rusė'ti 1. usw., s.s.v. rusnóti (rusnoja, rusnojo)
2. Lithuanian: ”rusė'ti (rùsa, rusė'jo)” = kyteä (punaisena), hehkua, kimmeltää
Etymology: 2. 'glimmen = kyteä, hehkua', s.s.v. rùsinti (rusina, rusino).
Tämä ”rusinointi” tanssin ja tulen ja muun sellaisen kanssa vaatii hieman pidemmän selityksen.
”Rusnė" on muinaisten balttien pyhä tuli. Se tulee epäilemättä sanasta rus- = puna, hehku, ja -nė = -nen.
Kieli on luultavasti galindia,ja tästä tulee myös heidän slaavilaistuneiden kieleltään erittäin vahvasti balttivaikutteisten jälkeläistensä ruteenien venäjänkielinen nimi ”rusiny”, liettuaksi rusinai.
Nimeen sisältyvä punaisuus ei johdu (sinänsä tavallisista) punaisesta tukasta, naa-masta, nenästä eikä vaatteistakaan, vaan pyhästä Rusnė-tulesta, joka on lainattu kreikasta ja siten olympiatulen ”pohjoinen pikkuveli”.
Nimi ei johdu liettuan suurimmasta saaresta Rusnėsta Nėmunas-joessa Kaliningra-din rajalla, vaikka sielläkin on sellainen pyhä tuli ollut (nykyään se on luterilaista aluetta), mutta niitä on ollut muuallakin: Liettuassa mm. Kernavėn kaupungissa, jossa sellainen taitaa olla yhä, vaan saari on saanut nimensä tästä tulesta, samoin kuin Nėmunasin suuhaara, Liettuan ja Kaliningradin rajajoki Rusnė, naisen etunimi, ja komea tulikukka rus(me)nė, joka meillä tunnetaan (pienempänä ja ja erivärisenä) sormustinkukkana (digitalis).
http://www.letonika.lv/groups/default.a ... yti&h=4086
”rùsnė (2) mit. rusne (vieta, kur dega senā lietuviešu mūžīgā uguns) ”
”rùsnė (lt) = rusne (lv), paikka, jossa palaa muinaisten liettualaisten (tai muiden RUS-uskovaisten) pyhä tuli".
" Rusnė - Miestelis Lietuvoje, Klaipėdos apskrityje; = kaupunki Klaipėdan alueella
Rusnė - Nemuno atšaka = Nemunasin sivujoki;
Rusnė - didžiausia Lietuvos sala. = Liettuan suurin saari
Rusnė - moteriškas vardas = naisen etunimi (yleistynyt ihan viime aikoina voimakkaasti).
rusnė - žolinis augalas rusmenė (Digitalis) = sormustinkukka (”pyhäntulenkukka”) "
Galindit pitivät aikanaan hallussaan sitä toista kulkukelpoista reittiä Karpaattien ja Itämeren välistä, kun heidän heimoveljensä ja meripihkakauppakumppaninsa preus-silaiset pitivät toista. Samoja reittejä, joilla NL ja Saksa takkusivat II maailmansodan aikana.
http://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A4%D0% ... %D0%B2.jpg
Täällä on ”preussilaisten separatistienkin” sivu, jossa Rusnėn saaren kuuluminen "itsenäiseen Preussiin” katsotaan ensiarvoisen tärkeäksi....
http://www.rikoyota.oh.lv/?ct=neman
http://www.google.fi/images?hl=fi&lr=la ... CCEQsAQwBA
http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=41&text_word=rau&method_word=substring&sort=word
Lithuanian: "rùsinti (rusina, rusino)” = lietsoa, kohentaa tulta, panna pökköä pesään
Etymology: '(Feuer) schüren = kohentaa, hangottaa tulta, anzünden = sytyttää',
rusė'ti 'glimmen = hehkua (punaisena, rauta), schwelen = kyteä, vom Feuer',
rusnóti (rusnoja, rusnójo) dass.,
rùsena 'Glimmer' = hehku,
lett. rusināt, -ēt, rušināt 'Feuer schüren = kohentaa tulta,in der Asche herumwühlen = upottaa tuhkaan, wühlen = pöyhiä, scharren = kaapia, kuopia, kratzen = raapia, haravoida, karstata, vinguttaa (viulua), etw. graben = haudata (tuhkaan)'.
Abltd. mit ”raũsti (rausia, rausė)” 2. = raivata, muokata perata, "rauhoitella"
Von anderen Verw., die s.v. raũsti nicht erwähnt sind, gehören hierher
russ. abg. rušiti 'niederreissen = hajottaa, rysäyttää (alas)'
russ. rychlyj 'locker = möyheä, weich = pehmeä',
ryt', poln. ryć 'graben = haudata, wühlen = pöyhiä'
russ. rjucha 'Wolfsgrube = sudenkuoppa' usw.,
lat. ruspari 'durchforschen, untersuchen = tutkia läpikotaisin',
ruere 'wühlen, scharren = myllätä, harata'
(cf. noch s.v. ráuti (ráuna, rovė) = raivata),
umbr. ruseméin mundum, in die Grube = kaivoskuilu'),
ae. réost 'Holz, worin das Pflugeisen sitzt auranterän kiinnityspuu',
norw. rusk 'Abfall = jäte', aisl. reyrr 'Steinhaufen = kivikasa',
dan. ros 'Abfall'.
http://www.letonika.lv/groups/default.a ... sti&h=4757
”raũsti (raũsta, raũdo)”= punertaa, -ua, hehkua punaisena (rauta ym.), punottaa, punastua
1. kļūt sarkan/āk/am -ai = punertua, punastua
2. sarkt = punottaa, hehkua
[Latvian sarkans on balttikielten alkuperäinen punainen-sana, joka kattaa kaiken punaiselle vivahtavan punaruskeasta punaviolettiin ja kohteet hiuksista vereen ja kuvaannollisiin merkityksiin.]
”raũsti (rausia, rausė)”, rakņāt = raivata; (< kb *remsti, tremsti, gremšti)
rušināt = muokata;
raust (~s, ~sa) = perata;
raustis (~iasi, ~ėsi) = selvitä, selviytyä, kaivautua
2.1. rakņāties; rušināties
raustis po pamatais pārn. - rakties zem pamatiem = selvitä juurta jaksain
2. rakņāties, meklēt
Hœngen ferner zusammen mit -rũsis 1., rũsỹs = kellari, hautakammio 2.
Lithuanian: -rũsis = nokikolari, nokinaama, nokinenä, Tuhkimo
Etymology: 1. in pelen(d)rũsis 'mit Asche beschmutzte Person' = nokinen henkilö und 'Aschenbrödel, -puttel' = ”tuhkimo”, pelenrũsà, pelenrũsė dass.
Das 1. Gl. gehört zu pẽlenas 'Asche = tuhka' (s.d.), im 2. Tl. ist es zu der Familie von rùsinti zu stellen.
Lithuanian: rũsỹs = kellari
Etymology: 2. 'Grube zur Aufbewahrung von Kartoffeln und Gemüse, Keller, Gruft',
rũsìs s.v. genesỹs, žem.), rúsa '(Kartoffel)grube' = (peruna)kellari, rũtìs dass.
lett. rũsa 'Kartoffelmiete, -grube' = perunakuoppa (myös poliittinen?).
Gehören zu der Sippe von rùsinti, raũsti 2. (s.s.v.v.),
cf. auch u.a. russ. rjucha 'Wolfsgrube = sudenkuoppa'.
Lithuanian: ”rusnóti (rusinója, rusinójo)” = hehkua, kyteä
Etymology: 1. 'glimmen = hehkua, schwelen = kyteä' usw., s.s.v. rùsinti.
Lithuanian: ”rusnóti (rusnója, rusnójo)” = juoksuttaa vettä, hiipiä, tanssia
Etymology: 2.'ruhig,gemächlich dahinfliessen,rieseln' = kastella vettä juoksuttamalla, 'schnell trippeln, mit kleinen Schritten laufen' = hiipiä, tanssia nopein askelin;
rusė'ti = rusnóti, rusénti; vgl. Mážjonis ruseno kiauliarysčiu 'M. lief im Schweinetrab'.
Gehört zu der Familie von raũsti 2., rùsinti usw.
Lithuanian: ”rusnùs” = kirjava, (noki)täplikäs
Etymology: 'bunt', s.s.v. rùsti (ruñda, rùdo) = ruskettua, ruskistua 2.
Lithuanian: ”rùstas” = vaaleanruskea, rukehtava
Etymology: 1. (dial.) = rùsvas 'hellbraun = vaaleanruskea, dunkelblond = ”tumman-vaalea”(?), bräunlich = ruskehtava' (aus *rudstas, *rud-svas); gehören zu der s.v. rùsti 2. genannten Familie (s.d.).
Lithuanian: ”rũ'sti (rũ'sta, rũ'do)” = alkaa itkeä, valittaa, masentua
Etymology: (1. pers. -stu, rũ'dau) 'zu weinen anfangen; mutlos, niedergeschlagen, verzagt werden = masentua, verzweifeln = saattaa, joutua epätoivoon',
”rũ'sti (rũ'sta, rũ'sto, -stu, -stau)” 'grimmig, böse werden = vihastua, äityä, ryhtyä pahaksi,
rũ'stauti, rũstáuti (rustauja, rutove) 'zürnen, böse, erzürnt sein = suuttua, sich böse gebärden = vihoitella, ilmentää vihaa (olemuksellaan), schelten = torua, haukkua',
rũstinti (-na, -no) 'erzürnen' = suuttua, rũstas (aus *rũdstas) 'grimmig = vihainen, tuima, barsch = karkea, tyly, finster (blickend), zornig = jäykkä, streng = ankara, unnachgiebig = taipumaton', rũstùs dass.,
rũstỹbė 'Zorn, Grimm' = viha, kiukku.
Über rũ'škana 'trübes Wetter' = rajuilma s.s.v.
https://lithuanian_language.en-academic.com/200810/r%C5%ABsti
" rusti - 1 rùsti, ruñda (ruñta J.Jabo, BŽ495,rū̃sta NdŽ), rùdo intr. = muuttua ruskeaksi, 1. DŽ,Erž nykti žalumui:Nuo pabalės kūdrų tvoskė aitri mirkstančių linų smarvė, rudo lapai ant medžių, pilkėjo ir geso laukų margumas J.Balt. Jau visai ruduo. Ankstyvas šįmet. Viskas runda… Dictionary of the Lithuanian Language
rusti - 2 rùsti,rùsa (rū̃sta),rùso (rùsė) 1. intr.trupėti = mureta,irti = hajota, irrota, kulua: Asla rū̃sta, yra = maalattia hajaa, murenee, kuluu, Lnkv. 2. tr.Kp vlg. coire = paritella, astua (eläimistä): Va, šuo kalę rùsa = koira astuu narttua, nartun, Pnd. rusti; išrusti …
rusti - 3 rùsti, rū̃sa (ruñsa J), rùso intr. Kt, Lš pamažu degti, rusėti = palaa hitaasti, kyteä: Ugnis ką tik ruñsa, t. y. dega, kruta
rušti - rùšti, rū̃šta, rū̃šo intr. griūti išsijudinus … = rysähtää, lysähtää, romahtaa ilman tukea
rūsti - 1 rū̃sti, rū̃sta, rū̃do intr.NdŽ; LTR(Auk) rūdyti = ruostua, lakastua, haalistua: Tai kūsta žirgelis in pūdymėlį, ir rū̃sta žiedelis in rūdymėlį DrskD85. Težvengie žirgelis po pūdymelį, terūstie žiedelis po rūdymelį LTR(Pd)
rūsti - 2 rūsti,rūsta (rūda J),rūdo intr. Kos51, NdŽ liūdėti, graudintis = surra, olla surun murtama; raudoti = itkeä: Aš rūdu, kad vyrą man ataėmė, t. y. širdis mano rūsta J. Biednas žmogus atejęs rūdo duonos neturįs J. Ko tu vis rūsti dėl kožno nieko? Ds. Skausta rūsta širdelė mano, gailu … "
Den Tätigkeiten des Weinens und des Zornigwerdens ist gemein, dass inbeiden Fällen eine Rötung des Gesichts eintritt; deshalb dürfte etymologischer Zushg. mit rùsti 2. vorliegen ”
Rusnė-uskonnossa harrastettin ilmeisesti orfilaisten tapaan esi-isien palvontaa ja Manala-uskomuksia (vrt. Lempo / Lemminkäinen). Oppi saattoi olla suurin piirtein samakin kuin Perkeleen palvonta. Ainakin Kalparitarikunta otti aivan erityistä pulttia juuri tätä kulttia vastaan, ja hävitti sen kulttipaikat kuten Kernavėn mustalle mullalle, missä suinkin vain pystyi.
Lithuanian: ”rùsti (runda, rudo) = punertua”
Etymology:2.'braun(er),rothaarig werden'= tulla punatukkaiseksi,übertr. 'abschiessen (von Kleidern)' = virttyä, kulahtaa (vaate),
rũstelė'ti (-eli, -elėjo) 'ein wenig (rot)braun, bräunlich werden' = punottaa,
rusvė'ti (-ėja, ėjo) 'hellbraun, dunkelblond, bräunlich werden' = rukettua, ruskehtaa,
rùsvas 'hellbraun, dunkelblond, bräunlich' = vaaleanruskea, maantienvärinen,
rusnùs 'bunt,(viel)farbig,schön,prächtig'= monivärinen,korea,kirjava (aus *rudsnus).
Gehören zu rùdas = punaruskea, und lauten ab wie dieses mit raudà 'Röte, rote Farbe usw. '.
Lithuanian: ”rũ'sti (rũ'sta, rũ'do)” = ruostua
Etymology: 3. 'rosten, rostig werden = ruostua,rostige Farbe bekommen = tulla ruos- teenväriseksi, (von Fleisch) verderben = pilaantua (liha),verfaulen = mädätä, kärglich dahinleben' = elää kehnosti,
rũdýti (rudija) dass., rũdė'ti (rũdė'ja) dass. = em.,
rũdìs 'Eisenrost' = raudan ruoste; zu rùdas = punaruskea.
Ainakin Rusnė-uskonnon surun väri oli punainen, joskin oli se toisaalta muidenkin bileiden väri, koska hautajaiset olivat isot bileet.
Lithuanian: raudà = valitus, itkuvirsi
Etymology: 1.'(Weh)klage = valitus, itku,Klagegeschrei, -lied = valitushuuto, itkuvirsi',
raũdesis 'Weh-, Klagegeschrei = tuskanhuuto',
raudìnė 'Klagelied = itkuvirsi',
raudulỹs 'wehleidige, weinerliche Stimmung = itkuinen äänesävy',
rauduõlis 'wehleidige Person = itkupilli, itkuherkkä lapsi',
raudũs 'bitterlich (weinend) = katkerasti itkevä, itku-, kärsimys-'
(Tästä tulee *raudus beržas = rauduskoivu, riippakoivu = "itkevä koivu" aivan kuten riippapaju on baltoslaavilaisilla kielillä "itkevä paju"),
raudóti (raudoja/rauda/rauma/raumi...raudojo) 'laut weinen, schluchzen = itkeä ääneen'; Praes. ráudu, raudóju und alit. raumi, heute dial. raumu. Die athematische Flexion raumi vergleicht sich mit ai. ródimi (s.u.).
Kaus. raudìnti, ráudinti (raudina, raudino) 'zum Weinen bringen, schmerzlich betrüben' = itkettää.
https://lithuanian_language.en-academic.com/searchall.php?SWord=raumoti&from=en&to=xx&did=&stype=0
raumoti - raumoti, oja,ojo 1. žr. riaumoti 1: Gyvuliai raumojo ir stūgavo tvartuose rš. Kad neužims tos karvės raumoti,ir aš nusigandau Skd.2.žr.riaumoti 3: Ko tas veršis (girtuoklis) čia teip raumoja Skd. 3. žr. rauloti 1: Jautis žemę raumoja …
raumoti — *verbi* 1. Ks. *riaumoti* 1: Navetoissa eläimet ammuivat ja ulvoivat. Kun tuo lehmä alkoi ammua, säikähdin. 2. Ks. *riaumoti* 3: Miksi tuo vasikka (juoppo) ammuu tuolla tavalla täällä? 3. Ks. *rauloti* 1: Härkä kuopii maata …
(Taivutus rauti, raumi saataisi tarkoittaa, että indoeuroopplainen kantasana on saat-tanut olla *(d)remti,joka tarkoittaa nukkumista (dream) hiljentymistä, lepäämistä, pai-kallaanoloa, kuolemaa,vainajaa. Silloin tuo punamerkitys on tullut punamultahautaa- misesta. Tuleen nuo sanat eivät liity alkuperältään. Latvian (murteellinen) preteriti-muoto rauž viittaa tähän samaan suuntaan ja liittyy yhteen raumi-muodon kanssa. Sana on ollut (uus)kuuriksi mahdollsesti *rautum (*raumi , *rauzë)
Lett. (latvia) rauda, gew. Pl. raudas 'Tränen, Weinen, Wehklagen = itku, valitus',
raudus (Adv.) 'weinend = itkevä. riippaoksainen
raudulis 'weinerlicher Mensch = itkupilli',
raudulains, raudulῑgs 'weinerlich = itkuinen',
raudāt (raud/rauž,raudāja) 'weinen = itkeä',Praes.raudu,raudeju (alett.) und dial raužu Lett. raužu beruht nach Endzelin a.a.O.auf einer athematischen Konjugation (cf.o.lit. raumi). Es ist von einer ehem. athemat. 3.Pl.Praes. raudinti (*in < *n·) aus in die i- Kl. übergetreten.
Über die balt. Ablautsformen mit ũ wie lit. rũ'sti 'zu weinen anfangen',
rũ'stas, rũstùs 'unfreundlich, zornig = epäystävällinen, tyly',
rùdulti 'still weinen = nyyhkiä',
lett. rũdināt 'weinen machen = itkettää' usw. s.s.v. rũsti
Verw. anderer idg. Sprachen sind russ. usw. rydat' 'schluchzen, weinen', ačech. ruditi 'betrüben' etc.,
ai. róditi, rudáti 'weint', av. raoste 'weinte',
lat. rūdere 'schreien = huutaa, brüllen = mylviä',
ae. réotan 'weinen, wehklagen', aisl. rauta 'brüllen', ahd. riozan 'weinen'.
Lithuanian: raudà = puna (-väri, -hehku)
Etymology: 2. 'Röte,rote Farbe,Färberröte,Rotkarpfen', raudesà 'Röte (am Himmel)',
raũdė 'rote Farbe = puna, rotbraune Kuh = punaruskea lehmä, Plötze = särki, Rotauge = särki', in letzter Bed. auch rauduvė; raũdis 'Rotbrauner (Pferd oder Kuh)' = raudikko und als Abstr. 'Röte,
rotbraune Farbe',
raũdas 'rotbraun = punaruskea, fuchsrot = "ketunpunainen", rötlich = punertava',
raudónas 'rot = punainen (skalvin *raudainen f.)
raũkis 'Rotbrauner, vom Pferd = raudikko',
raudė'ti 'rotbraun, rötlich werden = punertua',
Kaus. raũdinti 'röten, rot färben, erröten machen = punata, punerruttaa',
Incoh. raũsti (raustù, raudaũ) 'sich röten = punertaa, rot werden = punertua, vor Scham erröten = punastua, rot schimmern = hehkua punaista',
raudõklė 'Weiderich = rantakukka, Blutkraut'.
Lett. rauds 'rot = punainen, rötlich = punertava, hellbraun = vaaleanpunainen',
raud(i)s 'rotes Pferd = raudikko, Grauschimmel = punikkitatti',
rauda 'Rotauge (leuciscus erythrophthalmus) = sorva, Bleier (leuciscus rutilus) = särki, wilde Ente', imletzten Sinn auch rauduve (cf.lit. raudẽlė 'Rotente') = haapana.
Ablautsformen mit ū sind lit. rùdas, rùsvas, rusnùs 'rotbraun = punaruskea',
rùstas 'liila, bräunlich = vaalean ruskehtava'
lett. ruds 'rötlich = punertava, rotbraun = punaruskea, grau = harmaa' usw. (s.s.v. rùdas, rùsti).
Aus dem Slav. sind zu vergleichen abg. ruda 'Metall', russ. usw. ruda 'Erz' = malmi,
abg. rumen´, russ. rumjanyj 'rot, rosig', rudyj, rudoj 'blutrot, rothaarig',
rusyj 'dunkelblond, hellbraun',
ryžij 'rothaarig = punatukkainen, -karvainen', russ.-ksl. r´d´r´,
russ. rëdryj 'dunkelbraun = tummanruskea' u.v.a.
Verw. anderer idg. Sprachen sind: Ai. rudhirá- 'rot = punainen, blutig = verinen', als Neutr.'Blut= veri',lohá- 'rotes Metall = punainen metalli,Kupfer = kupari,Eisen= rauta',
toch. A rätram·, rtärye (Gen. sg. f.) 'rot', B rätre 'rot = punainen', rätraune 'Röte = puna'
griech. reúqein 'röten = punertaa', œreuqoj 'Röte = puna', ruqrój 'röt = punainen',
lat. ruber, russus (> *rudhsos) dass., rūfus 'lichtrot = vaaleanpunainen, fuchsrot = ketunpunainen', mit f als Entlehnung aus der umbr.-sabell. Gruppe, cf. umbr. rufru 'rubros', (tässä kummittelee latinan naapuri sabiinin kieli, joka on saattanut olla lähellä balttilaisia, jopa niihin kuuluva).
got. raus,ahd. rot,ae. réad 'rot',ae.réod 'rote Farbe',ahd.as.rost 'Rost = ruoste' usw.
(lat. rutilus 'rötlieh = särki', von einfachem *ereu- ausgegangen ist.).
Täältäpä tuo Rusnė-teoria löytyykin, kieli ei ehkä olekaan galindia vaan preussin (toista?) murretta skalvia, juuri Rusnė-alueen vanhaa paikalliskieltä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Skalvian_language
" Skalvians
The Scalovians (German: Schalauer; Lithuanian: Skalviai), also known as the Skal-vians, Schalwen and Schalmen,was a Baltic tribe belonging to Prussians. According to the Chronicon terrae Prussiae of Peter of Dusburg, the now extinct Scalovians in-habited the land of Scalovia south of the Curonians and Samogitians, by the lower Neman River ca. 1240. "
" Name
The meaning is uncertain: „skalwa“: splinter (living spit off) or "skalauti": between wa-ters. According to Prussian legends, the tribe's name is derived from one of the sons of King Waidewuto named Schalauo.
History
The inhabitants can be traced back to burial grounds with cremated remains and occasional graves of horses. Judging from the diggings, Scalovians are assumed to have been related to other Balts such as Curonians and more distantly to Eastern Balts such as Latvians and Lithuanians.Typical Scalovian sepulchral relics are found in Strewa, Skomanten, Jurgaiten, Nikeln, Paulaiten, Wilku Kampas, Weszaiten, Greyszönen, Lompönen and Wittgirren.
Ecclesiastical missions have been verified since 960. St. Adalbert-Vaitiekus (997) and St. Bonifaz-Bruno (1009) were martyred in Scalovia.
It may be possible that the name of the Kingdom Rus derives from the Scalovian town of Ruß.
The history of Scalovian Rusnė and Denmark are quite connected, Scalovia was ruled by Denmark at times.
The Scalovian town Jomsberg , also called Jumpne, Iumne, Witlandie and Windland was mentioned between 974 and 1043 in the Danish “Annales Lundenses”.
This disappeared town must have had a harbour at the Curonian Lagoon.Ragnit was the center of Scalovia. Peter von Dusburg told about a wooden castle which could not be conquered by force or starvation because the inhabitants of the stronghold had put in an artificial lake, stocked with fish. The conquerors had to burn down the castle.
Scalovia was subjugated in 1277 by the Teutonic Knights. In the chronicles of the Knights were mentioned the nobles Sarecka (Sareikā), Surbantas, Svirdotas and Surdota. In 1281 Jondele Schalwithe got the first "Landesprivileg" and in 1289 the castle of order Ragnit was built. Between 1281 and 1383 privileges were made out: 1338 in Pleikischken near Plaschken, 1312 and 1333 near Sasavo in the region between Laugßargen and Taurage, 1307 in Sintine near Tilsit, 1307 Gigen (Pagė-giai / Pogegen), 1309 Linkone,1350 Linkonen (Linkuhnen) as well as Weinoten near Tilsit (Wainoto), Tusseinen near Ragnit (Tussinos) and Linkuhnen (Linko). "
Juuri tässä kielessä näyttää -on- olevan adjektiivin johtopääte,ja -en on feminiinin tai neutrin (tai molempien) nominatiivin pääte, josta kaupunginnimi "Linkonen" (sklv) = "*Linkinė" = "Yhteyspaikka", "-kaupunki", "linkkikaupunki", ei kuitenkaan mitään tekemistä suomen, eikä myöskään "lingon" (vilpsnis, jotv., engl. sling) kanssa.
Yksi syy Kiovalaisille hankkia rusilaisia palkkasotureita (kuten Karjalakin hankki liet-tualaisia!) saattoi hyvinkin osaltaan olla samankaltainen nimi,joten naapurin Kaani ei välttämättä huomannut kiinnittää liikaa huomioita, kun luuli "tavallisiksi rusiineiksi".
Untamo: "
http://nakokulma.net/index.php?topic=237.msg313708#msg313708
" Viking mass grave linked to elite killers of the medieval world
Jomsborg
Jomsburg on balttilaisten skalvien vanha pääkaupunki, (nimi saattaa tarkoittaan "Ju-malankaupunkia"),jonka tanskalaiset valtasivat 900-luvun puolessa välissä ja panivat pystyyn oman Joms-viikinkien tukikohtansa.
Schalauen
" In den dänischen Annales Lundenses wird im Zeitraum von 974 bis 1043 die scha-lauische Stadt Jomsborg erwähnt,auch Jumpne, Iumne, Witlandie und Windland genannt, die am Kurischen Haff lag und die über einen nicht kleinen Hafen verfügt haben muss.Diese Stadt wurde 1043 von den Dänen zerstört muss aber wieder auf- gebaut worden sein, denn im Jahr 1182 kämpften die Dänen erneut mit den Joms-borgern. An diesem Kampf nahmen neun schalauische Schiffe von bedeutender Größe teil. Um 1084 sandte der dänische König Knut der Heilige 18 Schiffe nach Schalauen, seine Söhne Ragnaro und Egilis waren unter den siegreichen Kriegern. Besonders Egilis wütete sehr grausam. Während Knut mit seiner Flotte gegen England rüstete (1085), planten die Schalauer einen Überfall auf Dänemark.Als Knut davon erfuhr, bot er den Schalauern Frieden an, der akzeptiert wurde. Die Schalauer schickten sogar Geschenke nach Dänemark.
Im Altertum war Ragnit das Zentrum Schalauens. "
Skalvin kieli, mm. paikannimet,muistutti äänteellisesti suuresti suomea johtuen mm. adjektiivin feminiinin ja neutrin päättestä -nen, mutta muuten se on länsibalttilaisena suomesta kauimpana oleva balttikieli Galitsian galindin ohella (joka varsin mahdolli-sesti on suurin piirtein sama kieli ja uskontokin, orfilaisvaikutteinen tulenpalvonta oli sama). Skalvien pohjoispuolella olivat kulttuurisesti suuresti samankaltaiset kuurilaiset, joiden kieli taas on lähimpänaä suomea balttikielistä vaikutuksellisesti.
Myös Venäjän Rurik oli Jomsburgin viikinkejä,mikä yhdistää kaksi kilpailevaa teoriaa RUS-nimen alkuperästä. Venäläiset eivät tarvinneet itseään, mongoleja ja tataareja huonommin varustautuneiden pronssikauden viikinkien palveluksia, mutta Preussin rautakauden teknologian omaksuneet Jomsborgin viikingit olivat toinen juttu.
Sittemmin viikingitkin rupesivat ostamaan tataareilta keski-Aasiassa tuotettua miek-katerästä.Pohjoisilta leveysasteilta varjagit/varangit (nimi samaa kantaa kuin englan-nin war, venäjän "vor" ja suomen "varas", "vara" ja "varustus" (liett. varas = paalu-muuri, sana lienee vasarakirvesperua, sellaiset oli myös muinaislinnojen rinteiden yläpäässä) mahdollisesti myös germaanin "varg" = susi) etsivät rautaa ollakseen riippumattomia tataareista. Tavalliset viikingit eivät sitä tarvinneet eivätkä osanneet käyttää. Venäläisessä Wikissä on pitkä rivi teorioita varjagien nimestä:
Варяги
Kreikkalaiseenmuotoon "var(g)engai" pitää suhtaustua vakavasti. Se voisi olla skal-vin/galindin kieltä, jotka toimittivat Kreikkaan meripihkaa, ja tarkoittaa "sotaisia (rois-tomaisia)", voi olla myös "*ver(g)enai". On myös paikannimi Varena. Voi tulla myös kuparia tarkoittvasta sanasta "varis" (lt), warrin (pr.), jonka yhteys sotasanaan on epävarma (mutta ei ollekaan mahdoton). "
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/hesari-yhtym-n-suomalaisten-v-r-t-juuret
RJK: Suomusjärven kulttuuri (6500 - 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suomessa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.
Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä vasarakirveskansaan ja luul-tavasti näiden "välissä" ja rinnalle vaikuttaneeseen kampakeraamiseen kansaankin, nimittäin punamultahautaus: punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Yhä tänäkin päivänä liettuassa punerrusta ja valitusta tarkoittaa sama sana: rauda. Se on lisäksi mahdollisesti tarkoittanut vainajaa,(iki)lepoa< *remda verbistä remti (remia) = levätä, olla hiljaa. Raudus on surullinen, itku-. Tuo äänteenmuunnos olisi länsibaltti-lainen (mikä ei tarkoita, ettekö se olisi voinut tulla itäistä saamelaista tietä jotvingista, jossa rauda =itkuvirsi ja raudainan = ruosteenvärinen,liettuan raudonas = punainen on länsibalttilaisen skalvin kielen mukainen, joka on lähellä ruteenien ennen puhumaa galindia).

Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.
On epäselvää,olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm.Antrean kalaverkon teki- jät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Niitä erottaa lähinnä kiven työstämi-nen ja punamultahautaus jälkimmäisessä Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta. On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antroplogisten tutkimusten mukaan ollut lähinnä "nordic-tyyppistä", pitkäkallista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieu-rooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommankokoista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä,niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla,ja vaaleaa Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuoleisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa. Suomen arkeologisista väestöistä leväluhtalaiset ovat saattaneet olla Kkrainan refugiväestön näköisiä.Sellaiset piirteet ovat äärimmäisen resessiivisiä,kuten "cro -magnon"-piirteetkin, ja kun on kaikenlaista muutakin, tulevat vain harvoin esiin ilmiasussa.
Jos suomen kielessä on jotakin erityistä "paleota", se on todennäköisesti peräisin "suomusjärveläisten" kielestä.
xxx
Tarkasteaan vieä
https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%8C
" Ros (ukr. Рось) on joki Ukrainassa; se on Dneprin oikeanpuoleinen sivujoki. Sen varrella sijaitseva historiallinen alue tunnetaan nimellä Porossia.
Ros (ukr. Рось) on joki Ukrainassa ja Dneprin oikeanpuoleinen sivujoki. Sen varrella sijaitsevaa historiallista aluetta kutsutaan nimellä Porossia.
Hydrografia
Joki saa alkunsa Ordyntsin kylän läheltä Vinnytsjan alueen (oblastin) Vinnytsjan pii-ristä. Sen pituus on 346 km, valuma-alueen pinta-ala 12 575 km² ja keskimääräinen virtaama alajuoksulla 22,5 m³/s.Ros-joen keskimääräinen virtaama (m³/s) eri kohdis-sa on seuraava:[1] Vinnytsjan ja Kiovan alueiden rajalla 2,99;ennen Rastavytsia-joen yhtymäkohtaa 11,10;ennen Bila Tserkvan kaupunkia 16,50; Bila Tserkvan alapuolella 17,90;Kiovan ja Tšerkasyn alueiden rajalla 22,80;Korsun-Ševtšenkivskyin kaupungin alapuolella 24,50; ja joen suulla 28,40.
Keskijuoksulla joen uoma on leveydeltään jopa 50 metriä,kun taas jokilaakso voi olla jopa 3 kilometrin levyinen. Kohdissa, joissa Ros leikkaa kiteisiä kalliomuodostelmia, laakso kapenee 10–15 metriin, uomaan muodostuu koskia ja maisemasta tulee erit-täin viehättävä. Joki saa vetensä pääasiassa lumen sulamisvesistä, ja kesäisin sen vedenpinta laskee alhaiseksi. Joki jäätyy joulukuussa ja sulaa maaliskuussa. Ros-joen veden keskimääräinen vuotuinen mineralisaatio vaihtelee välillä 407-602 mg/dm³ keskiarvon ollessa 513 mg/dm³. [1] Ros-joen valuma-alueella on 1136 pie-nempää jokea, joiden yhteispituus on 4827 km. Ros-joen varrella sijaitsevia merkittä-viä kaupunkeja ovat Bila Tserkva, Bohuslav ja Korsun-Ševtšenkivskyi. Jokeen on rakennettu neljä vesivoimalaitosta: Steblevskaja, Korsun-Ševtšenkovskaja, Boguslavskaja ja Dybinskaja.
Nimen alkuperä
Ros (muinaisitäslaaviksi: *Rъsь*; taivutetuissa muodoissa: *Rsь*) mainitaan vanhoissa Rus-kronikoissa [2].
Erään hypoteesin mukaan etnonyymi *Rus'* on syntynyt paikallisesti ja juontaa juu-rensa hydronyymiin *Ros* (muinaisitäslaaviksi: *Rъsь*). Kyseessä on Dnepr-joen oi-keanpuoleinen sivujoki,joka sijaitsee Dneprin keskijuoksun alueella,Kiovasta etelään [3]. Tätä hypoteesia kannatti muun muassa akateemikko B. A. Rybakov [4]. Toisaalta M.V. Lomonosov - joka oli yksi ensimmäisistä tämän vertailun esittäjistä - katsoi, että etnonyymi ”Rossy” oli ensisijainen termi [5].
Alkuperäisen hydronyymin *Rъsь* etymologia on epäselvä [6], ja se esiintyy *Nesto-rin kronikassa* (*Povest’ vremennyh let*). Nimi saattaa juontaa juurensa indoeuroop-palaiseen juureen *ros-* (”kaste”), ja nimen eri muotojen perusteella se voitaisiin luo-kitella myöhäisslaavilaisen kauden hydronyymeihin. Juuria *ros-* ja *rus-* sisältäviä hydronyymejä on kuitenkin melko paljon – ei ainoastaan Dneprin keskijuoksun alueella, vaan myös muualla Euroopassa.
Ei ole olemassa yksittäistä ”Rus”-nimistä jokea, joka voitaisiin kiistattomasti yhdistää etnonyymiin *Rus'* ja samalla osoittaa, että kyseisen niminen heimo olisi lähtöisin juuri kyseisen joen varrelta – mikä olisi ainoa tapa perustella etnonyymille paikallinen etymologia. Lisäksi aitojen slaavilaisten etnonyymien muodostumistapa on yleensä toisenlainen. Vaikka *Nestorin kronikka* (Primary Chronicle) mainitseekin eräiden slaavilaisten kansannimien alkuperän jokien nimien yhteydessä, se ei väitä, että *rus*-kansan nimi olisi peräisin mistään tietystä joesta [3].
Kielitieteellisen analyysin perusteella voidaan hylätä teoria, jonka mukaan sana *Rus’* (Русь) olisi saanut alkunsa Ros-joen (Рось) nimestä.Muinaisvenäjän kielessä sana esiintyi muodossa *Rъs’* (Ръсь),jossa sanavartalon *ъ* edustaa erittäin lyhyttä – niin kutsuttua redusoitunutta – vokaalia (keskikorkeaa takavokaalia). Sijapäätteelli-sissä muodoissa – kuten *na Rsi* (Ros-joella) tai *po R’si* (Ros-jokea pitkin) – tämä redusoitunut vokaali jää pois, kun se on painoton. Historiallisissa kronikoissa Ros-joen varrella asuvia ihmisiä ei kutsuta nimillä *Rus’* tai *Rossichi*, vaan heihin viita-taan nimellä *Porshane*.
[RJK: Väestön nimitys porshane tulee nimenomaan joen nimestä, joka voi aivan yhtä hyvin ola Rša tai Orša, niin venäjässä, jossa se tarkittaa joen varren asukkaita, kuin liettuassakin, jossa se tarkoittaa joen takaisia asukkaita.
Muusta kuin slaavikielisestä nimestä Orša, jossa O on lyhyt ja painollinen, voi sellai-senaan tulla Roša tai Ros myös metateettisesti vaihtamalla alkukirjaimet paremmin sallittuun muotoon, kun itäslaaviainen väestö sen omaksuu, kuten esimerkiksi kanta-batin sanasta akmen = (terävä) kivi(työkau), liettuan akmuo, mon akmeys = kivi, on tullut venäjän kamen = kivi, tai liivin sanasta Aldoga = Maininkijärvi on tullut venäjän Ladoga.]
900-luvulla nimi *Rъs’* sisälsi siis lyhyen, ”vaimennetun” vokaalin (*ъ*), joka muuttui painollisessa asemassa *o*-vokaaliksi vasta 1100-luvulla (vrt. *tъrgъ* > *torgъ* [tori / kaupankäynti], *vъlkъ* > *volkъ* [susi] jne.) [3][7].Tätä voidaan verrata *Hypatiuksen kronikassa* (Hypatian Chronicle) mainittuun *Rъsha*-nimiseen (Ръша) paikkakun-taan ja jokeen – jotka tunnetaan nykyään Oršan kaupunkina ja Oršitsa-jokena [3].
Etymologisesti kantaslaavin *ъ* juontaa juurensa indoeurooppalaiseen *u*-ääntee-seen, kun taas pitkä *ū* (joka esiintyy sanassa *Rus’*) on voinut kehittyä ainoastaan indoeurooppalaisesta diftongista,joko *\*au* tai *\*ou*.Tästä seuraa,että sanavartalot *rъs-* (josta kehittyi *ros-*) ja *rus-* ovat toisistaan riippumattomia [8][7]. Ros’-jokeen laskevat muun muassa Ros’ka [9]-, Rosava [10]- ja Rastavitsa-joet.
Historiallinen merkitys
Ros’-joen rannoilla asui slaavilainen heimo, polaanit [11], ja 1100-luvun jälkipuolis-kolta lähtien alueella asui myös ”mustia klobukkeja” (*tšorni klobuki* = mustalakkeja = karakalpakkeja) [12].
Ros’-joen oikealla rannalla, vastapäätä muinaisvenäläistä Sukholesyn asutusta ja Pugatšovkan sekä Ostrovin kylien välissä sijaitsevasta ”Ostrov-1”-kalmistosta löydet-tiin 55 hautaa. Tältä hautapaikalta löytyi 1100-luvulle ajoittuvia esineitä, jotka ovat alkuperältään länsibaltialaisia. Tiettyjen antropologisten piirteiden perusteella suurin osa sinne haudatuista oli ensimmäisen muuttoaallon siirtolaisia[13]. Aikakirjojen mu-kaan ruhtinas Jaroslav Viisas asutti 1100-luvulla yhden balttilaisista heimoista Ros’-joen laaksoon vartioimaan Kiovan ruhtinaskunnan eteläisiä rajoja. Kylän alueelta on aiemmin löydetty Tšernjahovin kulttuuriin (300–400-luvut jKr.) kuuluva asuinpaikka [14]. Bushevon kylän lähellä – käytännössä Gorohuvatka- ja Ros’-jokien yhtymäkoh-dassa – sijaitsee muinaisvenäläinen linnoitettu asutus, jota kutsutaan nimellä Raigorod (1000–1100-luvut).
Jaroslav Viisaan hallituskaudella Ros’-joen ja sen sivujoen Rastavitsan (jota Kiovan Rusin aikana pidettiin todennäköisesti Ros’-joen alkulähteenä) pohjoisrannalle rakennettiin Porossjan puolustuslinja suojaamaan eteläisiä rajoja arojen paimentolaiskansojen hyökkäyksiltä.
Piliptšan kylän lähellä sijainnut tila oli kirjailija K. G. Paustovskin (1892–1968) sukuti-la. Kirjailijan isoisoisälle – joka oli saporožjen kasakka – oli myönnetty tila Ros’-joen varrelta. Vaikka tilan paikka on nykyään veden alla, kirjailijan isoisän, Maksim Grigorjevitš Paustovski-Sagaidatšnyin, *kurenin* (asumuksen) sijainti on säilynyt.
Kirjailijan isä,Georgi Maksimovitš Paustovski,sekä muita sukulaisia on haudattu hautausmaalle Ros-joen vasemmalle rannalle,lähelle paikkaa,jossa Rostovytsia-joki laskee Ros-jokeen. Pylyptšan kylässä koulu ja sitä ympäröivä puisto on nimetty Paustovskin mukaan. Nuorena kirjailija vieraili siellä usein isoisänsä luona; nämä kokemukset heijastuvat hänen omaelämäkerrallisessa teoksessaan *Elämän tarina* (*A Story of a Life*).
Virkistyskäyttö ja taloudellinen hyödyntäminen
Bila Tserkvassa,Ros-joen vasemmalla rannalla,sijaitsee tunnettu Oleksandriia-puisto – Branicki-suvun entinen kartanoalue. 1960-luvulta 1990-luvulle saakka Ros-joen rannat Bila Tserkvassa olivat suosittu virkistyskohde.Kirkkaan ja läpinäkyvän vetensä , maltillisen virtauksensa, kauniiden maisemiensa sekä radonpitoisia vesiä hyödyntä-vien kylpylöidensä ansiosta alue houkutteli lomailijoita kaikkialta Neuvostoliitosta.
Ekologia
Ros-joki tulvimassa yli äyräidensä maaliskuussa 2003
Nykyään Ros-joki on ekologisen katastrofin partaalla. Joen koko pituudelle rakenne-tut padot ja tekojärvet ovat lisänneet merkittävästi veden haihtumispinta-alaa. Vedenottolaitteistot – erityisesti Umanin kaupunkia palveleva massiivinen putkijohto – ovat vähentäneet joen virtaamaa huomattavasti. Lisäksi joen varrella sijaitsevien kylien asukkaat rakentavat toisinaan tilapäisiä patoja laittoman kalastuksen helpottamiseksi. [15]
Kesäkuun 9. päivänä 2019 Zbarževkan kylän lähellä tapahtuneen liikenneonnetto-muuden seurauksena jokeen päätyi tonni ”Nurel D” -nimistä hyönteismyrkkyä. Tämä johti kalojen ja muun luonnonvaraisen eläimistön joukkokuolemiin; seurauksena joessa uiminen ja karjan laiduntaminen joen rannoilla kiellettiin. Vedenottolaitokset, mukaan lukien Bila Tserkvan kaupunkia palvelevat laitokset, suljettiin. Joidenkin tietojen mukaan vaarallinen kemikaali oli varastettu läheisestä varastosta. [16] "
Liettualainen wiki on eri mieltä, voiko kansan tai valtion nimi tulla joesta
https://lt.wikipedia.org/wiki/Ros%C4%97_(up%C4%97)
" Rosė (joki) (ven. Рос, ukr. Рось) on joki Keski-Ukrainassa ja Dneprin oikeanpuolei-nen sivujoki. Se saa alkunsa Dneprin ylängöltä, Vinnytsjan alueen itäosasta. Joki virtaa itään Kiovan ja Tšerkasyn alueiden halki ja laskee lopulta Krementšukin tekojärven pohjoispäähän.
Sen merkittävimpiä sivujokia ovat Roska (oikeanpuoleinen sivujoki) sekä Horohuvatka, Rostavytsja, Kamjanka ja Rosava (vasemmanpuoleisia sivujokia).
Joen keskijuoksulla jokilaakso on 3 km leveä ja uoma 50 m leveä. Kohdissa, joissa Ros leikkaa kiteisten kivilajien vyöhykkeitä, laakso kapenee 100–150 metriin ja uomaan muodostuu koskia. Joki jäätyy joulukuussa ja sulaa maaliskuussa. Jokeen on rakennettu kaksi vesivoimalaitosta. Ros-joen varrella sijaitsevia kaupunkeja ovat muun muassa Pohrebyštše, Bila Tserkva, Bohuslav ja Korsun-Ševtšenkivskyi. [1]
Joidenkin historiallisten teorioiden mukaan nimi ”Rus” (ja sitä kautta myös ”Venäjä” eli *Russia*) juontaa juurensa Ros-joesta. "
https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D1%80%D1%88%D0%B0
" Orša (valkoven. Орша) on Valko-Venäjän Vitsebskin alueella sijaitseva kaupunki, joka on ollut piiritason hallinnossa vuodesta 2013 lähtien[3]. Se toimii Oršan piirin hallinnollisena keskuksena. Kaupunki sijaitsee Dnepr-joen varrella, Oršytsa-joen yh-tymäkohdassa, 80 kilometriä Vitsebskistä etelään ja 202 kilometriä Minskistä itään.
Se on merkittävä rautatie- ja maantieliikenteen solmukohta Valko-Venäjällä ja toimii keskeisenä pisteenä Euroopan, Venäjän ja Ukrainan yhdistävällä liikenneväylällä.
Asukasluku on 100 422 (tilanne 1. tammikuuta 2026)[4].
Etymologia
Kaupungin nimi, Orša, on johdettu Oršytsa-joesta, jonka varrella se sijaitsee.
Max Vasmer piti nimeä ”Oršytsa” slaavilaista alkuperää olevana ja yhdisti sen Ros-jokeen sekä sanaan *ruslo* (”joen uoma”) [5].
V. I. Abajev vertasi paikannimeä Orša (*Rša*) muinaisintialaiseen sanaan *ṛ́kṣa-*, avestan kielen sanaan *arša-* ja osseetin kielen sanaan *ars* – jotka kaikki tarkoittavat ”karhua” [6].
V. N. Toporovin ja O. N. Trubatšovin mukaan Oršytsa-joen nimi on balttilaista alkupe-rää. Heidän mukaansa nimen alussa oleva ”o-” on proteettinen elementti (konsonan-tin eteen lisätty äänne). He tunnistivat sanajuuren *Rus-*, joka esiintyy myös liettuan kielen nimissä *Rusnė* ja *Rusota* sekä muinaispreussin nimessä *Russa*. Nämä liittyvät liettuan verbiin *rusėti*, joka tarkoittaa ”virrata hitaasti” [7]. Myöhemmin V. To-porov tarkensi tätä balttilaista hypoteesia ja toi esiin kielisukulaisina muinaispreussin sanat *Arse* (joki), *Arsen* ja *Arsio* (myöhemmin muodossa *Orschen*) sekä lat-vian sanan *Arsen*,latgallin sanan *Orsha* ja masurin murteesta tunnettuja muotoja. Lisäksi hän mainitsi nimen *Arschen See* sekä Ylä-Okan alueella esiintyvät hydronyymit *Ors*, *Orsa*, *Arosa* ja *Arsanka*[8].
Valkovenäläinen maantieteilijä V. A. Žutškevitš esitti, että Orša-joen nimi saattaa juontua muodoista ”Rža” tai ”Ržavka” = Ruostejki, mikä viittaisi veden väriin [9].
[RJK: Venäjän rža = ruoste on tasan samaa balttipreussiperua kuin RUS.]
Toinen teoria on niin kutsuttu suomalais-ugrilainen hypoteesi [10][11]. Joidenkin ar-keologien mukaan nykyisen Valko-Venäjän koillisosissa asui 3.vuosituhannen lopulta 2. vuosituhannen alkuun eaa. suomalais-ugrilaisia heimoja. Tämän näkemyksen mu-kaan paikannimi ”Orša” on suomalais-ugrilaisperäinen ja tarkoittaa ”virtaavaa vettä, jokea” tai ”uomassa kulkevaa vettä” [12][13]. Teoriaa tukee se,että paikannimi ”Orša” esiintyy toistuvasti alueilla, joilla on historiallisesti asunut suomalais-ugrilaisia kansoja [14].
A. I. Sobolevski vertasi Orša-joen nimeä (Rža) osseetin kielen sanaan *uors*, joka tarkoittaa ”valkoista” [15]. "
xxx
JA NÄMÄHÄN LÖYDÖT SITTEN TODELLAKAAN EIVÄT OLLE MIKÄÄN "VIIKINKIHAUTAUSMAA"!!!
Varsinkaan tää ei ole yhtään mitään tekemistä RUÅTSIN kanssa!
https://historianet.fi/kulttuuri/arkeologia/ukrainasta-loydettiin-viikinkien-hautausmaa
" Ukrainasta löydettiin viikinkien hautausmaa
Arkeologit löysivät Ukrainasta kokonaisen hautausmaan viikinkiajan mahtavasta Rusin valtakunnasta. Omituiset hautausrituaalit ja valtavat korut saivat tutkijat kuitenkin ymmälleen.

Hautausmaa sijaitsee noin 80 kilometriä Kiovasta etelään, ja sieltä on tähän mennessä löydetty 107 hautaa. Ukrainan tiedeakatemian arkeologien Vsevolod Ivakinin ja Vjatšeslav Baranovin mukaan suurin osa oli haudattu puuarkuissa.
Hautaukset ovat peräisin mahtavasta Kiovan Rus -valtakunnasta, jonka perustivat 900-luvulla rus-viikingit eli Ruotsista lähtöisin ollut kansa.
Haudat voivat olla sekä pakanallisia että kristillisiä
Tutkijat kaivoivat hautausmaata vuosina 2017–2022, mutta Venäjän käynnissä oleva hyökkäys Ukrainaan keskeytti hankkeen.
Ukrainalaiset arkeologit päättivät esitellä löydöksensä Amerikan arkeologisen instituutin vuosikokouksessa, joka pidettiin tänä vuonna 4.–7. tammikuuta Chicagossa.
Tutkijat selittivät, että viikinkimiesten hautaan oli laskettu kirveitä, keihäänkärkiä, miekkoja ja koruja, joten heidän on täytynyt kuulua yläluokkaan. Erikoinen yksityiskohta oli puiset ämpärit, joihin joidenkin vainajien jalat oli asetettu. Arkeologit ovat aiemmin löytäneet Ukrainasta luurankoja, joiden jaloissa oli puisia ämpäreitä. Tutkijat tulkitsivat tämän hautausrituaaliksi, vaikka he eivät olekaan varmoja sen tarkasta merkityksestä.

© Vyacheslav Baranov
Nainen, jolla on pronssiset renkaat kaulassaan ja ranteissaan
Näin monta pronssirengasta nähdään harvoin samassa haudassa, ja tutkijat olettavat, että naisen on täytynyt kuulua paikalliseen yläluokkaan.

© Vyacheslav Baranov
Paljon ainutlaatuisia koruja
Haudoista löytyi myös erityyppisistä kivistä tehtyjä renkaita.

© Vyacheslav Baranov
Joissakin luurangoissa oli merkkejä vammoista
Tässä kallossa oli selviä merkkejä leukavaurioista, mutta arkeologit eivät tiedä, liittyvätkö vammat kuolinsyyhyn.
Tutkijat tuntevat viikinkiajan naisten suuret kaularenkaat jalkojen ämpäreitä parem-min. Baranov kertoi Live Sciencelle, että niitä "löytyy vain naisten hautapaikoilta, ja ne olivat luultavasti eräänlainen sosiaalinen symboli".
Arkeologit löysivät myös kivialttarin, rannerenkaita,helmiä ja todennäköisesti uhrattu-jen kanojen jäänteitä. He eivät tiedä varmasti, onko kivialttari pakanallinen vai kristil-linen. Arkeologit eivät kuitenkaan pidä mahdottomana sitä, että alttaria on todella käytetty sekä pakanallisiin että kristillisiin rituaaleihin tämän siirtymäkauden aikana.
Hautausmaa on peräisin ajalta, jolloin kristinusko alkoi todella levitä Kiovan alueelle. Se alkoi erityisesti Vladimir Suuren myötä,joka jätti pakanalliset juurensa ja kastettiin noin vuonna 987 jKr. Sitten hän meni naimisiin Bysantin keisari Basileios II:n sisaren Annan kanssa.
https://historianet.fi/sivilisaatiot/viikingit/idan-viikinkivaltio-oli-euroopan-suurvalta "