https://yle.fi/uutiset/3-12520532

" Ukraina voitti borssisodan, nyt Venäjä syyttää Ukrainaa muukalaisvihasta — tästä soppakiistassa on kyse

Unescon päätös luokitella borssikeitto ukrainalaiseksi kansallisaarteeksi raivostutti venäläiset.

Borssikeitto, venäjäksi

борщ

борщ - растение «борщевник, Heracleum spondylium = etelänukonputki»; «по-хлебка из красной свеклы = punajuurikeitto»,укр. борщ, словен.br̀šč «борщевник, целебная трава = rohtoruoho», чеш. bršt' растение «медведка», польск. barszcz «борщевник», «похлебка из красной свеклы»,в.-луж.baršć «целебная трава», н.- луж. baršć «борщевник»; см.Бернекер 1,109. || Первичное знач. «борщевник»; знач. «похлебка из красной свеклы» явилось в результате переноса названия похлебки, которую раньше варили из борщевника, на новое блюдо; см. Роста-финский у Бернекера 1, там же. Поскольку это растение имеет острые листья, название производят из *bhrstio-; ср.лтш. burkšis,burksnis «Aegopodium podagria =vuohenputki»,по Эндзелину (ЖМНП,1910,июль,стр.200),из *bur(k)šḱis < *burstis, др.-инд. bhr̥ṣṭíṣ «зубец,острие,край = sahalaita(inen lehti)»,д.-в.-н. burst, др.-исл. bursti м. «метла из жестких волос = harja», нов. -в.-н. Borste «щетина», Bürste «щетка», ирл.barr «макушка,верхушка = latva»,лат.fastīgium (из *farsti-) «верхуш- ка», см.Бернекер 1,там же; Педерсен, Kelt.Gr. 1,44; Сольмсен, Beitr. 6; Петр, ВВ 21, 211.

Ei todennäköisiä:

Менее вероятно сближение с русск.-цслав. обрьзгнѫти «скиснуть = hapattaa», чеш.břesk «терпкий вкус = kirpeä maku»,польск. brzazg (Махек, LF 63,129 и сл.) или с сербохорв.бр̑ст «листва»,укр.брость «почка = munuainen» (Потебня, РФВ 4,216). Это слово также не заимств. из нем. Boretsch «борага» (вопреки Корбуту 402) и не связано с нем. Bär «медведь» и его производными, вопреки Вайану (RES 16, 82).

Nimi borštš tulee muista kasveista kuin punajuuresta, lähinnä sarjakukkaisista joista sitä on tehty aikaisemmin ilman punajuurta, joita ovat mm. vuohenputki (sopii oikein hyvin edelleen keväällä), porkkana (joka lienee samaa oletettavasti vasarakirvesperua, on saattanut tarkoittaa myös "sianjuurta"), palsternakka, persilja.

Sekä punainen punajuuri että oranssi porkkana on jalostettu 1600-luvulla Hollannis-sa (jälkimmäinen "Oranian hallitsijasuvun väriseksi"). Borssin nykyisillä väreillä ei ainakaan ole tekemistä muiden maiden kanssa.

Myös liettualainen wikipedia pitää tätä heidänkin yhtä keskeitä ruokaa "ukrainalaisena":

https://lt.wikipedia.org/wiki/Bar%C5%A1%C4%8Diai

" Barščiai

 

Barščiai (ukr.борщ) - burokėlių sriuba,kilusi iš Ukrainos.^[1][2][3] Dažnas Rytų Europos šalių virtuvių pirmasis patiekalas, tradicinis – slavų šalyse (Rusijoje, Baltarusijoje, Lenkijoje, Ukrainoje ir kt.).

Verdama iš burokėlių, kurie suteikia savitą skonį, aromatą ir raudoną spalvą. Papras-tai naudojami švieži,tačiau tinka ir marinuoti,troškinti smulkiai pjaustyti burokėliai. Jei įpjaustoma su lapais – vadinama batvinių sriuba. Barščiai gaminami mėsos sultiny- je, įpilamas nedidelis kiekis rūgšties (acto,citrinos rūgšties),kad išliktų burokėlių spal- va. Papildomai dedamos bulvės, morkos, prieskoniai (krapai, svogūnai, pipirai, lauro lapai),galima įdėti pomidorų ar pomidorų padažo.Kartais į barščius dedama kopūstų, mėsos, agurkų, pomidorų, grybų. Barščiai pagardinami grietine. Valgomi su duona.

Barščiams giminingi patiekalai yra rūgštynių sriuba ir šaltibarščiai.

Šaltiniai

1. Marks, Gil (2010). „Borscht“. Encyclopedia of Jewish Food. Hoboken: John Wiley & Sons. pp. 196–200. ISBN 978-0-470-39130-3.
2. Schultze, Sydney (2000). Culture and Customs of Russia. Greenwood Publishing Group. pp. 65–66. ISBN 978-0-313-31101-7.

Lähdetään liikkeelle tuosta porkkanasta

https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676638/SSA_L-P.pdf

" porkkana (Jusl 1745; yl., us. länsimurt. uud.) ’Möhre’ ~ ink borkkana, porkkona id. | ka porkkana, borkan ’punajuurikas; peltoretikka; lumme; ulpukka’ | va borkkana ’porkkana’ | vi porgand (g. -i), murt. rinn. mm. porgan, porkan, põrkan, põrkna id. | li borkan(z), borkin, borknaz id. < ven borkán (burkán) id.

— Latv burkans id. (< ven) on ilm. vaikuttanut li sanan äänneasuun.

— Sanan kuv. käyttö ’houkutin, kiihoke’ (esim. »tarjota keppiä ja porkkanaa») on käännöslaina engl carrot ’porkkana’ sanan vastaavasta käytöstä.

Ganander 1787 NFL 2 396 (sm ~ vi), Sjögren 1853 IRJaSMat1 145 (sm, vi porkan ~ ven barkán; ~ Balt saks Porkane), Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 103 (+ va li (md); omap. tai < latv borkans),Thomsen 1890 BFB 12 (<ven borkán),Mikkola 189  SUST 8 91 (sm va vi < ven; li < latv (joka < ven t. myös < Balt saks); md < ven), Kettunen 1938 LivW 26 (li ei liene suora laina < latv), Vasmer 1953 REW 1 108 (ven borkán, barkán, burkán > liett latv sm), SKES 1962 604 (+ka), Plöger 1973 RL 141-42, Pulkkinen 1984 LokSp 134, Hahmo 1994 Grundlexem 255–56. "

" боркан

борка́н, барка́н, бурка́н «морковь = porkkana». Отсюда заимств. лит. burkantai, burkunas, лтш. bur̃kãns (Брюкнер, FW 75) и фин. porkkana — то же (Миккола, Berühr. 91).

Это исключительно русск. слово не имеет слав.этимологии. Кипарский (Baltend. 201и сл.) считает источником прибалт.-нем.Burkan,Burkane,вост.-прусск. Burkan, Borkan, которое, по его мнению,представляет собой монастырско-лат. передачу греч. βράκανα·τὰ ἄγρια λάχανα (Гесихий), что невероятно, поскольку греч. слово является крайне редким, а не распространенным ученым термином."

Sana esiintyy slaavikielistä vain venäjässä, mikä viittaa esimerkiksi balttilainaan esimerkiksi vasarakirveskieletä tai preussista.

Viron etymologisessa katsotaan, että porgand = porkkana on balttilaina.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=porgand&F=M&C06=et

" porgand : porgandi : porgandit 'sarikaline aia- ja põllukultuur (Daucus); selle oranžikas söödav mahlakas juurikas'
◊ porken
? ← balti
läti burkāns, mrd burkan(i)s, burkants 'porgand'
? ← vene mrd barkán, borkán, burkán 'porgand'
● liivi borkõn(z), borkkiņ 'porgand'
vadja borkkana 'porgand'
soome porkkana 'porgand'
isuri borkkana, porkkona 'porgand'
karjala porkkana 'peet; põldrõigas; vesiroos, vesikupp'

On ka arvatud, et läti laen. Vene sõna võib olla balti keeltest laenatud. On arvatud, et läti keelest on sõna laenatud eesti, liivi ja vene keelde ning arvatavasti vene keele vahendusel teistesse läänemeresoome keeltesse. Eesti keelest on laenatud eestirootsi bårk, porkān, bårkoaḷ 'porgand'. "

Liettuan sana barstis = borssi, burokas = punajuuri. Ne ovat kauempaa samaa lähtöä.

Suomalaisittain borssi on MÖSSÖKSI KEITETTYÄ (SILLI)SALAATTIA, yhtä joulu-ruokaa. Se tehdään keitetystä ja paloitetllusta punajuuresta, porkkanasta, suolatusta silakasta tai muusta kevyesti suolatusta kalasta ja mausteista joista yksi on sipuli.

Ennen tätä sanottiin pelkäksi salaatiksi, se kasvi oli LEHTIsalaattia. Miksi näin? Selitys on "uskomaton" (eikä siinä suhteessa poikkeus eräistä muistakaan ruoista ja muista):

"SALAATTI"-NIMI ON PERÄISIN TÄÄLTÄ JA SE TARKOITTAA ALUN PERIN NIMENOMAAN TÄTÄ RUOKAA! Vasarakirveskansan perusruokaa. Silloin se tehtiin "tarhatusta" särkikalasta (toutaimesta, turvasta, ruutanasta) joita oli ympäri vuoden saatavilla, ja nauriista ja muista juureksista. Sellaisen kalan nimi oli SALATIS eli "eristetty, tarhattu". Se tosin ei ole suomea vaan vasarakirveskieltä ja myös liettuaa. Sana toutain tarkoittaa "viljelykalaa, kyläkalaa", tautainas. Sama sana kuin liettuan sanassa "tautine mokykla" = kansakoulu.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

" ... Lithuanian: salatis = toutain (myös rapas, preuss., viljelypaikka = ”rapola”)

rapas = asp fish (aspius aspius) = toutain

Etymology: salote, celates 'Rapfen = toutain, Rohrkarpfen = “ruokokarppi”',

Balčikonis LKŽ führt celatis, -as in der Bed. 'aspius rapax = toutain' an;

cf. lett. salata, -te sowie salaka '(grosser) Stint = (suuri) kuore, osmerius eperlanus = kuore, clupea sprattus = kilohaili',

das aus  liv. salāk 'grosser Stint, salmo eperlanus = kuore',

estn. salakas 'Weissfisch, cyprinus alburnus = salakka´, entlehnt ist;

daraus auch russ. salakuša 'Sprotte = kilohaili'.

Ruokalaji silli- ja muun salaatin nimi ei tule mistään kasvista,vaan päinvastoin niiden kasvien nimi tulee ruokalajista. Venäjäksi ruokalajin nimi on ”rassol”, joka tulee sa-nasta (kalan) suolavesi, suolakala, ja suomenkielisiä nimiä ovat rosolli ja (silli)salaatti (vaikka sitä ei yleensä tehdäkään sillistä vaan silakasta tai muusta kevyemmin suo-latusta ja pienemmästä kalasta).Sillisalaatti keitettynä hitaasti täysin mössöksi on borštš-keittoa, liettuaksi barščiai, joka tulee punajuurista, barštis. Liettuassa sitä syödään usein kylmänä, ja siihen pannan kuumia perunoita joukkoon. Kuumabors-siin pannaan usein myös savustettua sianläskiä,ja on hyvää. Salaatti on indoeuroop- palainen sana, joka tarkoittaa ”suljettua”, ”suolattua”, ”säilöttyä”, ”eris- tettyä”. Se voi olla samaa kantaa kuin liettuan ”sala” = saari (kts.) ja suomeen salo,asumaton saari tai muu loukko.

Toutaimen nimikin tarkoittaa kirjaimellisesti ”eristettyä” (i(n)soloitua, tarhattua). Miten niitä ja sittemmin vielä paremmin tuohon tarkoitukseen sopivaa sukulaista karppia säilöttiin tai eristettiin: elävänä veteen,joka virtaa hiljalleen, ja jonka mukana myös kulkee keskeistä ruokaa pikkukaloja. Niitä toisin sanoen viljellään, joskin karppi on syrjäyttänyt toutaimen, ja myös turpan. Karppia myydään elävänä säiliöautoista. Se on samaa lajia kuin ruutana ja kultakala. Karppi syö myös kaikenlaista kasviravintoa kuin sika.

" The inhabitants can be traced back to burial grounds with cremated remains and occasional graves of horses. Judging from the diggings, Scalovians are assumed to have been related to other Western Balts such as Curonians and more distantly to Prussians. Typical Scalovian sepulchral relics are found in Strewa, Skomanten, Jurgaiten, Nikeln, Paulaiten, Wilku Kampas, Weszaiten, Greyszönen, Lompönen and Wittgirren

The Scalovian town Jomsberg,also called Jumpne,Iumne (mahd.*Jumenen= "Jumis- jumalan kaupunki"), Witlandie and Windland was mentioned between 974 and 1043 in the Danish “Annales Lundenses”.

This disappeared town must have had a harbour at the Curonian Lagoon.Ragnit was the center of Scalovia. Peter von Dusburg told about a wooden castle which could not be conquered by force or starvation because the inhabitants of the strong-hold had put in an artificial lake, stocked with fish. The conquerors had to burn down the castle.

Scalovia was subjugated in 1277 by the Teutonic Knights. "

Tuo ”rapas” on luultavasti toutaimelle alkuperäisempi nimi. Se voi olla myös germaanilaina  (Rapf).

... "

Salaatti / rosolli (Arla)

Yksi mahdollisuus on, että "porkkana" on tarkoittanut "sikajuurta", *porkainas, sillä siat ovat niistä myös olleet suuresti kiinostuneita. Myös ruusukasveihin kuuluva mukulakasvi sikoangervo on vanha kivikauden funktionaalinen elintarvike liha- ja kalaruoan jatkeena.

" porsas (Agr; yl.) ’Ferkel’, hyväilymuotoja mm. pos(s)o, pos(s)u, pissu, potsi, johd. porsia; porsittaa ’saattaa porsimaan’, porsastella ’käyttäytyä siivottomasti;juopotella’,porsuus (paik.murt.) ’yhden sian porsaat, pahnue’ ~ ink porsas ’porsas’

| ka porsas ’porsas (vars.run.ja sp.); myllyn karistin’, porsie ’porsia’, pottši ’porsas, (au) sika; ulpukan hedelmä (leikkiporsaana)’

| ly pottš(i), bottši ’sika; ulpukankukka’, potšimpoig((e) ’porsas’, potšıne ’pieni porsas; valkea lumme’ | ve porzaz ’porsas’, porzheine ’possu’

| va perzaz ’porsas’ | vi põrsas ’id.; (murt. myös) käpy’, demin. põrsakene, põrsukene

| li puoraz, mon. porzad, puorzad ’porsas’= mdE purtsos, M purts ’porsas’ | votj pars,
paris ’sika’

| syrj pors id. (vogI purs, L poras, puras, ostjI poras, E puraš, P poras, samJr pors id. < syrj; samJr poras, pores id. < ostj)

< esiarj *porsos (ellei jo ieur *porkos): kr pórkos, lat porcus, kurdi purs, saka pasa (< *parsa) ’sika’, liett paršas ’salvettu karju’.
 

Fischer 1747 VocSib 123 (sm ~ md votj samJr parsi,ven), Ganander 1787 NFL 2 397 (sm ~ vi, ven), Sjögren 1821 GS 1 26 (~ ven lat saks), Sjögren 1828 GS 1 238 (sm ~ syrj), Grimm 1848 GeschD 37 (+ vog boros; ~ ieur),Castrén 1849 Ostj 94 (+ ostj, samJr pores), Lindström Suomi 1852 74 (~ md votj samJr), Ahlqvist 1856 WotGr 146 (+va), Ahlqvist 1859 Anteckn 100 (+ve), Ahlqvist 1866 Suomi 2:6 83 (+li; ims < liett,votj syrj ostj muuta tietä < ieur), Anderson 1879 Studien 117, 119 (ims ja etäsukuk. samaa lähtöä), Thomsen 1890 BFB 206 (ims md < liett),Munkácsi 1895 NyK 25 385 (votj syrj ostj ~ir; vi li md < liett), Setälä 1900 SUSA 17:4 31 – 32 (sgr < ieur), Karjalainen 1905 SUST 23 151 (ostj < syrj),Paasonen 1908 – 10 FUF 8 76 (esiarj),Toivonen 1916-20 SUSA 34:2 41 (luult. varh. k-arj muodosta), Jacobsohn 1922 AuU 136,223, Setälä 1929 SUSA 43 51, Uotila 1933 SUST 65 2 (sm md; vog ostj sam (< syrj) < arj),Ruoppila 1947 Kotiel 2 4–6 (+ka), FUV 1955 135, Wessman 1956–57 FmS 17–18 113 (sm > nr murt. Sm), Joki 1959 Juhlak-Hakulinen 52, SKES 1962 606 (+ ly), Joki 1973 SUST 151 303, UEW 1988 736 (? votj syrj), Ritter 1993 Studien 29, 191.

***

UNESCO ei ole pelkästään omin päin liikkeellä. Borssin ukrainalaisuuden perusteek-si esitetään sikäläisittäin "sianputkeksi",борщівник звичайний,nimetty putkikasvi, virallisesti eurooppalainen (sian)putki, meikäläisittäin idänukonputki, Heracleum sphondylium,joka on tuoreena myrkyllinen ei vain syötynä vaan pelkästään kosketet- tunakin kuten sen lähisukulaiset (muutkin) jättiputket (heracleum). Se voidaan myös helposti sekoittaa näihin "heimoveljiinsä".

Kuori ja "piikit" ovat tuoreena myrkyllisiä.

Борщівник європейський ^[1] або борщівник звичайний ^[2] (Heracleum sphondylium) — вид рослин родини окружкові.

Одна з найбільших трав'янистих рослин України заввишки 1,5 - 2,5 м. Через це рід Heracleum отримав назву від імені героя Геракла.Квіти ростуть у великих су- цвіттях. Периферійні квіти суцвіття мають збільшені пелюстки з крайнього боку.

Трапляється на луках, галявинах, узліссях, у лісах, на полях майже всієї України.

Стебло і листя здавна вживають в їжу.^[3] Молоді листки вживають для приготування пряних салатів, зелених борщів, юшок, щів тощо.

На Поволжі молоді м'які соковиті пагони з нерозкритими пуп'янками завдають окропом, потім викачують у борошні та смажать. Черешки листків маринують. Для цього з них знімають шкірку, ріжуть на шматки завдовжки 2—2,5 см і заливають оцтовим маринадом.

Ukrainalaisen Wikin mukaan nuoria lehtiä saatetaan käyttää VIHREÄSSÄ borssis-sa, jota tehdään punajuuren, vuohenputken jne. versoista ja lehdistä. Se on eri ruokalaji kuin tämä institutionalisoitu.

" Ukonputki

Heracleum sphondylium

Apiaceae

Lönnrot: "Käytetään paikoin punatautia vastaan. Puolassa laitetaan siemenistä ja lehdistä jästin kanssa juomista. Kamsiatkassa syödään varsi kuorittuna paloiteltu-na ja kuivattuna.Venäjällä paikoin varresta poltetaan viinaa.Varren päällimmäinen kuorihittu on väkevä, että nostaa rakkojaki, jos pidetään iholla." (jästi = ilm. hiiva)

Ukonputki on suuri,50-150 cm korkea, karkeatekoinen, 2-vuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen ruoho. Varsi on haarova, ontto ja 5 - 20 mm paksu. Sekä varsi että lehdet ovat kankeakarvaiset.Lehdet ovat suuret ja leveäliuskaiset.Ukonputki kuk-kii heinä-elokuussa ja kukinto voi olla jopa 20 cm leveä. Hedelmykset ovat hyvin litteät. Ukonputki on kalkinsuosija ja esiintyy jokseenkin yleisesti koko maassa kuivilla tienpientareilla, asuntojen ympäristöissä, joutomailla ja kaatopaikoilla. Pohjoisimmat löytöpaikat ovat Inarissa. Nuoria lehtiä ja versoja on joskus käytetty kaalin ja pinaatin tavoin. Entisaikaan käytettiin myös kasvin sokeripitoista keitinvettä oluen ja sahdin valmistukseen. Lehtiä käytettiin ennen kaatumataudin hoidossa ja koko kasvilla, erityisesti siemenillä ajateltiin olevan sukuviettiä kiihottava vaikutus. Ukonputken kuten myös sukulaiskasvin väinönputken käsitteleminen aurinkoisel-la ilmalla ilman suojausta (käsineet, vaatteet) voi aiheuttaa herkistymistä aurin-gonsäteilylle. Iholle tulee seuraavavana päivänä palovamman näköisiä, epämää-räisiä kuvioita jopa rakkuloita. Rakkulat häviävät ajan kuluessa, mutta jäljelle voi jäädä sinipunertavia pigmenttiläiskiä. "

https://www.iltalehti.fi/pippuri/a/2015041419489480

" Tämän keiton alkuperä menee monella vikaan

torstai 16.4.2015 klo 15:42

Mainion slaavilaisen punajuurikeiton nimi kääntyy huonosti suomalaisen suussa: borštš tai borshtsh suhisee aika sukkelasti. Englannissa se kirjoitetaan borscht eikä sekään helppo ole. Onneksi meille viisaat kielenhuoltajamme jo jokin aikaa sitten suosittivat sopan sopivaksi suomen asuksi borssi.

Borssia yleensä pidetään blinien ja pelmenien ohella venäläisen keittiön tunnus-omaisimpana edustajana. Ruokahistorioitsijat sijoittavat sen alkuperän kuitenkin Ukrainaan, mistä se toki on levinnyt kotoperäisinä versioina kaikkialle slaavilaisiin keittiöihin.

Kuten useimmilla muilla kansanruoilla, myös borssilla on alkuajoiltaan hämärä histo-ria. Yksi yleinen oletus on, että keiton keskeinen,ja sille nimen antanut raaka-aine oli borschevik-putkikasvi (varmaan sukua meilläkin syödyille karhun- ja väinönputkille), jonka versoja soppaan käytettiin.

Muitakin alkuhistorioita keitolle on kyllä esitetty, ja eri maissa borssi voi olla hyvinkin omanlaistaan – eikä aina edes punaista. Vastaavien ruokakulttuurin laajalti levinneit-ten klassikoitten tapaan reseptejä – usein ainoita oikeita! – on liki yhtä paljon kuin soppakokkejakin.

Tänään kansainvälisesti borssina tunnetun sopan tärkein aines on kuitenkin puna-juuri, joka antaa sille sen luonteenomaisen punaisen värin. Olennaista on myös lievä happamuus, joka nykyisin saadaan aikaan tilkalla etikkaa.

Lisäksi keitossa on useimmiten kaalia, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja muitakin kasviksia, joita on saatavilla. Paljon on borssireseptejä, jotka pärjäävät täysin vegaa-nisina, mutta yhtä hyvin borssin perustana voi olla itse tehty vahva lihaliemi, siinä on tuhdisti lihaa ja saa kruunukseen aimo kimpaleen smetanaa.

Siinä välillä tasapainoilee Sydänmerkin julkaisema Sydänruokaa-kirjan ilmeisen terveellinen borssi.

Arvio kirjasta

Resepti ja lopputulos.

Taustastaan huolimatta kirja rohkeasti käyttää klassisia borssin aineksia, mutta valit-see vähärasvaisen fileepekonin, rasvattoman paistilihan ja smetanaa kevyemmän ranskankerman – ja huomauttaa,että lihattakin voi sopan tehdä.Mainio borssi näinkin syntyy,onhan punajuuri kuitenkin pääosassa.Vaikeutta ei reseptissä ole. Liemikuutiot vaihtaisin fondiin ja teelusikallinen etikkaa ei oikein riitä.

Kirja. Raavaampi lukija saattaisi kavahtaa kokkikirjaa, jossa mennään sydäntervey-den ehdoilla, mutta huoli pois. Tässä kirjassa ei tyrkytetä oppimestarimaisesti terveysruokaa, vaan rakennellaan kelpo aterioita ihan kotiruokahengessä lihasta, kalasta ja kasviksista, mutta keveämmällä virityksellä. Kuitenkin niin, että maussa ei olennaisesti tingitä. Hauska idea on raaka-aineissa oleva sydämen kuva kertomassa ravitsemuksellisesti oivasta vaihtoehdosta.

Borssikeitto

100 g fileepekonia

(rasvaa alle 10 %)

2 punasipulia

2 porkkanaa

6 punajuurta

300 g valkokaalia

200 g naudan paistia (rasvaa max 7 g)

1 rkl öljyä

1 l vettä

2 kasvis- tai lihaliemikuutiota

2 laakerinlehteä

1 tl kuivattua timjamia "

 

***

UNESCOn touhu ei ole perimmiltään sotapropandaa, vaan sellaisen "oletusarvon" alla tehtyä HISTORIAN JA KIELITIETEEN VÄÄRISTELYÄ ja VASARAKIRVESKULT-TUURIN VÄÄRENTÄMISTÄ (HITLERIN) KANTA-ARJALAIS-KERMAANISEKSI, ja sellaisella vastakkaisen oikean tiedon "pelaamista ulos" hallinnollisesti".

Vain tiedettä vasten voidaan arvioida tiedonvälitystä...

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/9d52e6ba-f29c-489e-8e21-658c554c016a

" Analyysi: Zaharovan borssi ja mansikat,

Alaska on meidän – Venäjän propagandatuotokset lähentelevät naurettavuutta

Alkaa olla korkea aika perustaa Suomeen kyberturvallisuuskeskuksen kaltainen informaatioturvallisuuden keskus, kirjoittaa toimittaja Nina Järvenkylä.

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova on esiintynyt viime aikoina oudosti paitsi tiedotustilaisuuksissaan myös omilla sometileillään. EPA/AOP

Nina Järvenkylä

[email protected]

maanantai 11.7.2022 klo 6:30

Yritimme kollegan kanssa katsoa ja kuunnella, onko Venäjän ulkoministeriön tiedot-taja Marija Zaharova humalassa keväällä julkaistulla videolla, jolla hän messuaa borssikeiton alkuperästä ja siitä, kuinka ukrainalaiset yrittävät omia sen. Hän syyttää Ukrainaa ulkomaalaiskammosta ja natsismista tämän vuoksi.

Zaharovan esiintyminen on melko lennokasta kyseisellä videolla.

https://polanddaily24.com/4429-drunk-russian-mfa-declares-borscht-was-the-cause-of-war-video

Melko pian tämän jälkeen, 1. heinäkuuta, YK:n kulttuurijärjestö Unesco lisäsi ukrainalaisen borssin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloonsa.

Tuoreempi Zaharovan esiintyminen ei sisällä borssipaatosta, vaan mansikoiden imeskelyä ja nuolemista Puna-armeijan kuoron laulaessa taustalla Kalinkaa.

https://nypost.com/2022/07/05/putin-aide-maria-zakharova-posts-sexy-video-of-herself-fondling-strawberries/

Väistämättä tästä tulee mieleen, onko Zaharovan, eli Kremlin, viesti videon katsojille se, että Venäjä viis veisaa lännen Venäjän vastaisista pakotteista: kesää kevyesti mansikoita syöden ja nuoleskellen.

Tosin tuttua raivoa löytyy jälleen kuluneen viikon loppupuolelta, kun Zaharova kom-mentoi Kanadan uutta Venäjän vastaista pakotelistaa, jolla on muun muassa patri-arkka Kirill. Zaharova kertoo Telegram-kanavallaan, että vain satanistit voivat aset-taa pakotteita patriarkkaa vastaan. Hän siis toisin sanoen kutsuu Kanadan päättäjiä satanisteiksi.

https://t.me/MariaVladimirovnaZakharova/3120

Hän siis toisin sanoen kutsuu Kanadan päättäjiä satanisteiksi. "

***

OHO! Ukrainan "borssiputki" eli kuten he itse sanovat sianputki борщівник звичайний on julistettu kaikkialla EU:ssa tuhottavaksi vieraslajiksi.

Tässä haitallisten vieraslajien luettelossa on yksi sellainen laji, jonka (nimen) perus-teella UNESCO päätti juureskeitto borssin,vuosituhantisen perusruoan varsikin ilman perunaa ja kaalia, "Ukrainalaiseksi Kansalliseksi  Omaisuudeksi"... Ukrainalaiset itse nimittävät sitä "sianputkeksi". Sen vihreät osat ovat myrkyllisiä ei vain syötyinä vaan myös kosketuksessa. Pystyyn kuivaneena juurineen se on sioille mieleistä. Yhdestä 2 - 3 metriä korkasta tanakasta haarakkkasta törröttöjästä saa kilokaupalla mahantäytettä.

https://yle.fi/uutiset/3-12590988

 

 

 

 

 

***

 

Miten ihmiset ja yhteisöt valitsevat ruokansa - ja ruokatabunsa; pätee soveltuvin osin myös kansallis- ja paikkakuntaruokiin

 

Mika Panzar esittää kolme erilaista periaatetta ja tuo esiin niitä tieteellisiä todisteita:

 

1) Genettinen peruste: Ruoka on "hyvää", mikä useimmiten tarkoittaa, että se sisäl-tää välttämättömiä aineita, ja on tuoretta: sokeria, joka miellyttää varsinkin lapsia, suola, rasva, jonka puute tekee ruoasta "mautonta", koska makuaineet ovat usein rasvaliukoisia, mutta eivät aina vesiliukoisia.

 

2) "Ekologinen" (funtionaalinen) peruste: maku ym. ei ole syömisen varsinainen syy, vaan "oikeaksi tiedetyn tuotteen" tuntomerkki: pahakin maku voi olla hyvä signaali, ja "hyväkin" maku paha, esimerkiksi myrkyllisen aineen signaali.

 

3) "Kulttuurinen" (imago)peruste: ruoassa on "tärkeintä", mitä kokonaan muuta se "kertoo" syöjästä.

 

 

Jokainen näistä voi olla myös ruoka TABUn perustana: "pahaa!", "ei syö sikakaan!"; "vahingollista!", "laitonta!", "syntiä!"; "#%€£$&~¤:laista!"!

 

Näistä yksi on ylitse muiden: kohta 2). Käsitellää sitä launauksessa tarkemmin kuin muita.

 

Kohta 1) kertoo enemmän (vain), "mistä on tultu", kohta 3) taas EI YLEENSÄ kerro, "minne ollaan menosssa", vaan voi olla korkeintaan sellaisen "hakuammuntaa"... Jälkimmäisessä ei ole kysymys hyvinvoinnista, terveydestä eikä kestävän talouden (sanelemista) vaatimuksista.

 

https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/kak1988/KAK21988.pdf

 

" Kansantaloudellinen  aikakauskirja 1988:2

 

Kuluttajan valintateorian premissien
kelpoisuusalueesta - poikkitieteellinen
näkökulma rationaaliin ruoan valintaan*

 

MIKA PANTZAR:

 

• Kiitän Tuovi Allenia, Uskali Mäkeä, Anne Oksasta, Jukka-Pekka Piimiestä, Tuire Santamäki-Vuorta ja Liisa Uusitaloa hyödyllisistä kommenteista.

 

On the Domain of the Premises of Consumer Theory - a Transdisciplinary Perspective 01 Rational Choice of Food.

The article contrasts the standard model of rational food choice with three different theoreti-cal perspectives - biological, ecological and cultural. The assumption of given preferences is questioned. It is argued that biological and (Marvin Harris-type) ecological frameworks seem to be in accordance with economic theory assuming fixity of preferences, while (continental) cultural theories are critical about the premises of rational choice model. Furthermore, it seems that some aspects of the ambiguos choice settings of modern society asks for even more critical attitude toward optimization models. In historical perspective the domain of the theory of rational choice models will narrow unless some theoretical reorientation related to the assumptions of stable preferences will be made. Yet, no coherent alternative (cf. cultural theories) to standard choice models exist.

 

1. Aluksi

Ei liene perusteetonta väittää, että yhteiskuntaa tutkivista tieteistä taloustieteen teoreet-tinen menestyminen - kapeassa mielessä tiedollinen edistyminen - on ollut ylivertaista, kun teoreettista menestystä mitataan kasautuvan tutkimusmateriaalin määrällä. Talous-tieteen kehitystä voi verrata katedraalin rakentamiseen. Työskentely hyvin määritellyn tradition piirissä antaa tutkimukselle suunnan. Ahtaiden tutkimuksellisten konventioi-den varjopuolena voi tosin olla vähäiset mahdollisuudet arvioida kriittisesti omia perusteitaan.
 

Thomas Kuhnin mukaan työskentely syvään juurtuneen tradition piirissä »näyttää tuot-tavan tehokkaammin traditiota horjuttavia uutuuksia kuin työskentely ilman samalla ta-valla kiinteytyneitä standardeja» (Kuhn - siteeraus Niiniluoto (1983),211). Kuhnin luon- nontieteellisen tiedon kasvua luonnehtiva väite tuntuu jossain määrin hämmentävältä ta-loustieteeseen sovellettuna. Voidaan ainakin väittää, että taloustieteessä on varsin vähän kiinnitetty huomiota perustavien teoreettisten ja aksiomaattisten lähtökohtien punnintaan.
 

Tämän artikkelin tarkoituksena on pureutua taloustieteen yhden osa-alueen - kuluttajan valintateorian - premisseihin, erityisesti preferenssijärjestyksen stabiilisuusoletukseen. Seuraavassa pyrin rinnastamaan joitakin kriittisiä valintateorian aksiomaattisia lähtökohtia muiden tieteenalojen tutkimustuloksiin ja tiedollisiin näkökulmiin.

 

Konkreettisena tutkimuskohteena tarkastelen ruuan valintaa erityisesti keskittyen yksi-lön aistinvaraisten preferenssien pysyvyyteen. Valittuun lähestymistapaan sisältyy pal-jon ongelmia. Vähäisin ei ole teoreettisten lähestymistapojen vertailtavuuden ongelma: Onko olemassa yhtä »kieltä», jolla muita kieliä arvioidaan. Vertailun ongelmaa vähen-tää yhteinen tutkimuskohde ja se, että teoreettiset käsitejärjestelmät eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia, vaan myös päällekkäisiä. 1
 

Valtavirtauksen reuna-alueen edustajat, esimerkiksi jälkikeynesiläiset, ovat pitkään voimakkain äänenpainoin kritisoineet atomistista valintateoriaa (esim. Hollis (1983» - joidenkin mielestä vähemmän hedelmällisin seurauksin. Ei liene näköharha väittää, että 1970-luvun loppupuolelta alkaen keskustelu valintateorian normatiivisen rationaliteetti-käsityksen deskriptiivisestä riittämättömyydestä on lisääntynyt myös ns. valtavirtata-loustieteen sisällä (ks.Allen,Pantzar (1987); Tversky,Kahneman (1987),271). Aikakaus- kirjoissa kriittiset, epäkonventionaalisetkin, puheenvuorot ovat saaneet yhä enemmän tilaa.

I  Koska artikkelin ensisijainen tavoite on arvioida valintateorian kelpoisuusaluetta, valitut näkökulmat ruuan valintaan eivät tyhjentävästi kerro ruuan valinnan määräytymisestä. Ruuan valintaan vaikuttavat oleellisesti myös esimerkiksi psykologiset (Albanese (1987); Hansen (1976» ja sosiaaliset aspektit (Nicosia, Mayer (1976», jotka artikkelissa osittain sisältyvät epäsuorasti valittuihin teoreettisiin kehikoihin.

 

138

Valintateorian uuden aallon, jossa deskriptiivisesti puutteelliselle teorianmuodostukselle etsi-tään vaihtoehtoa, esitaistelijoina ovat olleet mm. psykologiaa painottavat Amos Tversky ja Daniel Kahneman, positiivista valintateoriaa hahmotteleva Richard Thaler, sekä haastatte-lututkimuksia suorittavat hollantilaiset taloustieteilijät, kuten Arie Kapteyn tai Fred van Raaij. Esimerkiksi prospect-teoria, regret-teoria, disappointment-teoria, attribution-teoria 2 ilmentävät viriävää kiinnostusta valintateorian deskriptiivisiin mahdollisuuksiin (esim. Kah-neman, Tversky (1979); Loomes, Sudgen (1986); van Raaij (1985); Thaler (1979». Teorian-muodostus on lähtenyt käyttäytymisessä havaituista systemaattisista anomalioista - yleensä suhteessa odotetun hyödyn teoriaan. Anomaliat on usein löydetty koejärjestelyin, esimerkiksi testaamalla riski- ja aikapreferenssien konsistenssia ja preferenssien pysyvyyttä. Tässä artik-kelissa valintateorian pätevyysluetta pyritään kuitenkin arvioimaan suhteessa lähitieteiden tuloksiin, kun konkreettisena selitettävänä ilmiönä on ruuan valinta.
 

Taloustieteessä ruuan valinta esiintyy oppikirjatasolla puhuttaessa Engelin laista. Muuten ruualla (Silberg (1985», niinkuin ei millään konkreettisella kulutuksen kohteella ole ollut taloustieteessä erityisasemaa.

2 Prospect-teorian lähtökohta on havainto, jonka mukaan ihmiset systemaattisesti preferoivat varmaa posi-tiivista tuottoa suhteessa arpaan, jolla on sama odotusarvo, mutta paradoksaalisesti preferoivat arpaa, jos kyseessä on negatiivinen tuotto(tappio). Toisin sanoen ihmiset ovat riskin karttajia positiivisten tuottojen ja riskin ottajia negatiivisten tuottojen tapauksessa. Regret-teoria on psykologinen perustelu sille, miksi jois-sakin koejärjestelyissä ihmiset eivät toimi transitiivisuusaksiooman mukaisesti. Disappointment-teoria pyr-kii selittämään vastaavasti valintojen inkonsistenssia ajassa. Attribution-teorian lähtökohtana on ihmisten aktiivinen pyrkimys »selittää itselleen» omien valintojen perusteet. Näin voidaan ymmärtää erilaisia ratio-naalisen päätöksenteon systemaattisia harhoja, kuten esimerkiksi taipumustamme painottaa välittömiä tap-pioita enemmän kuin vaihtoehtoiskustannuksia. Nämä teoreettiset hankkeet ovat esimerkkejä viriävästä preferenssejä koskevien aksioomien uudelleenarvioinnista. Tällainen perusteiden ruodinta tuo mukaanaan taloustieteen piiriin käsitteitä, joiden merkityksen arviointi on ennenaikaista. Tällaisia käsitteitä ovat esi-merkiksi »preferenssijärjestyksen sisäistäminen ja oppiminen, preferenssien sopeutuminen, toiveajattelu, itsepetos ja valintojen rationalisisaatio».

 

Klassisessa poliittisessa taloustieteessä ruualla tosin oli painonsa ns.työväen kysymyksen rat-kaisussa esimerkiksi Ernst Engelin työssä. Ruoka on kuitenkin taloustieteen kannalta varsin kiinnostava tutkimuskohde. Ensinnäkin käsityksemme ruuan valinnasta nähdään usein biolo-gisista syistä ilmeisenä ja triviaalina. Toiseksi ruuan valintaa tarkastellaan useassa eri tietees-sä. Tämä mahdollistaa artikkelin keskeisen teeman - taloustieteen yksilön preferenssijärjes-tyksen ajallista pysyvyyttä korostavan näkökulman - poikkitieteellisen arvioinnin.

Prejerenssijärjestyksen alkuperälle ja ruoanvalinnalle esitetään kolme tulkintaa, jotka antavat erilaisen kuvan preferenssien stabiilisuudesta. Biologinen tulkinta korostaa aistinvaraisten preferenssien geneettistä perustaa ja pysyvyyttä, ekologinen näkökulma painottaa preferens-sien määräytymistä ympäristön rajoitteista ja kulttuurinen teoria tuo esiin preferenssit sosiaalisessa kanssakäymisessä uusiutuvana maailman jäsentämisen ja siihen osallistumisen välineenä.
 

2. Valintateorian preferenssijärjestystä koskevat oletukset

Artikkelin kannalta keskeisin valintateorian premissi, joka itse asiassa on monen osatekijän summa, on preferenssijärjestyksen pysyvyyden ajatus. 3 Preferenssijärjestyksellä tarkoitetaan tässä kaikkien mahdollisten hyödykekorien pareittaiseen vertailuun perustuvaa konsistenttia järjestystä. Sen olemassaolo edellyttää mm. järjestyksen transitiivisuutta ja vaihtoehtojen vertailtavuutta. Oleellista preferenssien kiinteysoletukselle on se, että uusien hyödykkeiden mukaantulo vaihtoehtojen joukkoon tai vanhojen häviäminen ei muuta muiden hyödykkeiden välistä vertailua. Valintakäyttäytymisessä preferenssien kiinteysoletus merkitsee sitä, että tulojen ja hintojen säilyessä ennallaan kerran tehdyt valinnat toistuvat.
 

3 Taloustieteessä preferenssien pysyvyys oletukseen viitataan pienin vivahde-eroin puhuttaessa esimerkiksi »preferenssien kiinteydestä (jixed), preferenssien eksogeenisuudesta, annetuista (given) preferensseistä, valintojen asyklisyydestä, pitkän aikavälin hyötyfunktioista» (ks. Pantzar (1986), 38).

 

Preferenssien hyötytulkinta ei ole artikkelin kannalta oleellinen. Paljastettujen preferens-sien teoria ei sitä edellytä. Tässä yhteydessä riittää oletus, että yksilön valintojen taustalla on preferenssijärjestys joka paljastuu nimenomaan valinnoissa (Sen (1973)). Valintateo-rian premissien vertailua muiden tieteiden tuloksiin edesauttaa se, että mitään oletusta hyödystä tai hyötyfunktiosta ei tehdä.Tällöin preferenssien sisältö ja alkuperä on selkeästi etäännytetty preferenssien klassisesta hedonistista hyötyä korostavasta lähtökohdasta.
 

Artikkelin kannalta modernien taloustieteellisten painotu sten mukainen preferenssijärjes- tyksen tarkempi määrittely - esimerkiksi transitiivisyys- ja täydellisyysehtojen heikentä-misen muodossa - ei ole tarkoituksenmukaista, koska jo tällaisenaan erilaisten tiedollisten lähestymistapojen vertailu on riittävän kiistanalaista. Ns. merkitysvarianssin ongelma (Niiniluoto (1983), 212), eli se että kilpailevat teoriat puhuvat »eri kieltä», on ilmeinen artikkelin täsmällisyyteen ja sisältöön vaikuttava ongelma. 4 Ennen kuin aletaan arvioida preferenssien kiinteysoletusta eri näkökulmista pitää esittää kysymys: Mitä taloustieteilijä
tarkoittaa »oletuksella» sanoessaan: »Olettakaamme preferenssit ... »

 

4 Sen sijaan, että tarkastelisin preferenssirelaation perusaksioomia (esim. refleksiivisyys, transitiivisuus, täydellisyys) suhteessa muiden tieteiden valintatilanteen luonnehdintoihin, olen valinnut tieteiden välisen vertailun mahdollistavan jossain määrin epätäsmällisen preferenssijärjestyksen stabiilisuusoletuksen vertailun lähtökohdaksi. Ongelmallisesti luonnehdintani on huomattavan erityinen suhteessa yleisempään preferenssiteoriaan.

Väite preferenssijärjestyksen stabiilisuudesta sisältää runsaasti implisiittisiä oletuksia ja näin ollen se on vahva väite. Anomaliat, jotka näin mahdollisesti löydetään ovat kuitenkin heikkoja mikäli preferenssijär-jestyksen stabiilisuusominaisuus ei ole niin keskeinen valintateorian kannalta, kuin väitän sen olevan. Toistaiseksi mahdollinen anomalia on suhteessa valitsemaani valintateorian premissien spesifikaatioon. Vasta kyettäessä osoittamaan preferenssien stabiilisuuden keskeisyys koko valintateorialle voitaisiin puhua aidosta anomalioista.

 

3. Valintateorian oletusta luonteesta

Valintateorian premissien luonteesta voidaan esittää joukko kysymyksiä: Ovatko premis-sit ylihistoriallisia ja universaaleja? Voidaanko valintateorian premisseja arvioida muiden tieteiden tulosten valossa?

 

Artikkelin kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat: Voidaanko preferenssien kiinteysoletusta pitää taloustieteessä tutkittavan ilmiö alueen kannalta irrelevanttina? Onko kyseessä tiet-tyjen ilmiöiden selittämiseen tarkoitettu yksinkertaistus,tai mahdollisesti vain oletus, joka korvataan realistisemmalla tutkimuksen edistyessä?
 

Alan Musgrave (1981) erottaa kolmenlaisia oletuksia: huomiottajätettävyysoletukset (neglibility assumptions), soveltuvuusalueoletukset (domain assumptions) ja heuristiset oletukset (heuristic assumptions). 5

Huomiottajätettävyysoletukset ovat oletuksia tekijöistä joiden todenmukaisuus oletetaan yhdentekeväksi tutkittavan kohteen kannalta. Tällaisen oletuksen tekee mikrotaloustietei-lijä esimerkiksi abstrahoidessaan valtion roolin pois mallistaan. Tutkija ei suinkaan väitä, ettei valtiota olisi, vaan pikemminkin, että valtio ei ole keskeinen selitettävän ilmiön kannalta.
 

Valintateoriassa huomiottajätettävyysoletus voisi olla väite,että sosiaaliset rakenteet,joissa talousagentti toimii eivät ole merkityksellisiä selitettäessä valintakäyttäytymistä. Mikäli kuitenkin osoittautuisi, että esimerkiksi sosiaaliluokalla olisi vaikutusta tulojoustoon jou- tuisi tutkija rajaamaan teoreettisen väitteensä koskemaan yhtä sosiaaliluokkaa kerrallaan.
 

Musgrave kutsuu tätä oletusta soveltuvuusalue-oletukseksi. Soveltuvuusaluetta kaventa-essaan teoria menettää yleisyyttään ja voimakkuuttaan. Tällöin toisella puolella vaaka-kuppia on teorian suhde todellisuuteen: Falsifikaation estämiseksi tutkija joutuu tyyty-mään heikompaan, joskin paremmin todentuvaan hypoteesiin (Musgrave (1981), 381). Teorian kattavuusalue kavennetaan koskemaan vain tiettyjä »realistisia» olosuhteita.

5 Uskali Mäen suomennokset.

 

...

 

141

...

 

4. Kolme näkökulmaa ruoan valintaan

Ruuan valintatapahtuma ei ole triviaali. Näkökulma ruuan valinnan määräytymiseen on harkinnanvarainen erillistieteille ominainen konventio. Näkökulman valinnalla on rat-kaiseva merkitys sille,mitä me ylipäätänsä voimme nähdä.Artikkelin valitut näkökulmat ruoan valintaan ja preferenssien alkuperään ovat biologinen, ekologinen ja kulttuurinen selitysmalli. Ne antavat ristiriitaista tukea valintateorian premisseille kertoen samalla sen soveltuvuusalueen historiallisesta muutoksesta - kaventumisesta, kuten myöhemmin pyrin osoittamaan.

Tieteellisten näkökulmien vertailu perustuu välttämättä karkeisiin yksinkertaistuksiin. Valitsemani kolme näkökulmaa ovat omia tulkintojani anglo-amerikkalaisen ravitse-mustieteen, ekologisen ravitsemusantropologian ja mannermaisen kulttuuritutkimuksen painotuksista.

 

Ensimmäisen näkökulma on kaikista yhtenäisin ehkä osittain luonnontieteellisen tutki-muksen tiedon koherentin kasvun ja tutkijoista riippumattoman objektiivisuuden tai objektiivisuususkon vuoksi.

 

Toinen, ekologinen näkökulma perustuu kiistellyn kulttuuriantropologi Marvin Harrisin työhön.

 

Kolmannen valitsemani näkökulman keskeinen hahmo on yhteiskuntatieteiden moniottelija Mary Douglas.

 

142

Biologinen selitysmalli korostaa preferenssien biologista, varsin pysyvää alkuperää. Tii-vistetysti biologinen malli sanoo »Ihminen pitää siitä, mikä hänelle on ravitsevaa ja valit-see sitä mistä hän pitää». Biologisen rationaliteetin mukaista on se, että yksilön valinnat ja aistinvaraiset preferenssit ovat tasapainoissa yksilön fyysisen hyvinvoinnin kanssa.

Ekologis-materialistinen selitysmalli painottaa ruuan valinnan määräytymistä suhteessa tarjontaan (»people like what they eat»). Ympäristössä tapahtuvat muutokset muuttavat preferenssijärjestystä siten että tuloksena on ympäristön ja yksilöiden arvostusten välinen harmonia: ihminen oppii pitämään siitä mitä luonto hänelle tarjoaa.

Kulttuurinen selitysmalli korostaa sitä, että mieltymysten - myös aistinvaraisten - takana on usein joko yksilön tai yhteisön arvottamisprosessi,joka antaa ruualle maun (»good to think is good to eat»). Ruoka on hyvää ja arvokasta vasta kun me annamme sille tällaisen merkityksen.
 

Kuviossa 1 on yhteenveto edellä esitetyistä kolmesta näkökulmasta preferenssien alkupe-rään. Kukin näkökulma antaa erilaisen käsityksen preferenssijärjestyksen stabiilisuudesta. Biologinen selitys korostaa preferenssien pysyvyyttä, ekologinen malli painottaa altistu-mista ja preferenssien hidasta sisäistämistä ja kulttuurinen teoria tuo esiin preferenssit maailman jäsentämisen ja siihen osallistumisen välineenä 6.

 

Alustavasti väitän, että siirtymän biologisesta, ekologiseen ja lopulta kulttuuriseen selityk- seen kaventaa valintateorian premissien - nimenomaan preferenssijärjestyksen stabiilisuu-den suhteen - kelpoisuusaluetta.

Kolme selitysmallia ovat päällekkäisiä haluttaessa selittää nykyisyyttä: Ruokaan liittyvien preferenssien alkuperä ei ole ymmärrettävissä puhtaasti biologisena, ekologisena tai kult- tuurisena, vaan ne muodostavat monimutkaisen vuorovaikutussuhteiden verkoston, joka esitystekniikan selkeyden takia jatkossa joudutaan laiminlyömään.

On syytä korostaa, että seuraavassa ruoditaan yksilötason preferenssien muutoksien takana olevia tekijöitä ja keskitytään keskittyen preferenssijärjestyksen alkuperän ja stabiilisuuden ongelmaan. Tämä näkökulma saattaa

6  Näkökulmat tarjoavat kehikon ymmärtää myös ruokapreferenssien historiallista vaihtelua. Kukin näkö-kulma painottaa erilaisia ruuan funktioita (Ilmonen, Pantzar (1986»: Biologinen malli aistinautintojen kes-keisyyttä valinnoissa (mielihyväfunktio), ekologinen malli ruokaa elämän jatkuvuuden elementtinä (uusin-tavuusfunktio), sekä kulttuurinen malli ruuan sosiaalisia ja symbolisia ominaisuuksia (esittävyysfunktio).

 

 

 

... 4.2. Ekologis-materialistinen selitys preferenssien alkuperälle

Ravitsemusantropologiassa keskeinen selitystapa ruuan valinnan määräytymiselle on ekologis-materialistinen. Tässä kulttuurimaterialistiseksi kutsutussa katsantokannassa kulttuurin muutoksia selitetään ekologisten ja taloudellisten rajoitteiden muutosten avulla (Messer (1984)). Ihmisten preferenssit muuttuvat kun ympäristö muuttuu. Ympäristön uudet rajoitteet tuottavat uuden preferenssijärjestyksen. Uuden ruoka-aineen tulo ruoka-
pöytään saattaa muuttaa aikaisempia preferenssejä, siten että myös kaikkien aikaisempien ruoka-aineiden suhteet muuttuvat. 9
 

Ekologis-materialistisessa katsantokannassa kullekin ruokapreferenssien alkuperälle pyri-tään etsimään toiminnallinen syy, joka liittyy taloudellisiin tai ekologisiin rajoitteisiin. Näin preferenssijärjestyksen muutoksella edellytetään olevan funktionaalinen syy materi-aalisessa maailmassa. Vieras ruoka-aine muuttuu osaksi arkikäytäntöä usein kaksivaihei-sessa prosessissa: Altistumisen vaiheessa ruoka-aine ei välttämättä tuo makunautintoa, ruoka-aineen yleistyessä siitä tulee preferoitu myös maun lähteenä. Kahvi tai chili-pippuri ovat esimerkki ruoka-aineista,jotka alkuvaiheessaan oliva makutottumusten vastaisia, mut- ta jotka täyttivät jonkun muun tehtävän ihmisten ruokapöydässä.Oppimisen ja altistumisen kautta näistä ruoka-aineista on tullut ilmeisesti (ks. Rozin (1982)) myös aistinautintojen lähteitä.

Ekologis-materialistisen selitysmallin tunnetuimpia edustajia lienee Marvin Harris, jon-ka suurimmaksi kontribuutioksi Uoidenkin mukaan häpeäksi) voidaan arvioida Intian liha-kulttuurin rapion syiden ruotiminen (Harris (1966),51-66). Yksinkertaistetusti Harris väitti pyhän lehmän tabun syntyneen seurauksena väestön tiheyden kasvusta noin 1000 vuotta e.Kr. Härkävetoisten aurojen keksiminen lisäsi maatalouden tuottavuutta Ganges-joen ran-noilla.Tämä johti räjähdyksenomaiseen väestön kasvuun.Metsät pienenivät,maan rajatuot-tavuus heikkeni ja ainoa tapa tuottaa riittävä määrä kaloreja isommalle väestölle oli lopulta luopuminen lihakarjasta.
 

Yhden lihakalorin tuottaminen edellyttää 8 kaloria viljaa. Uudessa tilanteessa lihan kasvat-tamiseen ei ollut enää mahdollisuutta. Tässä tilanteessa papisto loi uskonnollisen normis-ton, jonka mukaan lihasta tuli tabu.Harrisin analyysia on syytetty liian yksinkertaistavaksi.

9· Tällainen muutos saattoi tapahtua esimerkiksi lihan ja muiden ruoka-aineiden suhteessa, kun mausteiden käyttö muuttui arkiseksi itsestäänselvyydeksi 1500-luvun Euroopassa. On kiistanalaista, kuinka tällöin ratkai-sevasti muuttunut valintatilanne määritellään. Yhtäältä voidaan väittää, että preferenssit muuttuvat. Toisaalta voidaan sanoa, että koko valintatilanne muuttuu: maustettu liha on eri tuote kuin maustamaton liha. Uskomukset (belief) ovat muuttuneet.

 

146

Tässä se kuitenkin käynee esimerkiksi ekologis-materialistisesta selitysmallista. Kuinka yhteensopiva ekologis-materialistinen malli on valintateorian premissien kanssa? Jos katsotaan, että Marvin Harris edustaa selitysmallia yhteensopivuus neoklassisen kulutta- jan teoriaan on ilmeinen. Harris olettaa, että preferenssit ovat varsin vakaat (Diener (1980), 424) ja muutos tapahtuu hitaasti.

Kulttuurisen käytännön muutoksen takana on aina yksilöllinen päätös (individualismi). Miljoonat talonpojat muuttavat hitaasti käyttäytymistänsä (Diener, Nonini, Robkin (1980), 8): Ekologis-materialistisen katsantokannan ja yksilön valintoja painottavan taloudellisen analyysin ero on hiuksenhieno.
 

Viime vuosina Harrisin työtä on kritisoitu runsaasti. Paul Dienerin mukaan Harrisin työ
perustuu ekologisiin yksinkertaistuksiin ja historialliseen naivismiin (Diener (1980); Diener, Moore, Mutaw (1980); Diener, Nonini, Robkin (1980);Sahlins (1978). Kirjoit- tajien mukaan Harris ei kykene näkemään muutoksen monikerrostuneisuutta (esimerkik-si sen poliittisia aspekteja), Harris liioittelee muutoksen hitautta, eikä Harris vastaa kysy-mykseen: Mikä oli se tekijä, joka sai yksilöt muuttamaan arvostuksiaan suhteessa lihaan, eli kuinka muutos yksilöiden arvostuksissa tapahtui? Yksilö oletetaan mustaksi laatikoksi, joka vastaa välittömästi ympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

Yleisemminkin ekologis-materialistista ravitsemusantropologian selitysmallia syytetään
siitä, että se ei kykene vastaamaan kysymykseen muutoksen alkuperästä. Se (niinkuin
yleensäkin funktionalistinen teoria) selittää ainoastaan jo olemassaolevan kulttuurisen käytännön säilymistä, ei syntyä. Tästä evolutionaarisesta kritiikistä, joka voi olla kohtuu-tonta Harrisin läpimurtoon nähden, on luonnollista siirtyä kolmanteen tapaan selittää preferenssien alkuperää.

4.3. Kulttuurinen selitys preferenssien alkuperälle

 

Kulttuurinen selitysmalli on preferenssien syntyä selittävistä teorioista heterogeenisin mutta samalla selvästikin kaikista kriittisin valintateorian premissejä kohtaan. Tähän selitysten luokkaan voidaan liittää mm. semioottiset teoriat, strukturalistiset teoriat ja ylipäätänsä kulutuksen symbolisia ulottuvuuksia painottavavat näkökannat. Kulttuurisen tulkinnan valtanimiä ovat olleet strukturalistit Claude Levi Strauss, Roland Barthes, ja sosiologi Pierre Bourdieu. Seuraava kulttuurisen teorian tulkinta perustuu kuitenkin taloustiedettä läheltä sivuavan Mary Douglasin (1975, 1981, 1984) näkökulmaan.
 

Kulttuurisen teorian mukaan preferenssien alkuperän taustalla voidaan nähdä yhteiskun-nalliset ja sosiaaliset käytännöt,jotka antavat merkityksen erilaisille valinnoille. Kulttuu- risessa selityksessä korostuu ihmislajille ominainen kyky arvojen ja halujen tasolla irtau-tua (kahden edellisen selitysmallin kannalta oleellisesta) materiaalisesta perustasta. Mer-kityksen käsite on keskeinen. Ruuasta tulee »arvokas ja hyvä» vasta, kun se mielessäm-me sellaiseksi muodostuu. Ei liene liioittelua väittää, että tämä mannermaalta, lähinnä Ranskasta, elinvoimansa saanut selitysmalli on ollut ruokatutkimuksessa valtavirta viime vuosikymmeninä (Mennel 1985.)
 

Klassinen esimerkki kulttuurisesti väheksytystä ruoka-aineesta, joka ekologisesta, tai fy-siologisesta näkökulmasta saattaisi olla »arvokasta» on hyönteiset. Hyönteiset ovat kui-tenkin hyvin harvoissa kulttuureissa arvokkaaksi koettua ruokaa. Kuriositeettina mainit-takoon, että 1800-luvulla työväestön ruokakysymykseen, eli palkkatyöläisten työpanosta maksimoivan ruokavalion ongelmaan esitettiin yhtenä ratkaisuna siirtyminen hyönteis-ruokavalioon. V.H. Holt kirjoitti kirjan »Why not eat insects?» (1885) tästä aiheesta.
 

Suomalainen esimerkki kulttuurisesta arvottamisesta on sienet. Länsi-Suomessa sienet eivät aikaisemmin kuuluneet »syötäväksi kelpaavien ruoka-aineiden luokkaan». Näyttää siltä, että kehityksen myötä »syötäväksi kelpaavien» ruoka-aineiden luokka muuttuu. Muinoin hevosen liha oli keskeinen ravinnonlähde. Tänä päivänä esimerkiksi Yhdysval-loissa hevosen liha on kulttuurisesti koodattu sopimattomaksi ruuaksi (Harris (1986».
 

Marshall Sahlins (1978) on todennut osuvasti: Biologiset, ekologiset ja taloudelliset te-kijät antavat ihmisen toiminnalle rajat. Ne ovat mahdollistajia. Kulttuuriset tekijät mää-räävät suunnan. Samanlaisilla materiaalisilla ja biologisilla edellytyksillä voi olla monta kulttuurista realisaatiota: »Yet men do not merely 'survive'. They survive in a definite way. They reproduce themselves as certain kinds of men and women, social class and groups, not as biological organisms or aggregates of organisms» (Sahlins (1978), 168). Yhtä lailla kuin on mahdotonta selittää kaikkea luonnon moninaisuutta ympäristöön so-peutumisella,yhtä lailla yhteiskunnassamme on elementtejä,joita ei voida suoraan palaut- taa materiaalisiin tai biologisiin rajoitteisiin. Tätä ihmiselämän aluetta kulttuurinen selitys pyrkii tarkastelemaan.

Ruoan valintaa voidaan ajatella ohjaavan tietoisuudessamme kulkevan kulttuurisen koo-din (Douglas jne. (1984); Powers jne. (1984). Kulttuurisella koodilla tarkoitetaan elä-määmme jäsentävää »sanomaa», jota sosiaaliset suhteet kantavat ja uusintavat. Arkisissa valinnoissamme kulttuurinen koodi mm. määrittää ryhmärajoja »meidän» ja »muiden» välillä ja se kertoo toimijoiden välisistä arvohierarkioista ja suhteista. Ruokailuun liitty-vät perinteet - esimerkiksi ruokapöydän istuma- ja tarjoilujärjestys, tai vieraanvaraisuu-den muodot - ovat yksi esimerkki kulttuurisesta koodista. Kulttuurinen koodi on kuin kieli, joka muuttaa käytön myötä itse itseään. Se on sekä väline jäsentää maailmaa että rajoite joka ohjaa käyttäytymistämme, esimerkiksi ruokailujärjestyksenä (aamiainen, lounas jne.).
 

Kiinnostavaa valintateorian kannalta on se, että yhdellä kulttuurisella koodilla (tai prefe-rensseillä) voi olla erilaisissa olosuhteissa hyvin eri tyyppisiä ilmentymiä. Esimerkiksi käy Oglala-intiaanien sopeutuminen 1870-luvulla materiaalisten edellytysten muutok-siin (Powers W., Powers M. (1984), 40-97). Oglala-intiaanit sopeutuivat moderniin ruo-kavalioon antamalla uusille ruoka-aineille vanhoja merkityksiä. Ruokavalion moderni-soituminen oli kaksivaiheinen prosessi:Ensiksi uudet perinteisesti valkoisen miehen ruo- kaaineet, kuten pekoni tai sokeri, pyrittiin luokittelemaan vanhaan kulttuuriseen järjes-tykseen sopiviksi. Esimerkiksi kahvi alettiin nähdä analogisena alkukantaisen happaman lääkeaineen kanssa. Tämän jälkeen »traditionaalisiksi intiaaniruuiksi» luokiteltuihin ruoka-aineiksiin ulotettiin rituaaleja vanhasta ruokakulttuurista. Esimerkiksi pihvikarja teurastettiin samalla »alkukantaisella» tavalla kuin biisoneja. Kymmenenessä vuodessa »valkoisen miehen ruoasta» tuli »traditionaalista» intiaaniruokaa.

Valintateorian kielellä voidaan ajatella, että preferenssijärjestys ja valintatilanteen jäsen-täminen (valintajoukkoa koskevat uskomukset), säilyivät ennallaan vaikka konkreettinen markkinoilla tapahtuva valintakäyttäytyminen muuttikin ratkaisevasti muotoansa. Paljas-tettujen preferenssien teorialle, jossa kuhunkin valintojen kokonaisuuteen liittyy yksikä-sitteiset preferenssit, tämä on kriittistä. Kulttuurinen teoria preferenssien alkuperästä korostaa halujen ja tarpeiden suhteellisuutta ja historiallista perustaa. Edellä Oglala-intiaanien preferenssijärjestys ja sen perusta - valintatilanteen kulttuurinen jäsentäminen - säilyi ennallaan siitä huolimatta, että preferenssien ilmentymä valintakäyttäytymisessä muuttui.

 

Kulttuurinen näkökulma valintoihin tuo mukanaan myös käänteisen mahdollisuuden: Valinnat säilyvät samoina, vaikka preferenssit - tarkemmin preferenssien perusteet - muuttuvat. On mahdollista, että valintakäyttäytyminen säilyy vuodesta toiseen stabiilina vaikka preferoimisen »syy» vaihtelee. Usein hyödykkeen tullessa markkinoille sen kysynnän takana on sosiaalinen arvottaminen. Se on kulttuurisesti koodattu arvokkaaksi status-esineeksi: Vain harvat voivat (tai osaavat) omistaa sen. Tavaran arkipäiväistyessä sen sosiaalinen rooli (symbolinen preferointi) menettää merkitystään ja sen toiminnalli-nen rooli (toiminnallinen preferointi) alkaa näytellä keskeistä osaa 10 (Douglas Isherwood (1980». Näin lienee käynyt meillä esimerkiksi italialaiselle pizzalle, joka arkipäiväistyessään on muuttunut suomalaiseksi pitsaksi.

10 Taloustieteilijöistä erityisesti Tibor Scitovsky (1976) on kiinnittänyt huomiota yksilön preferoimisen perustan muuttumiseen ajan myötä. Scitovskyn (1976) mukaan hyödykkeillä on kaksoisluonne: kulutuksen alkuvaiheessa tavara tuottaa mielihyvää (pleasure) mutta arkipäiväistyessä hyödykkeestä tulee välttämättö-myys (comjort), joka ei enää tuota uutuuden mielihyvää. Auto on osuva esimerkki hyödykkeestä, jonka preferointi alkuvaiheessaan voidaan selittää sen statuksen tuomalla mielihyvällä, mutta jonka preferoinnin nykyinen elinvoima selittyy autoistumisen yhteiskuntaa ja yksilön elämäntyyliä muokkaavalla luonteella (Uusitalo (1986». Autosta tulee välttämättömyys. Ruoka-aineista kahvin historia on hyvin samankaltainen. Suomalaisen yläluokan statushyödykkeestä muokkaantui runsaassa 300 vuodessa koko kansan välttämät-tömyyshyödyke. Niinpä esimerkiksi jo tämän vuosisadan alkupuolen köyhyystutkimuksessa korostettiin kahvin keskeisyyttä jopa kÖYllän ruokavaliossa: » ... vähävaraisten taloudessa on kahvia välttämättömästi pidettävä ravintoaineena, eikä nautintoaineena, sillä kahvi on ateriaan kuuluva, usein ainoa lämmin keitos köyhän perheen pöydällä» (Hjelt (1912».

 

148

Preferoimisen perusta voi muuttua myös toiseen suuntaan: tavaran preferoinnin toiminnal-linen aspekti saattaa hämärtyä ja jopa hävitä symbolisen tehtävän vahvistuessa. Esimerkiksi tällaisesta sopii ruisleipä, joka alunperin on ollut suomalaiselle tärkeä ravinnon (energian) lähde, mutta jonka tehtävä ruokapöydässämme, alkaa yhä enemmän olla symbolinen .. Se että ulkomailla asuvat suomalaiset kaipaavat ruisleipää ei selittyne puhtaasti ruisleivän fysi-ologisilla ominaisuuksilla vaan myös sillä, että ruisleivällä luodaan emotionaalinen yhteys kotimaahan.

5. Yhteenveto

Valintateorian kannalta mielenkiintoista edellä esitetyissä kolmessa näkökulmassa on erilai- nen käsitys valintateorian kelpoisuusalueen laajuudesta.Siirryttäessä biologis-fysiologisesta selityksestä ekologiseen ja lopuksi kulttuuriseen selitykseen premissien kelpoisuusalue näyttää kapenevan. Biologinen selitys on mm. individualistisella painotuksellaan ja preferenssien pysyvyyden korostuksellaan lähinnä taloustieteen näkökulmaa.

Myös klassinen ekologinen Marvin Harris-tyyppinen selitys vastaa varsin hyvin painotuk-seltaan taloustieteen valintateoriaa - tosin korostaen tarjontaolosuhteiden, altistumisen ja oppimisen merkitystä preferenssijärjestyksen muokkaantumisessa. Kulttuurinen näkökulma on kaikista kriittisin valintateorian kannalta.
 

Kysymys valittujen näkökulmien suhteellisesta painavuudesta on kiinnostava. Haluttaessa arvioida valintateorian premissien kelpoisuusalueen laajuutta näkökulmia voidaan painottaa yhtäältä argumentatiivisen vahvuuden (teorioiden sisäinen koherenssi ja vastaavuus »todel-lisuuden» kanssa),toisaalta historiallisen muutossuunnan suhteen. Ns. kypsille tieteenaloille on tyypillistä argumentatiivinen vahvuus. Biofysiologinen ravitsemustieteen näkökulma lienee kolmesta näkökulmasta tässä mielessä vahvin ja heterogeeninen kulttuurinen teoria heikoin.
 

Jos taas tarkastellaan »kulutusyhteiskunnan» historiallisen muutoksen suuntaa, kulttuurinen teoria lienee keskeisin esitettävistä näkökulmista. Kuluttajien valintaa ohjaavan preferenssi-järjestyksen taustalla biologiset ja ekologiset (alueelliset) tekijät menettävät merkitystään. Ruoan funktiot - esimerkiksi uusintavuus, mielihyvä ja esittävyys - moninaistuvat ja muok-kautuvat,siten että biologispohjaiset ja materiaalisiin rajoitteisiin liittyvät tekijät menettäne- vät suhteellista merkitystään. Kulttuuriset tekijät kuten ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet lisännevät vaikutustaan kulutuspäätöksissä.
 

Kuinka valintateorian pätevyysalue on historiallisesti muuttunut?

Kolme selitysmallia kuvaavat tätä muutosta: On ilmeistä että taloudellisen vaihdon kehitty-essä biologisisten ja ekologisten rajoitteiden merkitys ruuan valinnassa on menettänyt mer-kitystään ja kulttuurin vaikutus on kasvanut. Tämä merkitsee valintateorian pätevyysalueen historiallista kaventumista. Avoimeksi jää, riittääkö tämä perusteluksi, kun kulttuurinen näkökulma ei kuitenkaan argumentatiivisesti välttämättä riitä takaamaan rationaaliselle päätöksentekomallille yksikäsitteistä rakentavaa vaihtoehtoa.

Kaikille emo näkökulmille on yhteistä, että valinnoille pyritään etsimään staattinen peruste, johon valinnat viittaavat. Ravitsemustieteessä viitataan fysiologiseen geenien määräämään preferointiin, ekologiassa materiaalisen ympäristön determinoivuuteen ja kulttuurisessa teoriassa sosiaalisen koodiin keskeisyyteen.
 

Stephen Mennel kritisoi kulttuuritutkimuksen klassikon Norbert Eliaksen sanoilla kulttuurista teoriaa tavalla, joka sopii kaikkiin em. näkökulmiin: muutosprosessi - tässä valintojen muuntelu - pyritään palauttamaan johonkin kiinteään ja vakioon - preferenssijärjestykseen (Mennel (1986), 13).
 

Seuraavassa nykypäivää kuvaavassa valintatilanteen luonnehdinnassa esitän joitakin ongelmia, joihin valintateorian premissit törmäisivät, mikäli uskotaan eräiden tutkijoiden väitteisiin, että (post-)modernissa yhteiskunnassa valintatilanne ei voi enää pohjautua mihinkään kiinteään normistoon tai yksikäsitteiseen informaatioon, ja että valintojen takana ovat jatkuvasti muuttuvat kriteerit sekä monikerroksinen »epäjohdonmukaisuus».

Olen toisessa yhteydessä pohtinut kysymystä perusteellisemmin (ks. Pantzar (1988)). Tulkintani rationaalin ruuanvalinnan mahdollisuudesta muistuttaa kulttuurista näkökulmaa siinä, että valintatilanne hahmotellaan kuluttajan maailman jäsentämisongelmana.

Tämän päivän yhteiskunnassa kuluttajan valintatilannetta voidaan luonnehtia alhaisella selkeyden asteella (Ilmonen (1987)). Yhtäältä informaatiosta on ylitarjontaa. Toisaalta päätöksenteon standardit ja kriteerit näyttävät muuttuvan yhä nopeammin. Ruoan valin-nan alhaista selkeyden astetta voidaan kutsua gastro-anomiaksi (Fischler (1980)). Sillä tarkoitetaan kuluttajan ahdinkoa ravitsemuksellisen -informaation ja vaihtoehtojen suu-ren määrän edessä. Sosiaaliset yhteisöt, esimerkiksi perheinstituutio, eivät anna enää yk-siselitteisiä ja pysyviä suuntaviivoja ruuan valinnan,tekotapojen, tai ruokailujärjestyksen osalta.
 

Myöskin luonnon antama rytmi näkyy yhä vähemmän ruokapöydässämme. Agraarisessa yhteiskunnassa vuodenaika, viikonpäivä ja kellonaika olivat selkeitä toimintaa orientoi-via tekijöitä. Tänään luonnon rytmi tai ekologiset rajat antavat yhä vähemmän suuntaa, eikä esimerkiksi asuinalue enää määritä ruuan sisältöä.Markkinatutkijat viittaavat uuteen tilanteeseen puhumalla kansainvälisesti yhdenmukaisista kuluttajasegmenteistä (Cote (1985)).

Samaan aikaan valintatilannetta komplisoi se, että ruuan merkityspohjaa pyritään tiedos-tetusti murtamaan, esimerkiksi mainonnalla. Kilpailu elintarvikealalla kiihtyy, ruoka ta-varanomaistuu ja irtoaa yhä enemmän fyysisistä ominaisuuksistaan. Ruuan merkkitava-ranomaistumisella pyritään luomaan mielikuvia yhä hienovaraisemmista eroista ruoka-aineiden välillä. Selkeät asetelmat häviävät. Tämä on yksi schumpeterilaisen kilpailutalouden oleellinen edellytys: Uuden synty edellyttää vanhan kuolemaa.

Tilanteessa,jossa kuluttajista on tullut yhä selvemmin pelaajia myös sosiaalisella kentällä parametrinen rationaliteetti korvautuu strategisella rationaliteetilla,eli »taloustieteellises-ti» optimointikäyttäytymisessä muiden kuluttajien odotetut valinnat tulevat omien valin-tojen lisäksi hyötyfunktioon. Tavarat irtoavat fyysisistä ominaisuuksistaan (kuten mm. Silberg (1985) taloustieteellisessä analyysissään väittääkin), siten että tavaran tuoman käytännön toiminnallisen hyödyn lisäksi tavara tuottaa mielikuvien - merkkientasolla identiteettiä. Puhuminen selkeistä preferensseistä tai preferenssien olettaminen stabiiliksi tällaisessa tilanteessa on varsin voimakas oletus.
 

Optimoinnin kannalta ongelmallista edellä luonnostellussa modernissa valintatilanteessa on se, että selkeää kehikkoa,missä optimointi tapahtuu ei enää välttämättä ole. Rationaali valinta, jossa rationaalisuudella tarkoitetaan johdonmukaisuutta edellyttää »järjen ulko-puolelta» annettua arviointikehikkoa, jonka suhteen johdonmukaisuus toteutuu (Langlois (1986),227).Jos maailma kuluttajan ympärillä järkkyy,kuten anomisessa valintatilantees-sa käy,voidaan kysyä kuinka valitsija ylipäätänsä voi jäsentää oman optimointitehtävän-sä. Stabiilissa yhteiskunnassa voidaan olettaa,että myös kehikko säilyy stabiilina. Epäva- kaassa tilanteessa, jossa ehkä nykyään olemme kysymys saa erityistä painoa. Tällaisessa tilanteessa kuluttajanteorian stabiilien preferenssien oletuksen pätevyys voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

150

On todennäköistä, että epävakaassa tilanteessa on myös preferenssejä stabiloivia tekijöi-tä. Erilaiset rutiinit, konventiot ja institutionaaliset järjestelyt voidaan nähdä keinona suojautua vääriltä ratkaisuilta, kun ympäristön epävakaisuus kasvaa (ks. Heiner (1983». Tällöin optimointikäyttäytyminen saa käyttövoimansa sosiaalisesta kentästä ja tässä mie-lessä kulttuurinen selitys painotuksineen astuu myös taloustieteeseen. Tällöin rationaalin valinnan teoria laajenee ns. systeemisen rationaalisuuden suuntaan (March (1978». Sys-teeminen rationaalisuus korostaa erilaisten rutiineiden ja konventioiden merkitystä vii-sauden kasautumina. Tällöin optimointiteoria laajentuu käsittämään sellaisia mm. tiedon hallintaa helpottavia ilmiöitä kuin byrokratia tai imitointi. Myös ruokakeskustelussa tällaisilla argumenteilla on ollut keskeinen sijansa. ll

Kolmesta vaihtoehtoisesta selitysmallista kulttuurinen näkökulma oli kaikista kriittisin valintateorian preferenssien stabiilisuuden suhteen. Edellä esitetty luonnehdinta moder-nista »hämärästä» ruuanvalintatilanteesta asettaa vielä voimakkaammin preferenssejä koskevat premissit kyseenalaiseksi.

Mikäli hieman hahmottumaton näkemykseni valintatilanteen historiallisesta muutoksesta pitää paikkansa, kuluttajan valintateorian on joko tunnustettava yhä kapeampi soveltu-vuusalueensa tai muututtava vastaamaan modernia valintatilannetta, jossa korostuu ainutlaatuisen vähäinen selkeyden aste - esimerkiksi valintojen seuraamuksista - ja valintaperusteiden nopea muuntelu.

11 Esimerkiksi ns. F1avor principle korostaa evolutionaarista viisautta, joka kansallisiin makumieltymyk-siin sisältyy (Rozin (1982)). F1avor principle on fysiologis-biologinen makumieltymys, joka Paul Rozinin mukaan helpottaa biologisesti valintatilannetta, kun valitsija kohtaa uuden ja epävarman mauan. Konserva-tiiviseen makukonventioon sisältyy »viisautta», joka auttaa erottamaan vieraan tutusta ja myrkyllisen syötävästä.

Toinen premissi,joka nyky-yhteiskunnan valintatilanteen näkökulmasta voi olla (kulttuu- risesta näkökulmasta) kyseenalainen on preferenssien homogeenisuus eli että kaikki va-linnat voitaisiin mitata samassa asteikossa: vähemmän suotuisasta vaihtoehdosta saadaan suotuisampi, kun sitä kasvatetaan määrällisesti tarpeeksi (Hollis (1983)). Vaikuttaa siltä, että nykyään ruokaan liittyvät preferenssit ovat historiallisesti tarkasteltuna hyvin monivivahteiset ja sisäisesti ristiriitaiset. Erilaiset laihdutusohjelmat, -kurssit jne. ovat markkinavälitteisiä esimerkkejä valintatilanteen komplisoitumisesta (Winston (1980)).
 

Myös ruokaan liittyvien psyykkisten häiriötilojen (esim. bulimia, anorexia nervosa) yleistyminen (Logue (1986» viittaa motivaatiotaustan komplisoitumiseen. Tällaisissa ta-pauksissa esimerkiksi välittömään tarpeen tyydytykseen pyrkivät ominaisuudet saattavat olla ristiriidassa pitkän aikavälin hyvinvointi-pyrkimysten kanssa (ks. Ainslie (1980».

Tästä on lyhyt matka kolmanteen valintateorian kriittiseen premissiin, eli siihen, että valintojen taustalla tulisi olla tämän hetkiset preferenssit. Erilaiset itsekontrollin muodot (ks. Shejrin (1980» ovat seurausta siitä, että ihmisillä on halu suojautua nykyisten prefe-renssien »mielivallalta. Taloustieteessä kiinnostus ns. Self-commitment devices -ilmiöön viittaa siihen, että jopa markkinoiden käyttäytymisen ymmärtämiseksi itsekontrolli alkaa saada teoreettista painoa.
 

Vaikuttaa siltä, että taloustieteen valintateorian premissit ovat varsin yhdenmukaisia kahden ruokatutkimustradition näkökulmasta. Biologinen,että ekologis-funktionalistinen näkökulma eivät varsinaisesti ole ainakaan ristiriidassa taloustieteen preferenssien stabii-lisuutta painottavien näkemysten kautta. Kulttuurinen teoria haastaa kuluttajanteorian preferenssikäsityksen selvemmin. Kaikista kriittisimmin valintateoriaan realismiin voi suhtautua se joka ottaa vakavasti ajatuksen, jonka mukaan nyky-yhteiskunnan valintati-lannetta voi luonnehtia ainutlaatuisen vähäisellä selkeyden asteella ja perinteisten valintaperusteiden kiihtyvällä muutoksella. "