***
Salaliittoteorioiden huonoimpia piirteitä yhteiskunnallisten ilmiöiden kelvottomina selityksinä on, että ne ovat erittäin elitistisiä. "Suurroistoteoriat" ovat porvariilisten ja feodalististen suurmiesteorioiden alalaji. Elitistit toimivat mielellään ainakin joissakin suhteissa salaa, kun taas heidän kilpailijansa populistit pyrkivät toimimaan ainakin joidenkin kansanjoukkojen ja -kerrosten välityksellä tavallisesti syöttämällä näille jotakin "ilosanomaa" tai "uhkakuvaa". Elitismi ja populismi ovat toimintatyylejä.
Tavallinen salaliittoteorioiden tyyppi on, että tunnettu ja "tunnustettu" "eliitti" tekee ja valmistelee todellisuudessa jotkin täysin muuta (ja olennaisesti pahempaa) kuin sa-noo. Tässä on kyllä itua monesskin mielessä: Siten suuri osa "eliit(e)istä" todella te-keekin. Mutta edelleen on huomattava, että kehitys ei yleensä kulje siihen suuntaan, mihin näkyvin ja äänekkäin (ammatikseen) eliitti vankää, vaikka sitten kuinka "tosissaan", vaan johokin muuhun suuntaan joka viime kädessä riippuu muista kuin heistä. Edelleen voidaan sanoa, että suuret tiedeihmiset tekevät tärkeitä kehitystä eteenpäin vieviä löytöja ja keksintöjä. Juuri he vaan tekevät nimenomaan sellaisia saavutuksia, jotka joku muu tekisi joka tapuksessa ennemmin tai myöhemmin! He eivät "luo" kehityksen edistyksellistä suuntaa, vaan tuovat sen vain esille.
" ... Nro 5/23
Sivu 14
Historiallisen materialismin perusteista (11)
Kansan äänen numerosta 5/19 lähtien olemme julkaisseet artikkelisarjaa, josta muodostuu pohja historiallisen materialismin opiskelun aineistoksi. Kirjoitukset perustuvat Kommunistien liiton, DSL:n, Marxilaisen pyhäkoulun ja -lauantaitiimin alustuksiin. Kansan äänen 5/19 ingressissä todettiin työväenliikkeen hajaannuksen yhdeksi perussyyksi, että meiltä puuttuu työväenliikkeen toiminnalle suuntaa luova yhtenäinen tieteellinen maailmankatsomus.
Marxilaista maailmankatsomusta ei ole yli 40 vuoteen päivitetty vastaamaan tieteen ja yhteiskuntakehityksen uusiin saavutuksiin.Kansan äänen 3/18 artikkelissa ”On pa- lattava Marxiin ja Leniniin” torjuimme väitteet,että materialistinen historiankäsitys oli-si marxilaisuudelle vieras näkökanta. Tarvitsemme dialektisen ja historiallisen materi-alismin opintoaineiston,jossa huomioidaan tieteellisen maailmankatsomuksen merki- tys työkansalle, kun kehitämme vaihtoehtoa nykyiselle imperialistiselle uusliberalis-mille. Esityksessämme olemme nyt käsitelleet yhteiskuntakehityksen keskeisiä lain-alaisuuksia ja eri yhteiskuntataloudellisten muodostumien ilmenemistä historiassa.
Oheisessa luvussa 11 käsittelemme kysymystä kansanjoukkojen ja yksilön osuudesta historiassa. Katsomme, että edellisen luvun (10) tavoin tämä kysymys on helpompi sisäistää, kun meillä on pohjana tuntemus yhteiskuntataloudellisten muodostumien historiasta ja rakenteesta.
11. Kansanjoukot yhteiskuntakehityksen ratkaiseva voima. Kansan ja yksilön asema ja merkitys yhteiskuntakehityksessä.
1. Miksi kansan ja yksilön osuutta yhteiskuntakehityksessä tulee tutkia
Historiallisen materialismin mukaan historiankehitys etenee yhteiskunnan omien sisäisten lakiensa pohjalta. Voidaan puhua historiallisesta välttämättömyydestä. Historiallinen lainalaisuus ja välttämättömyys ilmenee ihmisten toimintana. Tämä on synnyttänyt kysymyksen siitä, mikä merkitys ja osuus on ihmisen vapaalla tahdolla).
Yhteiskuntakehitys etenee aina ihmisten toiminnan kautta. Yhteiskunnallinen ristiriita ratkeaa niin, että kaikissa tilanteissa löytyvät sosiaaliset voimat, syntyvät ne kansan-liikkeet, joiden välityksellä ristiriita ratkaistaan ja siirrytään yhteiskuntakehityksessä isompi tai pienempi askel eteenpäin,joskus jopa taantuman kautta.Marx toteihmisten (kansan, joukkojen) asettavan itselleen vain sellaisia tehtäviä, ”joiden toteuttamisen aineelliset ehdot ovat kypsyneet”. Juuri tämä määrää ihmisten ja kansanjoukkojen toiminnan suunnan.
Työväenluokan ja kapitalistiluokan ideologinen taistelu ilmenee usein siinä,että hallit- sevien luokkien piirissä ja taholta levitetään näkemyksiä, joiden mukaan yhteiskunta-kehityksessä ei ole nähtävissä suuntaa tai lainalaisuuksia. Historia halutaan nähdä sattumusten summana. Tämä on vastakohta työväenluokan tieteelliselle maailman-katsomukselle, jonka mukaan historian kulkua ohjaavat sille tyypilliset lainalaisuudet, joita ihmiset toiminnallaan edistävät. Tähän liittyy hallitsevien luokkien väite siitä, että erilaisilla merkkihenkilöillä sekä yhteiskunnallisilla johtajilla ja -vaikuttajilla olisi ratkaiseva merkitys historian kulussa. Marxilaisuus torjuu tällaiset väitteet.
Suurmiehillä ja –naisilla sekä yhteiskunnallisilla vaikuttajilla on suuri merkitys histori-assa,mutta nämäkin voivat ohjata historian kulkua vain niissä puitteissa,joihin aineel- liset ja yhteiskunnalliset seikat ovat kypsyneet ja joihin kansa heille valtuutuksensa antaa.
Kansa-käsitettä käytetään sekä laajassa mielessä, jolloin se rinnastuu termeihin väestö ja kansakunta sekä suppeammassa merkityksessä, jolloin sillä tarkoitetaan historiaa luovia kansanjoukkoja.
Kansanjoukot-käsite on historiallisesti muuttuva ja kehittyvä kategoria. Luokkayhteis- kunnassa kansanjoukot saattavat koostu eri yhteiskuntaluokista. Aina kansanjoukkojen käsite pitää sisällään kuitenkin sen että
(1) sen ytimenä ovat hyödykkeitä tuottavat työtätekevät joukot, jotka työllään luo kaiken yhteiskunnassa tuotetun uuden arvon,
(2) että se käsittää (luokka)yhteiskunnan kansanvastaista huippukerrosta vastustavan väestön valtaenemmistön ja
(3) siihen kuuluvat kaikki yhteiskunnalliseen edistykseen myötävaikuttavat sosiaaliset kerrokset. Näin ollen kansanjoukkoihin voi jossain tilanteessa kuulua myös ei-työtätekeviä luokkia kuten kansallinen porvaristo, jos se osallistuu yhteiskunnallista edistystä ajavaan liikkeeseen.
Suomessa (ja pitkälti muuallakin) kansanjoukot koostuvat palkansaajaväestöstä (työläiset, toimihenkilöt, henkisen- ja tieteellisen työn tekijät ym.), työtätekevistä vil-jelijöistä ja pienyrittäjistä sekä ammatinharjoittajista. Näin arvioituna kansaan meillä kuuluu yli 90% kaikista ihmisistä. Toisaalta kapitalistien kovaan ytimeen kuuluu vain n. 0,5 % kaikista suomalaisista. Kapitalistien kovan ytimen lähellä on joukko keski-suuria kapitalisteja, osinko- ja sijoitustuloja nauttivia palkansaajia, kapitalisteista ja järjestelmästä riippuvia palkansaajia (papit, oikeuslaitos, sotilashenkilöt, toimitus- ja työnjohto yms.), suurviljelijöitä yms., jotka ovat niin riippuvaisia kapitalisesta järjestelmästä, että heitä ei voi sijoittaa (poliittiseen, RK) kansakategoriaan.
Kansanjoukkoihin eivät kuulu taantumuksellinen, uusoikeistolainen ja imperialistinen yläluokka eikä siihen asemaltaan kytkeytyneet väestökerrokset. Kaikissa maailman maissa kansa muodostaa yhteiskunnan ylivoimaisen enemmistön, mutta kunkin maan yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta tilanteesta riippuen sen määrä ja koostu-mus vaihtelee. Maailmassa vallitsi vielä joitain vuosikymmeniä sitten yhteiskuntake-hityksessä vaihe, jolloin oli olemassa sosialistinen maailmanjärjestelmä. Näissä maissa ei ollut antagonistista luokkajakoa ja koko väestön voitiin katsoa kuuluvan kansaan.
3. Mikä määrää kansanjoukkojen ratkaisevan merkityksen historiassa?
Asema aineellisessa tuotannossa: Kuten tiedämme, aineellisten ja henkisten hyö-dykkeiden tuotannolla ja tuotantotavalla on ratkaiseva merkitys ja määräävä osuus historiassa ja yhteiskunnassa. Aineellinen tuotanto on yhteiskuntaelämän perusta. Siitä, että työkansa on tuotannossa tärkein tuotantovoima, seuraa työkansan ja kansanjoukkojen ratkaiseva osuus ja merkitys historiassa.
Työväestö ja kansanjoukot luovat työllään historian valmistamalla pellot (pellot ovat ihmiskunnan tähänastisen historian suurin yksittäinen työ,johon perustuu kaikki myö-hempi kehitys), kylät, kaupungit ja asutuskeskukset, kulutustavarat, kaikki palvelut, tieteen ja taiteen saavutukset yms.). Työssään kansanjoukot kehittävät työvälineitä ja –menetelmiä, mikä osaltaan johtaa tuotantovoimien kehitykseen ja perusteellisiin muutoksiin yhteiskunnassa.
Merkitys yhteiskunnallisissa liikkeissä: Kansanjoukkojen merkitys historiassa ei rajoi-tu pelkästään uuden yhteiskuntakehityksen aineelliseen valmisteluun, vaan ne ovat päävoimana yhteiskunnallisissa vallankumouksissa, poliittisissa ja kansanliikkeissä sekä kansallisissa- ja vapautusliikkeissä. Ne osallistuvat tätä kautta yhteiskuntakehityksen lopputulokseen.
Antagonistisissa luokkayhteiskunnissa kehityksen liikevoimana toimii sorrettujen luokkien (orjat, riistetyt pientalonpojat, maaorjat, käsityöläiset, pienyrittäjät, riistetyt työläiset ja palkansaajat) taistelu sortajiaan vastaan. Porvarillisten vallankumousten liikevoimana olivat talonpojat, käsityöläiset ja kauppiaat, manufaktuurityöläiset ja muut palkolliset yms. Näiden voimien muodostamien yhteiskunnallisten liikkeiden tuloksena feodalistinen yhteiskunta muutettiin porvarilliseksi yhteiskunnaksi. Vastaavasti kapitalistisessa yhteiskunnassa työläiset ja palkansaajat, viljelijät, pienyrittäjät ovat se voima, joka taistelee tavoitteenaan sosialistinen yhteiskunta.
Yhteiskunnallisen tietouden kasvu: Tiede, tekniikka ja taide yhteiskuntakehityksen lähteenä ja osana tuotantovoimia ovat kansan luomistyön tulosta. Suuret tieteen-, taiteen- ja tekniikan vaikuttajat syntyvät kansan keskuudessa ja ammentavat luomis-voimansa kansan kokemuksesta. Varhaisessa menneisyydessä alkuyhteiskunnalli-sen yhteiskuntamuodostuman aikana kansan keskuudessa luotiin runoja, lauluja, eepoksia kuvataidetta yms.Jo tällä kulttuurilla oli ratkaiseva merkitys tekniikan ja tie-teen (tuotantovoimien) kehityksessä. Siinä vaiheessa, kun ei ollut kirjoitettua kieltä, runoissa, lauluissa, maalauksissa säilyi ja rikastui hankitun tiedon ja kokemuksen tallennus jälkipolville. Tätä auttoi taiteellisen ja esteettisen muodon kehitys. Lopuksikin kansanjoukkojen keskuudessa syntyi ja rikastui puhekieli.
Jokaisen yksityisen tieteen- ja taiteentekijän sekä kirjoittajan yms. saavutukset ovat koko kansan saavutuksia, koska työllään kansa luo ja turvaa heille työajan ja aineel-liset edellytykset siten, että he kykenevät jatkamaan työtään. Tämä sama kaava esiintyi jo alkuyhteiskunnassa. Kansan työn tuottavuuden kohotessa sille asteelle, että kävi mahdolliseksi tuottaa lisäarvoa,voitiin ”tietäjä”, ”runoilija” tai ”filosofi” vapaut- taa kokonaan tekemään vain tätä työtä. Silloin työn tuottavuus alkoi nopeasti kohota.
4. Kansan ja joukkojen kasvava merkitys historiassa
Kansa luo historiaa yhteiskunnallisesti määräytyvän tuotantotavan mukaisesti, ei sa-tunnaisesti. Koska aineellinen tuotanto täydellistyy, kehittyy dialektisesti alemmasta korkeampaan, niin samalla kansan osuus, vaikutus ja merkitys kasvaa. Mitä suurem-mat ovat yhteiskunnalliset muutokset ja uudistukset sitä enemmän ihmisiä osallistuu tähän prosessiin ja sitä aktiivisempia ovat kansanjoukot.
Marx ja Engels totesivat: ”Historiallisen toiminnan perusteellisuuden myötä kasvaa myös sen ihmisjoukon määrä, joka pitää sitä omanaasianaan. Orjanomistuksellises-sa ja feodalistisessa yhteiskunnassa kansa oli vailla minkäänlaisia oikeuksia. Orja- ja feodaali-isännillä oli kaikki valta käsissään ja kansan luomisvoimalla oli silloin vain ”vähän kysyntää”.Orjanomistajat ja feodaalit saivat tulonsa orjien ja maaorjien työstä eikä tuotantovoimien edistämistä etsitty aktiivisesti. Joukkojen aktiivisuus ei päässyt esiin. Kehitys oli silloin hidasta.
Lähestyvä ja nouseva kapitalismi toi tilanteeseen muutoksen.Alkoivat syntyä aineelli- set ja yhteiskunnalliset edellytykset työtätekevien vapauttamiselle riistosta. Syntyi työväenluokka, jonka etujen mukaista oli hävittää kapitalismi ja pystyttää sen tilalle sosialismi. Syntyivät kommunistiset, marxilaiset yhteiskunnalliset järjestöt, ajatukset ja liikkeet. Tämän seurauksena työtätekevien joukkoliikkeet ja vaikutus yhteiskunta-kehitykseen alkoi kasvaa. Tapahtui muutos. Miljoonat ihmiset tulevat mukaan yhteis-kunnalliseen ja poliittiseen toimintaan. Aiemmin kansanjoukoilla oli osuus vain van-han järjestelmän kaatajana, mutta sosialismin syntyessä kansanjoukkojen merkitys uuden yhteiskunnan rakentajana kasvaa. Tämä ilmenee siinä, että työkansaa edus-tavat yhteiskunnalliset- ja kansanliikkeet omaavat edelleen suuren ja vahvistuvan voiman.
5. Yhteiskunta ja yksilöihminen
Kansanjoukot ovat konkreettinen kategoria. Ne koostuvat miljoonista ja miljardeista ihmisyksilöistä. Yksilö-kategorian selvittämiseksi on selvitettävä mikä on ihminen? Yksilönä marxilaisuus pitää erillistä persoonallisuutta, kutakinm konkreettista ihmistä.
Ihmisen olemusta yritettiinselvittää jo ennen Marxia ja Engelsiä. Tämä oli kuitenkin mahdotonta,koska yhteiskuntaa koskevat näkemykset olivat idealistisia,eikä tunnettu yhteiskuntakehityksen lainalaisuuksia (Historiallista materialismia).Esimerkiksi 1700-luvulla ranskalaiset valistajat ja materialistit esittivät ihmisen olevan ympäristön ja olosuhteiden tuote. Sosiaalisen ympäristön he ymmärsivät inhimillisten aatteiden muunnelmaksi. Ajauduttiin noidankehään, kun ihminen ja hänen ajatuksensa ja tun-teensa ovat ympäristön tuote ja ympäristö taasen on inhimillisten ajatusten ja tuntei-den tuote. Parhaassa tapauksessa ennen Marxia ja Engelsiä ihminen saatettiin näh-dä biologisena kokonaisuutena, jota yhdistävät muihin ihmisiin biologiset suhteet.
Marxilaisuuden lähtökohtana on, että ihminen on yhteiskunnallinen olento (ihmisen olemus on luonteeltaan yhteiskunnallinen). Tämä tulee esiin myös tajuntaa ja mate-riaa koskevissa osioissa. Työ luo ihmisen ja tämä tulee esiin jo ihmisen rakenteessa. Työ muokkaa ihmisen vain yhteiskunnassa ja yhteiskunta-kehityksen kautta ja tulok-sena. Ihminen on ihminen siksi, että hän tekee työtä, puhuu ja ajattelee, tuottaa yhteiskuntaan hyödykkeitä, työvälineitä, tiedettä sekä kulttuuria ja voi tehdä tämän vain yhteiskunnassa ja yhteistyössä muiden ihmisten kanssa.Ihminen yksin ei pysty tekemään mitään näistä tehtävistä. Hänestä tulee ihminen, yhteiskunnallinen olento, suhteessa muihin ihmisiin yhteiskunnallisten suhteiden vaikutuksesta. Ihminen ja yhteiskunta ovat saman asian kaksi eri puolta.
6. Yksilö
Marx ja Engels osoittivat ihmisen olevan aina konkreettinen, joka kuuluu aina tiettyyn historialliseen yhteiskunta-muodostumaan, yhteiskuntaluokkaan, kansakuntaan tai työkollektiiviin. Ihmisille yhteisten ominaisuuksien ohella ihmisellä on myös sen kollektiivin ominaisuuksia, johon hän kuuluu.
Konkreettiselle ihmiselle ovat ominaisia hänen henkilökohtaiset piirteensä, jotka yh-dessä edellä mainittujen piirteiden kanssa tekevät hänestä yksilön kaikkine ominai-suuksineen. Yksilön ominaisuudet muotoutuvat yhteiskuntasuhteiden vaikutuksesta. Yhteiskunnallinen tuotanto ja taloudelliset suhteet synnyttävät erilaisia yksilötyyppejä kuten orja ja orjanomistaja, maaorjatalonpoika ja feodaaliherra sekä työläinen ja kapitalisti.
Kansallisten ja luokkasuhteiden muovaava vaikutus näkyy yksilöissä.Yksilön ominai- suudet kokonaisuudessaan ovat kaikkien yhteiskuntasuhteiden ilmenemistä. Yksilön yleisenä tunnusmerkkinä on sosiaalinen toiminta, mikä erottaa ihmisen muusta maailmasta. Ihminen on ennen kaikkea aktiivisesti toimiva sosiaalinen subjekti, joka muuttaa elintoimintansa ehtoja.
Ihminen on sen ympäristön ja yhteiskunnan tuote, jossa hän elää. Herää kuitenkin kysymys, että miksi samassa yhteiskunnassa havaitaan erilaisia yksilöitä ja persoo-nallisuuksia? Miksi yksilöissä eivät ilmene kaikki sen yhteiskunnan piirteet, jossa yk-silö elää? Ihmiset kuitenkin elävät samassa yhteiskunnassakin erilaisessa ympäris-tössä ns. ”mikroympäristössä”, johon kuuluvat perhe, koulu, työpaikka, asuinalue ja kaikki tämä muovaa ihmistä.
Ihminen on myös aktiivinen ja ottaa vaikutteita ympäristöstään valikoiden. Tämä osoittaa, että yksilö ei koskaan ole sosiaalisen koneiston tahdoton ruuvi. Samassa määrin, kuin sosiaaliset olosuhteet muovaavat yksilöä, muovaa yksilö yhteiskuntaa. Marx totesi, että olosuhteita muokkaavat ennen kaikkea ihmiset. On nähtävä, että yksilöt ovat erilaisia. Kahta samanlaista ei ole. Jokaisessa yhteiskunnallisessa tilan-teessa löytyvät aina ne yksilöt, joiden yksilölliset ominaisuudet vastaavat asettuneen tehtävän vaatimia edellytyksiä.
7. Yhteiskunnan ja yksilön keskinäinen suhde
Yhteiskunnan ja yksilön keskinäinen suhde on niiden etujen keskinäinen suhde. Nämä suhteet ovat kokonaan erilaiset antagonistisessa yhteiskunnassa ja antagonismista vapaassa yhteiskunnassa.
Porvarillinen käsitys yhteiskunnan ja yksilön suhteesta on se, että yksilön ja yhteis-kunnan suhde on enemmän tai vähemmän vihamielinen. Porvarit pyrkivät lisäämään yksilön ”vapauksia”, jotta yhteiskunta ei alistaisi yksilöä. Tämän virheellisen katsan-non sijaan marxilaiset tarkastelevat yksilön ja yhteiskunnan välistä ristiriitaa eräiden yhteiskunnallisten suhteiden ja tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvien suhteiden tuotteena. Ristiriidan perusolemus on se, että yksityisomistuksen vallitessa yhteiskunnan kehitys perustuu yhteiskunnan jäsenten enemmistön etujen polkemiseen.
Porvarilliset ideologit hyökkäävät sosialismia vastaan mm. yksilön vapauden käsit-teen kautta. Kollektiivisuus ei ole vapauden kieltämistä, sillä vain yhteiskunnassa henkilökohtainen vapaus on mahdollista. Yhteisö asettaa myös tiettyjä vaatimuksia yksilölle, eli vastuun yhteisten etujen tyydyttämisestä. Porvarillinen vapauskäsitys lähtee siitä, että jokaisella on oikeus tehdä, mitä haluaa, kunhan ei loukkaa toisen ihmisen vastaavaa vapautta. Porvaria ei yhtään kiinnosta, miten voitaisiin luoda kaikille ihmisille aineelliset ja sivistykselliset edellytykset käyttää vapautta.
Marxin ja Engelsin mukaan vapaus ei ole riippumattomuutta luonnon ja yhteiskun-nan kehityslaeista, vaan näiden lakien tuntemusta ja näin saatua mahdollisuutta käyttää näitä lakeja suunnitelmallisesti hyväkseen.
8. Yksilön osuus historiassa
Porvarit syyttävät marxilaisia siitä, että tunnustaessaan historiallisen välttämättömyy-den, he kiistävät erillisten yksilöiden ja merkkihenkilöiden historiallisen merkityksen.
Marxilaiset kyllä väittävät, että yksilö ei kykene mielivaltaisesti muuttamaan historian kulkua, mutta ajatus historiallisesta välttämättömyydestä ei vähennä yksilön merki-tystä historiassa. Päinvastoin yksilöt saattavat esittää merkittävää osaa historian kulussa. Marxilaisuus tunnustaa yksilön todellisen aseman ja paikan historiassa. Todettiin jo, että kansanjoukkojen merkitys historian kulussa kasvaa. Yhteiskunnallis-ten tehtävien ja liikkeiden kasvaessa sekä tieteen, tekniikan ja kulttuurin edistyessä kasvaa kaikkeen tällaiseen toimintaan osallistuvien ihmisten määrä. Silloin myös yk-silöiden antama panos kehitysprosessissa kasvaa. Joukosta nousee yksilöitä, jotka kykenevät ominaisuuksillaan ja kyvyillään ja omalla aktiivisuudellaan edistämään kehitystä hyvinkin merkittävästi. Kaikki yhteiskunnalliset liikkeet ja prosessit tarvitsevat tällaisia yksilöitä.
9. Johtajan merkitys
Historiaa luovat kansanjoukot, jotka jakaantuvat luokkiin, muodostavat joukkoliikkei-tä, poliittisia puolueita ja erilaisia yhteisöjä. Kuten alkuyhteisöllisessä yhteiskunnassa joukosta löydettiin aina se sopivin valittavaksi suvun (heimon,yhteisön) ”vanhimmak- si”. Samoin yleensä historiassa puolueiden, kansanliikkeiden ja erilaisten yhteisöjen johtoon valitaan kyvykkäin ja sopivin, joka kykenee organisoimaan ja järjestämään asioita. Sama pätee kaikissa yhteisöissä esim: tuotantoelämässä ja tiedemaailmas-sa. Mitä laajempi on esim: poliittinen joukkoliike, sitä suurempi on kyvykkään johtajan tarve. Suuremmasta joukosta löytyvät aina ne yksilöt, jotka ovat kyvykkäitä vaadittuun tehtävään. Sama pätee mm. tuotanto- ja tiedemaailmassa.
Lenin kirjoitti: ”Yksikään luokka historiassa ei ole saavuttanut herruutta nostamatta esiin omia poliittisia johtajiaan, parhaita edustajiaan, jotka kykenevät järjestämään liikkeen ja johtamaan sitä” (Valitut teokset neljässä osassa, 1. osa, sivu 268). Myös työväenliikkeelle kokeneiden johtajien merkitys on ratkaiseva. Tärkeää työväenliik-keen johtajalle on ideologinen tietoisuus ja kyky järjestää joukkoja sekä halu uhrata työhönsä kaikki henkiset ja fyysiset voimavaransa. Yhteiskunnallisen tilanteen kypsyessä kasvavasta joukosta löytyvät kyllä sopivat johtajat.
Työväenliikkeessä on painotettava yhä enenevässä määrin ei pelkästään karismaat-tista organisointiin kykenevää,vaan samalla ideologisesti pätevän johtajan merkitystä
10. Suurmiehet ja suurnaiset
Johtajat, suurmiehet ja –naiset eivät ilmesty sattumalta vaan yhteiskunnallisen vält-tämättömyyden pakosta, silloin kun siihen syntyvät objektiiviset olosuhteet. Poliittiset ja yhteiskunnalliset johtajat ilmaantuvat vallankumouksellisten murrosten yhteydes-sä. Samoin tieteelliset nerot ilmaantuvat silloin, kun tilanne uudelle tieteelliselle löy-dölle on kypsynyt, kun tuotantovoimain kehitys joutuu tilanteeseen, jossa tarvitaan uusia tieteellisiä löytöjä. Kansan joukossa on paljon monella tavalla lahjakkaita ihmi-siä, mutta nämä lahjakkuudet eivät hetikään aina pääse esiin muulloin kuin yhteis-kunnallisissa käänne- tai murroskohdissa, jolloin tilanne on kypsä yhteiskunnalliselle muutokselle tai uudelle tieteelliselle löydölle.
Kommentit