Tapaus kuuluu sarjaamme HAISTAPASKANTIEDE, HAISTAPASKANOIKEUS, HAISTAPASKANPOLIISI
Jukka S. Lahden murha eli Auerin juttu muuttui kimurantiksi, kun ne nuoremmatkin muksut peruivat "todistuksensa", että olisi ollut seksiväkivltaa. Vanhin, silloin 12 vuotias Amanda, on sen koko ajan kiistänyt ja lisäksi koko ajan väittänyt nähneensä omin silmin siellä vieraan miehen.
sNyt kun oikeuden materiaalit on tuleet julkisiksi, ilmenee,että koko seksirikostuomio eli Auerin uudelle miesystävälle Jens Kukalle 10 vuotta ja Aerille 7, "perustui" yhden ainoan lääkärin TAYSin gynegologin Minna Joki-Erkkilän "todistukselle", eikä ollut edes edes hänen pätevyysalaansa. Kolme muuta lääkäritodistajaa, joista yksi oli las-ten suolistosaisrauksien erikoislääkäri ja yksi oli oikeuspykiatri ja yksi oikeuspsykolo-gi, olivat tulkintaa vastaan, VAIKKA OIKEUS VALEHTELI, ETTÄ KAIKKKI OLISIVAT OLLEET YKSIMIELISIÄ!
" Lastenkirurgian dosentin mielestä arvet eivät viitanneet siihen mekanismiin, johon tuomio osittain perustui.
–Minun käsittääkseni tällaisia arpia ei voi tulla niin kuin syytteessä oli kuvattu. Tyypil- linen syy tämänkaltaisten arpien synnylle on krooninen ummetus, Lindahl sanoo. "
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009423296.html
" Anneli Auerin tapaus: Lastenkirurgian dosentti oli eri mieltä arpien synnystä – tyypillinen syy kiusallinen, mutta viaton vaiva
Kokenut kirurgi kertoo olleensa oikeudessa eri mieltä fyysisistä todisteista. Toinen puolustuksen kutsuma asiantuntijatodistaja arvioi, että Auerin tapaus toi päivänva-loon Suomen oikeusjärjestelmässä kytevän ihmisoikeus- ja oikeusturvapommin.
Muiden muassa psykologian tohtori Katarina Finnilää ja lastenkirurgian dosentti Harry Lindahlia kuultiin Auer-oikeudenkäynnissä Satakunnan käräjäoikeudessa syksyllä 2013. Kumpikin oli eri mieltä syyttäjän kanssa todistusaineistosta.
Kohuttu Anneli Auerin tapaus asettui viime viikolla uuteen valoon, kun tuli julki, että Auerin lapset kertoivat valehdelleensa äitinsä ja tämän entisen miesystävän Jens Kukan väitetyistä hirmuteoista. Helsingin Sanomat ja Iltalehti uutisoivat asiasta ensimmäisenä perjantaina.
Ilta-Sanomien haastattelemat oikeudessa kuullut asiantuntijatodistajat paljastavat nyt erikoisia yksityiskohtia tapauksen oikeuskäsittelystä ja siitä julkisuuteen anne-tuista tiedoista. Turun hovioikeuden antaman tuomion julkisen selosteen mukaan lääketieteen asiantuntijat olivat yksimielisiä arpi- ja vammalöydöksistä. Selosteessa sanotaan, että vammojen synnylle ei esitetty uskottavampaa selitystä kuin lasten kertomukset – ne samat, jotka he ovat nyt pyörtäneet.
– Olen nähnyt lääkärin lausunnot. Olen eri mieltä fyysisistä todisteista, Lindahl kommentoi.
Lastenkirurgian dosentti Harry Lindahlia kuultiin Auer-oikeudenkäynnissä Satakunnan käräjäoikeudessa Porissa 25. syyskuuta 2013. Kuvassa Lindahl ennen käräjäoikeuden istuntoa.
Lastenkirurgian dosentin mielestä arvet eivät viitanneet siihen mekanismiin, johon tuomio osittain perustui.
Ilta-Sanomat tavoitti Joki-Erkkilän, mutta hän ei halunnut kommentoida Auerin tapausta ja esiin tulleita uusia tietoja millään tapaa.
Erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilä todisti Anneli Auerin oikeudenkäynnissä Satakunnan käräjäoikeudessa 24. syyskuuta 2013.
Auerin ja Kukan asianajaja Markku Fredman vahvisti Ilta-Sanomille jättäneensä per-jantaina korkeimpaan oikeuteen vaatimuksen seksuaalirikostuomioiden purkamises-ta. Aikuisiksi kasvaneet sisarukset kertovat Helsingin Sanomien mukaan, että he se-pittivät tarinat äidin ja entisen miesystävän teoista sijaisvanhempien painostuksen ja johdattelun vuoksi.
Turun hovioikeus langetti aiemmin miehensä murhasta syytetylle ja syyttömäksi todetulle Auerille vuonna 2013 seitsemän ja puolen vuoden tuomion lapsiin kohdistuneista rikoksista. Hovioikeus tuomitsi Kukan kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen.
Tapaus käsiteltiin aikanaan oikeudessa suurelta osin suljetuin ovin. Sekä Varsinais-Suomen käräjäoikeuden että Turun hovioikeuden tuomion jälkeen julkisuuteen an-nettiin niukat julkiset selosteet. Oikeuden mukaan asianomistajien kertomusten luo-tettavuutta arvioitiin asiantuntijoiden lausumien ja lääkärintarkastuksessa tehtyjen havaintojen pohjalta.Vanhimman lapsen kertomus tuki Kukan ja Auerin syyttömyyttä. Lääkärintutkimuksissa hänessä ei havaittu löydöksiä, jotka viittaisivat häneen kohdistuneisiin rikoksiin.
Nykyään Åbo Akademin psykologian yliopistonlehtorina ja aikuisten psykoterapeutti-na työskentelevä Finnilä pitää Auerin tapausta esimerkkinä siitä, kuinka hataralla pohjalla Suomen oikeusjärjestelmä on lapsia koskevien rikosepäilyjen tutkinnassa.
– Suomen järjestelmässä on ihmisoikeus- tai oikeusturvapommi, jonka tämä tapaus toi päivänvaloon. Ulkomailla on ihmetelty, miten Suomen järjestelmä voi olla niin pahasti vastoin syytetyn oikeusturvaa, Finnilä kuvailee.
Psykologian tohtori Katarina Finnilä todisti Auer-oikeudenkäynnissä Satakunnan käräjäoikeudessa 2. lokakuuta 2013.
Suomessa ongelma on Finnilän mukaan se, että rikosepäilyjä tutkitaan poliisin pyyn-nöstä oikeuspsykiatrisissa yksiköissä, jolloin samat ihmiset ensin avustavat poliisia, sitten syyttäjää ja menevät lopulta oikeuteen puhumaan oman työnsä puolesta.
” Suomen järjestelmässä on ihmisoikeus- tai oikeusturvapommi, jonka tämä tapaus toi päivänvaloon.
Finnilä on työurallaan työskennellyt sekä puolustuksen asiantuntijana että myöhem-min syyttäjän apuna esitutkinnassa. Kun hän oli siirtymässä pois oikeuspsykologin työstä, Anneli Auerin puolustus pyysi häntä asiantuntijatodistajaksi.
– Olen käytännössä kokenut sen, että kun on oikealla puolella, niin kohdellaan aivan eri tavalla. Kun olet puolustuksen puolella, mustamaalataan, kyseenalaistetaan ja ihmetellään, saatko työstä rahaa. Kohtelu oikeudessa on hyvin epäasiallista, jopa törkeää.
Psykologian professori Pekka Santtila Auer-oikeudenkäynnissä Satakunnan käräjäoikeudessa Porissa torstaina 18. syyskuuta 2013.
Hän on yhä ihmeissään siitä, kuinka hänen ja Santtilan lausuntoa kyseenalaistettiin. Hän ei ole yllättynyt siitä, että aikuisiksi kasvaneet lapset ovat nyt pyörtäneet puheensa.
–Olen varma,että syyttömiä ihmisiä on tuomittu lapsiin kohdistuneista seksuaalirikok- sista Suomessa aikaisemmin. En halua itse syyllistyä tai olla myötävaikuttamassa sellaiseen.
” Olen varma, että syyttömiä ihmisiä on tuomittu lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista Suomessa aikaisemmin. En halua itse syyllistyä tai olla myötävaikuttamassa sellaiseen.
Psykologian yliopistonlehtori arvioi, että Suomessa on tullut lapsiin kohdistuneista rikoksista paljon tuomioita, jotka ovat perustuneet pelkästään lapsen kertomaan.
– Silloin jokainen voi paremmin ymmärtää itse,mistä tässä on ollut kyse. Kuka tahan- sa voi leimata minut hulluksi tai salaliittoteoreetikoksi, koska ei pääse tarkastamaan väitteitäni siitä syystä, että kaikki lapsiin kohdistuneet jutut on määrätty salaisiksi. "
***
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/auerin-tytar-kertoo-ensi-kertaa-kokemuksistaan-saksalaislehden-
" Auerin tytär kertoo ensi kertaa kokemuksistaan saksalaislehden haastattelussa: ”Se repi minut rikki”
Ulvilalaisen perheen elämä muuttui pysyvästi joulukuisena yönä lähes kymmenen vuotta sitten.
Tuolloin perheen isä koko väkivaltaisen kuoleman henkirikoksen uhrina. Sittemmin Ulvilan murhamysteerinä tunnettu rikos poiki vuosien oikeuskierteen, jossa perheen äiti Anneli Auer tuomittiin kahdesti miehensä murhasta, mutta myös kahdesti vapau-tettiin. Nyt oman tarinansa Stern Crime -saksalaislehdessä kertoo Auerin vanhin tytär, Amanda.
Ulvilalaisen Jukka S. Lahden surma lähes kymmenen vuoden takaa on yksi puhutuimmista edelleen ratkaisemattomista henkirikoksistamme. Saksalainen Stern Crime julkaisi kesäkuun alussa laajan artikkelin Ulvilan murhamysteeristä. Jutussa pääsevät ääneen niin Anneli Auer, viranomaiset kuin Auerin vanhin tytär Amanda.
12-vuotias Amanda murtuu kyyneliin:
– Mutta mähän näin sen miehen. Miks mä näkisin väärin?
Poliisi piti Auerin sanomaa tunnustuksena.
"Olin luullut, että poliisi on aina oikeassa"
Amanda sanoo saksalaislehden toimittajalle, että tuo hetki oli hänelle lähes yhtä paha kuin hänen isänsä kuolema. Amandan isä, 51-vuotias sosiaalipsykologi Jukka S. Lahti surmattiin kotonaan Ulvilassa 1. joulukuuta 2006.
Amanda kertoo halustaan opiskella liiketaloutta. Tällä hetkellä hän on työharjoitte-lussa kaupassa. Toimittaja kuvailee Amandaa ujoksi nuoreksi naiseksi, jonka kasvonpiirteissä on enemmän isää kuin äitiä.
Haastattelu tehdään ravintolassa, jossa Amanda on tilannut juotavakseen cola-juomaa. Toimittajan mukaan hän on kuitenkin liian hermostunut juodakseen sitä.
– Minä olin siihen asti luullut, että poliisi on aina oikeassa. Se repi minut rikki. Uskon edelleen tänäkin päivänä varmasti, että näin sinä yönä vieraan miehen.
Amanda kertoo, ettei hänellä ole enää muistoja tuosta ajasta tai sitä edeltäneistä vuosista.
– Kaikki kääntyi tuolloin ylösalaisin. Poliisi kertoi minulle liikaa asioita, joita minun olisi joko pitänyt nähdä tai olla näkemättä. Se oli kuin joku olisi temmeltänyt päässäni.
Poliisit veivät kesken koulupäivän
Haastattelussa Amanda muistelee vuoden 2011 syksyä. Eräänä päivänä univormu-pukuiset poliisit tulivat koululle, ja ottivat hänet mukaansa kesken espajantunnin, koko luokan nähden.
Poliisit penkoivat hänen huoneensa, ottivat hänen tietokoneensa ja vaativat tietää hänen salasanansa.
– He veivät minut lääkäreiden luo. He tutkivat koko vartaloni. Nyt tiedän, että he etsivät ristinmuotoisia viiltojälkiä iholtani. He olivat löytäneet sellaisia sisaruksistani. Niin he kertoivat, Amanda kertoo.
Vaasan hovioikeus oli heinäkuussa 2011 hylännyt Anneli Auerin murhasyytteen. Muutama kuukausi vapauttamisen jälkeen Auer vangittiin uudelleen. Nyt häntä epäiltiin lapsiin kohdistuneista pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Kesäkuussa 2013 Turun hovioikeus tuomitsi Auerin muun muassa kahdesta törkeäs-tä raiskauksesta ja kolmesta törkeästä lapsen hyväksikäytöstä seitsemän ja puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen.
Seksuaalirikostuomioon johtanut tapaus käynnistyi kesällä 2011. Anneli Auerin nuo-rimmat lapset asuivat Auerin Ari-veljen luona ja veli oli videoinut lasten kertomuksia ja toimittanut materiaalin syyttäjälle.
Ei ole tavannut sisaruksiaan vuosiin
Amandan on edelleen vaikea ymmärtää nuorempien sisarustensa syytöksiä. Toimit-tajan kuvailun mukaan hän puristelee etusormella ja peukalolla vasemman käden sormia. Hänen äänensä alkaa väristä.
– Aluksi olin shokissa. Sitten loukkaantunut. Lopulta olin paniikissa.
Omien sanojensa mukaan hänet vietiin psykiatrille, jonka jälkeen häntä pidettiin viikko suljetulla osastolla. Sen jälkeen hänet sijoitettiin suljettuun nuorisokotiin.
Amanda sanoo, ettei hän osaa selittää, miten hänen sisaruksensa päätyivät väittämään, että hänen äitinsä ja hän olisivat kiduttaneet heitä.
– Luulen, että sisarukseni kertoivat tällaisia, koska he luulivat, että sitä odotetaan heiltä. He olivat peloissaan. Meillä on aina ollut läheiset välit. Olimme nähneet toisemme vain muutamaa viikkoa aikaisemmin.
Amanda ei ole tähän päiväänkään mennessä tavannut nuorempia sisaruksiaan. Myös Anneli Auerilta on kielletty yhteydenpito hänen nuorempiin lapsiinsa.
Mitä Amanda sanoisi sisaruksilleen?
Haastattelun lopuksi Amanda kertoo, että on yrittänyt lähettää kirjettä sisaruksilleen: ”Minä opiskelen nyt. Olisi mukava kuulla teistä jotain. Mutta vasta sitten kun te haluatte. En halua painostaa teitä mitenkään.”
Hän kertoo antaneensa kirjeen sosiaalityöntekijälleen, jonka vastuulla hän ja hänen sisaruksensa ovat. Myöhemmin Amanda sai kuulla, että sosiaalityöntekijän alkaessa lukea kirjettä, sisarukset olivat sanoneet, etteivät halua kuulla sitä.
Anneli Auer sanoo tapaavansa samaa sosiaalityöntekijää kerran vuodessa. Silloin hän saa hiukan tietoja siitä, miten hänen nuorempien lasten elämä sujuu hänen veljensä luona. Lapset ovat kuitenkin kieltäneet kertomasta äidilleen esimerkiksi harrastuksista tai muista mielenkiinnon kohteista enempää.
Haastattelu päättyy toimittajan kysymykseen, mitä Amada sanoisi sisaruksilleen, jos saisi nähdä heidät jälleen?
Amanda itkee.
Juttu pohjautuu käännökseen Stern Crimen artikkelista. Suomessa jutusta uutisoi ensimmäisenä Iltalehti.
Seksuaalirikoksia käsittelevää kappaletta täsmennetty 3.7.2016 klo 11:05.
KKO:n salaamassa Auerin hakemuksessa epäillään valemuistoja ja gynekologin motiiveja
Korkein oikeus päätti keskiviikkona salata lähes kokonaan hakemuksen, jolla Anneli Auer on vaatinut seksuaalirikostuomionsa purkamista. KKO ei aikanaan antanut Auerille valituslupaa Turun hovioikeuden tuomioon, joten se on lainvoimainen.
Tuomionpurkuhakemuksen keskeisin perustelu ovat Long Playn tietojen mukaan asiantuntijalausunnot, jotka Auerin puolustus on hankkinut ruotsalaiselta ja hollantilaiselta professorilta.
Hovioikeus tuomitsi Auerin 27. kesäkuuta 2013 seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista, joiden uhreina olivat hänen neljä lastaan. Hovioikeuden tuomio ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat pääosin salaisia.
Kolme Auerin nuorinta lasta on kertonut äitinsä sekä tämän silloisen miesystävän käyttäneen heitä seksuaalisesti hyväksi ja pahoinpidelleen heitä vuosina 2007 – 2009. Auerin vanhin, nyt jo täysi-ikäinen lapsi sen sijaan on aina kiistänyt joutuneensa rikosten uhriksi, mutta oikeus ei uskonut häntä.
(Long Play ei tavallisesti kerro rikosten uhrien henkilöyttä, mutta tässä tapauksessa julkisuuteen tuli hyvin pian tieto siitä, keitä he ovat.)
Myös miesystävä tuomittiin enimmäkseen samoista rikoksista vankilaan. Auerin tavoin miesystäväkin kiistää syyllistyneensä niihin rikoksiin, joista hänet tuomittiin. (Long Playn pitkä artikkeli tapauksesta on luettavissa nyt ilmaiseksi.)
Long Playn tietojen mukaan amsterdamilaisen Vrije Universiteit -yliopiston professori P. J. van Koppen katsoo tuoreessa asiantuntijalausunnossaan, että kolmen lapsen kertomukset hyväksikäytöstä ovat hyvin todennäköisesti valemuistoja. Oikeuspsyko-logi van Koppenin mukaan on paljon todennäköisempää, että lasten kuvaamia asioita ei ole tapahtunut kuin että ne olisivat tapahtuneet.
Lasten todisteluun oikeudessa erikoistunut Göteborgin yliopiston psykologian professori Pär-Anders Granhag puolestaan pitää ”lähinnä olemattomana” mahdollisuutta, että lasten kertomaa seksuaalista hyväksikäyttöä olisi tapahtunut.
Jos lausunnot olisivat olleet käytettävissä Turun hovioikeudessa, Auer olisi puolus-tuksen mukaan todennäköisesti vapautettu syytteistä. Tällaisiin ratkaiseviin uusiin todisteisiin vetoaminen on yksi harvoista perusteista,joiden nojalla korkeinta oikeutta voi vaatia purkamaan lainvoimaiseen rikostuomioon. (Tuomiota puretaan ani harvoin.)
Auerin asianajajan Juha Mannerin laatimassa purkuhakemuksessa vedotaan myös siihen, että Turun hovioikeus arvioi lasten kertomusten luotettavuutta vastoin vallitsevaa oikeuspsykologista käsitystä.
Tätä mieltä olivat Long Playn tietojen mukaan myös oikeudenkäynnissä todistaneet Pekka Santtila ja Julia Korkman. Santtila on Åbo Akademin psykologian professori ja oikeuspsykologian dosentti, Korkman puolestaan psykologian tohtori, joka työskentelee psykologina Husin lasten ja nuorten oikeuspsykologisessa yksikössä.
Hovioikeus mainitsee tuomiossaan arvet, jotka poliisin pyynnöstä lapset tutkinut gynekologi Minna Joki-Erkkilä löysi vanhimmasta lapsesta ultraviolettivalolla. Joki-Erkkilän mukaan lapsen olkapäissä oli rastin muotoiset arvet. (Nuoremmat lapset kertoivat, että Auer oli viillellyt heitä saatananpalvontamenoissa.)
Oikeus katsoi, etteivät arvet olisi voineet syntyä itsestään. Sen, ettei lapsi itse osannut kertoa, miten arvet olivat syntyneet, tuomarit päättelivät merkiksi hänen kertomuksensa epäluotettavuudesta.
Täysi-ikäiseksi tultuaan Auerin vanhin lapsi kävi yksityisellä ihotautilääkärillä, joka ei dermoskoopilla tekemällään tutkimuksella löytänyt rastin muotoisia arpia. Ihotautilääkärin lausunnon mukaan arvet eivät ajan mittaan katoa. (Dermoskooppi on ihomuutosten tutkimiseen ja diagnosointiin tarkoitettu työkalu.)
Gynekologi Joki-Erkkilän käyttämä ultraviolettivalolaite on valmistajan mukaan tar-koitettu rikospaikkatutkimukseen sekä patologien apuvälineeksi eritteiden löytämistä varten.Sen käytöstä ihomuutosten toteamiseen ei ole minkäänlaista tutkimusnäyttöä.
Myös eräitä muita Joki-Erkkilän havaintoja ja käsityksiä arvostellaan purkuhakemukseen liitetyissä lausunnoissa.
(Long Play ei tavoittanut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa työskentelevää Joki-Erkkilää torstaina aamupäivällä.)
Puolustus kyseenalaistaa Long Playn tietojen mukaan hakemuksessaan Joki-Erkki-län puolueettomuuden hyväksikäyttöepäilyjen tutkinnassa. Sen mielestä Joki-Erkkilä on tutkimukset tehdessään ollut henkisessä kriisissä, koska hänen oma lapsensa oli surmattu tammikuussa 2011.
Joki-Erkkilä on julkisesti kertonut tapahtuneesta ja sitä seuranneesta uskoontulos-taan. Hän on esiintynyt äärikristittyjen tilaisuuksissa sekä radiokanavalla. Radio Deissä hän kertoi tuntevansa valtavaa vihaa tappajia ja murhaajia kohtaan. Puolus-tuksen mielestä tämä tekee Joki-Erkkilästä puolueellisen, koska Aueria vastaan oli samaan aikaan vireillä oikeusjuttu,jossa häntä syytettiin miehensä murhasta. Vaasan hovioikeus totesi Auerin syyttömäksi 19. helmikuuta 2015. Murhasyyte pohjautui paljolti samoihin nuorimpien lasten kertomuksiin, joiden perusteella Auer tuomittiin Turun hovioikeudessa seksuaalirikoksista. Vaasan hovioikeus piti niitä kuitenkin epäluotettavina. Tämä ristiriita on yksi purkuhakemuksen perusteluista. "
***
Sosiaalipsykologi Jukka S. Lahden työhommista on vähän tietoa, tarkemmin sanoen sellainen on putsattu pois,vaikka hän oli myös työpsykologian luennoitsija sekä Tam- pereen yluiopistolla että Tampereen teknillisellä yliopistolla. Sosiaalipsykologi ei ollut tuolloin ammattinimike terveydenhuollossa eikä kooulaistoksessa, vaan "yleissivistä-vä" akateeminen tutkinto. Tämä olikin suurin ero psykologin ja sosiaalipsykologin välillä.
Ensimmäinen tutkimuslinja, josta e lehdissä puhuttu mitään, oli, että murha liittyisi Lahden työ- ja mm. opetustehtäviin ja mahdollisesti niihin liittyviin oppiriitoihin. Pel-kästään tamperen teknillisellä yliopistolla oli parhaaseen aikaan neljä (4) eri poliiisi-tutkijaa tkemesää haastatteluja ja muita tutkimuksia. Mua ei haastateltu. En ollut jus-tiin silloin virallisesti työsuhteessa, vaan luultavasti ansiosidonnaisella päivärähalla tekemässä väitöskirjaani (joka on yhä kesken, enkä tee sitäsinne).
***
2) Poricopper värväsi oman henkilöstövalmentajan
MEITÄ ON JO MUUTAMA Harri Repo, 19.12.2002,
http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/poricopper+varvasi+oman+henkilostovalmentajan/a37112
”Työnteon uusi malli on saanut alun epäilyjen jälkeen laajan hyväksynnän”, Poricopperin tuore henkilöstövalmentaja Jukka S. Lahti iloitsee.
Sosiaalipsykologi Jukka S. Lahti voisi perustaa muutaman hengen ammattiliiton. Pari kuukautta sitten työnsä aloittanut Lahti oli nimittäin Suomen ensimmäinen hen-kilöstövalmentaja. Nyt pariin muuhunkin firmaan ollaan puuhaamassa samanlaista.
Miten valmentajan työ eroaa perinteisestä henkilöstön kehittämispäällikön hommista?
”Henkilöstövalmentaja on tehtaan lattialla liikkuva sparraaja. Hänen tehtävänään on keskustella työntekijöiden kanssa, etsiä heidän kanssa työtapojen parannuksia ja lisätä tehtaan eri osien välistä yhteistyötä”, Lahti kuvaa.
Lahden pestuu liittyy kuparitehtaassa käynnissä oleviin työtapojen muutoksiin. Perinteisistä duunareista on määrä tulla oman alansa aloitteellisia moniosaajia.
Samalla osasta esimiehiä pitäisi kuoriutua valmentajia, jotka pitävät huolta työn tekemisen toimintaedellytyksistä ja katsovat, että tekijän hommat sujuvat.
Työnjohto kahden tulen välissä
”Vaikeinta uuden ajattelutavan omaksuminen on työnjohdolle. Heistä saattaa tuntua, että heiltä menee valta”, arvioi työntekijöiden varatyösuojeluvaltuutettu Kimmo Ruotsalainen.
”Sanoisin pikemminkin, että heidän asemansa muuttuu. Mutta heitä on tarkoitus myös tukea”, henkilöstövalmentaja Lahti sanoo. Kommenttien erot kuvastavat hyvin niitä kipupisteitä, joita uusi työkulttuuri tuo mukanaan. Vaikka palkka ja titteli säilyisivät ennallaan, alaiset eivät suhtaudu enää entiseen tapaan.
Poricopper jakautuu yhdeksään muokkaamoon. Niissä työskentelee 70–250 henkeä. Jokaisella osastolla on oma johto, tulosvastuu ja kehittämisosasto. Muokkaamot jakautuvat vielä noin 15 hengen ryhmiin, jotka muun muassa itse päättävät lyhyistä lomista ynnä muista poissaoloistaan.
”Uusi työmalli on saanut alkuepäilyjen jälkeen laajan hyväksynnän. Alkuun kyllä kyseltiin, saanko minä ihan oikeasti vaikuttaa työhöni ja onko mielipiteelläni tosiaan vaikutusta. Ennakkoasenteet istuvat lujassa”, Lahti sanoo.
”Monet ovat haastatteluissa arvioineet, että työn tuottavuutta olisi mahdollista nostaa jopa 20 prosentilla.”
Ankeat ajat testaavat työyhteisöä
Poricopperin edistykselliset ajatukset joutuvat testiin jo lähiaikoina. ABB Service irtisanoo tehtaan kunnossapidosta 20 henkeä. Tehtaan väki ilmaisi mielipiteensä ABB:lle seisauttamalla tehtaan pariksi päiväksi. Lievää alavirettä tehtaalle on levittä-nyt myös se, että Poricopper on jäänyt mopen osille konsernin investointivaroja jaettaessa. Vanhimmat koneet Porissa ovat 1960-luvulta.
”ABB:n irtisanomiset, investointipäätösten viipyminen ja suhdannevaihtelut testaavat tosimielellä uusien työtapojen toimivuutta”, Poricopperin henkilöstöpäällikkö Anja Mäkelä arvioi.
PS: tuon toisen kuvan alkuperäinen tiedostonimi kuuluu näin:poricopter_teaser on jotenkin hassu nimi, mutta paha mennä sanomaan kätkeytyisikö siihen jotakin pieni 'juttu': teaser = härnääjä, poricopter = porikopteri .. siis mikä?? *raaps*
Tuli aika iso posti, mutta eihän Jukka Lahdesta tuota vanhempaa tietoa tai sen tapaista paljoa löydy. Pari muutakin juttua on mutta laitan ne joku kerta myöhemmin.
Näköjään täällä on yksi linkki Outokummun (Luvatan) irtisanomisista:
4.1.2006, 13:34 - Outokumpu irtisanoo Suomessa 314 ja kaikkiaan 477
...Suurimmissa liiketoimintayksiköissä vaikutukset ovat Suomessa seuraavat: Tornio Works 192, Outokumpu Stainless Tubular Products (OSTP) Sorsakosken putkiteh-taan sulkeminen mukaan lukien 64, konserninjohto ja konsernipalvelut 58,..nyt tuli jo liikaa juttua! Tuossa on kuitenkin Jukka Lahden 'alkuvaiheen' työtilanne Luvatassa. Siitä se sitten muuttui aika nopsaan. "
***
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009420619.html
Psykologian professori kuvailee Anneli Auerin tapausta ”noitajahdiksi”
Auerin tapauksessa puolustuksen asiantuntijatodistajana toiminut psykologian professori Pekka Santtila kritisoi oikeusprosessia kovin sanoin.
Pekka Santtila Anneli Auerin oikeudenkäynnissä Satakunnan käräjäoikeudessa vuonna 2013.
Santtila toimi puolustuksen asiantuntijatodistajana myös Ulvilan surman toisessa oikeuskäsittelyssä. Nykyään Santtila työskentelee New York Universityn (NYU) psykologian professorina Shanghaissa.
– Voi tulla ajatus, että kyse olisi kauhean hankalasta jutusta, koska tämä juttu on ol-lut prosessuaalisesti monimutkainen ja on kulunut niin paljon aikaa. Todellisuudessa oli alusta lähtien selvää, etteivät lasten kertomukset olleet luotettavia, Santtila sanoo nyt.
Psykologian professorin mukaan kaikki todelliset asiantuntijat olivat hänen kanssaan yhtä mieltä. Santtilan mukaan poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen olisi kuitenkin pitänyt tunnistaa, ketkä ovat luotettavia asiantuntijoita.
– Odotan, että ne henkilöt,jotka ovat olleet mukana aiheuttamassa tämän katastrofin, tulevat sanomaan, että tässä oli erilaisia asiantuntijalausuntoja, mutta se ei ole totta.
Seksuaalirikos käsiteltiin kokonaan salaisena ja sen yksityiskohdat ovat edelleen salaisia. Santtila mukaan jutussa väitettiin, että olisi tehty sellaisia väkivallantekoja, joista olisi pitänyt jäädä selvät jäljet, mutta niitä ei jäänyt.
– Ollaan todella heikoilla jäällä, jos meillä on todistajanlausunto, jossa on mahdotto-mia, erittäin epätodennäköisiä ja selkeästi fantasiaosuuksia ja silti valitsemme luottavamme siihen, mitä ei ole voitu todistaa vääräksi.
Tällöin todistustaakka lankeaa syytetylle, vaikka todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle ja jokaista on pidettävä lähtökohtaisesti syyttömänä, psykologian professori huomauttaa.
– Silloin syytetyn täytyy todistaa lapsen kertomukset kaikilta osin vääriksi tai muuten hän tulee tuomituksi. Ei näin tulisi tapahtua oikeusvaltiossa.
Nuorimpien lasten kertomukset olivat Santtilan mukaan toisistaan riippuvaisia: lapset olivat kommunikoineet keskenään ja heitä oli haastateltu sijaisvanhempien kanssa samanaikaisesti. Siksi ei ole yllättävää, että he kertoivat samantyyppisistä asioista. He eivät kuitenkaan kertoneet samoista tapahtumista samalla tavalla, psykologian professori huomauttaa.
Vanhin lapsi on koko ajan sanonut, ettei mitään seksuaalirikoksia tai pahoinpitelyitä koskaan tapahtunut. Hän lähti sijaisperheestä jo muutaman kuukauden jälkeen.
Hovioikeus tuomitsi kesäkuussa 2013 Anneli Auerin 7 vuoden ja 6 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen seksuaalirikoksista. Tämän entinen miesystävä tuomittiin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen. Auer ja Kukka kiistivät syyllistyneensä tekoihin, joista heidät oli tuomittu.
Perjantaina Auerin ja Kukan asianajaja Markku Fredman jätti korkeimpaan oikeuteen vaatimuksen tuomioiden purkamisesta. Auer vaati seksuaalirikostuomionsa purka-mista korkeimmassa oikeudessa jo vuonna 2016. Tuolloin korkein oikeus hylkäsi tuomion purkuhakemuksen.
Santtila oli hankkimassa ulkomaalaisia asiantuntijoita arvioimaan lasten kertomusten uskottavuutta vuoden 2016 tuomion purkuhakemusta varten. Lasten alkuperäisissä kertomuksissa äitiä ja tämän entistä miesystävää syytettiin muun muassa saatanan-palvontaa muistuttavista menoista. Santtilan mukaan Yhdysvalloissa FBI on tutkinut satoja tapauksia, joissa on väitetty yhdistyneen saatanapalvontaa ja lasten hyväksikäyttöä. Yhdellekään tapaukselle ei ole löytynyt sitä tukevaa näyttöä.
– Jos tehdään lähtökohtaisesti hyvin poikkeuksellisia väittämiä, näytön pitää olla poikkeuksellisen vahvaa, Santtila huomauttaa.
Psykologian professori muistuttaa, että lapset alkoivat kertomaan tarinoita hyväksikäytöstä sen jälkeen, kun Auer vapautettiin miehensä murhaa koskeneesta syytteestä.
– Kun lasten olisi pitänyt palata äitinsä luo, heiltä alettiin saada kertomuksia. Kenen intressissä se oli? Lasten kertomukset sisälsivät myös yksityiskohtia henkirikoksesta.
Santtilan mukaan ei olisi todennäköistä, että Anneli Auerin lapset haluaisivat olla yhteydessä äitiinsä nyt aikuisena, jos väitetyt hyväksikäyttörikokset olisivat totta.
– On hankala kuvitella, mikä se dynamiikka olisi, mikäli tapahtumat olisivat totta ja lapsilla olisi muistikuvat tapahtumista. Lasten tuoreet kertomukset ovat yhteneväisiä sen kanssa, mitä asiantuntijat ovat koko ajan ajatelleet.
Santtila kuvailee tapausta ”noitajahdiksi”, jolla on yhteneväisyyksiä Yhdysvalloissa 1600-luvulla tapahtuneisiin noitavainoihin.
– Salemin tapauksessa lapsitodistajat kertoivat satanistisista jutuista. Tämä tapaus osoittaa, että tällaista voi tapahtua myös Suomen kaltaisessa lintukodossa.
Lasten haastatteluja seksuaalirikostapauksissa väitöskirjassaan tutkinut oikeuspsy-kologian dosentti Julia Korkman on nähnyt Auerin aikuisten lasten tuoreet videoidut kertomukset tapahtumista. Korkman oli läsnä yhden lapsen kuulemisessa.
– Kirjoitin lausunnon lasten kertomuksista purkuhakemuksen liitteeseen Markku Fredmanin pyynnöstä, Korkman sanoo.
Hän ei halua ottaa kantaa tapaukseen kuin yleisellä tasolla.
– Ihmiset yleensä ja lapset erityisesti ovat johdateltavissa. Lapset ovat alttiita johdat-telulle erityisesti silloin, kun kyse on suhteesta aikuisiin, jotka ovat heistä vastuussa, Korkman kuvailee.
Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman on nähnyt Auerin aikuisten lasten tuoreet videoidut kertomukset tapahtumista.
Korkmanin mukaan historia tuntee useita rikosepäilyjä, joissa lapset on saatu kerto-maan asioita,jotka eivät ole pitäneet täysin paikkaansa. Yksi tunnetuimmista tapauk- sista on Yhdysvalloissa 1980-luvulla sattunut vakava rikosepäily, jossa McMartinin päiväkodin lapset alkoivat kertoa saatananpalvontarituaaleista ja seksuaalisesta hy-väksikäytöstä. Aikuisena yksi lapsista on julkisesti pyytänyt anteeksi ja kertonut, että tiesi jo lapsena, etteivät päiväkodin työntekijät olleet tehneet mitään. Samantyyppisiä tapauksia on Korkmanin mukaan muissakin maissa.
– Lapsi on varsin taipuvainen siihen, mitä aikuinen haluaa hänen kertovan.
Korkmanin mukaan on ajateltu, että jos lapsi pystyy kertomaan sellaisia seksuaalisia yksityiskohtia, joista vain aikuiset tietävät, hänen on täytynyt kokea jotain sellaista. Tutkimus ja oikeushistoria osoittaa kuitenkin, että olettama ei pidä paikkaansa.
– Lapsi saattaa kertoa tällaista, jos on tullut johdattelua esimerkiksi aikuisten kysymysten kautta. Jo viittaukset siitä, minkätyyppistä sisältöä tulisi tuottaa, voivat vaikuttaa lapsen kertomukseen.
Oikeuspsykologian dosentti kertoo, että tutkimuksissa on selvinnyt, että kun aikuiset epäilevät lapseen kohdistuneen rikoksia, vanhemmat tai sijaisvanhemmat tyypilliset tuovat valtaosan asioista esille ja lapsi on joko hiljaa, myötäilee tai toistaa aikuisen sanomaa.
– Tämä on hyvin tunnettu ilmiö. Tiedämme, että aikuisilla ihmisillä on aika vahva taipumus tuoda esiin sitä, mihin he itse uskovat. Lapsi on herkkä myötäilemään tätä.
Lapsi saattaa kertoa toisin kuin tietää tapahtuneen sosiaalisen painostuksen vuoksi, Korkman kuvailee. Lapsi saattaa kokea, että tärkeintä on, että aikuinen on häneen tyytyväinen.
– Se usein palvelee lasta, että hän käyttäytyy niin, että aikuinen on häneen tyytyväinen. "
***
" Korkeimmalla oikeudella on neljä vaihtoehtoa edetä Auerin ja Kukan seksuaalirikosjutussa
Korkeimman oikeuden on pakko ottaa Anneli Auerin ja Jens Kukan purkuhakemus käsittelyyn jollakin tavalla. Listasimme mahdolliset vaihtoehdot.
Mitä korkeimmassa oikeudessa tapahtuu? Mihin asia sieltä etenee? Miten lasten kertomuksia on aikanaan arvioitu?
Helsingin Sanomien uutinen korkeimmalle oikeudelle toimitetusta vaatimuksesta (siirryt toiseen palveluun) purkaa Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikostuomiot pölläytti ilmoille kysymysten ryöpyn.
Tässä jutussa kerromme, miten asian käsittely käytännössä saattaa edetä tästä eteenpäin. Kysymyksiin vastaavat prosessioikeuden professori Tuomas Hupli ja rikosoikeuden professori Tatu Hyttinen. Hyttisen vastauksia on käytetty myös tässä jutussa.
Ensin on todettava, ettei minkään vaativan oikeusjutun käsittely ole yksioikoista. Huplin mukaan Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa näin pitää ollakin.
– Ei ole tarkoituskaan, että oikeuskäsittely olisi kuin videopeli, missä tietyt speksit johtavat suoraan johonkin tulokseen. Prosessi on lailla säännelty, riittävän ennakoitava, mutta samalla riittävän joustava. Mieluummin näin kuin se, ettei tällaista systeemiä olisi olemassa.
Huplin mukaan korkeimman oikeuden on pakko ottaa Auerin ja Kukan purkuhakemus käsittelyyn jollain tavalla. Listasimme mahdolliset vaihtoehdot.
Vaihtoehto 1. Korkein oikeus ei suostu tuomion purkuun
Kukan ja Auerin saamat tuomiot ovat niin sanotusti lainvoimaisia, eli niistä ei voi tavallisesti enää valittaa. Lainvoimaisen tuomion purusta päättää Suomessa pääsääntöisesti korkein oikeus. Se voi joko hyväksyä purkuhakemuksen tai hylätä sen, eli jättää tuomion purkamatta.
Apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan tuomioita ei lähtökohtaisesti pureta näyttöharkinnan takia. Anneli Auerin edellinen purkuhakemus ei menestynyt vuonna 2016.
– Tietämättä yksityiskohtia voisin olettaa, että tämä entisestään nostaa kynnystä tuomion purkuun, Hyttinen sanoi Ylelle maanantaina.
Tuomas Hupli on puolestaan sitä mieltä, että tuomion purkaminen voi hyvinkin perustua tarpeeseen arvioida uutta näyttöä. Tässä tapauksessa uutta näyttöä on: aikuistuneiden lasten kertomukset.
Vaihtoehto 2. Korkein oikeus päätyy purkamaan tuomion
Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n mukaan (siirryt toiseen palveluun) lainvoimainen tuomio on tietyissä tapauksissa mahdollista purkaa.
Auer ja Kukka vetoavat tapauksessaan siihen, että lapset ovat nyt kertoneet valehdelleensa kymmenen vuotta sitten.
Lainvoimaisen tuomion purkaminen tarkoittaa sitä, että oikeusjärjestyksen mukaan tuomiota ei enää ole olemassa.
Tässä kohtaa ollaan uusien vaihtoehtojen äärellä:
A: Korkein oikeus purkaa tuomion ja ratkaisee asian itse
Jos korkein oikeus päätyy tuomion purkamiseen ja asiassa tarvitaan uusi ratkaisu, on mahdollista, että korkein oikeus tekee ratkaisun itse, mikäli asia on tarpeeksi selvä.
– Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella uskoisin, että Auerin tapauksessa tarvitaan suullinen käsittely, jossa kuullaan oikeuspsykologian asiantuntijoita sekä asianomistajia, eli Auerin lapsia. Lisäksi tuomittuja kuullaan, Tuomas Hupli arvelee.
B: Korkein oikeus palauttaa asian käräjäoikeuteen
Jos korkein oikeus purkaa hakemuksen kohteena olevan tuomion, tämä ei automaattisesti tarkoita, että KKO toteaisi kaksikon olevan syyttömiä.
Jos tuomio puretaan tuomittujen eduksi, Tatu Hyttisen mukaan asia palaa hyvin todennäköisesti alioikeuteen uuteen käsittelyyn. Alioikeudella tarkoitetaan rikosasioissa käräjäoikeutta.
Käräjäoikeus antaa asiassa uuden päätöksen käsittelyn jälkeen.
Käräjäoikeuden tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen. Hovioikeuden tuomioon tyytymätön osapuoli voi hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Kun valitustiet on käyty läpi, eikä asiasta ole jätetty valitusta valitusajan sisällä, käsillä on jälleen lainvoimainen päätös.
C: Korkein oikeus palauttaa asian uuteen poliisitutkintaan
Jos tapaus on hyvin epäselvä, äärimmäisessä tapauksessa jopa uusi esitutkinta saattaa olla tarpeen. Esitutkinnassa poliisi tekee tutkimuksia, käy läpi todistusaineistoa ja kuulee epäiltyjä ja todistajia.
– Esitutkinnan aloittaminen uudelleen on teoreettisesti mahdollista. Todennäköisyys, että asia palaisi niin alkujuurille, vaikuttaa kuitenkin julkisuudessa olevien tietojen perusteella pieneltä, sanoo prosessioikeuden professori Tuomas Hupli.
Tavallisesti rikosprosessit etenevät niin, että poliisi tekee esitutkinnan ja päättää, onko aihetta laittaa asia eteenpäin syyttäjälle. Poliisin tutkimukset kootaan esitutkintapöytäkirjaan, joka annetaan syyttäjän luettavaksi.
Syyttäjä käy läpi poliisin esitutkintapöytäkirjan aineiston ja päättää onko asiassa tarvetta nostaa syyte, eli viedäänkö asia "tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos syytekynnys ylittyy, juttu päätyy käräjäoikeuteen.
Erittäin vaikea ennakoida
Yllä on avattu prosessia ja korkeimman oikeuden liikkumavaraa, mutta professori Tuomas Huplin mukaan asia voi muuten edetä monin eri tavoin. Syytteet käsiteltiin aikoinaan suljetuin ovin, ja asiakirjat on salattu kymmeniksi vuosiksi.
– Mehän olemme vain julkisuudessa olevien tietojen varassa. Niillä, jotka ovat jutussa mukana, on paljon enemmän sellaista tietoa, joka oikeasti vaikuttaa asian etenemiseen, Tuomas Hupli sanoo.
Miten todennäköisesti tuomio puretaan ja mitä tapaus kertoo Suomen oikeusjärjestelmän toimivuudesta? Yle aamun haastattelussa tiistaina 28.2. oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman ja Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen.
Kommentit